Kehu työkaveri päivässä, niin työpaikastasi voi tulla onnellinen! Muuttuisiko suomalainen management-by-perkele-johtamistapa pienillä teoilla?

TEKSTI:Jarno Forssell

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 8/2004

Onni yksillä, pelko monilla



Kehu työkaveri päivässä, niin työpaikastasi voi tulla onnellinen!
Muuttuisiko suomalainen management-by-perkele-johtamistapa pienillä teoilla?

Nuoret pelkäävät työn kuluttavan tekijäänsä, työikäiset uupuvat taakan alle ja kuuttakymppiä hipovat pelastautuvat eläkkeelle heti kun voivat. Eivätkä valittajat ole vain liukuhihnatyötä tekeviä tai matalapalkka-alojen ihmisiä. Rankkaa tuntuu olevan myös koulutetuilla tietotyöläisillä.

- Havaitsimme kirjoittajatovereideni kanssa viisi vuotta sitten, että elämä työpaikoilla on aika kurjaa, kertoo Vesa Tiensuu. Hänen sekä Väinö Partasen ja Jarno Aaltosen teos Onnellinen organisaatio (Edita) ilmestyi lokakuun lopussa. Kirjan nimi huokuu optimismia, mutta samoin eivät tee Tiensuun arviot nykyisestä työkulttuurista. Onni on toistaiseksi kaukainen tavoite, ei saavutettu olotila.

- Miksi työssä ei voisi elää onnellista elämää. Jos elämä alkaa perjantai-iltana ja päättyy sunnuntaina, se jää aika lyhyeksi.





"Jos nykyisessä työelämässä sanoo jotakuta persoonalliseksi, sitä pidetään melkein loukkauksena!"

Vesa Tiensuu

Teho ei mittaa menestystä

Luovuuden johtamisesta lähiaikoina väittelevä Tiensuu löytää useita syitä työpaikkojen onnellisuusvajeeseen. Osa syistä tulee kulttuurista ja uskonnosta, osa teollisen yhteiskunnan tavoista organisoida työtä. Jos asiantuntijaorganisaatioita johdetaan tehdassalimentaliteetilla, ei tarvitse ihmetellä luovuuden puutetta tai työn tuottavuuden heikkoa kehitystä.

- Meillä mennään pieleen siinä, että työtä mitataan tehokkuudella. Sen korostaminen oikeuttaa puristamaan ihmisistä kaiken irti. Jos menestystä mitattaisiin työn tuottavuudella, jäisi tilaa myös tunteille, luovuudelle ja ihmiselle, Tiensuu uskoo. - Työpaikoilla on runsaasti onnellisuuspotentiaalia, joka voisi tulla esiin toisia kannustamalla ja onnistumisia kehumalla.

Vesa Tiensuun mukaan työelämässä ei kunnioiteta tarpeeksi ihmistä. Hän ehdottaakin, että luonnon- ja eläintensuojelun lisäksi pitäisi lanseerata termi ihmistensuojelu. Tulevaisuudessa voitaisiin markkinoida onnellisen tai vapaan työntekijän tuotteita.

Työyhteisön onnellisuus tai onnettomuus tosin näkyvät ulos ilman markkinointiakin. Otetaan esimerkiksi pankki, jonka arvot ovat keskittyminen, vauhti ja tehokkuus ja jonka johdon bonukset riippuvat henkilöstön minimoinnista. Jos asiakas uskaltautuu soittamaan puhelinpalveluun saati tulemaan konttoriin, häntä kohdellaan häirikkönä.

- Hänelle suututaan: mitä te tänne soitatte, katsokaa netistä!

Pelko estää oppimisen

Ikävä kyllä työpaikkojen onnellisuus on vain potentiaalista mutta pelko todellista. Tampereen yliopiston yrityksen hallinnon professorin Marja Erikssonin mukaan pelkoa herättävä management-by-perkele on edelleen Suomessa voimissaan. Kyse ei ole vain johtajien ominaisuuksista, vaan koko hierarkkinen johtamisjärjestelmä tukee pelon ilmapiiriä.

- Pelko näyttäytyy työyhteisöissä kummajaisena, joka rapauttaa työyhteisöjen kehittymistä, sanoo Eriksson. Pelko on hänen mukaansa keskeisin oppimisen este, sillä se estää työntekijöitä jakamasta tietoa muiden kanssa. Henkilö voi pelätä, että omat virheet paljastuvat tai että hän itse muuttuu tarpeettomaksi, jos muut tietävät saman minkä hän.

- Kyse on luottamuksesta. Jos sitä ei ole, ihmiset suojelevat itseään ja tekevät yhteistyötä vain lähimpien, luotettujen työtovereiden kanssa. Tämä ei kehitä yritystä, vaan se alkaa taantua, Eriksson sanoo.

Marja Eriksson sanoo tuntevansa piston sydämessään, sillä juuri kauppatieteelliset ja teknilliset korkeakoulut ovat kouluttaneet yritysjohtajat. Nykyisen opiskelijapolven tunteva professori on kuitenkin optimisti.

- Vaikka etenkin kauppatieteilijöissä on paljon itsekkyyttäkin, he osaavat tehdä yhdessä töitä. Uskon, että he pystyvät asettumaan toisten asemaan ja ymmärtämään, että henkilöstö ei ole kustannustekijä vaan tulostekijä.

Nuoria johtavat suorittajat

Uusi nuorisotutkimus kertoo, että 15-24-vuotiaiden suomalaisnuorten tärkeimpiä arvoja ovat hyväntahtoisuus, hedonismi, suoriutuminen ja itsenäisyys. Kansallisen nuorisotutkimuksen tehneen 15/30 Research Oy:n tutkimuspäällikkö Markus Keräsen mukaan nuorten arvot ovat ristiriitaisia.

- Esimerkiksi lukiolaisen elämä on tasapainoilua koulussa menestymisen ja ihmissuhteiden hoitamisen välillä. Koska aikaa ja energiaa on rajallisesti, nuori joutuu miettimään tärkeiden mutta vastakkaisten arvojen järjestystä omassa elämässään, Keränen sanoo. Arvoristiriita aiheuttaakin nuorissa hämmennystä ja stressiä, jota kokee usein noin puolet nuorista.

Kansallinen nuorisotutkimus jakaa suomalaiset nuoret kolmeen arvoryhmään:

• Sopeutujat 38 %

Arvostavat turvallisuutta ja yhdenmukaisuutta eivätkä halua erottua joukosta. He karttavat riskejä ja pyrkivät välttämään valtaa ja vastuuta.

• Itsenäiset 36 %

Arvostavat toiminnan ja ajattelun vapautta eivätkä kunnioita auktoriteetteja. He haluavat tehdä asiat omalla tavallaan ja voivat näin tehdessään rikkoa sääntöjäkin.

• Suorittajat 26 %

Haluavat menestyä ja saada aikaan jotakin hyödyllistä. He ottavat mielellään riskejä eivätkä välttele vastuuta ja valtaa. Suorittajat ovat sosiaalisesti suuntautuneita ja usein mielipidejohtajia.

Hätä keinot keksii

Jos sanaharkka kaverin kanssa uhkaa äityä vakavaksi, kannattaa kutsua paikalle ulkopuolinen tuomari: sananlasku. "Makuasioista ei voi kiistellä" ratkaisee riidan kuin riidan. Valtiotieteen tohtori Outi Lauhakangas on tuoreessa väitöksessään löytänyt sananlaskuille kolme käyttötapaa, joista konfliktien ratkaisu on yksi. Lentävät lauseet sopivat myös perinteen jatkajiksi ja yhteenkuuluvuuden lisääjiksi.

Sananlaskuja viljellään arkielämässä usein ilman, että niitä edes tunnistetaan sananlaskuiksi. - Ne elävät jokaisen puheessa paikoittaisina sanontoina, tietää Lauhakangas, joka väitöskirjaansa varten tutki sananlaskutietokantoja ja tarkkaili sananlaskuja arkisessa elämässä. Uusi piirre on sananlaskujen parodinen käyttö, jota esimerkiksi Alivaltiosihteeri harrastaa latteuskirjoissaan.

Tutkijan omia suosikkeja päivää ennen väitöstilaisuutta olivat "Jos on kiire, tee kierros" ja "Hätä keinot keksii".

Miehen nimi kelpaa taas naisille

Yhä harvemmat koulutetut naiset pitävät tyttönimensä papin aamenen jälkeen - ainakin Yhdysvalloissa. Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 1970-luvulla alkanut trendi oman nimen säilyttämisestä kääntyi jo viime vuosikymmenen puolella. Nyt oman nimen pitää noin joka viides vaimo.

Professori Claudia Goldin sanoo yllättyneensä tuloksesta, sillä tyttönimen säilyttämistä tukeneet tekijät eivät ole menettäneet voimaansa, pikemmin päinvastoin. Töissä käynti on lisääntynyt ja naimisiinmenoikä on entisestään kohonnut, joten naisilla on mahdollisuus tehdä "nimeä" työelämässä ennen avioitumista. Goldin hakeekin selitystä naisten tasa-arvoliikkeen kypsymisestä. Kun tasa-arvo muuten on edistynyt, oman nimen pitäminen ei ole enää samanlainen julistus kuin ennen.

Meillä vielä toinen suunta

Suomessa kehitys on kulkenut eri tahtia kuin Yhdysvaltain itärannikolla, jossa Claudia Goldin teki tutkimuksensa. Viime vuonna avioituneista omat sukunimensä piti lähes 18 prosenttia pareista. Kymmenen vuotta aiemmin luku oli noin 12 prosenttia.

                               1986    1993    2003


          92        87        81


                             8        12        18


                                  0,4       0,7       1,2

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.