Hieno sotilas ja strategi. Tinkimätön proletaari. Antiikin ensimmäinen demokraatti. Maailman vallankumouksellisten idoli. Traakialaisesta gladiaattorista liikkuu mairittelevia arvioita. Mihin kapinajohtajan ansiot lopulta riittävät?.

Myyttien takanaArtikkelisarjassa kerrotaan historian henkilöistä, joista tiedetään enemmän värikkäitä tarinoita kuin tosiasioita.

Teksti: Alex Aissaoui

Hieno sotilas ja strategi. Tinkimätön proletaari. Antiikin ensimmäinen demokraatti. Maailman vallankumouksellisten idoli. Traakialaisesta gladiaattorista liikkuu mairittelevia arvioita. Mihin kapinajohtajan ansiot lopulta riittävät?

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007

Historia, etenkin vanha historia, on hallitsijoiden ja muiden suurmiesten historiaa. Ani harvoin vastaan tulee yhteiskunnan vähäväkisiä. Gladiaattori Spartacus on yksi heistä.Hänet tapaamme antiikin kirjoituksissa, uuden ajan ajattelijoiden teoksissa ja historiallisissa romaaneissa. Hänet löydämme maalauksista, näytelmistä ja elokuvista. Hänen nimeensä törmäämme vallankumousliikkeiden ja vapaussotien kuvauksissa.Suureen suosioon on selitys. Spartacus johti maailman kaikkien aikojen suurinta orjakapinaa ja kykeni kahden vuoden ajan taistelemaan maailman tuolloin mahtavinta valtiota, Roomaa, vastaan. Mikä hän oli miehiään ja mitkä olivat hänen motiivinsa, ovat jo paljon vaikeampia kysymyksiä.Orjien elämä yhtä helvettiä Spartacuksen matka maailmanhistoriaan alkoi vuonna 73 ennen ajanlaskumme alkua Italian Capuasta, missä Lentulus Batiatus piti maineikasta gladiaattorikoulua. Meille gladiaattorit tuovat mieleen urheat taistelijat, ja totta on, että parhaita heistä ihailtiin kuin supertähtiä nykyään, mutta tosiasiassa gla¬diaattorien elämä oli orjien elämää. Gladiaattorikouluissa vallitsi vankiloiden kuri, ja omistajat olivat kuoleman kätyreitä. He vuokrasivat hyvästä hinnasta taistelijoita näytöksiin, joista ei useimmiten palattu hengissä.Batiatuksen koulussa tyytymättömyys kuohui yli äyräiden, ja 200 taistelijaa päätti paeta. Suunnitelma paljastui, mutta 78 onnekasta sai asiasta vihiä, ehätti karkuun ja raivasi tiensä Vesuviuksen rinteille.Nyt tarvittiin joukolle johtajia. Päälliköksi valittiin Spartacus ja kakkosmieheksi gallialainen Kriksos. Seuraavaksi tarvittiin lisävoimia. Halukkaita löytyi nopeasti, ensin tuhansia, sitten kymmeniätuhansia, sillä Spartacuksella ja kumppaneilla riitti kohtalotovereita.Roomalaisen ideologian mukaan vapaan kansalaisen sopi sotia ja politikoida mutta ei tehdä työtä toiselle. Suuressa valtakunnassa tämä tiesi kroonista työvoimapulaa. Se ratkaisiin orjuuttamalla ulkomaalaiset sotavangit ja valloitettujen alueiden asukkaat, barbaarit. Spartacuksen kapinan alkaessa talouselämä pyöri pitkälti orjatyövoimalla. Eräiden laskelmien mukaan Italian niemimaalla asuneista noin kuudesta miljoonasta ihmisestä kaksi miljoonaa oli orjia omistajansa armoilla. Valtaosa raatoi kaivoksissa, suurtiloilla ja verstaissa helvetillisissä oloissa. Orjia kohdeltiin jopa huonommin kuin karjaa, joten ken pystyi, karkasi, kun vielä ehti. Odotettavissa oleva elinaika oli näet lyhyt. Esimerkiksi kaivosorjien arvioidaan pysyneen hengissä vain kolmisen kuukautta.Rooma vähätteli kapinaa Spartacus saattoi koota orja-armeijaansa melkoisen rauhassa, sillä valtion johto vähätteli vaaraa ja lähetti ensi alkuun vain kansalliskaartilaisia ja konsulien johtamia joukkoja kapinallisia vastaan. Tilanteen vakavuus kirkastui senaatille vasta noin vuoden päästä. Silloin Spartacus oli marssittanut sotilaitaan pitkin ja poikin etelää ja voittanut kaikki yhteenotot. Kapinallisten määrä oli noussut 70 000:een, ja väki oli ryöstänyt ja hävittänyt tiloja, kyliä ja kaupunkeja.Loppuvuodesta 72 senaatti kääntyi useissa sodissa ansioituneen sotapäällikön Marcus Licinius Crassuksen puoleen.Häikäilemätön, upporikas kenraali lupasi hoitaa kapinan ja ryhtyi kokoamaan legioonia.Tässä vaiheessa Spartacus tovereineen vaihtoi toimintasuunnitelmaa. Miehet luopuivat alkuperäisestä ajatuksestaan palata kotikonnuilleen Galliaan, Germaniaan ja Traakiaan. Sen sijaan he päättivät marssia Sisiliaan, Ita¬lian ruoka-aittaan, jonka suurtiloilta järjestyisi niin muonavaroja kuin täydennysjoukkoja. Suunnitelmalta meni kuitenkin pohja, kun kilikialaiset merirosvot, jotka olivat luvanneet laivoja Spartacuksen käyttöön, söivät sanansa ja purjehtivat tiehensä. Kun Crassus samaan aikaan saapui legioonineen, kapinoitsijat jäivät satimeen Italian kärkeen.Tästä pinteestä Spartacus vielä selviytyi, mutta armeija kärsi raskaat tappiot. Kun Crassus tavoitti Spartacuksen Peteliassa, tämä tiesi, että edessä oli ratkaiseva taistelu. Kerrotaan, että hän laskeutui hevosensa selästä, pisti sen kuo¬liaaksi ja piti sotilailleen lyhyen puheen. "Jos voitamme, saamme vihollisen hyvät hevoset, jos häviämme, emme tarvitse niitä." Crassuksen joukot tappoivat Spartacuksen ja 60 000 hänen sotilastaan. Kuusituhatta eloon jäänyttä ristiinnaulittiin valtakunnan päätien, Via Appian, varteen. Valistus korostaa oikeudentuntoaSpartacus oli poissa mutta maine jäi - ja alkoi kasvaa. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla runoilija Lucanus ja historioitsijat Plinius vanhempi ja Tacitus vertasivat Spartacusta jo Hannibaliin, karthagolaiseen kenraaliin, joka 200-luvulla ennen ajanlaskumme alkua parinkymmenen vuoden ajan piinasi Roomaa ja uhkasi armeijoineen jopa sen olemassaoloa. Vaikka vertaus oli liioiteltu, kaiut ovat kantaneet meille asti.Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa Spartacuksen orjasotiin on kiinnitetty huomiota 1500-luvun puolivälistä lähtien, ja osaksi Euroopan historiallista perintöä hänet nostettiin 1700-luvulla Ranskassa.Asialla oli valistuksen ajan ehkä tunnetuin ajattelija, filosofi, historioitsija ja kirjailija Voltaire, joka pohti muun muassa ihmisoikeuksia. Kun hän Filosofisessa sanakirjassaan kirjoitti orjuudesta, hän viittasi Spartacukseen ja totesi: "Kaikista käydyistä sodista Spartacuksen johtama sota on oikeudenmukaisin, ehkäpä ainoa oikeudenmukainen." Samassa hengessä Spartacusta käsitteli Bernard-Joseph Saurin, ranskalainen juristi, runoilija ja kirjailija, joka 1760 julkaisi kapinajohtajasta näytelmän. Se oli tarkoitettu kritisoimaan yhteiskunnallisten vapauksien puutetta ja sai nimekseen Spartacus: tragedia.Marxille aito proletaariSeuraavalla vuosisadalla Spartacuksen tarinaan tarttui tieteellisen sosialismin perustaja Karl Marx, joka ymmärtääkseen paremmin oman aikansa poliittisia yhteenottoja, Italian yhdistymistaistelua ja Yhdysvaltain sisällissotaa, alkoi lukea antiikin lähteitä. Marx piti Spartacusta aitona proletariaatin edustajana ja vertasi häntä Italian vapaussankariin Giuseppe Garibaldiin, jonka sissit kamppailivat Itävaltaa vastaan samoilla alueil¬la kuin traakialainen gladiaattori Roomaa vastaan muinoin.Marxin innoittamana Spartacuksen toiminta valjastettiin edistämään marxilaista ideolo¬giaa, ja hänen nimissään perustettiin vallankumouksellisia järjestöjä.Organisaatioista tunnetuin lienee saksalaisten Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin 1917 muodostama Spartakistiliitto, joka tuki Venäjän lokakuun vallankumouksessa bolsevikkeja ja vaati sosialismin toteuttamista Saksassa. Spartacusta ihailleista vallankumoustaistelijoista puolestaan varmaan nimekkäin on Kuuban kuulu sissijohtaja Che Guevara.Tutkijapiireissäkin eritoten marxilaiset historiankirjoittajat ovat koettaneet selvittää Spar¬tacuksen persoonaa ja orjakapinan synnyn ja kukistumisen syitä.Aikalaismaininnat armottomiaSpartacus on historiantutkijoille unelmakohde - jos he pitävät kovista haasteista. Legendaariseen kapinapäällikköön liittyy ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Emme tiedä hänestä ihmisenä paljonkaan.Spartacuksen henkilökuvan rakentamista vaikeuttaa ennen muuta se, ettei hänestä ole ainoatakaan silminnäkijätodistusta. Aikalaismaininnat taas ovat peräisin maata omistaneelta poliittiselta eliitiltä, jolla oli paljon menetettävää orjatalouden vaarantaneessa kapinassa. Ne huokuvat ennakkoluuloja ja ylimielisyyttä, ja Sparta¬cus tuomitaan ahneeksi ja brutaalisksi ryöväriksi, joka ryhtyi sotimaan pelkästään ryöstelläkseen. Asenne näkyy esimerkiksi arvostetun puhujan Ciceron kirjoituksissa.Antiikin historialliset lähteet, joista tärkeimpiin kuuluvat roomalaisen Sallustiuksen ja kreikkalaisten Plutarkhoksen ja Appianoksen kertomukset, ovat puolestaan hajanaisia, jälkikäteen laadittuja rekonstruktioita. Arvokkaimpana pidetään Sallustiuksen esitystä, koska hän eli ajallisesti lähimpänä tutkimuskohdettaan, mutta valitettavasti sekin on säilynyt vain osittain.Kehutaan vahvaksi ja fiksuksiAntiikin historioiden perusteella yksi asia näyttää jotakuinkin varmalta. Spartacus oli traakialainen sotilas, joka päätyi Rooman armeijaan ja lopulta syystä tai toisesta gladiaattoriksi. Milloin ja missä hän oli syntynyt, on sen sijaan hämärän peitossa - joskin Konrat Ziegler, saksalainen filologi, on esittänyt varteenotettavan hypoteesin.Plutarkhoksen teksteihin nojaten Ziegler uskoo, että Spartacus kuului maedi-heimoon ja syntyi lähellä Strymonjokea nykyisessä Bulgariassa. Roomalaisten käsiin hän olisi jäänyt vuonna 86 eaa., kun kovaotteinen diktaattori Sulla karkotti Pontoksen kuninkaan Mithradates VI:n ja tämän traakialaiset liittolaiset Kreikasta. Olettaen, että Spartacus oli kyllin vanha osallistuakseen taisteluihin, hänen syntymänsä ajoittuu vuosiin 100-106 eaa.Historioista löytyy myös luonnehdintoja Spartacuksen persoonasta. Eliitin arvioihin verrattuna hän on kuin eri mies.Spartacusta kiitetään voimakkaaksi ja älykkääksi, taitavaksi organisaattoriksi ja otteiltaan maltilliseksi. Sallustius kertoo Spartacuksen pyrkineen hillitsemään miestensä ryöstön- ja kostonhalua ja varjelleen joukkojensa moraalia kieltämällä sotilailtaan kullan ja hopean käytön maksuvälineenä. Appianos taas korostaa Spartacuksen tasapuolisuutta: kun sotasaalista jaettiin, se jaettiin tasan kaikkien kesken.Kuoli kunniakkaasti kuin kenraaliAinakin vanhempi lukijapolvi voi muistaa, että Stanley Kubrickin 1960 valmistuneessa Spartacus-elokuvassa - joka perustui tuotteliaan amerikkalaisen vasemmistokirjailijan Howard Fastin samannimiseen romaaniin - kapinapäällikkö jää näyttävästi Crassuksen armeijan vangitsi ja hänet tuomitaan kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Antiikin lähteissä Spartacus kuitenkin kuolee taistelukentällä.Plutarkhos kertoo Spartacuksen yrittäneen päästä käsiksi itseensä Crassukseen ja tappaneen hänen kenturioitaan, parhaita upseereitaan. Tämä tuskin pitää paikkaansa, sillä Crassus olisi varmasti säästänyt vihollisensa ruumiin voitonmerkiksi. Lähteiden mukaan Spartacuksen ruumista ei koskaan löydetty, joten Plutarkhos lienee halunnut korostaa ihailemansa Crassuksen urheutta.Appianos puolestaan tietää Spartacuksen haavoittuneen sääreen, pudonneen polvilleen mutta puolustautuneen kilpensä takana, kunnes kaikki hänen toverinsa oli hakattu maahan. Appianoksen roomalainen kollega Florus antaa Spartacukselle oikein tunnustusta. Hän kertoo kapinajohtajan kuolleen "kuin todellinen kenraali, rohkeasti miestensä rinnalla taistellen".Moderni tulkinta liioitteleeVaikka rosvopäällikkö näin muuttuu sotapäälliköksi, meidän täytyy tunnustaa, että Spartacus enemmin pysyy myyttisenä hahmona kuin kasvaa sosiaalivallankumoukselliseksi sanan modernissa mielessä. Epäilemättä hän tavoitteli joukoilleen parempaa elämää ja epäilemättä hänen orjasotansa kyseenalaisti Rooman yhteiskuntarakenteen, mutta olemassaoleva lähdeaineisto ei oikeuta juhlimaan häntä demokraattisten vapauksien esitaistelijana.Myös aikakauden yleisluonne pakottaa tingimään idealismista. Spartacuksen orjakapina ei näet ollut ensimmäinen laatuaan.Alex Aissaoui on valtiotieteiden maisteri ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija.Artikkelin kuvitus Stanley Kubrickin elokuvasta Spartacus (1960). Alamy / Eastpress

Orjakapinat alkoivat Sisiliasta

Spartacuksen johtama orjasota ei ollut lajissaan ainutlaatuinen antiikin ajan Italiassa. Siellä nähtiin kaksi suurta orjakapinaa jo toisella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Kumpikin kapina syttyi valtakunnan ruoka-aitassa Sisiliassa, missä maatalousorjat nousivat isäntiään vastaan.Ensimmäinen kapina puhkesi vuonna 135. Sen johtajana toimi syyrialainen Eunus, joka sai taakseen 70 000 orjaa. Eunus julisti itsensä kuninkaaksi ja yritti luoda oman valtion Sisilian keski- ja itäosiin.  Konsuli Publius Rupilius kuitenkin kukisti kapinalliset vuonna 132 ja ristiinnaulitsi rangaistukseksi 20 000 orjaa. Eunus itse kuoli vankeudessa.Toinen orjakapina, joka syttyi vuonna 104, oli pitkälti ensimmäisen toisinto. Tällä kertaa roomalaisilla oli vastassaan 40 000 orjaa, jotka kuitenkin lopulta vuonna 100 hävisivät konsuli Manius Aquilliuksen sotavoimille.Spartacuksen johtama orjakapina on siis nähtävä osana laajempaa sosiaalista liikehdintää, jota ruokkivat yhteiskunnalliset epäkohdat. Poikkeukselliseksi Spartacuksen kapinan tekivät kuitenkin sen saamat jokseenkin valtavat mittasuhteet: Spartacuksen joukkoihin liittyi kaiken kaikkiaan noin 95 000 orjaa. Kapinan kukistamiseen tarvittiin yli kymmenen legioonaa, noin 80 000 sotilasta, ja olojen lopulliseen rauhoittamiseen meni lähes vuosikymmen. Poikkeava sota oli sikälikin, että se käytiin Italian niemimaalla ja sitä johtivat maatyöläisten sijasta lähitaistelun ammattilaiset, gladiaattorit.

Spartacus toi sodan mannermaalleCapua Spartacus ja 77 hänen toveriaan pakenevat gladiaattori-koulusta vuonna 73 eaa. Orjakapina alkaa.Vesuvius Kapinalliset hakeutuvat turvaan tulivuoren rinteille. Tuhansia karanneita orjia liittyy joukkoon. Senaatti lähettää 3 000 kansalliskaartilaista kukistamaan kapinan. Kaarti lyödään, ja yhtä huonosti käy myös seuraavalle sotilasosastolle.Nola-Metapontion Spartacuksen armeija kiertelee Etelä-Italiassa ja ryöstelee tiloja ja kaupunkeja. Miesvahvuus nousee jo 70 000:een. Spartacus epäilee, ettei pysty loputtomiin taistelemaan roomalaisia vastaan ja päättää viedä miehensä pohjoiseen, mistä itse kukin voisi jatkaa vapauteen kotikonnuilleen.Garganus Spartacuksen apupäällikkö Kriksos kärsii murskatap¬pion keväällä 72. Roomalaisten riemu jää lyhyeksi, sillä Spartacus voittaa omat taistelunsa. Senaatti ymmärtää olevansa sodassa vaarallista vihollista vastaan.Ancona Rooman armeija yhyttää Spartacuksen - ja häviää.Mutina Roomalaiset iskevät uudelleen Spartacuksen kimppuun. Jälleen heidät peitotaan. Spartacus pyörtää päätöksensä palata Traakiaan ja kääntyy takaisin etelään. Senaatti nimittää sodanjohtajaksi kuulun kenraalin Marcus Licinius Crassuksen.Rhegion Spartacus leiriytyy talven viettoon loppuvuodesta 72. Hän sopii laivojen lainauksesta kilikialaisten merirosvojen kanssa. Rosvot pettävät lupauksensa, ja Crassus saartaa kapinalliset. Spartacus murtautuu piirityksen läpi ja suuntaa kohti Brundisiu¬mia. Crassus seuraa kannoilla ja tuhoaa gallialaisten osaston.Petelia Crassus tavoittaa kapinalliset ja murskaa Spartacuksen ja hänen armeijansa lähes viimeiseen mieheen keväällä 71. Eloon jääneet ristiinnaulitaan Via Appian varrelle Rooman ja Capuan välille.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018