Hyväosaiset tekevät pakoa suurten keskusten kehyskuntiin. Heistä on mukava elää kaltaistensa keskellä ja nauttia yhteisöllisyydestä. Kaikille tiivis rinnakkaiselo ei sovi.



Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Tien varren täyttävät väljästi sijoitetut hirsihuvilat, pienet kivilinnat ja puiset valmistalot. Pihoilla on hiekkalaatikoita, kahden auton talleja ja talviteloille nostettuja veneitä. Tietä talsii ryhmä koulusta palaavia lapsia. Liikennemerkki muistuttaa autoilijoita kahdella kielellä: Aja varovasti - Kör försiktigt.

Olemme Sipoon Landbossa, Helsinkiä kehystävien kuntien "onnellisuusvyöhykkeellä". Tutkimusten mukaan juuri tällaisissa kehyskunnissa asukkaat voivat paremmin kuin muualla.

- Fyysinen ympäristö on tärkeä tyytyväisyystekijä. Neljä viidestä suomalaisesta haluaisi asua luonnon rauhassa pientalovaltaisella alueella, aloittaa Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara.

Tällaisia unelmakoteja esimerkiksi Helsingissä on vain 12 prosenttia asuntokannasta, mutta kehyskunnissa osuus nousee jopa 80-90 prosenttiin.

Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula ja Sipoo ovat valikoivan muuttoliikkeen voittajia. Ne ovat hinnoillaan, väljyydellään ja luonnollaan houkutelleet pientaloalueilleen korkeasti koulutettuja, nuoria, terveitä ja hyvin ansaitsevia lapsiperheitä.

- Eivät niihin muuta köyhät eivätkä yksinkertaiset - ainakaan tilastojen mukaan, Vaattovaara sanoo.


Yhteisöllisyys vahvistaa yhteisöä

Ovatko puutarhakaupunkilaiset myös onnellisempia kuin peruskaupunkilaiset, on vaikea tutkittava. Onnellisuutta voidaan kartoittaa kyselyillä, ihmisten kokemuksia kirjaamalla. Toinen tapa lähestyä asiaa on käyttää tilastollisia hyvinvointia mittaava tekijöitä. Näiden kovien mittareiden mukaan parhaiten voivat, kenties myös onnellisimmat, suomalaiset asuvat Vaasan rannikkoseudulla kaupunkien kehyskunnissa.

- Myös muualla maassa kaupunkien lähistön maaseutumaiset kunnat ovat hyvinvoivimpia. Niissä on keskuksia korkeampi elintaso ja vähemmän turvallisuus- ja psykososiaalisia ongelmia, esimerkiksi päihdeongelmia tai lasten huostaanottoja, tietää hyvinvoinnin alueellisia eroja tutkinut Stakesin erikoistutkija Sakari Karvonen.

Puutarhakaupunkien hyvinvointi johtuu osin tulokkaiden hyvästä taustasta, mutta tutkimukset antavat viitteitä myös siitä, että niissä on onnistuttu luomaan uutta yhteisöllisyyttä, joka vahvistaa sosiaalista pääomaa.

Mari Vaattovaara on kollegoineen tutkinut Landbon lisäksi Kirkkonummen Sundsbergia. Asukkaiden haastatteluissa korostuu yhdessä tekeminen ja samanhenkisyys. Uusiokylien asukkaat pitävät mukavana sitä, että ihmiset tuntevat toisensa, järjestävät grilli-iltoja ja hoitavat vuorotellen toistensa lapsia.

Yhteisöllisyyttä korostaa myös asukkaiden muu samankaltaisuus. "Asukkaiden mielestä on myönteistä, että naapurustossa on lähes sama varallisuusasema", mainitaan Vaattovaaran ryhmän Asumisen uudet onnelat? -raportissa.


Yhdenmukaisuus voi myös ahdistaa

Mikä sopii yksille, ei sovi toisille. Sinkulla, jonka menojalka väpättää, on puutarhakaupungissa tylsää. Ikääntynyt, kulttuuria harrastava pariskunta taas harmittelee pitkää kaupunkimatkaa.

Yhteensopivuus puutarhakaupungin kanssa kytkeytyy myös ammattiin. Vaattovaara on EU-hankkeessa tutkinut luovan työn tekijöiden ja it-ammattilaisten asumismuotoja. Kehyskuntien omakotitalot sopivat nörteille, mutta toimittajat ja kulttuuri-ihmiset hakeutuvat keskustoihin.

Myös paljon mainostetussa yhteisöllisyydessä voi olla kaksi puolta, Sakari Karvonen muistuttaa.

- Jollakin alueella voi olla vahva käsitys kollektiivisuudesta, jossa on päivittäistä vuorovaikutusta - lainaillaan tavaroita ja huudellaan aidan yli. Jos sinne muuttaa ihminen, joka ei jaa käsitystä, yhteisöllisyys voi tuntua ahdistavalta, Karvonen pohtii.

Mari Vaattovaara on itse kasvanut muun muassa Espoon Soukassa, jonka keskustassa on korkeita kerrostaloja ja laitamilla pientaloja. Merenrannassa on vielä ökytaloja, jotka päihittävät puutarhakaupunkien omakotitalot mennen tullen.

- Monipuolisella asuntokannalla on suuri merkitys elämäntilanteen muuttuessa, kun lapset muuttavat kotoa tai tulee avioero. Ihmiset voivat jäädä asumaan alueelle. Puutarhakaupungista se mahdollisuus puuttuu, Vaattovaara sanoo.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Nyt meni pipariksi


Mitä olisi joulun odotus ilman piparkakun tuoksua? Kun taikinan teon aloittaa kiehauttamalla hippusen inkivääriä, kanelia ja neilikkaa siirapin kanssa, leijuu koko huushollissa vastustamaton jouluinen aromi. Toiset ohjeet kehottavat käyttämään kardemummaa tai pomeranssinkuorta, mutta pippuria ei nykyään mainita mausteiden joukossa. Kuitenkin piparkakut ovat saaneet nimensä juuri pippurista.


Pippuri on ikivanha mauste, jonka kansainvälinen nimitys juontuu muinaisintian sanasta pippalı¯. Suomeen sana on tullut keskiajalla ruotsin kautta. Kirjakielessä pippuri mainitaan ensi kertaa vuonna 1544 Mikael Agricolan rukouskirjan kalenterissa, jossa annetaan ohjeita terveellisten yrttien käytöstä. Esimerkiksi lokakuussa kehotetaan sekoittamaan juomaan pippuria ja neilikkaa.


Piparkakut ovat pitkän tuotekehittelyn tulosta, mutta nimenomaan "pippurikakkuina" nämä voimakkaasti maustetut leivonnaiset on alettu tuntea Saksassa keskiajan lopulla. Pian tuote ja sen nimi piparkaka, pepparkaka levisivät myös Ruotsiin. Sen sijaan suomeksi on alettu puhua piparkakuista vasta 1800-luvun puolimaissa.


Piparkakuiksi luokiteltavat leivonnaiset ovat kyllä olleet suomalaisille tuttuja jo aiemmin, mutta nimi on ollut toinen. Tavallisimmin on puhuttu mesikakuista tai mesileivistä. Esimerkiksi Agricolan suomentamissa psalmeissa ylistetään Jumalan säädöksiä, jotka ovat "makiammat kuin hunaja ja mesileivät".


Raamatun mesileivät ovat saattaneet olla hunajasta ja kuivatuista hedelmistä valmistettuja kakkuja, mutta sama sana on monissa kielissä saanut myös jauhoista leivotun piparkakun merkityksen. Suomessa hunajakakku mainitaan vuonna 1644 painetussa tulkkisanakirjassa, jossa kerrotaan sanan tarkoittavan jauhoista, hunajasta ja mäkimeiramista valmistettua leivonnaista. Hunajaleipäkin mainitaan raamatullisissa yhteyksissä suloisten asioiden vertauskuvana. Tuoksuvilla mausteilla ryyditetty mesileipä toi ihmispolon ulottuville pienen hiukkasen kadotettua paratiisia.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.