Kehu työkaveri päivässä, niin työpaikastasi voi tulla onnellinen! Muuttuisiko suomalainen management-by-perkele-johtamistapa pienillä teoilla?

TEKSTI:Jarno Forssell

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 8/2004

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onni yksillä, pelko monilla



Kehu työkaveri päivässä, niin työpaikastasi voi tulla onnellinen!
Muuttuisiko suomalainen management-by-perkele-johtamistapa pienillä teoilla?

Nuoret pelkäävät työn kuluttavan tekijäänsä, työikäiset uupuvat taakan alle ja kuuttakymppiä hipovat pelastautuvat eläkkeelle heti kun voivat. Eivätkä valittajat ole vain liukuhihnatyötä tekeviä tai matalapalkka-alojen ihmisiä. Rankkaa tuntuu olevan myös koulutetuilla tietotyöläisillä.

- Havaitsimme kirjoittajatovereideni kanssa viisi vuotta sitten, että elämä työpaikoilla on aika kurjaa, kertoo Vesa Tiensuu. Hänen sekä Väinö Partasen ja Jarno Aaltosen teos Onnellinen organisaatio (Edita) ilmestyi lokakuun lopussa. Kirjan nimi huokuu optimismia, mutta samoin eivät tee Tiensuun arviot nykyisestä työkulttuurista. Onni on toistaiseksi kaukainen tavoite, ei saavutettu olotila.

- Miksi työssä ei voisi elää onnellista elämää. Jos elämä alkaa perjantai-iltana ja päättyy sunnuntaina, se jää aika lyhyeksi.





"Jos nykyisessä työelämässä sanoo jotakuta persoonalliseksi, sitä pidetään melkein loukkauksena!"

Vesa Tiensuu

Teho ei mittaa menestystä

Luovuuden johtamisesta lähiaikoina väittelevä Tiensuu löytää useita syitä työpaikkojen onnellisuusvajeeseen. Osa syistä tulee kulttuurista ja uskonnosta, osa teollisen yhteiskunnan tavoista organisoida työtä. Jos asiantuntijaorganisaatioita johdetaan tehdassalimentaliteetilla, ei tarvitse ihmetellä luovuuden puutetta tai työn tuottavuuden heikkoa kehitystä.

- Meillä mennään pieleen siinä, että työtä mitataan tehokkuudella. Sen korostaminen oikeuttaa puristamaan ihmisistä kaiken irti. Jos menestystä mitattaisiin työn tuottavuudella, jäisi tilaa myös tunteille, luovuudelle ja ihmiselle, Tiensuu uskoo. - Työpaikoilla on runsaasti onnellisuuspotentiaalia, joka voisi tulla esiin toisia kannustamalla ja onnistumisia kehumalla.

Vesa Tiensuun mukaan työelämässä ei kunnioiteta tarpeeksi ihmistä. Hän ehdottaakin, että luonnon- ja eläintensuojelun lisäksi pitäisi lanseerata termi ihmistensuojelu. Tulevaisuudessa voitaisiin markkinoida onnellisen tai vapaan työntekijän tuotteita.

Työyhteisön onnellisuus tai onnettomuus tosin näkyvät ulos ilman markkinointiakin. Otetaan esimerkiksi pankki, jonka arvot ovat keskittyminen, vauhti ja tehokkuus ja jonka johdon bonukset riippuvat henkilöstön minimoinnista. Jos asiakas uskaltautuu soittamaan puhelinpalveluun saati tulemaan konttoriin, häntä kohdellaan häirikkönä.

- Hänelle suututaan: mitä te tänne soitatte, katsokaa netistä!

Pelko estää oppimisen

Ikävä kyllä työpaikkojen onnellisuus on vain potentiaalista mutta pelko todellista. Tampereen yliopiston yrityksen hallinnon professorin Marja Erikssonin mukaan pelkoa herättävä management-by-perkele on edelleen Suomessa voimissaan. Kyse ei ole vain johtajien ominaisuuksista, vaan koko hierarkkinen johtamisjärjestelmä tukee pelon ilmapiiriä.

- Pelko näyttäytyy työyhteisöissä kummajaisena, joka rapauttaa työyhteisöjen kehittymistä, sanoo Eriksson. Pelko on hänen mukaansa keskeisin oppimisen este, sillä se estää työntekijöitä jakamasta tietoa muiden kanssa. Henkilö voi pelätä, että omat virheet paljastuvat tai että hän itse muuttuu tarpeettomaksi, jos muut tietävät saman minkä hän.

- Kyse on luottamuksesta. Jos sitä ei ole, ihmiset suojelevat itseään ja tekevät yhteistyötä vain lähimpien, luotettujen työtovereiden kanssa. Tämä ei kehitä yritystä, vaan se alkaa taantua, Eriksson sanoo.

Marja Eriksson sanoo tuntevansa piston sydämessään, sillä juuri kauppatieteelliset ja teknilliset korkeakoulut ovat kouluttaneet yritysjohtajat. Nykyisen opiskelijapolven tunteva professori on kuitenkin optimisti.

- Vaikka etenkin kauppatieteilijöissä on paljon itsekkyyttäkin, he osaavat tehdä yhdessä töitä. Uskon, että he pystyvät asettumaan toisten asemaan ja ymmärtämään, että henkilöstö ei ole kustannustekijä vaan tulostekijä.

Nuoria johtavat suorittajat

Uusi nuorisotutkimus kertoo, että 15-24-vuotiaiden suomalaisnuorten tärkeimpiä arvoja ovat hyväntahtoisuus, hedonismi, suoriutuminen ja itsenäisyys. Kansallisen nuorisotutkimuksen tehneen 15/30 Research Oy:n tutkimuspäällikkö Markus Keräsen mukaan nuorten arvot ovat ristiriitaisia.

- Esimerkiksi lukiolaisen elämä on tasapainoilua koulussa menestymisen ja ihmissuhteiden hoitamisen välillä. Koska aikaa ja energiaa on rajallisesti, nuori joutuu miettimään tärkeiden mutta vastakkaisten arvojen järjestystä omassa elämässään, Keränen sanoo. Arvoristiriita aiheuttaakin nuorissa hämmennystä ja stressiä, jota kokee usein noin puolet nuorista.

Kansallinen nuorisotutkimus jakaa suomalaiset nuoret kolmeen arvoryhmään:

• Sopeutujat 38 %

Arvostavat turvallisuutta ja yhdenmukaisuutta eivätkä halua erottua joukosta. He karttavat riskejä ja pyrkivät välttämään valtaa ja vastuuta.

• Itsenäiset 36 %

Arvostavat toiminnan ja ajattelun vapautta eivätkä kunnioita auktoriteetteja. He haluavat tehdä asiat omalla tavallaan ja voivat näin tehdessään rikkoa sääntöjäkin.

• Suorittajat 26 %

Haluavat menestyä ja saada aikaan jotakin hyödyllistä. He ottavat mielellään riskejä eivätkä välttele vastuuta ja valtaa. Suorittajat ovat sosiaalisesti suuntautuneita ja usein mielipidejohtajia.

Hätä keinot keksii

Jos sanaharkka kaverin kanssa uhkaa äityä vakavaksi, kannattaa kutsua paikalle ulkopuolinen tuomari: sananlasku. "Makuasioista ei voi kiistellä" ratkaisee riidan kuin riidan. Valtiotieteen tohtori Outi Lauhakangas on tuoreessa väitöksessään löytänyt sananlaskuille kolme käyttötapaa, joista konfliktien ratkaisu on yksi. Lentävät lauseet sopivat myös perinteen jatkajiksi ja yhteenkuuluvuuden lisääjiksi.

Sananlaskuja viljellään arkielämässä usein ilman, että niitä edes tunnistetaan sananlaskuiksi. - Ne elävät jokaisen puheessa paikoittaisina sanontoina, tietää Lauhakangas, joka väitöskirjaansa varten tutki sananlaskutietokantoja ja tarkkaili sananlaskuja arkisessa elämässä. Uusi piirre on sananlaskujen parodinen käyttö, jota esimerkiksi Alivaltiosihteeri harrastaa latteuskirjoissaan.

Tutkijan omia suosikkeja päivää ennen väitöstilaisuutta olivat "Jos on kiire, tee kierros" ja "Hätä keinot keksii".

Miehen nimi kelpaa taas naisille

Yhä harvemmat koulutetut naiset pitävät tyttönimensä papin aamenen jälkeen - ainakin Yhdysvalloissa. Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 1970-luvulla alkanut trendi oman nimen säilyttämisestä kääntyi jo viime vuosikymmenen puolella. Nyt oman nimen pitää noin joka viides vaimo.

Professori Claudia Goldin sanoo yllättyneensä tuloksesta, sillä tyttönimen säilyttämistä tukeneet tekijät eivät ole menettäneet voimaansa, pikemmin päinvastoin. Töissä käynti on lisääntynyt ja naimisiinmenoikä on entisestään kohonnut, joten naisilla on mahdollisuus tehdä "nimeä" työelämässä ennen avioitumista. Goldin hakeekin selitystä naisten tasa-arvoliikkeen kypsymisestä. Kun tasa-arvo muuten on edistynyt, oman nimen pitäminen ei ole enää samanlainen julistus kuin ennen.

Meillä vielä toinen suunta

Suomessa kehitys on kulkenut eri tahtia kuin Yhdysvaltain itärannikolla, jossa Claudia Goldin teki tutkimuksensa. Viime vuonna avioituneista omat sukunimensä piti lähes 18 prosenttia pareista. Kymmenen vuotta aiemmin luku oli noin 12 prosenttia.

                               1986    1993    2003


          92        87        81


                             8        12        18


                                  0,4       0,7       1,2

Sisältö jatkuu mainoksen alla