Palsamointiaineet kavalsivat kauhean totuuden.




Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lokakuun 26. päivänä vuonna 2000 arkeologi Ahmad Hasan Dani Islamabadin Quaid-e-Azamin yliopistosta esitteli sensaatiomaista löytöä. Pakistanin vuoristosta oli kaivettu esiin muumioitu nainen, joka näytti olevan muinaisesta Egyptistä tai Persiasta. Hänet oli haudattu puiseen arkkuun, joka oli vuorostaan asetettu kiviseen sarkofagiin. Hän makasi matolla, joka oli suojattu vahalla ja hunajalla. Hänellä oli kultainen kruunu, ja hänen rintansa päällä oli kultainen laatta. Sen mukaan nainen oli Rhodugune, Persian suurkuninkaan Kserkses I:n tytär. Arkeologit sanoivat, että muumio oli peräisin noin vuodelta 600 ennen ajanlaskun alkua.

Löytö hämmensi tutkijoita, sillä muumiointi oli egyptiläinen, ei persialainen tapa. Jotkut kuitenkin ajattelivat, että prinsessa oli naitettu egyptiläiselle ylimykselle, minkä vuoksi hänet oli lähetetty kuolemanjälkeiseen elämään egyptiläisen perinteen mukaisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Prinsessa pelastui salakaupalta

Virallisesti muumiotarina sai alkunsa suttuisesta videonauhasta, joka oli kuvattu jossakin päin Karachin vuoristoa. Siinä prinsessaa kaupataan mustassa pörssissä huikeaan 11 miljoonan dollarin hintaan.

Pakistanin museoviranomaiset saivat vihiä videosta ja etsivät poliisin avulla kauppaa järjestelleen Ali Akbarin. Tämä johdatti viranomaiset Quettan vuoristokylään, missä muumiota säilytettiin. Siellä kävi ilmi, että iranilainen Sharif Shah Bakhi oli löytänyt muumion maanjäristyksen jälkeen ja salakuljettanut sen Quettaan kyläpäällikkö Wali Mohammad Reekin kotiin. Sitten miehet olivat yksissä tuumin päättäneet myydä sen. Nyt poliisi takavarikoi löydön.


Iran vaati omaansa takaisin

Muumioprinsessa herätti huomiota myös Pakistanin ulkopuolella. Lehdistötilaisuuden jälkeen Iranin viranomaiset ottivat yhteyttä pakistanilaisiin virkaveljiinsä ja vaativat, että prinsessa oli luovutettava Iraniin, koska "hän kuului Persian kuninkaalliseen perheeseen".

Pian Iran ilmoitti käynnistäneensä luovutusprosessin sekä Unescon että Interpolin kautta. Pakistanin ulkoministeri varoitti, ettei prinsessan kohtaloa pidä politisoida, eikä muumiota lähetetty minnekään.

Myös Pakistanin sisällä oli erimielisyyttä prinsessan sijoituspaikasta. Quettan asukkaat vaativat hänen palauttamistaan "kotiin" sillä perusteella, että poliisi oli vienyt hänet laittomasti.

Poliitikkojen ja viranomaisten taiteillessa keskellä diplomaattista selkkausta arkeologeilla oli toisenlaisia huolia. Vakuutusyhtiöt kieltäytyivät vakuuttamasta muumiota, ennen kuin sen autenttisuus olisi vahvistettu. Tutkijat eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko prinsessa egyptiläinen vai persialainen.


Museossa soivat hälytyskellot

Mysteeri alkoi ratketa, kun Metropolitanin taidemuseon virkailija Oscar White Muscarella näki uutiskuvat prinsessasta. Hän muisti heti, että amerikkalainen välittäjä oli lähestynyt häntä keväällä, itse asiassa maaliskuussa, ja kaupannut hänelle kultaista prinsessaa. Välittäjän mukaan muumio kuului zarathustralaiselle perheelle, joka oli tuonut sen Iranista Pakistaniin vuosia sitten.

Muscarella oli saanut näytteen puuarkusta, ja hän oli vienyt sen radiohiiliajoituksia tekevään laboratorioon. Tulosten mukaan arkku oli noin 250 vuotta vanha, siis huomattavasti nuorempi kuin prinsessa, jonka piti olla kuningas Kserkseen tytär. Muscarella oli alkanut epäillä huijausta ja katkaissut yhteydenpidon välittäjään.

Nyt sama muumio oli hänen edessään, tällä kertaa uutiskuvassa. Yksi prinsessa, kaksi tarinaa - sen oli pakko olla huijaus. Muscarella kirjoitti epäilyksistään Interpolille.


Näytteissä petrokemikaaleja

Lopulta ratkaisu löytyi ilman kansainvälistä poliisioperaatiota. Pakistan antoi Iranin viranomaisille luvan tutkia muumiota, ja tammikuussa 2001 ryhmä asiantuntijoita lensi Islamabadiin. Se löysi kiistattomia todisteita siitä, että muumio oli väärennös. Muumiosta eristettiin petrokemikaaleja ja pesuaineita. Puuarkun kirjailut oli tehty modernilla kynällä, eikä kultaiseen laattaan kaiverrettu teksti ollut muinaispersiaa.

Yhden mysteerin haihtuessa esiin nousi toinen. Magneettikuvaus osoitti, että "prinsessa" oli noin 20-vuotias nainen, joka oli kuollut noin kaksi vuotta aiemmin todennäköisesti saatuaan päähänsä iskun tylpästä esineestä. Suurin osa hänen sisäelimistään oli poistettu, ja ruumiinonkalot oli täytetyy jollakin jauheella - niin huonosti, että "prinsessa" oli alkanut haista.

Huhtikuussa 2001 Pakistanin kansallismuseon kuraattori ilmoitti, että erittäin todennäköisesti "prinsessa" oli häikäilemättömän murhan uhri.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla