Kutistuisiko hiilijalanjälkesi, jos ilmastopäästöt tuntuisivat suoraan omassa kukkarossasi?



Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Tankkaan autooni markkinoiden vähäpäästöisintä polttoainetta, maksan laskun ja tuikkaan lopuksi päästötilikorttini lukijaan. Kotona tarkistan netistä hiilisaldoni ja hymisen tyytyväisenä. Koska huristeluni on kohtuullista, asuntoni lämpiää maalämmöllä ja töpseleistäkin virtaa vihreää sähköä, päästökiintiöni on huvennut ilahduttavan maltillisesti. Lasken, että jos ostan vielä joitakin kymmeniä ekstrahiilipisteitä vaikka kummitädiltä, saan vihdoin kuitattua kauan himoitsemani lentomatkan pyramideille.

- Tällainen kauppa voi olla totta pikemmin kuin uskommekaan, vakuuttaa tutkija Annukka Berg Helsingin yliopistosta. - Meidän on nimittäin pakko muuttaa tapojamme, jos aiomme saada ilmastopäästöt kuriin. Nyt teollisuuden päästöjen leikkaukset ja tuotteiden ja palveluiden ekotehostuminen sulavat suurelta osin kulutuksen kasvuun.


Tuhlari maksaa

Idean jokapojan päästökiintiöstä esittivät 15 vuotta sitten perä perää yhdysvaltalainen Kirk Barrett Rutgersin yliopistosta ja brittiläinen ympäristöpoliitikko David Fleming. Viime vuosina ajatusta on jatkojalostettu Britanniassa, muun muassa Tyndall-tutkimuskeskuksessa ja Oxfordin yliopistossa.

- Jujuna on se, että jokainen kansalainen saa vuosittain tietyn määrän päästöoikeuksia sähköön, lämmitykseen, liikennepolttonesteisiin ja ehkä myös lentämiseen, Berg selittää.

Koska vähähiilisistä vaihtoehdoista verotetaan vähemmän pisteitä kuin suuripäästöisistä, itse kukin voi valinnoillaan vaikuttaa päästötilinsä saldoon.

- Jos joku kuluttaa yli kiintiönsä, hän voi ostaa lisää oikeuksia joltakulta, joka ei tarvitse kaikkia omiaan.
Henkilökohtaisen päästökaupan pääperiaate on sama kuin EU-maissa sijaitsevien teollisuus- ja energiantuotantolaitosten välisessä päästökaupassa, jonka piiriin Suomessa kuuluu noin 600 yritystä.

- Mutta kuluttajien kesken päästöoikeuksien jyvittäminen olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa kuin yritysten. Iso ero olisi myös se, että oikeudet olisivat kuluttajille ilmaisia, kun taas yritysten päästökaupassa ollaan vahvasti menossa siihen, että ne ostavat oikeutensa huutokaupalla.


Köyhäkin hyötyy

Päästökiintiöitä ja -kauppaa varten voitaisiin perustaa sähköinen päästöpankki, jossa jokaisella olisi oma tilinsä. - Ainakin aluksi kauppaa käytäisiin varmaankin vain valtioiden sisällä, Annukka Berg arvelee.

Britannian parlamentin ympäristöasioita puntaroivan Environmental Audit Committeen tuoreen raportin mukaan henkilökohtainen hiilikiintiö olisi ehdottomasti paras ja reiluin tapa leikata kotitalouksien hiilidioksidipäästöjä.

- Esimerkiksi tuotteiden tai palveluiden päästöverot rokottaisivat suhteellisesti enemmän vähävaraisia kuin varakkaita, koska tietyn tuotteen hinnan päälle lätkäisty vero olisi kaikille sama, Annukka Berg selventää.

- Henkilökohtainen päästökauppa sen sijaan on luonteeltaan progressiivista. Köyhä tuottaa yleensä vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin rikas, joten hän voi muuttaa käyttämättä jäävät oikeutensa rahaksi, Berg tarkentaa.

Berg huomauttaa, että tasapuolisuuden vuoksi hiilikiintiöiden jakamisessa pitäisi ottaa huomioon ihmisten erilaiset elinolot.
- Jos esimerkiksi asuu joukkoliikenteen ulottumattomissa, on pakko käyttää omaa autoa. Tai päästöoikeuksia tarvitaan enemmän, jos perheessä on lapsia.


Ruoka puuttuu vielä

Innostuksesta huolimatta henkilökohtainen päästökauppajärjestelmä ei ole toistaiseksi toteutunut vielä Britanniassakaan, missä sen kehittely on pisimmällä. Jarruna on muun muassa hinta: britit ovat arvioineet järjestelmän perustamisen maksavan jopa kaksi miljardia euroa, ja ylläpito nielisi ainakin miljardin vuodessa.

- Suomessa järjestelmä tulisi tietysti halvemmaksi, koska meitä on niin paljon vähemmän. Mitään kustannusarvioita ei kuitenkaan ole tehty.

Brittipoliitikkoja emmityttää, kuinka paljon henkilökohtaiset hiilikiintiöt oikeasti purisivat kulutukseen. Päästöjen arvioidaan enimmilläänkin typistyvän vain kymmenesosan.

- Vinoumaa aiheuttaa, että tähän asti kehitellyt henkilökohtaisen päästökaupan mallit eivät kata esimerkiksi ruokaa, vaikka se aiheuttaa noin neljänneksen yksityisen kulutuksen ilmastokuormasta, Berg huomauttaa. Ruoka on toistaiseksi jätetty sovinnolla pois, koska sen hiilikuorman laskeminen koko elinkaaren ajalta on erittäin monimutkaista.

Aukkoa voisi paikata suomalaisella Climate Bonus -järjestelmällä, jota on tutkinut Adriaan Perrels kollegoineen Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.

Climate Bonus pyrkii pienentämään ostoskärryjen hiilikuormaa kotitalouskohtaisen seuranta- ja palautejärjestelmän avulla. Vähäpäästöiset valinnat palkittaisiin bonuspisteillä, ja niiden tekemistä helpotettaisiin merkitsemällä tuotteet hiilijalanjälkimerkein sitä mukaa kuin niitä saadaan laskettua.

- Tutkijat uskovat ilmastobonusohjelman olevan käytössä kolmessa-seitsemässä vuodessa, Berg kertoo.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tutkija Annukka Berg puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Henkilökohtainen päästökauppa - mitä, miksi, miten? Perjantaina 15.1. klo 11.

Johtava ekonomisti Adriaan Perrels puhuu aiheesta Kuluttajan käyttäytymisen vaikutukset päästöihin. Perjantaina 15.1. klo 13.30.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.