Suomalainen suurtutkimus pöyhii perimästä väkivallalle altistavia geenivirheitä. Tuloksia saadaan tänä vuonna.

Teksti: Jukka Ruukki

Suomalainen suurtutkimus pöyhii perimästä väkivallalle altistavia geenivirheitä. Tuloksia saadaan tänä vuonna.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013

Joulun alla 20-vuotias Adam Lanza tunkeutui Yhdysvaltain Newtownissa alakouluun ja aloitti silmittömän ammuskelun. 20 lasta ja kuusi aikuista kuoli. Pian tapauksen jälkeen keskustelu medias­sa kääntyi ampujan taustaan. Voisiko veritekoon löytyä selitys geeneistä?

Uutistietojen mukaan Adam Lanzalle on tarkoitus tehdä kattava geenitutkimus, jossa hänen dna:staan etsittäisiin erityisesti väkivallalle altistavia geenejä.

– Siitä on tuskin suurta hyötyä, jos haittaakaan, arvioi rikollisen mielen biologiaa tutkinut Jari Tiihonen,  Tukholman Karoliinisen instituutin ja Itä- Suomen yliopiston psykiatrian professori.

Tiihosen mukaan väkivaltageenien penkominen on vielä melkoista hakuammuntaa. Osumia tulee, mutta niillä ei ole välttämättä suurta merkitystä.

– Kouluampujan dna:sta voi paljastua jokin aggressiolle altistava geenimuoto, mutta lähialueella saattaa asua satatuhatta muuta, jotka kantavat samaa ominaisuutta mutteivät ole aseeseen tarttuneet.

Kaksi pääehdokasta

1990-luvulta alkaen on tunnistettu useita geenejä, jotka kytkeytyvät  impulsiiviseen väkivaltaan, tuhopolttoihin ja käytöshäi­riöihin. Tutkijoilla on silti sama pulma kuin usein poliisilla. Epäiltyjä on, mutta varma näyttö syyllisyydestä puuttuu.

– Kiinnostavia tuloksia on saatu, mutta

pettymykseksi havaintoja ei juuri ole pystytty luotettavasti toistamaan, Tiihonen summaa.

Vahvimmin väkivaltaisuuteen on kytketty kaksi geeniä: maoa ja htr2b. Näistä ensimmäinen ohjaa monoamiinioksidaasi-entsyymiä, joka hajottaa aivojen mielialakemikaaleja. Ylivilkas geenimuoto vähentää erityisesti mielihyvää tuottavaa dopamiinia, ja alkoholin kanssa vaje lietsoo aggressiota.

Toisaalta on huomattu, että laiskan maoa-muodon kantajat syyllistyvät aikuisena väkivaltarikoksiin, jos heitä on lapsena kohdeltu kaltoin. – Rankoilla kokemuksilla ja ravitsemuksella voi olla kauas­kantoisia vaikutuksia, koska ne muuttavat geenien toimintaa.   

Serotoniinireseptori 2b on puolestaan yhdistetty impulsiiviseen humalaväkivaltaan tutkimuksissa, joissa taparikollisilta ja häiriökäyttäytyjiltä on mitattu matalia serotoniinipitoisuuksia.

– Poikkeavuudet liittyvät masennus- ja ahdistustaipumukseen, ja erityisesti miehet lääkitsevät ahdistuneisuutta yleisimmin alkoholilla, Tiihonen sanoo.

Kumpikaan näistä mutaatioista ei tuota suurimmalle osalle kantajistaan mitään harmia. Esimerkiksi ylivilkas maoa-entsyymi löytyy joka toiselta suomalaiselta.

Koko genomi täsmentää

Tiihonen kuvailee nykyistä tietoa geenivirheiden ja väkivaltarikollisuuden yh­teydestä ”jalostamattomaksi möykyksi”. – Meillä on paljon viitteitä riskigeeneistä, mutta yhtä hyvin ne voivat olla geenejä, jotka altistavat sekalaisille ongelmille, kuten päihderiippuvuuksille ja persoonallisuushäiriöille, jotka ovat yleisiä väkivaltarikollisten keskuudessa. Varmuus saadaan vain riittävän isolla aineistolla ja vertaamalla väkivaltarikollisia muihin rikollisiin ja mattimeikäläisiin.

Varmempaa tietoa on luvassa suomalaisten johtamasta suurtutkimuksesta, jossa hyödynnetään genominlaajuista analyysia. Niin kutsutussa Gwas-tutkimuksessa (Genome-wide association­ study) verrataan yli 500 väkivaltarikollisen ja 200 ei-väkivaltaisen ihmisen geenitietoja yli 6 000 tavallisen suomalaisen vastaaviin tietoihin. Hankkeessa ovat mukana Helsingin ja Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Karoliininen instituutti Ruotsista ja Sanger-instituutti Britanniasta.

– Tällä menetelmällä ja aineistolla voimme joko vahvistaa tai kumota aikaisemmat havainnot ja mahdollisesti löytää uusia geenivirheitä.

Yhtä syyllistä ei löydy

Ensimmäisiä Gwas-tuloksia odotellaan julki loppuvuodesta, mutta yksi asia näyttää jo selvältä: yhtä vahvaa väkivaltageeniä tuskin löytyy.

– Geeni ei tee kenestäkään murhamiestä, sillä jo pelkkä väkivalta-alttius on monen geenin summa, hieman kuin alttius sairastua sepelvaltimotautiin tai diabetekseen. Mitä useampi ikävä mutaatio kohdalle osuu, sitä suuremman osan ne selittävät väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Usein, ja varsinkin Suomessa, lopullinen laukaiseva tekijä on alkoholi.

Jari Tiihonen arvelee, että ennen pitkää tuomioistuimet alkavat huomioida väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla olevat biologiset tekijät – oli siinä järkeä tai ei. Yhdysvalloissa tästä on jo viitteitä. Science-l­ehden tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö amerikkalaistuomareista lieventäisi murhatuomiota, jos psykopaatilta löytyy geenivirhe.

– Sen ei pitäisi vaikuttaa syyntakeisuuteen, sanoo Tiihonen. – Olennaista on, ymmärtääkö tekonsa luonteen ja pystyykö hillitsemään itsensä. Jos on riehunut humalassa puukon kanssa, tietää, miten voi käydä, kun ottaa viinaa.

satakunta uhria vuodessa Suomessa tehdään vuosittain runsaat sata henkirikosta. Määrä on vähentynyt selvästi 20 viime vuoden aikana. Silti meillä surmataan kaksi–kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, vaikka niiden yhteis­kunnat eivät olennaisesti poikkea omastamme.

 

suomen surmaajissa Kolme tyyppiä

Äkkipikaiset80–85 prosenttia kaikista henkirikoksen uusijoista. Tyypillisesti 30–40-vuotiaita antisosiaalisia ja alkoholisoituneita miehiä, jotka pikaistuksissa riistävät hengen ryyppykaveriltaan.

KieroutuneetÄkkipikaisten alaryhmä. Harkitsevia psykopaatteja, jotka saattavat tappaa vaikka rahasta.

PsykoottisetSairaita, usein skitsofree-nikkoja, jotka harhoissaan tekevät 10 prosenttia henkirikoksista.