Kuva: Helena Telkänranta
Kuva: Helena Telkänranta

Monipuolisessa ympäristössä porsaista kasvaa reippaita ja toiveikkaita. Tylsyys vie siastakin puhdin pois.

Peilistä näkyy possun naama. Kas: kun käännän päätäni, sekin kääntää. Entä jos keinun edestakaisin ja vääntelen kärsääni näin?

Kuukauden ikäiset porsaat ovat viettäneet peilin edessä vasta tunnin, mutta ne ovat edenneet kokeiluissaan pidemmälle kuin tiettävästi yksikään koira tai kissa koko elinaikanaan. Vain harvalla eläinlajilla on kyky oivaltaa, että peilikuva liittyy jollain tavalla eläimeen itseensä.

Viiden tunnin jälkeen hupi päättyy, kun professori Donald Broomin johtama tutkijaryhmä kiikuttaa peilin pois karsinasta brittiläisessä Cambridgen yliopistossa.

Myöhemmin samat possut viedään yksi kerrallaan toiseen karsinaan, jonka keskellä on väliseinä ja takaseinällä peili. Peilistä näkyy, että väliseinän toisella puolella on kuppi, samannäköinen kuin tutut ruokakupit. Kahdeksasta koepossusta seitsemän vilkaisee peiliin ja kipittää oitis väliseinän ympäri kupille – vaikka niiden on ensi töikseen lähdettävä poispäin peilistä, jossa kuppi näkyy.

Koe toistetaan yhdellätoista possulla, jotka eivät ole ennen nähneet peiliä. Kupin näkeminen innostaa niitäkin, mutta possuista yhdeksän menee peilin taakse etsimään kuppia sieltä. Kymmenes luottaa raakaan voimaan ja kaataa koko peilin.

Yhdestoista, joukon älykkö kenties, tuntuu hahmottavan, että kuppi on kyllä täällä jossain mutta ei peilissä. Se kiertää koko huoneen, kunnes lopulta löytää kupin väliseinän takaa.

Peilailua harjoitelleista possuista siis melkein kaikki oivalsivat, mikä on peilikuvan suhde todelliseen maailmaan. Muutkin sikojen hoksottimia testanneet kokeet viittaavat siihen, että sika on nisäkkäiden joukossa selvästi keskitasoa nokkelampi otus.

Sika malttaa olla menemättä kätketyn herkun luo niin kauan kuin näköetäisyydellä on toinen, isompi lajitoveri, joka ei tiedä herkun piilopaikkaa.

Siat ovat kokeissa oppineet senkin, että tietyn abstraktin symbolin näkyessä ne suljetaan lyhyeksi ajaksi pieneen karsinaan ja toisen näkyessä pidemmäksi aikaa. Kun molempia symboleita tarjotaan yhtä aikaa, possut valitsevat pienemmän pahan.

Uusin aluevaltaus sikojen kognition eli mielen toiminnan tutkimuksessa ovat tunteet. Niiden mittaamiseen kehitetään keinoja, joiden toivotaan raottavan verhoa muidenkin eläinten mielen saloihin.

Tylsyys tekee pessimistin

Viisi porsasta röhkii Newcastlen yliopistossa Britanniassa ja koettaa keksiä jotain tekemistä. Niillä on käynyt koeryhmien arvonnassa huono tuuri: ne on majoitettu pieneen karsinaan paljaalle betonilattialle. Viisi muuta possua saavat majailla suuremmassa karsinassa, jossa on olkia, leluja ja muuta puuhaa.

Tutkija Catherine Douglas kollegoineen vie possut yksi kerrallaan käymään huoneessa, jossa vallitsevat omituiset luonnonlait. Kun tutkija kilauttaa kellopeliä, huoneen nurkkaan tipahtaa muoviputkesta omena. Naksahtavan äänen jälkeen nurkkaan marssiminen johtaa vain siihen, että toinen tutkija alkaa huiskia tyhjällä muovipussilla kärsään.

Tämän oppiminen käy nopeasti. Pian jokainen possu kipittää nurkkaan vain kellopelin helähdyksen jälkeen.

Sitten alkaa varsinainen koe. Tutkija puristaa koiran kumilelua, joka vinkaisee.
Miten tämä nyt pitäisi tulkita?

Tylsemmässä karsinassa majailleista possuista kaksi lähtee hitaasti kohti nurkkaa kokeilemaan, tarkoittaisiko tämäkin ääni omenaa. Kolme muuta pysyvät varmuuden vuoksi paikoillaan. Viihtyisämmän karsinan asukkaista jokainen marssii oikopäätä toiveikkaasti nurkkaan myös vingahduksen kuullessaan.

Seuraavaksi on vuorossa asuinpaikan vaihto. Karussa karsinassa olleet possut pääsevät tonkimaan olkia, ja olkikarsinan asukkaat joutuvat ihmettelemään paljasta betonilattiaa.

Viikon kuluttua possut tuodaan taas yksitellen testihuoneeseen. Kellopeli, naksaukset ja vinkulelu kuuluvat jälleen. Samat possut, jotka ensimmäisellä kierroksella olivat varovaisia pessimistejä, ovat viikon oljilla touhuttuaan muuttuneet paljon toiveikkaammiksi. Ensimmäisellä kumilelun vinkaisulla kolme ja toisella vinkaisulla kaikki viisi painelevat sorkat kopisten kokeilemaan, saisiko tästäkin äänestä omenan.

Vielä suurempi muutos on tapahtunut possuissa, jotka joutuivat virikkeellisestä ympäristöstä tylsään. Nyt vain yksi uskaltautuu liikkeelle kuullessaan vinkulelun, ja sekin hitaasti.

Optimistin lasi on siis puoleksi täysi, pessimistin puoleksi tyhjä.

Ihmispsykologiassa ilmiötä on tutkittu paljon. Hyvinvoiva ihminen tulkitsee epäselvää tilannetta toiveikkaasti, masentunut kiinnittää huomionsa mahdollisiin ikävyyksiin.

Tilanne tunnetaan englanninkielisellä termillä cognitive bias. Suomennosta sille ei ole vielä vakiintunut, mutta yleisimpiä yrityksiä on kognitiivinen vinouma.

Kymmenen vuotta sitten professori Michael Mendl sekä tutkijat Elizabeth Paul ja Emma Harding brittiläisestä Bristolin yliopistosta osoittivat uraauurtavilla rottakokeilla, että kognitiivinen vinouma esiintyy eläimilläkin. Nykyään se on kaikkein tutkituin menetelmä eläinten tunnetilojen mittaamisessa.

Sika taas on yksi käytetyimmistä eläinlajeista. Vinoumatestistä on kehitetty sikojen avulla erilaisia versioita muun muassa Saksassa, Hollannissa ja Espanjassa.

Possu kertoo, miltä tuntuu

Sian voi kouluttaa myös ”kertomaan” tunnetilastaan. Ensimmäisinä siihen ryhtyivät Jonathan Fry ja hänen tutkijatoverinsa Lontoon University Collegessa 1990-luvulla. He opettivat neljä parikuista possua painamaan kahta vipua eri tilanteissa.

Toisella vivulla possu sai herkkupalan silloin, kun sille oli ensin annettu pentetratsolia. Se on vanha verenkiertoa kiihdyttävä lääke, jonka sivuvaikutuksena ihmisille tulee tilapäisesti ahdistunut olo. Toinen vipu taas tuotti herkkupalan, kun possu painoi sitä selvin päin.

Kun possuilta sujui vipujen painaminen oman olon mukaisesti, kokeet aloitettiin. Ruokakuppiin pudotettiin tavaroita kesken syömisen. Huoneen lämpötila laskettiin viiteen asteeseen. Valaistuksen väriä vaihdettiin. Jokaisessa tilanteessa oli tarjolla molemmat vivut painettaviksi.

Kun ruoan sekaan ilmestyi jotain syömäkelvotonta, useimmat possut painoivat samaa vipua kuin ollessaan pentetratsolin vaikutuksen alaisina. Samoin silloin, kun huone kylmeni. Jos taas ainoa muutos oli valon väri, ne painoivat sitä vipua, jolla sai herkkuja olon ollessa normaali.

Objektiivinen tieto töpselikärsien tuntemuksista kiinnostaa tutkijoita monesta syystä. Yksi on tieteellinen uteliaisuus. On kiehtovaa tietää, millaisia muita kokemusmaailmoja tällä planeetalla on ihmistuntojen lisäksi.

Tieteen kehitystä tarvitsevat myös siat itse. Nykyisessä sianlihantuotannossa ne saavat kestää ahtautta ja muita stressitekijöitä huomattavasti enemmän kuin newcastlelaisten tutkijoiden karummassa koekarsinassa. Tutkijat ovat selvittäneet, miten tämä lisää jalkavaurioita, poikki purtuja häntiä, elimistön yleistulehduksia ja muita ongelmia. Yksi asia kuitenkin puuttuu.

Ei ole vielä mittaria, joka voisi sikalassa kuin sikalassa kertoa, miltä sioista todella tuntuu. Monet nykyisistä tutkimuksista tähtäävät siihen, että tällainen tulisi myöhemmin mahdolliseksi. Samalla tutkimus saattaa tuottaa uudenlaisia keinoja eläinten olojen parantamiseen.

Syke paljastaa stressin

Pisimmällä kehitteillä olevista mittareista on kortisoli. Kortisoli on hormoni, joka kytkeytyy stressiin ja sen hallintaan. Sen erityksen muutoksia ihmisten masennuksen ja muiden mielen ongelmien yhteydessä on tutkittu paljon. Vastaavia muutoksia on löydetty monilta eläimiltä, muun muassa sioilta.

Maataloudessa porsaiden tuotantoon käytetyt emakot pidetään liikkumisen estävissä häkeissä porsaiden ensimmäisen elinkuukauden ajan. Emakoiden kortisolin erityksen on havaittu muuttuvan samalla tavalla kuin masennusta sairastavien ihmisten.

Kortisolimittauksiin tarvittiin aikoinaan verikoe, mutta nykyään näytteitä voi ottaa syljestä. Sialle annetaan pureskeltavaksi puhdas puuvillakankaan pala, jota se alkaa yleensä innokkaasti mussuttaa. Sitten märkä rätti vedetään pois, ja siitä väännetään sylkinäyte.

Tunnetiloista voi kerätä tietoa myös sykemittarilla. Tunteiden liittäminen romanttisesti sydämeen ei ole aivan tuulesta temmattua, sillä pulssi kiihtyy voimakkaiden tunteiden aikana, olivat ne myönteisiä tai kielteisiä ja oli kokijana ihminen tai muu nisäkäs.

Pitkäaikaisen stressin paljastaa muutos siinä, minkä verran peräkkäisten sydämenlyöntien välinen aika vaihtelee.

Kroonisesti stressaantuneella eläimellä vaihtelu vähenee ja sydän nakuttaa monotonisemmin, vaikka lyöntejä olisi minuutissa sama määrä kuin hyvinvoivalla eläimellä.

Yksi seuraavista askelista on todennäköisesti aivokuvaus. Se edellyttää ensin laitteiden kehitystä.

Ihmisten tunnetutkimuksissa käytetään usein toiminnallista magneettikuvausta eli fmri:tä, mutta nykyiset laitteet edellyttävät koehenkilöltä hievahtamatonta selinmakuuta ja pitävät kovaa meteliä. Tarvittaisiin perusteellinen totutus, ennen kuin yksikään nasu malttaisi maata niissä tarpeeksi rentona.

Tyhmälläkin on tunteet

Jo tähänastiset tulokset piirtävät kuvaa töpselikärsistä sekä fiksuina että tuntevina eläiminä. Onko niillä tunteita juuri siksi, että niillä on älliäkin?

Voi tuntua yllättävältä, mutta yhä useampi kognitiotutkija vastaa ei. Käsitys älykkyyden vaikutuksesta eläinten tunne-elämään on muuttumassa.

Aikaisemmin oletettiin yleisesti, että älykkäimmillä eläimillä olisi myös voimakkaimmat tunnekokemukset. Tutkimuksissa tästä ei ole löytynyt mitään näyttöä.

Tämä on toki loogista sikäli, että tunteita ja älyä ohjaavat aivoissa osittain eri rakenteet. Tunteiden temmellyskenttää ovat muun muassa mantelitumake, ohimolohkot ja aivosaari. Älyä hallinnoi otsalohko. Se on ihmisellä poikkeuksellisen massiivinen, kun taas tunteiden syntyyn osallistuvia rakenteita löytyy varsin samanlaisina monien eläinten pääkopasta.

Professori Michael Mendl kuuluu johtaviin eläinten kognition tutkijoihin. Hän pohti hiljattain Current Biology -lehdessä järjen ja tunteiden suhdetta toisesta näkökulmasta. Vaikka tunteet sinänsä saattavat olla yhtä voimakkaita, älyllisesti kehittyneimmät eläimet voivat sekä kärsiä että ilahtua useammista asioista.

Ne voivat huolestua jo hyvissä ajoin tajutessaan, että kohta tapahtuu jotain ikävää. Toisaalta ne voivat myös onnistua pysymään tyynempinä, jos ne kokemuksesta tietävät, että ikävyys kestää vain hetken.

Helena Telkänranta on eläintieteeseen erikoistunut tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2013

Virikkeitä vähällä rahalla

Lihantuotannon kustannuspaineiden takia olosuhteet sikaloissa ovat huomattavan erilaiset kuin ne, mitä sika luonnostaan tarvitsisi. Tästä seuraa ongelmia. Siat esimerkiksi  pureskelevat toistensa korvia ja häntiä.

Sikaloiden oloihin on mahdollista kehittää pieniä parannuksia – myös tutkimuksen keinoin. Oman väitöskirjatutkimukseni yhteydessä olen kehittänyt ja testannut suursikaloihin sopivia pureskelu- ja tonkimisesineitä.
Haasteena on, että esineistä on saatava mahdollisimman halpoja ja vähätöisiä. Nykyisillä sianlihan hinnoilla esineiden yhteenlaskettu materiaali- ja työkustannus saisi yhden sian puolivuotisen elinkaaren aikana nousta vain muutamaan kymmeneen senttiin.

Hankalaa kyllä, sikoja kiinnostaisi eniten tongittava irtain aines lattialla. Valtaosassa sikaloita käytetään kuitenkin osaritilälattiaa, jonka alla kulkevat kapeat lannanpoistoputket. Se vuoksi karsinoissa ei saa olla juuri lainkaan irtainta ainesta. Se tukkisi putket.

Tutkimuksen aikana kehitetyistä esineistä lupaavimmaksi osoittautuivat ohuesta tuoreesta koivunrangasta sahatut puunpätkät, jotka kiinnitetään kettingillä vaakasuoraan asentoon.

Osa testatuista malleista osoittautui sen verran toimiviksi, että ne ovat herättäneet mielenkiintoa useiden Euroopan maiden sikatutkijoissa. Kehitystyö jatkuu, jotta esineiden valmistuskustannukset saataisiin putoamaan niin alas, että ne voisivat tulla käyttöön tavallisissa sikaloissa.

Helena Telkänranta

Raspu
Seuraa 
Viestejä13672
Liittynyt12.7.2010

Onnellinen sika on optimisti

MooM 21.01.2015 klo 14:54 SamikoKu 21.01.2015 klo 14:28 Tänään kutsuin vierasta koiraa nimeltä ja oma koira meni sen eteen ja esti vieraan koiran pääsyn mun luokse. Miksikä tunteeksi tuota sitten voisi kuva. Mielestäni "mustasukkaisuus" pukee toimintaa kuitenkin aika hyvin. Varsin yleistä koirilla tuo. Veikkaisin, että se tulee dominointihalusta. Korkeampiarvoinen saa mennä nauttia eduista ensin. Joskus tuossa on myös oman lauman suojelua. Mustasukkaisuus on hyvä esimerkki aika korkean tason "...
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Raspu
Seuraa 
Viestejä13672
Liittynyt12.7.2010

Onnellinen sika on optimisti

Jäärä 21.01.2015 klo 15:07 ..., mutta kun toisen koiran paskaa pitää haistella (paska, joka tunnetusti vielä haisee aika voimakkaasti), niin ei riitä että kävelee koirapuiston ohi ja toteaa koiranmielessä jotta, jahas, Tessuhan se siellä taas kirmaa sen naapurin hullun Rottweilerin kanssa, vaan pakko mennä ja tunkea kuono kiinni siihen persaukkoon ja usein vielä varsin pitkäksi aikaa. Ihan vaan todetakseen sitten koiran mielessään kaikki ihmeellisiä johtopäätöksiä siitä hajusta. Tessu tietenkin...
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Venäjän MM-kisojen virallinen ottelupallo on Telstar18. Adidas on valmistanut kisapallot vuodesta 1970. Kuva: Wikimedia Commons

Tulevaisuuden huippufutarin peliasuun kuuluu älysiruja ja antureita, jotka rekisteröivät joka liikkeen, ja älypallo raportoi maalit ilman tuomaria.

Mistä tulevaisuudessa keskustellaan, jos jalkapallo-ottelun tuomitsemisestakin poistetaan inhimilliset erehdykset? miettii moni penkkiurheilijaveteraani. Viime vuonna kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa nimittäin hämmästytti maailmaa ryhtymällä kokeilemaan älysirutekniikkaa tuomitsemisen apuna.

Teknisen avun mahdollisuus ei ole uusi asia mutta valmius sen hyväksymiseen on.

Aiemmin tuomarin näköaistin avittamiseen on suhtauduttu nihkeästi. Kun televisiokamerat ilmestyivät kentän laidalle 1950-luvulla, tulivat pian myös nauhoitetut ja hidastetut otokset. Äkkiä kävi mahdolliseksi tutkia rauhassa, menikö pallo todella maaliin ja tuomitsiko tuomari oikein. Fifa reagoi päättämällä, että nauhoitukset jätetään huomiotta. Tuomarin sana on laki, näkyi filmillä mitä tahansa.

Yksi seuraus päätöksestä on ollut ikuinen kiista siitä, oliko Englannin joukkueen hyökkääjän Geoff Hurstin kolmas maali MM-finaalin jatkoajalla vuonna 1966 oikea maali vai ei. Hurstin laukaus osui poikkipuuhun ja kimposi alas, mutta minne? Tuomari, joka näki tilanteen heikosti, päätti, että pallo oli maalissa, mutta moni on tuomiosta edelleen eri mieltä.

Nyt linja on muuttumassa jalkapallomaailmassa. Testattavassa seurantajärjestelmässä pallo ilmoittaa sijaintinsa tietojärjestelmään. Tuomari kantaa ranteessaan älyrengasta, joka piippaa, kun tulee maali.

Paikannusanturit palloon ja sääriin

Jalkapallon seurantalaitteisto on kehitetty saksalaisessa tutkimuslaitoksessa Fraunhofer-instituutissa, ja sen on valmistanut saksalainen yritys Cairos Technologies AG. Saksalaiset toivoivat, että älypalloa olisi potkittu jo tämän kesän ottelussa. Näin MM-kisojen isäntämaa olisi päässyt esittelemään tekniikkaansa oikein leveällä rintamalla.

Kehitystyö osoittautui kuitenkin odotettua työläämmäksi ja hitaammaksi. Fifa testasi älypalloa nuoriso-otteluissa viime syksynä. Seurantajärjestelmä havaitsikin kaikki maalit 32 ottelun sarjassa. Valitettavasti tietokone kirjasi maaleiksi myös joitakin ohi menneitä laukauksia. Siksi Fifa heitti älypallon takaisin insinööreille luotettavuuden parantamista varten.

Ensimmäinen yritys oli ehkä hiukan ahne. Heti alussa yritettiin luoda laitteisto, joka kerää valtavasti tietoa.

Cairoksen seurantajärjestelmässä pallon mikrosiru lähettää 2 000 kertaa sekunnissa paikannustietoja antenneihin, jotka sijaitsevat kentän laidalla. Yhtiön mukaan pallon sijainti pystytään määrittämään puolentoista sentin tarkkuudella. Mahdollista on mitata myös pallon nopeus, kiihtyvyys, lämpötila ja paine.

Myös pelaajalla on älysiru kumpaankin säärisuojukseen piilotettuna. Älysiru kertoo hänen sijaintinsa, nopeutensa ja kiihtyvyytensä. Hänen potkaistessaan palloa pystytään mittaamaan laukaisun nopeus. Mittaustuloksista saadaan selville myös askeltiheys ja askelten pituus.

Kilpailijat ovat huomanneet Cairoksen hankkeen vaikeudet. Tanskassa Goalref-niminen yritys on kehittänyt seurantalaitteistoa, joka toteaa vain maalit. Tanskalaiset toivovat näin pääsevänsä suurempaan luotettavuuteen.

Älysirutekniikka ottaa ensi askeliaan, mutta suunta on selvä ja heijastaa tekniikan yleistä kehitystä. Sirut ja sensorit tulevat kaikkialle, ja esineet ja ihmiset muuttuvat tietoverkkojen silmuiksi. 

Värinätyynyillä vinkkejä lihaksille

Vielä villimpää on odotettavissa hieman kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Ensin tekniikka seuraa pelaajaa etäältä mutta sitten alkaa myös kulkea hänen mukanaan. Taustalla on nouseva tieteenhaara haptiikka, joka tutkii viestin lähettämistä ja vastaanottamista kosketuksen avulla.

Haptiikan tutkija Hendrik-Jan van Veen hollantilaisesta tutkimuslaitoksesta TNO:sta, joka vastaa Suomen VTT:tä, on työtovereineen ideoinut opastavaa peliasua. Urheilijoiden vaatteisiin upotetaan sensoreita, joka mittaavat lihasten toimintaa. Tietokone käsittelee mittaustulokset ja antaa palautetta kosketuksen avulla. Pienet värähtelevät tyynyt kertovat urheilijalle, mitä lihaksia hänen pitäisi käyttää enemmän. Värinä nilkassa voi viestittää, että nyt vauhtia kinttuihin.

Toistaiseksi tekniikkaa ovat testanneet melojat laboratoriossa, mutta tutkijat suunnittelevat asuja myös jalkapallovalmennusta varten.

On helppo kuvitella, miten monipuolisia mahdollisuuksia haptiikka avaa jalkapallossa. Miksei värisijän voi upottaa vaikka pelihousuihin, jolloin haluttaessa saataisiin myös katsojien ja pelaajien välille uudenlaista viestintää. Kannustushuutojen lisäksi suosikkipelaajille voi tulevaisuudessa antaa hellän etäpotkun takapuoleen: Älkää nukkuko! Tsemppiä!

Kun haptiikkaan yhdistetään älykkäät sensoriverkot, syntyy jotain vielä mielikuvituksellisempaa. Joskus verkko pystyy laskemaan optimaalisia syöttöketjuja, ja haptinen värisijä viestittää, mihin suuntaan pitää potkaista. Silloin pelaajilla on jaloissaan todelliset taikakengät.

Video mullisti pelianalyysin

Älysirut ovat vasta tulossa, mutta jalkapallo on teknistynyt ja tieteellistynyt paljon aikaisemmin.

Valmennuksessa video otettiin käyttöön heti, kun kamerat kehittyivät tarpeeksi pieniksi, eli 1970- ja 1980-luvun vaihteessa. Sitä ennen valmentajat ja heidän apulaisensa olivat tarkkailleet peliä kentän laidalta ja tehneet muistiinpanoja kynällä ja paperilla.

Kun kameraan yhdistettiin tietokone, kuvamateriaalista pystyttiin jalostamaan kaikkea mahdollista tietoa kentän tapahtumista. Pelaajat ja valmentaja saattoivat nyt katsoa kuvaruudulta, mitä pelissä todella oli tapahtunut. Pallon ja pelaajien liikkeet, syötöt, laukaisut, haltuunotot ja muut tapahtumat voitiin kirjata tarkasti ja objektiivisesti. Syntyi uusi tieteenhaara, pelianalyysi.

Pelaajan vointia voi valvoa yötä päivää

Mikä sitten on ollut pelianalyysin ja muun jalkapallotutkimuksen arvokkainta antia? Vastaus voi ensi alkuun tuntua yllättävältä.

– Yksilöllisyyden vahvistuminen on ollut tärkein kehitystrendi valmennuksessa ainakin jo 1990-luvulta asti, sanoo biomekaniikan dosentti, ”jalkapalloprofessori” Pekka Luhtanen, joka työskentelee Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Kihussa. Luhtanen on tutkinut Suomessa jalkapalloa ehkä syvällisemmin kuin kukaan muu ja on kansainvälisesti tunnettu pelianalyysin kehittäjä.

Miten niin yksilöllisyys? Jalkapalloahan esitellään malliesimerkkinä tiimityöstä. Tarkemmin katsottuna ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Mitä taitavammin jokainen pelaaja hoitaa oman tehtävänsä, sitä hienompaan kokonaistulokseen päästään. Joukkue on sitä parempi, mitä onnistuneemmin osataan sijoittaa oikeat pelaajat oikeille paikoille.

Tekniikka on mahdollistanut entistä paljon yksilöllisemmän valmennuksen. Videolta valmentaja voi tutkia esimerkiksi askelten pituuksia ja tiheyksiä, hetkellisiä asentoja ja nivelten liikelaajuuksia.

Sykemittarilla, joka tuli samoihin aikoihin kuin video eli 1980-luvun alussa, pystytään seuraamaan kuormitusta ja voimavarojen palautumista vaikka vuorokauden läpi.

Mittausten ansiosta pelaaja saa valtavan määrän tietoa itsestään. Vähitellen hän oppii kuuntelemaan kehonsa signaaleja, jolloin laitteita tarvitaan vähemmän. Tekniikka osaltaan auttaa häntä kehittymään ”24 tunnin pelaajaksi”, jota myös lepo, palautuminen ja vapaa-aika auttavat pääsemään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.

Vahvoissa seuroissa, kuten Ajaxissa, valmennus on yksilöllistetty pitkälle. Eri ikäluokkia ja pelin osa-alueita varten on erikoistuneita valmentajiaan. Pelaajat harjoittelevat hyvinkin pienissä ryhmissä.

Pelaajat ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti erilaisia. Jotkut ovat perusluonteeltaan hyökkääviä, toiset puolustavia, kolmannet rakentavia. Tarkka tieto pelaajien yksilöllisistä ominaisuuksista auttaa sijoittamaan heidät sopivimmille pelipaikoille. 

Joskus kielteinen tunne onkin hyväksi

Pelaajien fyysisen kunnon ja pelitekniikan lisäksi valmentajien pitää virittää heidän mieltään. Fyysisesti tasavahvojen ja älyllisesti yhtä taitavien joukkueiden ottelussa tuloksen ratkaisevat tunteet. 

Liikuntatieteiden tohtori Pasi Syrjä Jyväskylän yliopistosta on tutkinut, miten huippujalkapalloilijan tunteet vaikuttavat hänen pelituloksiinsa. Tulokset rikkovat tavanomaisia myyttejä.

Olemme tottuneet pitämään itsestään selvänä, että urheilussa ja muuallakin myönteiset tunteet parantavat suoritusta ja kielteiset vahingoittavat. ”Ajattele positiivisesti”, neuvovat konsultitkin.

Tutkijat ajattelivat samalla tavoin aina 1990-luvulle saakka. Tunteiden tutkimus lähti liikkeelle sotilaspsykologiasta. Psykologit tutkivat toisen maailmansodan aikana sotilaan ahdistusta taistelukentällä. Ahdistusta totuttiin pitämään häiriönä ja yksinomaan kielteisenä tunteena.

Uudempi tutkimus on osoittanut, että myös kielteiset tunteet voivat olla hyödyllisiä ja myönteiset haitallisia. Kielteinen ja epämiellyttävä tunne on joskus tehokas ja stimuloiva. Myönteinen tunne voi olla myös lamaannuttava.

Joitakin auttaa jopa pelokkuus

Syrjän väitöskirjatutkimuksessa pelaajat kuvasivat tunteitaan useilla kymmenillä adjektiiveilla.

Tuskin on yllättävää, että ”latautunut”, ”motivoitunut” tai ”sähäkkä” tunne yhdistyi onnistumisen kokemukseen. Yhtä odotettavissa on, että jos on "väsynyt", "haluton" tai "veltto" olo, tuloksia syntyy huonosti.

Mielenkiintoista sen sijaan on, että löytyi positiivisia mutta haitallisia tunteita. Vahingollisia positiivisia tunteita pelaajat luonnehtivat useimmiten sanoilla "huoleton", "tyytyväinen" ja "tyyni".

Kielteisiä mutta hyödyllisiä tunteita kuvasivat esimerkiksi adjektiivit "jännittynyt", "tyytymätön" ja "hyökkäävä".

Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Hyödyllisten ja haitallisten tunteiden valikoima vaihteli pelaajasta pelaajaan. Esimerkiksi "huoleton" tunne vaikuttaa moniin pelaajiin haitallisesti mutta joihinkin myönteisesti. "Pelokas" tunne on useimmille haitaksi mutta joillekin hyödyksi.

Tieto omasta tunneprofiilista auttaa pelaajaa vahvistamaan juuri niitä tunteita, jotka auttavat häntä saavuttamaan parhaat tulokset. Näin valmentaja pystyy yksilöllistämään valmennusta myös tunnepuolella.

Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2006

Jalkapallon pieni historia

1863 yksitoista englantilaista seuraa sopivat jalkapallon säännöistä.

1800-luvun loppupuoliskolla tasaisen pyöreä kumikalvo alkaa korvata epäsäännöllisen muotoisen sianrakon jalkapalloissa. Pallon lujittamiseksi uloin kerros ommellaan nahasta. Jalkapallokengät ovat nilkkapituisia ja nappulat metallisia.

1904 perustetaan Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa.

1909 kenkien metallinappulat kielletään vaarallisina ja siirrytään nahkaisiin.

1920-luvulla kehitetään ruuvattavat, vaihdettavat nappulat.

1930 ensimmäiset MM-kisat järjestetään Uruguayssa.

1954 MM-kisat televisioidaan ensimmäisen kerran. Fifa päättää, ettei nauhoituksia käytetä tuomareiden apuna.

1962 tanskalainen Select Sport esittelee 32:sta kuusikulmiosta ommellun pallon. Vuosikymmenen edetessä siirrytään mataliin, ketteriin kenkiin ja kehitetään ensimmäiset täysin synteettiset pallot.

1970 saksalainen Adidas valmistaa ensimmäisen Telstar-kisapallon. Se saa nimensä 1960-luvun Telstar-satelliitista.

1980-luvulla synteettiset pallot syrjäyttävät nahkaiset pallot. Kenkiä parannellaan biomekaanisten mittausten turvin. Valmennuksessa otetaan käyttöön videointiin perustuva pelianalyysi ja sykemittariseuranta.

1990-luvulla palloihin aletaan lisätä polymeerivaahdoista valmistettu sisäkerros, joka nopeuttaa pomppua ja parantaa vesitiiviyttä.

1991 pelataan ensimmäinen MM-ottelu naisten jalkapallossa.

2000-luvulla uudet polymeerimateriaalit vahvistavat ja keventävät kenkiä.

2005 Fifa testaa sijaintinsa ilmoittavaa älypalloa nuorten turnauksessa Perussa. Tekniikka lähetetään jatkokehittelyyn.

2012 Maaliviivakamerat seuraavat maalin syntyä MM-kisoissa Brasiliassa.

2017 Fifa testaa videotuomarointia, Video Assistant Referee -järjestelmää, MM-kisojen esiturnauksessa Confederations Cupissa Venäjällä.

2018 Videotuomarointi, lyhyesti Var, otetaan käyttöön MM-kisoissa Venäjällä. Seurantakamerat paikantavat pelaajat kentällä. Katsomosta saa erityissovelluksella yhteyden vaihtopenkille, ja virallinen kisapallo tarjoaa omistajalleen nfc-sirun välityksellä oheispalveluja.

Aikajana päivitetty 13.6.2018

Keskiaika toi viinamarjat, perunat ja plomut.

Kesäkuumalla tekee mieli syödä mehukkaita hedelmiä. Globaalien markkinoiden ansiosta niitä on nykyään tarjolla ympäri vuoden, mutta kesäntuoreina ne maistuvat aivan erikoisen hyviltä.

Suomessa ei kasva yhtään kotoperäistä hedelmälajia. Kaikki ovat alkuaan muualta tuotuja.

Vanhimmasta päästä on omena, jonka nimityksellä on vastine muutamissa lähisukukielissä. Sanaa on arveltu vanhaksi iranilaiseksi lainaksi, mutta sen esihistorialliset kulkureitit ovat hämärän peitossa. Vanhoina aikoina kauppaa käytiin etenkin ylellisyystuotteilla, koska jokapäiväisessä elämässä tarvittavat perushyödykkeet tuotettiin itse.

Keskiajan Turun arkeologisissa kaivauksissa on löydetty viinirypäleiden ja viikunoiden jäänteitä, ja ilmeisesti myös niihin viittaavat sanat ovat olleet kaupunkilaisille tuttuja. Muualla Suomessa fiikunat ja viinamarjat opittiin tuntemaan viimeistään 1500-luvun puolimaissa, kun Mikael Agricola kertoi niistä suomenkielisissä teoksissaan.

Viini oli tärkeä tuontituote jo keskiajalla, ja siitä käytettiin vanhaa germaanista lainanimitystä viina 1800-luvun alkuun asti. Viikunan alkujuuret ovat latinassa, jossa ficus tarkoittaa sekä viikunahedelmää että viikunapuuta.

Agricola mainitsee myös perunan, jolla hän tarkoittaa päärynää, latinaksi pirum. Niitä kasvatettiin hänen aikanaan jo Suomenlahden eteläpuolella. Päärynä-sana on kuitenkin lainattu ruotsista, jossa latinan sanaa on muokattu omaan kieleen sopivaksi ottamalla mallia marjaa tarkoittavasta bär-sanasta.

Luumutkin olivat Itämeren alueen vanhaa kauppatavaraa, ja niitä saatettiin jopa viljellä Naantalin luostarissa 1400-luvulla. Luumu-sana on tullut ruotsista, ensi alkuun asussa plomu tai plumo.

Murteissa ja vanhassa kirjakielessä luumuja on nimitetty myös väskynäksi. Se on lainaa varhaisuusruotsin sanasta swetzkon, joka puolestaan perustuu uusyläsaksan sanaan Zwetschge. Se on alkuaan mukaeltu loppuosa latinan sanasta damascena ja kertoo, että luumut tulivat alun perin Damaskoksen suunnalta.

Tavallisten suomalaisten ruokavalioon metsämarjat ovat kuuluneet esihistoriallisista ajoista lähtien, mutta tuoreiden tuontihedelmien syöntiä on alettu opetella vasta 1800-loppupuolella. Sanomalehti Suometar raportoi huhtikuussa 1856, kuinka kauppalaiva täynnä ”appelsiinia, sitronia ja mandelia” oli saapunut Tallinnan satamaan. Muutaman vuoden kuluttua sama onni kohtasi myös helsinkiläisiä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018