Tuntuuko sinustakin, ettei uni milloinkaan maistu niin hyvin kuin juuri silloin, kun herätyskello soi? Ei ihme, sillä
päivä käynnistyy puoliunessa




Tuntuuko sinustakin, ettei uni milloinkaan maistu niin hyvin kuin juuri silloin, kun herätyskello soi? Ei ihme, sillä
päivä käynnistyy puoliunessa


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2009


Ihminen herää luonnostaan, kun väsymys on nukuttu pois ja sisäinen kello osoittaa sopivaa aikaa. Ani harva meistä kuitenkaan saa nukkua pikkulapsen tavoin oman rytminsä mukaisesti, vaikka se olisikin ihanteellisinta terveydellemme.

Yleisimmin väsymys johtuu liian lyhyistä unista. Mutta miksi herätyskello on painajainen, vaikka olisi mennyt ajoissa nukkumaan?


Aivot käyvät hitaalla

Monissa tutkimuksissa on huomattu, etteivät psyykkinen ja fyysinen suorituskyky yllä lähellekään tavanomaista tasoa heti heräämisen jälkeen. Tunnin kuluttua äly leikkaa jo tavalliseen tapaan.

Heräämiseen liittyy kahdenlaista käynnistysvaikeutta: aivojen verenkierrosta johtuva lyhyt tokkura ja stressivalmiuteen kytkeytyvä pidempi jähmeys.

Tokkura eli heräämisviive on fysiologinen tila, jonka aikana aivokuori ei ole vielä täysin hereillä, vaikka jalat jo liikkuvat. Aivokuvauksissa nähdään, että aivojen verenkierto saavuttaa valveelle tyypillisen tason noin vartin viiveellä. Hetkessä eivät aivoista väisty myöskään unta ylläpitävät kemialliset säätelijät.

Aamutokkuraa voi selittää sekin, että vastoin yleistä käsitystä koko aivokuori ei ehkä herää - eikä myöskään nukahda - samaan aikaan. Uusimmat havainnot viittaavat nimittäin siihen, että aivokuorella voi olla "unipesäkkeitä", vaikka ihminen on valveilla. (Päinvastoin taas käy unissakävelijällä, jolla osa aivoista "herää" kesken unen.) Ei siis tarvitse ihmetellä, jos väsyneenä käy hitaalla: aivot voivat kirjaimellisesti olla puoliunessa!


Keho vaatii valmistelua

Heräämisviivettä seuraa pidempi tahmeus etenkin silloin, kun uni jää kesken. Herätyskello ei piittaa ihmisen omasta sisäisestä rytmistä, vaan voi ajaa ylös sängystä, ennen kuin elimistö on virittynyt siihen.

Samoin kuin nukahtamiseen elimistö valmistautuu myös heräämiseen. Sisäisiä herätyskelloja ovat veren kortisolipitoisuus ja ruumiinlämpö. Ne ovat minimissään aamuyöstä ja kohoavat kohti heräämisaikaa aivojen keskuskellon ajastamina.

Kortisolin ja ruumiinlämmön ohella tarmokkuuteen vaikuttavat lukuisat välittäjäaineet, erityisesti sympaattisen hermoston erittämät stressikemikaalit adrenaliini ja noradrenaliini. Stressi herättääkin usein tehokkaasti, jos edessä on tärkeä palaveri tai tietää päivästä tulevan erityisen kiireisen. Rentoutunut ihminen sen sijaan nukkuu mielellään yli tarpeen, minkä huomaa lomalla.

Univaihekin vaikuttaa

Pirteyteen vaikuttaa myös se, missä univaiheessa herää. Erityisen vaikeaa tokeneminen on, jos kello sattuu soimaan syvän unen aikana, kun aivokuoren toiminta on hitaimmillaan.

Aikuisella univaiheet toistuvat läpi yön noin puolentoista tunnin sykleissä. Kaikkein syvimpään uneen aivot eivät kuitenkaan vaivu enää ensimmäisten viiden tunnin jälkeen, jos edeltävää univelkaa ei ole. Uni kevenee aamua kohti, ja havahtumiset lisääntyvät, vaikkei niitä aina jälkeenpäin muista. Lopulta havahtuja kokee, että unta on kertynyt riittävästi.

Itsestään herännyt ihminen ei yleensä nuoku aamutokkurasta toivuttuaan. Tämä havaittiin kokeessa, jossa kunnon yöunet nukkuneille koehenkilöille annettiin ohjeeksi nukkua päiväunet aina kun suinkin pystyy.

Nukahtaminen oli vaikeinta heti aamupäivästä. Yllättävää kyllä unelle tyypillinen puolentoista tunnin rytmi näkyy nukahtamisherkkyydessä läpi vuorokauden. Siksi illalla saattaa hetkellisesti piristyä, vaikka vuorokausirytmi ja väsymys puoltaisivat unta.


Iloisempaa huomenta

Useimpien nuorten ja aikuisten arkeen kuuluu herätyskelloon herääminen. Mikäli arvostaa leppoisia aamuja, loikoiluhetki sängyssä voi olla paikallaan.

Jos taas haluaa päästä aamutokkurasta mahdollisimman nopeasti, parhaiten piristää liikunta, joka nostaa ruumiinlämpöä ja aktivoi sympaattista hermostoa. Vaikka sisäinen kello tikittäisikin vielä unta, aivojen lämpötilan nousu kertoo, että aktiivisuusjakso on alkanut. Erityisen suositeltava jumppatuokio on, mikäli joutuu hyppäämään rattiin elimistön vasta heräillessä.

Osa ihmisistä tuntee saavansa apua heräämiseen valohoidosta, joka pysäyttää pimeähormoni melatoniinin erityksen. Sarastusvalon voi ajastaa syttymään puolisen tuntia ennen toivottua heräämistä, jolloin melatoniini alkaa vähentyä tehokkaasti jo unen aikana. Valoisina aamuina voi myös nousta avaamaan verhot ja nukahtaa hetkeksi uudestaan, mikäli vielä väsyttää.

Herätyksen voi myös yrittää ajoittaa luontevimpaan univaiheeseen. Tämä onnistuu älykkäällä herätyskellolla, joka asetettuun aikaan alkaa seurata unen vaiheita nukkujan liikkeistä. Syvässä unessa ihminen ei juuri liiku. Rem-unessa voivat nykiä silmät ja raajat, mutta isompia liikkeitä on vain havahtumisten aikana. Älykello herättää ihmisen juuri silloin, kun hän on jo valmiiksi lähes hereillä.

Vanhemmat älykellot vaativat liikkeitä mittaavan anturin ranteeseen, mutta Suomessa hiljattain kehitetty kännykkäversio Happy WakeUp tunnistaa nukkujan liikkeet kännykän mikrofonin avulla.


Asiantuntijoina kliinisen neurofysiologian dosentti Tapani Salmi ja fysiologian dosentti ja unitutkija Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta.


Sisäiset kellot rytmittävät


Elintoimintomme ja vireytemme noudattavat vuorokausirytmiä. Sykliä ohjaavat kellogeenit, joita tunnetaan yli 20. Tärkeimpiä sisäisiä ajastimiamme ovat ruumiinlämpö ja stressihormoni kortisolin pitoisuus. Väsymys hiipii kehoon, kun ne laskevat iltayöstä, ja päiväntoimiin alamme toeta, kun ne kohoavat aamua kohti.


Seitsemän tuntia oikeaan aikaan


Yöunen kesto on pisin ja herääminen helpointa, kun nukahtaa kymmenen uutisten ja keskiyön välillä. Silloin suurin unisuus osuu samoihin aamuyön tunteihin kuin elimistön lämpöminimi ja aamuun syntyy useita heräämiselle otollisia kevyen unen ja havahtumisen hetkiä.


Vain harva on aito aamuntorkku


Moni sanoo kärsivänsä aamuista siksi, että on luonnostaan illanvirkku, aamuntorkku. Biologinen taipumus aamu- tai iltaunisuuteen on kuitenkin vain noin joka viidennellä meistä. Taipumus tulee yleensä näkyviin viimeistään murrosiässä ja johtuu eroista kellogeeneissä, jotka pitävät sisäistä kelloamme ajassa.

Yleisimmät syyt illan virkeyteen löytyvät elimistön ulkopuolelta. Kelloa jätättävät muun muassa kirkas valaistus, raskas liikunta, kiinnostava tekeminen tai innostava seura.

Vielä harvemmilla, vain noin 1-2 prosentilla meistä, on niin sanottu aikaistunut tai viivästynyt unijakso. Näissä oireyhtymissä sisäinen kello ei tahdistu normaaliin vuorokausirytmiin ja esimerkiksi ruumiinlämmön minimi ja maksimi poikkeavat useita tunteja tavanomaisesta. Nämä ihmiset nukahtavat säännöllisesti jo alkuillasta tai saavat unen vasta pikkutunneilla.

Haluatko älyherätyksen?


Älyherätysohjelman voi ladata Nokian uusimpiin puhelinmalleihin osoitteesta www.happywakeup.com.
Viikon koekäyttö on maksuton.
Älykellon kännykkäversion kehitystyön pani alulle diplomi-insinööri Väinö Virtanen tehdessään diplomityötään Tampereen teknillisessä yliopistossa.