Joku vuosi sitten suomalaisnuorilta kysyttiin, mitä he ajattelevat tulevaisuudesta.

Teksti: Jukka RuukkiJulkaistu Tiede -lehdessä 4/2011Joku vuosi sitten suomalaisnuorilta kysyttiin, mitä he ajattelevat tulevaisuudesta. Vastauksissa toistuivat sanat pelko, viha, suru, epävarmuus, ahdistus ja välinpitämättömyys. Vain harva mainitsi toivon. Sama synkkyys tuli vastaan, kun toimin äskettäin yläkoululaisille ja lukiolaisille suunnatun tulevaisuuskilpailun tuomaristossa. Kilpailutöiden perusteella nuorten visioita värittävät ympäristöuhat, tiedon hallitsematon tulva ja pelko yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuden puutteesta. Kaipuu menneeseen aikaan on laajaa, ja tulevaisuuden näkymät utuisia. Vaikka enemmistö suomalaisista asuu jo kaupungeissa, urbaanin ja agraarin välinen ristiriita elää ja voi hyvin. Nuorille kaupunki on tulevaisuuden pelkojen ruumiillistuma: paikka, jossa ympäristöongelmat kärjistyvät, robotit rellestävät ja ihmisparat käpertyvät betoninharmaisiin kömmäköihinsä. Pahan valtakunnan vastakohta löytyy maaseudulta, joka on kuin takauma lapsuuden mummolasta. Siellä paistaa aina aurinko, sinitaivaalla leijuu kumpupilviä ja ilmassa pullantuoksua. Tutkijoiden ja suunnittelijoiden visiot tulevaisuuden kaupungeista ovat kovin toisenlaisia. Älykaupungeissa liikkuminen on vaivatonta ja palvelut tulevat ihmisten luo. Metropolit alkavat kirjaimellisesti vihertää, kun valtaväylät muutetaan puistoiksi ja betoniseinille versoo asukkaiden ryytimaa.Uuden ajan kaupungit ovat sitä paitsi jo iduillaan. Lukekaa vaikka! Visiosta on toki pitkä matka toteutukseen. Tiede ja tutkijat voivat luoda ja paljastaa mahdollisuuksia, mutta hyvän tulevaisuuden luovat ihmisten päätökset. Ja unelmat.Valtakunnanoptimisti, professori Esko Valtaojaa vapaasti siteeraten: menneisyydestä ei löydy paratiisia, mutta tulevaisuudesta kylläkin – jos niin haluamme.

Toiveikasta kevättä.

Jukka Ruukkijukka.ruukki@sanomamagazines.fi