Kuva: Helena Telkänranta
Kuva: Helena Telkänranta

Monipuolisessa ympäristössä porsaista kasvaa reippaita ja toiveikkaita. Tylsyys vie siastakin puhdin pois.

Peilistä näkyy possun naama. Kas: kun käännän päätäni, sekin kääntää. Entä jos keinun edestakaisin ja vääntelen kärsääni näin?

Kuukauden ikäiset porsaat ovat viettäneet peilin edessä vasta tunnin, mutta ne ovat edenneet kokeiluissaan pidemmälle kuin tiettävästi yksikään koira tai kissa koko elinaikanaan. Vain harvalla eläinlajilla on kyky oivaltaa, että peilikuva liittyy jollain tavalla eläimeen itseensä.

Viiden tunnin jälkeen hupi päättyy, kun professori Donald Broomin johtama tutkijaryhmä kiikuttaa peilin pois karsinasta brittiläisessä Cambridgen yliopistossa.

Myöhemmin samat possut viedään yksi kerrallaan toiseen karsinaan, jonka keskellä on väliseinä ja takaseinällä peili. Peilistä näkyy, että väliseinän toisella puolella on kuppi, samannäköinen kuin tutut ruokakupit. Kahdeksasta koepossusta seitsemän vilkaisee peiliin ja kipittää oitis väliseinän ympäri kupille – vaikka niiden on ensi töikseen lähdettävä poispäin peilistä, jossa kuppi näkyy.

Koe toistetaan yhdellätoista possulla, jotka eivät ole ennen nähneet peiliä. Kupin näkeminen innostaa niitäkin, mutta possuista yhdeksän menee peilin taakse etsimään kuppia sieltä. Kymmenes luottaa raakaan voimaan ja kaataa koko peilin.

Yhdestoista, joukon älykkö kenties, tuntuu hahmottavan, että kuppi on kyllä täällä jossain mutta ei peilissä. Se kiertää koko huoneen, kunnes lopulta löytää kupin väliseinän takaa.

Peilailua harjoitelleista possuista siis melkein kaikki oivalsivat, mikä on peilikuvan suhde todelliseen maailmaan. Muutkin sikojen hoksottimia testanneet kokeet viittaavat siihen, että sika on nisäkkäiden joukossa selvästi keskitasoa nokkelampi otus.

Sika malttaa olla menemättä kätketyn herkun luo niin kauan kuin näköetäisyydellä on toinen, isompi lajitoveri, joka ei tiedä herkun piilopaikkaa.

Siat ovat kokeissa oppineet senkin, että tietyn abstraktin symbolin näkyessä ne suljetaan lyhyeksi ajaksi pieneen karsinaan ja toisen näkyessä pidemmäksi aikaa. Kun molempia symboleita tarjotaan yhtä aikaa, possut valitsevat pienemmän pahan.

Uusin aluevaltaus sikojen kognition eli mielen toiminnan tutkimuksessa ovat tunteet. Niiden mittaamiseen kehitetään keinoja, joiden toivotaan raottavan verhoa muidenkin eläinten mielen saloihin.

Tylsyys tekee pessimistin

Viisi porsasta röhkii Newcastlen yliopistossa Britanniassa ja koettaa keksiä jotain tekemistä. Niillä on käynyt koeryhmien arvonnassa huono tuuri: ne on majoitettu pieneen karsinaan paljaalle betonilattialle. Viisi muuta possua saavat majailla suuremmassa karsinassa, jossa on olkia, leluja ja muuta puuhaa.

Tutkija Catherine Douglas kollegoineen vie possut yksi kerrallaan käymään huoneessa, jossa vallitsevat omituiset luonnonlait. Kun tutkija kilauttaa kellopeliä, huoneen nurkkaan tipahtaa muoviputkesta omena. Naksahtavan äänen jälkeen nurkkaan marssiminen johtaa vain siihen, että toinen tutkija alkaa huiskia tyhjällä muovipussilla kärsään.

Tämän oppiminen käy nopeasti. Pian jokainen possu kipittää nurkkaan vain kellopelin helähdyksen jälkeen.

Sitten alkaa varsinainen koe. Tutkija puristaa koiran kumilelua, joka vinkaisee.
Miten tämä nyt pitäisi tulkita?

Tylsemmässä karsinassa majailleista possuista kaksi lähtee hitaasti kohti nurkkaa kokeilemaan, tarkoittaisiko tämäkin ääni omenaa. Kolme muuta pysyvät varmuuden vuoksi paikoillaan. Viihtyisämmän karsinan asukkaista jokainen marssii oikopäätä toiveikkaasti nurkkaan myös vingahduksen kuullessaan.

Seuraavaksi on vuorossa asuinpaikan vaihto. Karussa karsinassa olleet possut pääsevät tonkimaan olkia, ja olkikarsinan asukkaat joutuvat ihmettelemään paljasta betonilattiaa.

Viikon kuluttua possut tuodaan taas yksitellen testihuoneeseen. Kellopeli, naksaukset ja vinkulelu kuuluvat jälleen. Samat possut, jotka ensimmäisellä kierroksella olivat varovaisia pessimistejä, ovat viikon oljilla touhuttuaan muuttuneet paljon toiveikkaammiksi. Ensimmäisellä kumilelun vinkaisulla kolme ja toisella vinkaisulla kaikki viisi painelevat sorkat kopisten kokeilemaan, saisiko tästäkin äänestä omenan.

Vielä suurempi muutos on tapahtunut possuissa, jotka joutuivat virikkeellisestä ympäristöstä tylsään. Nyt vain yksi uskaltautuu liikkeelle kuullessaan vinkulelun, ja sekin hitaasti.

Optimistin lasi on siis puoleksi täysi, pessimistin puoleksi tyhjä.

Ihmispsykologiassa ilmiötä on tutkittu paljon. Hyvinvoiva ihminen tulkitsee epäselvää tilannetta toiveikkaasti, masentunut kiinnittää huomionsa mahdollisiin ikävyyksiin.

Tilanne tunnetaan englanninkielisellä termillä cognitive bias. Suomennosta sille ei ole vielä vakiintunut, mutta yleisimpiä yrityksiä on kognitiivinen vinouma.

Kymmenen vuotta sitten professori Michael Mendl sekä tutkijat Elizabeth Paul ja Emma Harding brittiläisestä Bristolin yliopistosta osoittivat uraauurtavilla rottakokeilla, että kognitiivinen vinouma esiintyy eläimilläkin. Nykyään se on kaikkein tutkituin menetelmä eläinten tunnetilojen mittaamisessa.

Sika taas on yksi käytetyimmistä eläinlajeista. Vinoumatestistä on kehitetty sikojen avulla erilaisia versioita muun muassa Saksassa, Hollannissa ja Espanjassa.

Possu kertoo, miltä tuntuu

Sian voi kouluttaa myös ”kertomaan” tunnetilastaan. Ensimmäisinä siihen ryhtyivät Jonathan Fry ja hänen tutkijatoverinsa Lontoon University Collegessa 1990-luvulla. He opettivat neljä parikuista possua painamaan kahta vipua eri tilanteissa.

Toisella vivulla possu sai herkkupalan silloin, kun sille oli ensin annettu pentetratsolia. Se on vanha verenkiertoa kiihdyttävä lääke, jonka sivuvaikutuksena ihmisille tulee tilapäisesti ahdistunut olo. Toinen vipu taas tuotti herkkupalan, kun possu painoi sitä selvin päin.

Kun possuilta sujui vipujen painaminen oman olon mukaisesti, kokeet aloitettiin. Ruokakuppiin pudotettiin tavaroita kesken syömisen. Huoneen lämpötila laskettiin viiteen asteeseen. Valaistuksen väriä vaihdettiin. Jokaisessa tilanteessa oli tarjolla molemmat vivut painettaviksi.

Kun ruoan sekaan ilmestyi jotain syömäkelvotonta, useimmat possut painoivat samaa vipua kuin ollessaan pentetratsolin vaikutuksen alaisina. Samoin silloin, kun huone kylmeni. Jos taas ainoa muutos oli valon väri, ne painoivat sitä vipua, jolla sai herkkuja olon ollessa normaali.

Objektiivinen tieto töpselikärsien tuntemuksista kiinnostaa tutkijoita monesta syystä. Yksi on tieteellinen uteliaisuus. On kiehtovaa tietää, millaisia muita kokemusmaailmoja tällä planeetalla on ihmistuntojen lisäksi.

Tieteen kehitystä tarvitsevat myös siat itse. Nykyisessä sianlihantuotannossa ne saavat kestää ahtautta ja muita stressitekijöitä huomattavasti enemmän kuin newcastlelaisten tutkijoiden karummassa koekarsinassa. Tutkijat ovat selvittäneet, miten tämä lisää jalkavaurioita, poikki purtuja häntiä, elimistön yleistulehduksia ja muita ongelmia. Yksi asia kuitenkin puuttuu.

Ei ole vielä mittaria, joka voisi sikalassa kuin sikalassa kertoa, miltä sioista todella tuntuu. Monet nykyisistä tutkimuksista tähtäävät siihen, että tällainen tulisi myöhemmin mahdolliseksi. Samalla tutkimus saattaa tuottaa uudenlaisia keinoja eläinten olojen parantamiseen.

Syke paljastaa stressin

Pisimmällä kehitteillä olevista mittareista on kortisoli. Kortisoli on hormoni, joka kytkeytyy stressiin ja sen hallintaan. Sen erityksen muutoksia ihmisten masennuksen ja muiden mielen ongelmien yhteydessä on tutkittu paljon. Vastaavia muutoksia on löydetty monilta eläimiltä, muun muassa sioilta.

Maataloudessa porsaiden tuotantoon käytetyt emakot pidetään liikkumisen estävissä häkeissä porsaiden ensimmäisen elinkuukauden ajan. Emakoiden kortisolin erityksen on havaittu muuttuvan samalla tavalla kuin masennusta sairastavien ihmisten.

Kortisolimittauksiin tarvittiin aikoinaan verikoe, mutta nykyään näytteitä voi ottaa syljestä. Sialle annetaan pureskeltavaksi puhdas puuvillakankaan pala, jota se alkaa yleensä innokkaasti mussuttaa. Sitten märkä rätti vedetään pois, ja siitä väännetään sylkinäyte.

Tunnetiloista voi kerätä tietoa myös sykemittarilla. Tunteiden liittäminen romanttisesti sydämeen ei ole aivan tuulesta temmattua, sillä pulssi kiihtyy voimakkaiden tunteiden aikana, olivat ne myönteisiä tai kielteisiä ja oli kokijana ihminen tai muu nisäkäs.

Pitkäaikaisen stressin paljastaa muutos siinä, minkä verran peräkkäisten sydämenlyöntien välinen aika vaihtelee.

Kroonisesti stressaantuneella eläimellä vaihtelu vähenee ja sydän nakuttaa monotonisemmin, vaikka lyöntejä olisi minuutissa sama määrä kuin hyvinvoivalla eläimellä.

Yksi seuraavista askelista on todennäköisesti aivokuvaus. Se edellyttää ensin laitteiden kehitystä.

Ihmisten tunnetutkimuksissa käytetään usein toiminnallista magneettikuvausta eli fmri:tä, mutta nykyiset laitteet edellyttävät koehenkilöltä hievahtamatonta selinmakuuta ja pitävät kovaa meteliä. Tarvittaisiin perusteellinen totutus, ennen kuin yksikään nasu malttaisi maata niissä tarpeeksi rentona.

Tyhmälläkin on tunteet

Jo tähänastiset tulokset piirtävät kuvaa töpselikärsistä sekä fiksuina että tuntevina eläiminä. Onko niillä tunteita juuri siksi, että niillä on älliäkin?

Voi tuntua yllättävältä, mutta yhä useampi kognitiotutkija vastaa ei. Käsitys älykkyyden vaikutuksesta eläinten tunne-elämään on muuttumassa.

Aikaisemmin oletettiin yleisesti, että älykkäimmillä eläimillä olisi myös voimakkaimmat tunnekokemukset. Tutkimuksissa tästä ei ole löytynyt mitään näyttöä.

Tämä on toki loogista sikäli, että tunteita ja älyä ohjaavat aivoissa osittain eri rakenteet. Tunteiden temmellyskenttää ovat muun muassa mantelitumake, ohimolohkot ja aivosaari. Älyä hallinnoi otsalohko. Se on ihmisellä poikkeuksellisen massiivinen, kun taas tunteiden syntyyn osallistuvia rakenteita löytyy varsin samanlaisina monien eläinten pääkopasta.

Professori Michael Mendl kuuluu johtaviin eläinten kognition tutkijoihin. Hän pohti hiljattain Current Biology -lehdessä järjen ja tunteiden suhdetta toisesta näkökulmasta. Vaikka tunteet sinänsä saattavat olla yhtä voimakkaita, älyllisesti kehittyneimmät eläimet voivat sekä kärsiä että ilahtua useammista asioista.

Ne voivat huolestua jo hyvissä ajoin tajutessaan, että kohta tapahtuu jotain ikävää. Toisaalta ne voivat myös onnistua pysymään tyynempinä, jos ne kokemuksesta tietävät, että ikävyys kestää vain hetken.

Helena Telkänranta on eläintieteeseen erikoistunut tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2013

Virikkeitä vähällä rahalla

Lihantuotannon kustannuspaineiden takia olosuhteet sikaloissa ovat huomattavan erilaiset kuin ne, mitä sika luonnostaan tarvitsisi. Tästä seuraa ongelmia. Siat esimerkiksi  pureskelevat toistensa korvia ja häntiä.

Sikaloiden oloihin on mahdollista kehittää pieniä parannuksia – myös tutkimuksen keinoin. Oman väitöskirjatutkimukseni yhteydessä olen kehittänyt ja testannut suursikaloihin sopivia pureskelu- ja tonkimisesineitä.
Haasteena on, että esineistä on saatava mahdollisimman halpoja ja vähätöisiä. Nykyisillä sianlihan hinnoilla esineiden yhteenlaskettu materiaali- ja työkustannus saisi yhden sian puolivuotisen elinkaaren aikana nousta vain muutamaan kymmeneen senttiin.

Hankalaa kyllä, sikoja kiinnostaisi eniten tongittava irtain aines lattialla. Valtaosassa sikaloita käytetään kuitenkin osaritilälattiaa, jonka alla kulkevat kapeat lannanpoistoputket. Se vuoksi karsinoissa ei saa olla juuri lainkaan irtainta ainesta. Se tukkisi putket.

Tutkimuksen aikana kehitetyistä esineistä lupaavimmaksi osoittautuivat ohuesta tuoreesta koivunrangasta sahatut puunpätkät, jotka kiinnitetään kettingillä vaakasuoraan asentoon.

Osa testatuista malleista osoittautui sen verran toimiviksi, että ne ovat herättäneet mielenkiintoa useiden Euroopan maiden sikatutkijoissa. Kehitystyö jatkuu, jotta esineiden valmistuskustannukset saataisiin putoamaan niin alas, että ne voisivat tulla käyttöön tavallisissa sikaloissa.

Helena Telkänranta

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Onnellinen sika on optimisti

MooM 21.01.2015 klo 14:54 SamikoKu 21.01.2015 klo 14:28 Tänään kutsuin vierasta koiraa nimeltä ja oma koira meni sen eteen ja esti vieraan koiran pääsyn mun luokse. Miksikä tunteeksi tuota sitten voisi kuva. Mielestäni "mustasukkaisuus" pukee toimintaa kuitenkin aika hyvin. Varsin yleistä koirilla tuo. Veikkaisin, että se tulee dominointihalusta. Korkeampiarvoinen saa mennä nauttia eduista ensin. Joskus tuossa on myös oman lauman suojelua. Mustasukkaisuus on hyvä esimerkki aika korkean tason "...
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Onnellinen sika on optimisti

Jäärä 21.01.2015 klo 15:07 ..., mutta kun toisen koiran paskaa pitää haistella (paska, joka tunnetusti vielä haisee aika voimakkaasti), niin ei riitä että kävelee koirapuiston ohi ja toteaa koiranmielessä jotta, jahas, Tessuhan se siellä taas kirmaa sen naapurin hullun Rottweilerin kanssa, vaan pakko mennä ja tunkea kuono kiinni siihen persaukkoon ja usein vielä varsin pitkäksi aikaa. Ihan vaan todetakseen sitten koiran mielessään kaikki ihmeellisiä johtopäätöksiä siitä hajusta. Tessu tietenkin...
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski