Palsamointiaineet kavalsivat kauhean totuuden.




Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008


Lokakuun 26. päivänä vuonna 2000 arkeologi Ahmad Hasan Dani Islamabadin Quaid-e-Azamin yliopistosta esitteli sensaatiomaista löytöä. Pakistanin vuoristosta oli kaivettu esiin muumioitu nainen, joka näytti olevan muinaisesta Egyptistä tai Persiasta. Hänet oli haudattu puiseen arkkuun, joka oli vuorostaan asetettu kiviseen sarkofagiin. Hän makasi matolla, joka oli suojattu vahalla ja hunajalla. Hänellä oli kultainen kruunu, ja hänen rintansa päällä oli kultainen laatta. Sen mukaan nainen oli Rhodugune, Persian suurkuninkaan Kserkses I:n tytär. Arkeologit sanoivat, että muumio oli peräisin noin vuodelta 600 ennen ajanlaskun alkua.

Löytö hämmensi tutkijoita, sillä muumiointi oli egyptiläinen, ei persialainen tapa. Jotkut kuitenkin ajattelivat, että prinsessa oli naitettu egyptiläiselle ylimykselle, minkä vuoksi hänet oli lähetetty kuolemanjälkeiseen elämään egyptiläisen perinteen mukaisesti.


Prinsessa pelastui salakaupalta

Virallisesti muumiotarina sai alkunsa suttuisesta videonauhasta, joka oli kuvattu jossakin päin Karachin vuoristoa. Siinä prinsessaa kaupataan mustassa pörssissä huikeaan 11 miljoonan dollarin hintaan.

Pakistanin museoviranomaiset saivat vihiä videosta ja etsivät poliisin avulla kauppaa järjestelleen Ali Akbarin. Tämä johdatti viranomaiset Quettan vuoristokylään, missä muumiota säilytettiin. Siellä kävi ilmi, että iranilainen Sharif Shah Bakhi oli löytänyt muumion maanjäristyksen jälkeen ja salakuljettanut sen Quettaan kyläpäällikkö Wali Mohammad Reekin kotiin. Sitten miehet olivat yksissä tuumin päättäneet myydä sen. Nyt poliisi takavarikoi löydön.


Iran vaati omaansa takaisin

Muumioprinsessa herätti huomiota myös Pakistanin ulkopuolella. Lehdistötilaisuuden jälkeen Iranin viranomaiset ottivat yhteyttä pakistanilaisiin virkaveljiinsä ja vaativat, että prinsessa oli luovutettava Iraniin, koska "hän kuului Persian kuninkaalliseen perheeseen".

Pian Iran ilmoitti käynnistäneensä luovutusprosessin sekä Unescon että Interpolin kautta. Pakistanin ulkoministeri varoitti, ettei prinsessan kohtaloa pidä politisoida, eikä muumiota lähetetty minnekään.

Myös Pakistanin sisällä oli erimielisyyttä prinsessan sijoituspaikasta. Quettan asukkaat vaativat hänen palauttamistaan "kotiin" sillä perusteella, että poliisi oli vienyt hänet laittomasti.

Poliitikkojen ja viranomaisten taiteillessa keskellä diplomaattista selkkausta arkeologeilla oli toisenlaisia huolia. Vakuutusyhtiöt kieltäytyivät vakuuttamasta muumiota, ennen kuin sen autenttisuus olisi vahvistettu. Tutkijat eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko prinsessa egyptiläinen vai persialainen.


Museossa soivat hälytyskellot

Mysteeri alkoi ratketa, kun Metropolitanin taidemuseon virkailija Oscar White Muscarella näki uutiskuvat prinsessasta. Hän muisti heti, että amerikkalainen välittäjä oli lähestynyt häntä keväällä, itse asiassa maaliskuussa, ja kaupannut hänelle kultaista prinsessaa. Välittäjän mukaan muumio kuului zarathustralaiselle perheelle, joka oli tuonut sen Iranista Pakistaniin vuosia sitten.

Muscarella oli saanut näytteen puuarkusta, ja hän oli vienyt sen radiohiiliajoituksia tekevään laboratorioon. Tulosten mukaan arkku oli noin 250 vuotta vanha, siis huomattavasti nuorempi kuin prinsessa, jonka piti olla kuningas Kserkseen tytär. Muscarella oli alkanut epäillä huijausta ja katkaissut yhteydenpidon välittäjään.

Nyt sama muumio oli hänen edessään, tällä kertaa uutiskuvassa. Yksi prinsessa, kaksi tarinaa - sen oli pakko olla huijaus. Muscarella kirjoitti epäilyksistään Interpolille.


Näytteissä petrokemikaaleja

Lopulta ratkaisu löytyi ilman kansainvälistä poliisioperaatiota. Pakistan antoi Iranin viranomaisille luvan tutkia muumiota, ja tammikuussa 2001 ryhmä asiantuntijoita lensi Islamabadiin. Se löysi kiistattomia todisteita siitä, että muumio oli väärennös. Muumiosta eristettiin petrokemikaaleja ja pesuaineita. Puuarkun kirjailut oli tehty modernilla kynällä, eikä kultaiseen laattaan kaiverrettu teksti ollut muinaispersiaa.

Yhden mysteerin haihtuessa esiin nousi toinen. Magneettikuvaus osoitti, että "prinsessa" oli noin 20-vuotias nainen, joka oli kuollut noin kaksi vuotta aiemmin todennäköisesti saatuaan päähänsä iskun tylpästä esineestä. Suurin osa hänen sisäelimistään oli poistettu, ja ruumiinonkalot oli täytetyy jollakin jauheella - niin huonosti, että "prinsessa" oli alkanut haista.

Huhtikuussa 2001 Pakistanin kansallismuseon kuraattori ilmoitti, että erittäin todennäköisesti "prinsessa" oli häikäilemättömän murhan uhri.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti