Kutistuisiko hiilijalanjälkesi, jos ilmastopäästöt tuntuisivat suoraan omassa kukkarossasi?



Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Tankkaan autooni markkinoiden vähäpäästöisintä polttoainetta, maksan laskun ja tuikkaan lopuksi päästötilikorttini lukijaan. Kotona tarkistan netistä hiilisaldoni ja hymisen tyytyväisenä. Koska huristeluni on kohtuullista, asuntoni lämpiää maalämmöllä ja töpseleistäkin virtaa vihreää sähköä, päästökiintiöni on huvennut ilahduttavan maltillisesti. Lasken, että jos ostan vielä joitakin kymmeniä ekstrahiilipisteitä vaikka kummitädiltä, saan vihdoin kuitattua kauan himoitsemani lentomatkan pyramideille.

- Tällainen kauppa voi olla totta pikemmin kuin uskommekaan, vakuuttaa tutkija Annukka Berg Helsingin yliopistosta. - Meidän on nimittäin pakko muuttaa tapojamme, jos aiomme saada ilmastopäästöt kuriin. Nyt teollisuuden päästöjen leikkaukset ja tuotteiden ja palveluiden ekotehostuminen sulavat suurelta osin kulutuksen kasvuun.


Tuhlari maksaa

Idean jokapojan päästökiintiöstä esittivät 15 vuotta sitten perä perää yhdysvaltalainen Kirk Barrett Rutgersin yliopistosta ja brittiläinen ympäristöpoliitikko David Fleming. Viime vuosina ajatusta on jatkojalostettu Britanniassa, muun muassa Tyndall-tutkimuskeskuksessa ja Oxfordin yliopistossa.

- Jujuna on se, että jokainen kansalainen saa vuosittain tietyn määrän päästöoikeuksia sähköön, lämmitykseen, liikennepolttonesteisiin ja ehkä myös lentämiseen, Berg selittää.

Koska vähähiilisistä vaihtoehdoista verotetaan vähemmän pisteitä kuin suuripäästöisistä, itse kukin voi valinnoillaan vaikuttaa päästötilinsä saldoon.

- Jos joku kuluttaa yli kiintiönsä, hän voi ostaa lisää oikeuksia joltakulta, joka ei tarvitse kaikkia omiaan.
Henkilökohtaisen päästökaupan pääperiaate on sama kuin EU-maissa sijaitsevien teollisuus- ja energiantuotantolaitosten välisessä päästökaupassa, jonka piiriin Suomessa kuuluu noin 600 yritystä.

- Mutta kuluttajien kesken päästöoikeuksien jyvittäminen olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa kuin yritysten. Iso ero olisi myös se, että oikeudet olisivat kuluttajille ilmaisia, kun taas yritysten päästökaupassa ollaan vahvasti menossa siihen, että ne ostavat oikeutensa huutokaupalla.


Köyhäkin hyötyy

Päästökiintiöitä ja -kauppaa varten voitaisiin perustaa sähköinen päästöpankki, jossa jokaisella olisi oma tilinsä. - Ainakin aluksi kauppaa käytäisiin varmaankin vain valtioiden sisällä, Annukka Berg arvelee.

Britannian parlamentin ympäristöasioita puntaroivan Environmental Audit Committeen tuoreen raportin mukaan henkilökohtainen hiilikiintiö olisi ehdottomasti paras ja reiluin tapa leikata kotitalouksien hiilidioksidipäästöjä.

- Esimerkiksi tuotteiden tai palveluiden päästöverot rokottaisivat suhteellisesti enemmän vähävaraisia kuin varakkaita, koska tietyn tuotteen hinnan päälle lätkäisty vero olisi kaikille sama, Annukka Berg selventää.

- Henkilökohtainen päästökauppa sen sijaan on luonteeltaan progressiivista. Köyhä tuottaa yleensä vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin rikas, joten hän voi muuttaa käyttämättä jäävät oikeutensa rahaksi, Berg tarkentaa.

Berg huomauttaa, että tasapuolisuuden vuoksi hiilikiintiöiden jakamisessa pitäisi ottaa huomioon ihmisten erilaiset elinolot.
- Jos esimerkiksi asuu joukkoliikenteen ulottumattomissa, on pakko käyttää omaa autoa. Tai päästöoikeuksia tarvitaan enemmän, jos perheessä on lapsia.


Ruoka puuttuu vielä

Innostuksesta huolimatta henkilökohtainen päästökauppajärjestelmä ei ole toistaiseksi toteutunut vielä Britanniassakaan, missä sen kehittely on pisimmällä. Jarruna on muun muassa hinta: britit ovat arvioineet järjestelmän perustamisen maksavan jopa kaksi miljardia euroa, ja ylläpito nielisi ainakin miljardin vuodessa.

- Suomessa järjestelmä tulisi tietysti halvemmaksi, koska meitä on niin paljon vähemmän. Mitään kustannusarvioita ei kuitenkaan ole tehty.

Brittipoliitikkoja emmityttää, kuinka paljon henkilökohtaiset hiilikiintiöt oikeasti purisivat kulutukseen. Päästöjen arvioidaan enimmilläänkin typistyvän vain kymmenesosan.

- Vinoumaa aiheuttaa, että tähän asti kehitellyt henkilökohtaisen päästökaupan mallit eivät kata esimerkiksi ruokaa, vaikka se aiheuttaa noin neljänneksen yksityisen kulutuksen ilmastokuormasta, Berg huomauttaa. Ruoka on toistaiseksi jätetty sovinnolla pois, koska sen hiilikuorman laskeminen koko elinkaaren ajalta on erittäin monimutkaista.

Aukkoa voisi paikata suomalaisella Climate Bonus -järjestelmällä, jota on tutkinut Adriaan Perrels kollegoineen Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.

Climate Bonus pyrkii pienentämään ostoskärryjen hiilikuormaa kotitalouskohtaisen seuranta- ja palautejärjestelmän avulla. Vähäpäästöiset valinnat palkittaisiin bonuspisteillä, ja niiden tekemistä helpotettaisiin merkitsemällä tuotteet hiilijalanjälkimerkein sitä mukaa kuin niitä saadaan laskettua.

- Tutkijat uskovat ilmastobonusohjelman olevan käytössä kolmessa-seitsemässä vuodessa, Berg kertoo.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tutkija Annukka Berg puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Henkilökohtainen päästökauppa - mitä, miksi, miten? Perjantaina 15.1. klo 11.

Johtava ekonomisti Adriaan Perrels puhuu aiheesta Kuluttajan käyttäytymisen vaikutukset päästöihin. Perjantaina 15.1. klo 13.30.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti