Suomalainen suurtutkimus pöyhii perimästä väkivallalle altistavia geenivirheitä. Tuloksia saadaan tänä vuonna.

Teksti: Jukka Ruukki

Suomalainen suurtutkimus pöyhii perimästä väkivallalle altistavia geenivirheitä. Tuloksia saadaan tänä vuonna.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013

Joulun alla 20-vuotias Adam Lanza tunkeutui Yhdysvaltain Newtownissa alakouluun ja aloitti silmittömän ammuskelun. 20 lasta ja kuusi aikuista kuoli. Pian tapauksen jälkeen keskustelu medias­sa kääntyi ampujan taustaan. Voisiko veritekoon löytyä selitys geeneistä?

Uutistietojen mukaan Adam Lanzalle on tarkoitus tehdä kattava geenitutkimus, jossa hänen dna:staan etsittäisiin erityisesti väkivallalle altistavia geenejä.

– Siitä on tuskin suurta hyötyä, jos haittaakaan, arvioi rikollisen mielen biologiaa tutkinut Jari Tiihonen,  Tukholman Karoliinisen instituutin ja Itä- Suomen yliopiston psykiatrian professori.

Tiihosen mukaan väkivaltageenien penkominen on vielä melkoista hakuammuntaa. Osumia tulee, mutta niillä ei ole välttämättä suurta merkitystä.

– Kouluampujan dna:sta voi paljastua jokin aggressiolle altistava geenimuoto, mutta lähialueella saattaa asua satatuhatta muuta, jotka kantavat samaa ominaisuutta mutteivät ole aseeseen tarttuneet.

Kaksi pääehdokasta

1990-luvulta alkaen on tunnistettu useita geenejä, jotka kytkeytyvät  impulsiiviseen väkivaltaan, tuhopolttoihin ja käytöshäi­riöihin. Tutkijoilla on silti sama pulma kuin usein poliisilla. Epäiltyjä on, mutta varma näyttö syyllisyydestä puuttuu.

– Kiinnostavia tuloksia on saatu, mutta

pettymykseksi havaintoja ei juuri ole pystytty luotettavasti toistamaan, Tiihonen summaa.

Vahvimmin väkivaltaisuuteen on kytketty kaksi geeniä: maoa ja htr2b. Näistä ensimmäinen ohjaa monoamiinioksidaasi-entsyymiä, joka hajottaa aivojen mielialakemikaaleja. Ylivilkas geenimuoto vähentää erityisesti mielihyvää tuottavaa dopamiinia, ja alkoholin kanssa vaje lietsoo aggressiota.

Toisaalta on huomattu, että laiskan maoa-muodon kantajat syyllistyvät aikuisena väkivaltarikoksiin, jos heitä on lapsena kohdeltu kaltoin. – Rankoilla kokemuksilla ja ravitsemuksella voi olla kauas­kantoisia vaikutuksia, koska ne muuttavat geenien toimintaa.   

Serotoniinireseptori 2b on puolestaan yhdistetty impulsiiviseen humalaväkivaltaan tutkimuksissa, joissa taparikollisilta ja häiriökäyttäytyjiltä on mitattu matalia serotoniinipitoisuuksia.

– Poikkeavuudet liittyvät masennus- ja ahdistustaipumukseen, ja erityisesti miehet lääkitsevät ahdistuneisuutta yleisimmin alkoholilla, Tiihonen sanoo.

Kumpikaan näistä mutaatioista ei tuota suurimmalle osalle kantajistaan mitään harmia. Esimerkiksi ylivilkas maoa-entsyymi löytyy joka toiselta suomalaiselta.

Koko genomi täsmentää

Tiihonen kuvailee nykyistä tietoa geenivirheiden ja väkivaltarikollisuuden yh­teydestä ”jalostamattomaksi möykyksi”. – Meillä on paljon viitteitä riskigeeneistä, mutta yhtä hyvin ne voivat olla geenejä, jotka altistavat sekalaisille ongelmille, kuten päihderiippuvuuksille ja persoonallisuushäiriöille, jotka ovat yleisiä väkivaltarikollisten keskuudessa. Varmuus saadaan vain riittävän isolla aineistolla ja vertaamalla väkivaltarikollisia muihin rikollisiin ja mattimeikäläisiin.

Varmempaa tietoa on luvassa suomalaisten johtamasta suurtutkimuksesta, jossa hyödynnetään genominlaajuista analyysia. Niin kutsutussa Gwas-tutkimuksessa (Genome-wide association­ study) verrataan yli 500 väkivaltarikollisen ja 200 ei-väkivaltaisen ihmisen geenitietoja yli 6 000 tavallisen suomalaisen vastaaviin tietoihin. Hankkeessa ovat mukana Helsingin ja Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Karoliininen instituutti Ruotsista ja Sanger-instituutti Britanniasta.

– Tällä menetelmällä ja aineistolla voimme joko vahvistaa tai kumota aikaisemmat havainnot ja mahdollisesti löytää uusia geenivirheitä.

Yhtä syyllistä ei löydy

Ensimmäisiä Gwas-tuloksia odotellaan julki loppuvuodesta, mutta yksi asia näyttää jo selvältä: yhtä vahvaa väkivaltageeniä tuskin löytyy.

– Geeni ei tee kenestäkään murhamiestä, sillä jo pelkkä väkivalta-alttius on monen geenin summa, hieman kuin alttius sairastua sepelvaltimotautiin tai diabetekseen. Mitä useampi ikävä mutaatio kohdalle osuu, sitä suuremman osan ne selittävät väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Usein, ja varsinkin Suomessa, lopullinen laukaiseva tekijä on alkoholi.

Jari Tiihonen arvelee, että ennen pitkää tuomioistuimet alkavat huomioida väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla olevat biologiset tekijät – oli siinä järkeä tai ei. Yhdysvalloissa tästä on jo viitteitä. Science-l­ehden tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö amerikkalaistuomareista lieventäisi murhatuomiota, jos psykopaatilta löytyy geenivirhe.

– Sen ei pitäisi vaikuttaa syyntakeisuuteen, sanoo Tiihonen. – Olennaista on, ymmärtääkö tekonsa luonteen ja pystyykö hillitsemään itsensä. Jos on riehunut humalassa puukon kanssa, tietää, miten voi käydä, kun ottaa viinaa.

satakunta uhria vuodessa Suomessa tehdään vuosittain runsaat sata henkirikosta. Määrä on vähentynyt selvästi 20 viime vuoden aikana. Silti meillä surmataan kaksi–kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, vaikka niiden yhteis­kunnat eivät olennaisesti poikkea omastamme.

 

suomen surmaajissa Kolme tyyppiä

Äkkipikaiset80–85 prosenttia kaikista henkirikoksen uusijoista. Tyypillisesti 30–40-vuotiaita antisosiaalisia ja alkoholisoituneita miehiä, jotka pikaistuksissa riistävät hengen ryyppykaveriltaan.

KieroutuneetÄkkipikaisten alaryhmä. Harkitsevia psykopaatteja, jotka saattavat tappaa vaikka rahasta.

PsykoottisetSairaita, usein skitsofree-nikkoja, jotka harhoissaan tekevät 10 prosenttia henkirikoksista.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.