Taas yksi harakoille mennyt kokoontuminen? Hyvät päätökset ja oivallukset syntyvät varmimmin, kun palaveriin tullaan oikein odotuksin.


oivallukset syntyvät varmimmin, kun palaveriin tullaan oikein odotuksin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Pelkkä palaverikutsun lukeminen saattaa laukaista ällistyttävän määrän ajatustyötä. Seuralliset alkavat keskustella aiheesta kahvihuoneessa ja käytävillä. Toimintaan taipuvaiset tekevät käytännön kokeita.

Verkottuja saa jutun juurta haasteluun kollegoiden ja kylänmiesten kanssa. Nörtimpi googlaa ideoita internetistä. Vanhempi kettu alkaa muistella, mitä kaikkea on jo aikojen saatossa kokeiltu.

Samalla syntyy päätös osallistua palaveriin tai jäädä siitä pois. Päätöksen kriteerit riippuvat kunkin persoonallisuudesta.

Sosiaalinen ihminen näkee palaverissa tilaisuuden kokea yhteisyyttä. Voi viihtyä ja kertoa värikkäitä tarinoita. Toki jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ryhmässä, mutta supersosiaaliselle palaverin syyksi riittää pelkkä jutustelu. Jos kutsun pohjalta vaikuttaa siltä, ettei palaverissa sallita epävirallista ja turvallista spontaaniutta, tunneihminen hakeutuu muihin porukoihin.

Tehtäväkeskeisemmät pilkkaavat sosiaalisia ompeluseuralaisiksi, koska sosiaaliset ovat taitavia luomaan näennäisprojekteja, joista ei saada todellisia tuloksia. Tehtäväkeskeinen haluaa tuntea olevansa hyödyksi. Hän näkee palaverin tilaisuutena tehdä konkreettisia toimintaehdotuksia ja esittää mielipiteitä. Jos tuloksia ei ala pian syntyä, tehtäväkeskeinen häipyy tekemään "jotain oikeasti hyödyllistä".

Tiedonjanoinen näkee palaverin tilaisuutena kartuttaa omaa tietopohjaansa. Hän kyselee paljon, koska hän etsii ehdotuksia, mielipiteitä ja toimintamalleja. Pian kokouskutsun saatuaan tiedonjanoinen saattaa keskustella jonkun tietäjän kanssa ja lukea aihetta käsittelevän kirjan tai nettiartikkelin. Jos palavereissa jauhetaan kerta toisensa jälkeen samaa, tiedonjanoinen unohtuu kirjan ääreen.

Joku kutsuttu saattaa päätellä, ettei palaveri ole häntä varten, koska hän arvelee olevansa täysin eri mieltä kuin toiset ja siksi tulevansa leimatuksi inhokiksi. Arempi puolestaan jännittää niin kovin, ettei usko saavansa sanaa suustaan. Kolmas pelkää itse suuttuvansa "niihin tolloihin" eikä halua ehdoin tahdoin nostaa verenpainettaan.

Kun saavut palaveriin, sinua rauhoittanee tietää, että kaikki muutkin toivovat viihtyvänsä, oppivansa ja tuottavansa tuloksia. Kaikkia myös kaihertaa pieni tai suuri pelko siitä, tuleeko hyväksytyksi, jos on eri mieltä.


Palaveri, neuvottelu vai kokous?

Jos kutsu tai muu ennakkotieto on epämääräinen, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja pettymyksiä. Ei vähiten siksi, että sanoja kokous, palaveri ja neuvottelu käytetään usein toistensa synonyymeina. Ota siis selvää, minkä lajin kohtaamisesta on tarkkaan ottaen kysymys.

Yhdistyksen vuosikokouskutsussa ehkä kehotetaan: "tule kehittämään ja vaikuttamaan". Lähdet innolla mukaan vain huomataksesi, että kokouksen tavoitteena on yhdistyslain kirjaimen noudattaminen. Juonesta perillä olevat osallistujat hyrisevät tyytyväisyyttä, kun puheenjohtaja avaa yleiskeskustelun ja parin sekunnin jälkeen sulkee sen osallistujiin vilkaisematta. Mitä nopeammin muodollisuudet hoidetaan, sitä nopeammin päästään tapaamisen varsinaiseen tarkoitukseen: karkelot voivat alkaa.

Neuvottelun perimmäinen luonne avautuu latinan sanasta negotiari, joka tarkoittaa kaupankäyntiä tai muuta resurssien vaihtoa. Mukana on ainakin kaksi osapuolta, joiden toiveet ja tarpeet yritetetään yhdistää selvittämällä heidän ehtonsa ja liikkumavaransa. Kyseessä ei ole avoin keskustelu, koska oman puolen edun takia monet asiat lakaistaan maton alle. Keskustelua käydään puolustellen, painostaen ja myyden.

Siinä missä kokous on muodollinen ja neuvottelu perustuu hienovaraiseen vastakkainasetteluun, palaveri on dialoginen. Dialogin voi määritellä yhdessä ajattelun taidoksi, johon kuuluu vapaata ajatustenvaihtoa ja ideoiden pallottelua. Sanana palaveri juontuu kreikan parabolē´sta, joka tarkoittaa viereen asettamista ja vertailua. Osallistujat ikään kuin istuvat leirinuotiolla miettien, miten tavoite saavutettaisiin. Vetäytyvälle tilanne voi olla ahdistava, koska todellisessa palaverissa jokainen panee itseään likoon.


Lumepalaverilla turha hämätä

Jotta odotukset ja todellisuus kohtaisivat mahdollisimman hyvin, asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä. Palaverista ei ole kyse, jos odotettavissa on toisiinsa liittymättömien yksinpuhelujen puuduttava jono. On oikeastaan turha edes järjestää tapaamista monologisarjan kuuntelemiseksi. Nopeampaa on lukea puheet esimerkiksi nettisivuilta tai sähköpostista tai nähdä ne kuvapuhelun kautta.

Oikea ryhmäpalaveri kannattaa järjestää vain, jos on kyse moniin ihmisiin vaikuttavasta monisärmäisestä päätöksestä, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan monenkirjavaa asiantuntemusta.

Jos joku päätösvaltainen ihminen tai ryhmä on jo päättänyt asian, tuloksen myymiseksi ei kannata järjestää hämääviä lumepalavereja. Näennäinen osallistaminen paljastuu, ja se ärsyttää vielä enemmän kuin raaka käskytys. Palaverin pontimeksi käy jokin aidosti avoin asia, esimerkiksi se, miten jo tehty päätös on kivuttominta toteuttaa. Lisäksi on tärkeää kutsua paikalle ne ihmiset - ja vain ne ihmiset - joilla voi olla pulman ratkaisemiseksi jotain annettavaa.


Tee kuvaava kutsu

Jotta kutsutut osaavat päätellä tilaisuuden hyödyt, kutsussa on hyvä kuvata tapaamisen tavoite, kertoa osallistujille, miten tulisi valmistautua, ja hahmotella asialle kaavailtu työstömenetelmä.

Esimerkiksi jos palaverilla pyritään terävöittämään ja tehostamaan porukan tulevia palavereja, kutsu voi näyttää vaikkapa tältä:

Tavoite: Pyrimme luomaan käytännöllisen keinon sen arvioimiseksi, millaisissa asioissa kannattaa järjestää nokikkaispalaveri ja milloin on järkevämpää hoitaa asia virtuaalipalaverina (kuvapuheluna), puhelinpalaverina tai sähköpostikeskusteluna tai vain lähettää tiedote.

Valmistautuminen: Kerää tulevan viikon aikana esimerkkejä onnistuneista ja epäonnistuneista palavereista. Tee muistiinpanoja ja pohdi yksin tai kaverin kanssa, keksitkö tapausten sisällä tai välillä systematiikkaa. Ohessa luettavissa viriketarina ja pari linkkiä.

Menetelmä: Käytämme tuplatiimi-metodia niin, että klo 13.10 käymme pariporinana läpi omia kauno- ja kauhuesimerkkejä, 13.30 parin kanssa mietimme keinoja sen arvioimiseksi, kannattaako palaveri pitää, 13.40 parin kanssa mietimme keinoja osallistujien, menetelmien ja työskentelyä tukevan ympäristön valitsemiseen, 14.00 kukin pari valitsee parhaat ideansa ja kirjoittaa ne tarralapuilla seinälle, 14.20 kukin pari esittelee ideansa koko ryhmälle, 14.40 lajittelemme keinot ryhmiin vaikutuksen laajuuden ja toteuttamisen helppouden mukaan (parhaat keinot ovat helppoja ja erittäin hyödyllisiä) ja klo 15.00 päätämme, kuka laatii alustavan mallin jä lähettää sen sähköpostina muille. Lisäksi päätämme, miten mallia edelleen parannetaan.


Pariporinalla oikeaan vireeseen

Vaikka kutsu kuvaisi tapaamista osuvasti, kaikki eivät ole heti samalla tavoin juonessa mukana. Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja valmistautumistapoja. Vastaava tilanne on monelle tuttu parisuhteesta. Toinen osapuoli on haaveillut romanttisesta illasta aamusta alkaen, mutta toinen on omien murheidensa vuoksi unohtanut koko asian. Toinen on jo tulikuuma, toinen vielä kylmillään. Siksi on tärkeää, että myös palavereissa hieman lämmitellään ennen aloitusta.

Esimerkiksi pieni pariporina kahvinjuonnin yhteydessä virittää osallistujat palaverin aiheeseen. Yhdelle ihmiselle on helpompi kertoa mielipiteensä kuin koko joukolle, ja samalla omaa ideaa voi testata.

Itse palaveri kannattaa aloittaa jollakin helpoksi arvioidulla aiheella. Tämäkin antaa osallistujille aikaa orientoitumiseen.

Palaveri on joukkuepeliä, jossa osallistujat syöttävät toisilleen tietoa ja tukea sekä ottavat koppeja syntyneistä oivalluksista. Kotona voi pallotella omaan tahtiin, mutta palaverissa nopeimpien kannattaa edetä hitaampien vauhdilla. Jopa ikänsä harjoitelleilta alansa huipuilta ottaa aikansa, ennen kuin he pystyvät pelaamaan yhteen.

Palaverin tulos voi olla yllättävä. Toisinaan havaitaan, ettei ongelmaa koskaan ollutkaan. Joskus pulma ratkeaa niin kirkkaasti, että uusi toimintatapa on itsestäänselvyys. Useimmiten ideat kuitenkin vaativat jalostusta ja seurantaa. Tarvitaan neuvottelua siitä, voidaanko keksintö toteuttaa käytännössä. Joskus "lainvoiman" saamiseksi tarvitaan virallinen kokous. Niinpä varsinainen palaverikohtaaminen voi olla lyhyt suhteessa asian kehittelyyn käytettyyn kokonaisaikaan.



Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.
Artikkeli sai innoitusta Tarja Surakan toimittamasta kirjasta Työyhteisön palaverit - yhdessä tavoitteisiin (Edita 2006).

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.