Havis Amandan lakittaneet opiskelijat nosturissa vappuna 2011. Kuva:  	Kallerna / Wikimedia Commons
Havis Amandan lakittaneet opiskelijat nosturissa vappuna 2011. Kuva: Kallerna / Wikimedia Commons

Syksyn saapuessa yliopistot ja muut oppilaitokset täyttyvät uusista ja vanhoista opiskelijoista.

Sekä yliopisto että opiskelija ovat oppitekoisia uudissanoja 1800-luvulta eli ajalta, jolloin suomen kieli alkoi voittaa alaa akateemisessa maailmassa.

Suomen kielen vanhin opiskelijaa tarkoittava sana on ruotsista lainattu teini. Se on ollut käytössä jo keskiajalla, ja sillä on tarkoitettu koulujen oppilaita. Kun opintotuesta ei ollut tietoakaan, teinit kiersivät loma-aikoina maaseudulla laulaen ja oppineisuuttaan esitellen ja saivat palkakseen ruokatarpeita ja vaatteita. Muistona tältä ajalta on säilynyt kokoelma teinien hurskaita lauluja, Piae cantiones, joita sopivissa tilaisuuksissa vieläkin lauletaan.

Toinen vanha oppilaan nimitys on opetuslapsi. Se esiintyy jo Agricolan kielessä ja samanaikaisissa käsikirjoituksissa niin vakiintuneena, että sitäkin on pakko pitää keskiaikaisena. Sana on saanut uskonnollisen merkityksen, koska se on useimmille kielenkäyttäjille tuttu vain raamatullisista yhteyksistä.

Ruotsin vallan aikana opiskelijanuorisosta käytettiin nimitystä studeeraawainen nuoruus. Sana nuoriso on tullut kirjakieleen vasta vuonna 1835 Kalevalan myötä. Opiskelijan nimityksiä olivat oppiva ja oppivainen. Ylioppilaaseen taas viitattiin ruotsista lainatulla studentilla.

Vuonna 1820 Turun Wiikko-Sanomien perustaja Reinhold von Becker tarjosi opiskelijan nimitykseksi johdosta oppilainen, mutta sen kilpailijoiksi ilmaantuivat Pietari Ticklénin oppilas ja Volmari Kilpisen oppija.

Yliopiston opiskelijaa tarkoittavan sanan muodostamista vaikeutti se, ettei yliopistollakaan ollut vakiintunutta suomalaista nimitystä. Yliopistoa käytti ensimmäisenä J. F. Berg vuonna 1838.

Tarjokkaita olivat esimerkiksi korkeaopistolainen, ylioppias, ylioppilainen, yliopistolainen ja yliopistolas. Voitokkaan ylioppilaan lanseerasi kirjallisuudentutkija Rietrikki Polén vuonna 1852. Tähän aikaan ylioppilastutkinto tultiin suorittamaan yliopistoon, joten sama sana kelpasi myös opiskelijannimitykseksi.

Koko opiskelevalle nuorisolle sopiva opiskelija löytyy vasta Elias Lönnrotin sanakirjasta vuodelta 1874.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2007