Uudet asiat painuvat parhaiten mieleen, kun päivän kokemusten päälle nukutaan kunnon yö. Muistijälkien lujittumiseen tarvitaan kaikkia univaiheita nukahtamisesta aamuyön viimeisiin unikuviin.

TEKSTI:Tuula Kinnarinen

Uudet asiat painuvat parhaiten mieleen, kun päivän kokemusten
päälle nukutaan kunnon yö. Muistijälkien lujittumiseen tarvitaan
kaikkia univaiheita nukahtamisesta aamuyön viimeisiin unikuviin.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 3/2002

Oletko sinä kokenut oppimisen ihmeen? Harjoittelit jotakin uutta liikesarjaa tai valmistauduit vaikeaan tenttiin, eikä mikään ottanut onnistuakseen. Takeltelit kerran toisensa jälkeen. Lopulta päätit, että olkoon tältä kerralta, jätit homman sikseen ja painuit nukkumaan. Seuraavana päivänä, kun taas tartuit asiaan, kaikki sujui yllättäen kuin tanssi.

- Ihmiset, jotka kertovat tällaisista kokemuksista, eivät satuile. Unen aikana aivoissa tapahtuu paljon, sanoo Harvardin yliopiston psykiatrian professori Robert Stickgold. Hän on yksi unen ja muistin kytköksiä jahtaavista tutkijoista, jotka kertoivat uusimmista löydöistään Yhdysvaltain tiedeviikolla Bostonissa helmikuussa.

Tulokset paranevat hulppeasti

Stickgold on teettänyt koehenkilöillään erilaisia visuaalisia hahmotustehtäviä ja näppäryyttä vaativia sormiharjoituksia ja havainnut, että kunnon yöunen jälkeen kokelaat saavat tehtävistään jopa 20 prosenttia parempia tuloksia kuin harjoituksissa.

- Taitojen kohentuminen on ilmiselvästi unen ansiota, Stickgold vakuuttaa. - Ihmiset, jotka testattiin heti harjoittelupäivänä, menestyivät kokeissa jopa huonommin kuin harjoituksissa.

- Sen sijaan harjoittelun ajankohta ei vaikuta oppimiseen mitenkään, Stickgold huomauttaa. - Aamulla, päivällä ja illalla ennen nukkumaan menoa treenanneet ihmiset ylsivät yhtä hyviin tuloksiin.

Ensimmäinen yö tärkein

Uusien asioiden omaksumista jouduttaa nimenomaan harjoittelua seuraavan yön uni. Jos nukkuminen silloin estyy, oppiminen ei edisty.

  kertoo valvottaneensa osaa koehenkilöistään yön yli. Kun heidät sitten pantiin testiin, he menestyivät yhtä surkeasti kuin vasta-alkajat, eivätkä tulokset parantuneet senkään jälkeen, kun kokelaat olivat kahtena seuraavana yönä saaneet nukkua univajeensa pois.

- Muistijälki, joka muodostuu uusia asioita omaksuttaessa, alkaa vahvistua heti seuraavana yönä, Stickgold tulkitsee. - Alkuun päästyään lujittuminen jatkuu noin viikon verran. Sen jälkeen uusi asia on kiinnittynyt mielen neuroverkkoon.

Stickgoldin arvio noin viikon mittaisesta prosessista perustuu hänen omiin  mittauksiinsa, jotka osoittavat taitojen kohentuvan yö yöltä. Neljäntenä päivänä koehenkilöt ylsivät jopa 69 prosenttia lähtötilannetta parempiin tuloksiin. Viimeisen kerran kokelaat testattiin seitsemäntenä päivänä yhtä hyvin tuloksin.

- Miten mainiosti opit jonkin asian, todella riippuu siitä, miten hyvin nukut, Stickgold tiivistää.

Hypnagogiset unet vahvistavat

Millä lailla unikoulu lopulta toimii, on hankala asia tutkia. Useimmat meistä eivät tavallisesti muista juuri mitään unistaan, joten tutkijoiden ei auta kuin värvätä koehenkilöitä laboratorioihinsa, seurata heidän nukkumistaan, herättää heidät ratkaisevalla hetkellä ja kysyä: millaista unta näit?

Tässäkin on pulmansa. Ihmismieli on monimutkainen eikä yleensä toista päivän tapahtumia sellaisinaan, joten unikuvajaisten alkuperää on vaikea tunnistaa. Tästä syystä Stickgold, jota kiinnostavat myös unet, tutkii ns. hypnagogisia unia, joita nähdään nukahtamisvaiheessa ja heti sen jälkeen. Näiden unikuvien tiedetään olevan vahvasti sidoksissa todellisuuteen.

Stickgoldin kokeet osoittavat, että päivän tapahtumat todella tulevat uniin. Hän on peluuttanut ihmisillä Tetris-tietokonepeliä ja lasketteluttanut slalomia hiihtosimulaattorissa. Molemmissa kokeissa yhdeksän kymmenestä osanottajasta sai harjoitukset hypnagogisiin uniinsa, vieläpä hyvin samanlaisina. Tetriksen pelaajat, olivat he täydellisiä noviiseja tai pelin pauloihin aikaa sitten jääneitä eksperttejä, näkivät pelinappuloiden putoilevan ja kasautuvan torneiksi. Laskettelijat, niin vasta-alkajat kuin taitajat, taas viilettivät mäkeä alas kukin kykyjensä mukaan.

Nyt nähdään aivoihin

Ensimmäiset uumoilut siitä, että uni ja oppiminen kytkeytyvät toisiinsa, esitti englantilainen David Hartley jo 1791. Unen päävaiheet - vilkkaan uneksunnan täyttämä rem-uni ja syvä, hidasaaltoinen, niukempikuvainen non-rem-uni - on osattu erottaa 1950-luvun alkupuolelta asti, mutta vasta nyt tutkijoilla on välineitä, joilla nähdään, mitä aivoissa tapahtuu unen aikana.

Tätä tutkimusta tehdään etupäässä eläimillä, esimerkiksi rotilla ja kissoilla, ihan käytännön syistä. Eläinten aivot ovat pienet ja hyvin alttiit vaikutuksille, joten ne muokkautuvat helposti. Näin myös mahdolliset muutokset tulevat nopeasti näkyviin.

Matthew Willson, Massachusettsin teknisen korkeakoulun kognitiivisen aivotutkimuksen professori, on viimeaikaisissa kokeissaan juoksuttanut rottia erimallisissa labyrinteissä ja kuvannut keskeisen muistialueen, hippokampuksen, toimintaa sekä harjoituksen että sitä seuranneen unen aikana.

- Juoksun ja unen aivotoiminta on häkellyttävän samanlaista, Willson sanoo. - Harjoitellessa aktivoituneet hippokampuksen neuronit käynnistyvät uudelleen heti kun rotta on nukahtanut, ja joissakin vaiheissa hermosolut syttyvät ja sammuvat niin samaa tahtia kuin juostessa, että pystymme sanomaan, missä kohtaa labyrinttiään uneksuva eläin kurvailee.

Willson on innoissaan havainnoistaan, mutta niin ovat muutkin. Tulokset ovat ensimmäiset, jotka osoittavat varmasti, että ihmisten lailla myös muut eläimet jatkavat unissaan päivän toimiaan. Tähän asti eläinten unennäöstä on rohjettu esittää vain uskaliaita arvauksia.

- Kun nyt olemme päässeet käsiksi eläinten uniin, voimme kenties kehittää menetelmiä, joilla pystymme tutkimaan unen ja unien rakennetta ja tehtäviä paljon nykyistä tarkemmin, Willson toivoo.

Kaikenlainen uni tarpeen

Näihin asti tutkijat ovat uskoneet, että oppimista ja mieleen painamista edistää ennen kaikkea uneksunta. Nyt he ovat pyörtämässä käsityksiään. Alaa valtaa näkemys, että kaikenlainen uni vahvistaa päivän aikana virittyneitä hermosolujen kytköksiä.

Uutta katsantoa tukevat Willsonin rotat, joiden hippokampus alkoi myötäillä valveen toimintaa hidasaaltounessa. Lisää vankkoja näyttöjä syvän univaiheen tärkeydestä on kerännyt Kalifornian yliopiston fysiologian professori Michael Stryker hiljattain valmistuneissa kissakokeissaan.

Stryker on tutkinut kissanpoikasten sopeutumista uudenlaiseen visuaaliseen ympäristöön peittämällä niiltä toisen silmän. Kuusituntisen puolisokeuden jälkeen osa kissoista pääsi nukkumaan, osa joutui jatkamaan koetta ja osa valvoi pimeässä.

- Kun vertailin ennen koetta ja sen jälkeen otettuja aivokuvia, hämmästyin. Uusia hermosolujen kytköksiä oli eniten niillä lepovuoroon päässeillä kissoilla, jotka vetelivät eniten hidasaaltounta. Ne päihittivät sekä rem-unta nukkuneet, harjoittelua jatkaneet että toimettomina valvoneet lajitoverinsa, Stryker kuvailee.

 - Näiden tulosten valossa on ilmeistä, että koko yö on oppimisen aikaa. Iltaunta tarvitaan, koska se on pääosin hidasaaltounta, ja aamu-unta, koska silloin rem-vaiheet ovat pisimmät. Jotta molemmat ennättäisivät toimia, uni ei saisi jäädä alle kuuden tunnin, Stickgold päättelee.

Muistialueet kommunikoivat

Mitä aivoissamme kaiken kaikkiaan tapahtuu unen tallentaessa asioita mieleen, on vielä nappaamatta kuviin. Muistin alueista ja yleisistä toimintaperiaatteista on kuitenkin niin paljon tietoa, että tutkijat uskaltavat tehdä valistuneita arvauksia. Mieleen varastoituminen voi hyvinkin toimia näin:

  aineistoja ja luomaan lisää mielikuvia.

- Tämä muistialueiden vuoropuhelu käynnistyy mitä ilmeisimmin jo nukahtamisvaiheessa, Stickgold sanoo. Hänen tutkimustensa mukaan edes tiukimmin arjen tapahtumia seurailevat hypnagogiset unet eivät toista todellisuutta yksi yhteen vaan nappaavat aineksia mielen syövereistä. - Laskettelijoistani yksi näki unen, jossa orava sai sukset alleen, ja Tetriksen konkareissa oli useita, jotka käyttivät välillä pelin alkuaikojen versioita.


Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5222
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti