Kuva:  Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyttelee koko ajan nollan alapuolella, kutsutaan termiseksi talveksi.

Monien muiden termien tavoin määriteosa terminen juontuu kreikasta. Lämmintä merkitsevä thermós on otettu myös kansainväliseen uusiokäyttöön termospullon nimitykseksi. Sen sijaan oppisanaa merkitsevä termi ei kuulu samaan pakettiin, vaan sen taustalla kummittelee latinan rajaa tai rajamerkkiä tarkoittava terminus.

Terminen talvi on Suomen vuodenajoista pisin, joskin eri osissa maata eripituinen. Etelässä talvea on normaalisti joulukuun alusta maaliskuun lopulle, mutta pohjoisessa lokakuulta toukokuulle. Vaikka talvet ovat viime vuosina muuttuneet leudommiksi, varmimmin pakkanen paukkuu tammi- ja helmikuussa.

Pakkanen ei oikeastaan pauku, vaan paukuttaa. Lämpötilan muutokset saavat aineet supistumaan ja laajenemaan, ja pakkasen kiristyessä alkavat nurkat paukkua.

Sanalla pakkanen on vastineita suomen lähisukukielissä, mutta etäisempi alkuperä on epäselvä. Muu talveen liittyvä perintösanasto – jää, lumi, talvi – todistaa, että suomalais-ugrilaiset esi-isät ovat taatusti tunteneet pakkasen puraisut, mutta heillä on ollut pakkaselle muita nimityksiä.

Perinteisesti pakkanen on yhdistetty halkeamista tai lohkeamista merkitsevään murteelliseen verbiin pakkua, mutta tämänkään historia ei ulotu lähisukukieliä kauemmas. Samaan yhteyteen kuuluu pakahtua. Kun sydän pakahtuu, se halkeaa, ainakin vertauskuvallisesti.

Vanhassa kirjakielessä pakahtuminen on esiintynyt yleisemminkin halkeamisen merkityksessä, esimerkiksi Raamatussa leilit ovat pakahtuneet, kun ne on täytetty uudella viinillä, ja Kalevalassa ”paasi kolmeksi pakahtui”, halkesi kolmeen osaan. Nykyään pakahtumisen ymmärretään tarkoittavan läkähtymistä tai tukehtumista.

Pakkanen ja halkeaminen kuuluvat monin tavoin yhteen. Lumeton jää suorastaan jylisee ja vonkuu halkeillessaan tulipalopakkasessa. Halkojen hakkuu sujuu pakkasella leikiten. Ei ole ollenkaan huono vaihtoehto ajatella, että pakkanen onkin alkuaan halkeamisesta syntyvää paukahdusta kuvaileva sana.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2008