Tehokas asiantuntija-alainen auttaa esimiestä ymmärtämään, miten kannattaa johtaa.








Harlan Cleveland katsoo, että tietotyön johtaminen on kutsumustyötä, johon jotkut saavat herätyksen keski-iässä. Kirjassaan The Knowledge Executive (Trueman & Talley 1985) Cleveland jakaa osaavan esimiehen uran spesialisti- ja generalistivaiheeseen.

Cleveland on vahvasti sitä mieltä, että esimies ei pysty ymmärtämään asiantuntijoiden mielenlaatua, ellei hänellä itsellään ole asiantuntijataustaa. Karkeasti sanottuna reipas kosmetologi tai merkonomi ei voi johtaa tietotyötä. Tieteen edistys vaatii tiukkaa keskittymistä oman erikoisalan pilttuuseen. Kukaan ei jaksa kehittää itseään samanaikaisesti usealla osaamisen saralla, ja oman alan kyydissä pysyminen on ihmiselle enemmän kuin riittävä ponnistus.

Toisaalta tosielämän ongelmat vaativat monitieteistä ajattelua eli generalistia. Jonkun on koordinoitava erityisosaajien panos yhteen. Koordinoijana voi onnistua vain itselleen ja muille osaamisensa todistanut asiantuntija, joka kokee sisäistä kutsumusta kokonaisuuksien hahmottajaksi. Muodonmuutos tutkijatoukasta siellä täällä liitäväksi esimiesperhoseksi on kuitenkin Clevelandin mukaan henkisesti tuskallinen prosessi.

Vanhan sanonnan mukaan tieteen kehitys voidaan lopettaa helposti siten, että terävimmistä tutkijoista tehdään osastonsa esimiehiä. Sama sääntö pätee myös taitavaan ohjelmoijaan tai kirurgiin. Tutkimusalansa syvyyksiin halajava huippu on esimiehenä surkea ja esimiestyöstään lusmuileva hyypiö. Monta hyvää esimiehenalkua on pilattu asettamalla asiantuntija esimieheksi liian aikaisin - tai yleensä ollenkaan. Hyviä generalisteja on vähän, koska harva asiantuntija hennoo luopua rakkaaksi käyneestä erikoisalastaan.

Mikään raha ei korvaa kärsimystä, jota vääränlaiseen työhön joutuminen aiheuttaa itselle ja muille. Huono johtaminen voi tehdä lähes kenestä tahansa alaisesta passiivisen tai vieraantuneen alaisen. Osaava alainen voi kuitenkin johtaa itseään oman vastuunsa ja valtansa rajoissa. Siten osaava alainen voi kompensoida haluttoman mutta perusreilun esimiehen puutteita. Ja kun osaa johtaa itseään, voi oppia johtamaan muitakin - sitten kun aika on siihen kypsä.


Robert E. Kelley





Nyt saatiin uusi keskustelunavaus. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton pääsihteeri Markku Silvennoinen ja vuorovaikutusvalmentaja Risto Kauppinen ovat kirjoittaneet kirjan Onnistu alaisena (Tammi 2006). Kirjan lopussa on itsearviointilomake, jonka täyttämällä voi saada käsityksen omasta alaistyylistään. Lomake on laadittu Robert Kelleyn ja menestyneen yhdysvaltalaisen johtajien valmentajan Ira Chaleffin mallien pohjalta. Testi jaottelee alaiset viiteen tyyppiin:


Passiivisen alaisen mielestä pomot hoitakoon ajattelun, koska siitähän niille maksetaan. Alainen "on vain täällä töissä". Jos passiivinen alainen sattuu olemaan ryhmän vaikuttaja, muutkaan eivät tohdi innostua. Syntyvässä ilmapiirissä vastustus on niin aktiivista, että kiinnostumisen välttämiseen käytetään paljon energiaa. Läheskään aina passiivisuus ei ole alaisten valinta. Varsinkin ylijohtamiseen taipuvainen esimies voi jopa vuodessa muuttaa aiemmin tarmokkaan ryhmän perässä vedettäväksi riippakiveksi.


Vieraantuneen alaisen mielestä organisaatio ei osaa hyödyntää hänen taitojaan, tai sitten se ryöstöviljelee häntä. Jos esimies on kahminut kunnian alaisen tekemästä työstä, kannattaa tarkentaa pelisääntöjä. Jos ansion varastaminen on esimiehen pysyvä tapa, hänet kannattaa vaihtaa, eli alainen vaihtaa osastoa ja siten esimiestä. Teko on avain itsetuntemukseen: ne pulmat, jotka johtuvat esimiehestä, häviävät vaihdettaessa, mutta itsestä johtuvat pulmat toistuvat myös uuden pomon alaisuudessa.


Mukautuva alainen toteuttaa kaikki esimiehen käskyt siinä määrin mukinoitta, että mukautujaa pidetään johdon sylikoirana. Hän välttelee konflikteja viimeiseen asti ja kertoo ylöspäin vain sen, mitä johto haluaa kuulla. Varsinkin epävarman esimiehen kannalta mukautuva on mukava, mutta koko organisaatiolle hän on riski. Jos pomon ympärillä liehittelee pelkistä jees-miehistä koostuva hovi, uhkaavia katastrofeja ei huomata ajoissa.


Käytännöllinen realisti osaa hyödyntää järjestelmää niin, että omat työt tulevat hoidetuiksi. Jos organisaation antamat tehtävät eivät kiinnosta, realisti hoitaa organisaation ajalla omia hommiaan. Mikäli esimies ei onnistu kytkemään yhteen organisaation ja realistin intressejä, realisti ajaa omia etujaan sammutetuin lyhdyin. Lusmuillessaankin realisti toimii aina sääntöjen mukaan, ja erityisen varovaiseksi hän muuttuu, jos organisaation tilanteessa on merkkejä epävakaudesta. Realisti työskentelee sopivalla höyryllä pitäen riittävää etäisyyttä organisaatioon. Hän ei sitoudu organisaation perustehtävään, mutta hänestä voi tulla kyvykäs linjajohtaja. Yhdysvaltalainen johtamistaidon konsultti Gifford Pinchot huomauttaa kirjassaan Intrapreneuring (Harper & Row 1985), että useimmiten omistautuneen uudistajan onnistumisesta korjaa edun se linjajohtaja, joka on osannut karttaa ongelmia. Käytännöllinen realisti ei pane itseään likoon.


Tehokas alainen kokee olevansa esimiehen kanssa tasavertainen kumppani, sillä esimiehellä ja alaisella on vain erilaiset työt ja roolit. Aidossa asiantuntijaorganisaatiossa esimies ei voi tuntea syvällisesti alaisen vastuualuetta, joten alainen osaa tehdä organisaation periaatteita noudattavia päätöksiä esimiestä vaivaamatta. Pulmien sijaan hän tuo esimiehelleen pureskeltuja ratkaisuvaihtoehtoja. Tehokas alainen informoi aikeistaan ylöspäin muttei jää odottamaan lupaa. Toisaalta osaaja varoittaa esimiestä lempeästi, jos tämä on tekemässä hölmöyksiä. Tehokas alainen tarjoaa konsulttiapua raporttien ja suunnitelmien laadinnassa.



Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5249
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti