Nykyparit muuntelevat ikivanhaa.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Nykyparit muuntelevat ikivanhaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Häiden aattona saunaan

Vielä jokin vuosi sitten kaupungilla saattoi joutua hämmentävään tilanteeseen. Laitamyötäisessä parveileva polttariseurue piiritti äkkiarvaamatta ja alkoi kaupitella suukkoa puputytöksi puetulta hempukalta. Yksi euro per pusu.

Toista oli sata vuotta sitten, kun ystävättäret veivät morsiamen häiden aattona lehvin koristeltuun saunaan. He kilpailivat siitä, kuka pääsisi istumaan morsiamen paikalla tai saisi napattua hänen vihtansa – ja pääsisi seuraavaksi naimisiin.

Saunan ulkopuolellakin tapahtui. Nuoret siellä pitivät metakkaa ja rämistelivät metalliastioita.

Myös saksalaiseen Polterabendiin kuuluu metelöinti, jolla ollaan karkottavinaan pahoja henkiä. Aluksi viimeistä poikamiesiltaa viettivät sulhaset kavereineen, mutta jo 1800-luvun lopulla Suomen säätyläisneidot näyttivät, etteivät ole pekkaa pahempia.

Nykyään julkinen metelöinti on vaimentunut. Nyt tehdään kaveriporukalla jotain ekstremeä ja vanhan kansan saunataikoja, kertoo Naimisiin.info-verkkosivun päätoimittaja Kimmo Laurila. Nolot tehtävät ovat out.

Pari peittyy kupliin

Enää eivät häävieraat heittele riisiä kirkosta astuvan vihkiparin ylle niin usein kuin ennen. Monet kirkot ovat kieltäneet tavan, jota on pidetty itsestään selvänä häävieraiden oikeutena. Lintujen vatsat eivät riisistä paisu toisin kuin luullaan, mutta kirkon edusta halutaan pitää siistinä myös seuraaville hääpareille.

Riisin heittely ei edes ole kovin vanha tapa Suomessa. Se on lainattu tänne Englannista, jossa riisin viskelyä on harrastettu 1800-luvun loppupuolelta.

Vaikka riisi tuli kuvioihin verraten myöhään, taustalla on vanha tapa toivottaa avioparille hedelmällisyyttä ja vaurautta. Antiikin Roomassa hääväki nakkeli pähkinöitä. Sittemmin on heitelty siemeniä ja kuivia hedelmiä. Suomen maaseudulla appivanhemmat saattoivat ripotella häätaloon saapuvan morsiamen ylle jyviä tai leivänmuruja.

Onko saippuakuplista hedelmällisyyden symboliksi? Mene ja tiedä, mutta nykyisin ne usein korvaavat riisin. Ovathan kuplat vähän lapsellisia, niin että niillä voi kautta rantain vihjata jälkeläisiin.

Morsian vaihtaa väriä

Morsian pukeutui mustaan on Francois Truffaut'n kuuluisa elokuva, jonka naispäähenkilö surmaa yksitellen sulhasensa murhaajat. Sama nimi voisi kuitenkin olla vanhoista suomalaisista häätavoista kertovalla dokumentilla. Ennen vanhaan morsiamet näet laittautuivat mustaan.

Morsiuspuku hankittiin elinikäiseksi juhlapuvuksi, ja maaseudulla mustaa käytettiin vielä 1900-luvun puolella. Morsian saattoi kuitenkin sonnustautua lisäksi kruunuun ja valkoiseen huntuun.

Valkoisesta innostuivat ensin säätyläiset. Siitä tuli muotiväri 1700-luvulla, jolloin intoiltiin valkeista antiikin marmoripatsaista ja Amerikasta tuotiin edullista puuvillaa.

Muotiväri alkoi näkyä myös hääpuvuissa. Valkoinen liitettiin viattomuuteen, minkä vuoksi se oli omiaan paitsi hääpuvun myös kastemekon väriksi.

Valkoinen on yhä selvä valtaväri, mutta muitakin värejä näkee jo.

– Mitä enemmän siviilivihkiminen yleistyy ja naimisiin menevien keski-ikä nousee, sitä enemmän värillinen hääpuku voittaa alaa, sanoo Kimmo Laurila.

Sormus pitää pintansa

Seuraa etsivät tarkistavat Suomessa ja Ruotsissa vasemman käden nimettömästä, onko mies tai nainen varattu. Tanskassa ja Ranskassa pitää sitä vastoin vilkaista oikean käden nimetöntä, mikäli kaipaa osviittaa siviilisäädystä.

Jo antiikin Roomassa miehet antoivat sormuksen puolisolleen avioliiton merkiksi. Kristityt omaksuivat tavan roomalaisilta.

Pohjoismaissa sulhaset ovat tuhatluvulta lähtien tavanneet antaa morsiamelleen jonkin kallisarvoisen kihlajaislahjan uskollisuuden osoitukseksi. Yleensä lahja on ollut sormus.

Vähävaraisemmilla riitti lämmin käsi. Tavallinen kansa vahvisti kihlauksen sillä, että sulhanen ja morsiamen naittaja löivät kättä päälle. Siitä jäi sanonta pyytää jonkun kättä.

Sormus on vanhimpia hääperinteitä, ja se pitää pintansa.

– Menivät ihmiset siviilissä tai kirkossa naimisiin, kahdestaan tai ilman vieraita, ensimmäistä tai neljättä kertaa, sormus heillä on aina, Kimmo Laurila toteaa.

Suolaisesta makeaan

Mitä ihmettä! Sulhanen näyttää yrittävän karkuun kesken hääseremonian. Topakka morsian saa kuitenkin otteen miehen kauluksesta eikä päästä irti. Miehen askel jää ilmaan.

Ei, häät eivät ole uhattuna. Tuo kaikki tapahtuu kakun päällä, morsian ja sulhanen ovat vain koristeita. Huumori on tullut hääkakkuun.

Hääkakku ja tapa leikata se yhdessä saapuivat Suomeen Englannista. Varhaisimman esikuvan voi kuitenkin jäljittää antiikin Roomaan, missä oli tapana murentaa leivän oloinen vehnä- tai ohrakakku morsiamen päälle onnea tuomaan.

Englannissa on entisaikaan syöty myös morsiuspiirakkaa, joka sisälsi kanaa ja jauhelihaa. Piirakkaan oli piilotettu sormus. Sen saajan oli määrä olla seuraavaksi vihillä.

Valkoisten sokerikuorrutettujen kakkujen vuoro tuli 1800-luvulla. Muotia loi kuningatar Viktoria, jonka lasten häihin leipurit alkoivat rakentaa monikerroksisia luomuksia.

Lähteitä: Häät – Bröllop. Helsingin kaupunginmuseo 2001

Kahden kauppa. Toim. Terttu Kaivola, SKS 1995

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.