Turvatekniikan uusin kilpa: T-säteet vastaan metamateriaalit.
Tutkijat kehittävät kameraa, joka paljastaa pommin. Toiset tutkijat kehittävät
materiaaleja, jotka voivat kätkeä sen.
Tilanne on toistaiseksi 6-1. Tuleviin käänteisiin vaikuttavat paitsi tutkijoiden innostus myös sotilaalliset intressit.


materiaaleja, jotka voivat kätkeä sen.
Tilanne on toistaiseksi 6-1. Tuleviin käänteisiin vaikuttavat paitsi tutkijoiden innostus myös sotilaalliset intressit.


Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Terahertsikamerat yleistyvät kohta maailman lentokentillä. Helsinki-Vantaan lentoasemallakin kameraa testattiin tänä syksynä, mutta matkustajien tarkastuksiin kokeilua ei vielä ulotettu.

Terahertsikamerat kehittyvät jatkuvasti, ja kohta on mahdotonta kuljettaa ovelimpiakaan aseita turvatarkastuksen läpi.

Sitten tulee takaisku.

Juuri kun aletaan uskoa, että turvallisuusongelma on ratkaistu lähes lopullisesti, joku ilkimys käärii pommin näkymättömyyskalvoon. Se ohjaa terahertsisäteet pommin ympäri. Lentokentän turvatarkastaja näkee, mitä sen takana on, mutta itse pommin kohdalla ei näytäkään olevan mitään.


Paljastavat juuri sopivasti

Bostonin yliopiston metamateriaalitutkija Hu "Tiikeri" Tao sanoo puolitosissaan, että ihminen, joka kuljettaa asetta, voi joskus saada terahertsinäkymättömyysviitasta naamion terahertsikameraa vastaan. Lähivuosina tämä kaksintaistelu pysyy tieteisfantasiana, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen. Jos ei muu, niin sotilaallinen tutkimus varmistaa, että T-säteillekin syntyy vastatekniikkaa.

Toistaiseksi tutkijat ratkaisevat hieman vaatimattomampaa tehtävää: miten havaita ja mitata näitä oikukkaita mutta hyödyllisiä säteitä.

T-säteet houkuttelevat etenkin turvatekniikan ammattilaisia. Monet räjähteet, aseet, huumeet ja mikrobit, joita muuten on vaikea havaita, näkyvät terahertsikamerassa. Toinen etu on, että T-säteet ovat ihmiselle vaarattomia.
Kolmanneksi: ihmistä ei välttämättä tarvitse edes säteilyttää. Me kaikki lähetämme T-säteitä, samaan tapaan kuin lämpöä. Niin sanottu passiivinen terahertsikamera näkee kohteet ilman lisävalaistustakin, kunhan se on tarpeeksi herkkä.

Neljäs ja myös tärkeä etu on, että terahertsikamera näyttää ihmisen epämääräisenä hahmona. Anatomiset yksityiskohdat eivät kuvasta paljastu, vaikka säteet läpäisevätkin vaatteet. Kamera näyttää vain epäilyttävät matkatavarat.


Tuttu tekniikka ei käy

T-säteitä, joilla turvatekniikan lisäksi on paljon muitakin sovelluksia lääketieteellisestä diagnostiikasta langattomaan viestintään, on viime vuosiin saakka tutkittu heikosti. Tutkijat puhuvat terahertsikuilusta korkeiden ja matalien taajuuksien välillä, koska kummankin taajuusalueen tekniikalle terahertsialue on hankalaa välimaastoa.

Korkeiden taajuuksien tekniikka, kuten optiikka, käsittelee tottuneesti ja näppärästi valohiukkasia eli fotoneja. Niitä rekisteröidään valosähköisellä ilmaisimella. Ilmaisimessa fotonit potkaisevat elektronit liikkeelle eli synnyttävät sähkövarauksia, jotka kerätään ja luetaan herkällä vahvistimella. Näin toimii esimerkiksi digikameran valoherkkä kenno, josta tänä vuonna annettiin fysiikan nobel. Terahertsitaajuudella fotonin energia on kuitenkin liian pieni sysätäkseen elektronit liikkeelle.

Matalien taajuuksien tekniikka, kuten radio- ja tutkatekniikka, ohjailee radioaaltoja ja elektroneja. Tältäkin suunnalta on vaikea tulla T-säteiden tontille.

Mitattaessa ihmisestä lähtevää signaalia sitä täytyy vahvistaa säteilynilmaisimessa. Radioteknisin menetelmin tämä ei onnistu, koska langattomassa datasiirrossa taajuuden yläraja on nykyään noin kolme gigahertsiä ja terahertsialue alkaa vasta 300 gigahertsistä.


Kylmyys tuo tarkkuutta

T-säteet ovat lähempänä lämpöä kuin valoa, ja siksi on luontevaa mitata sähkön sijasta lämpöä. Tämä tehdään bolometri-nimisellä mittalaitteella, joka on jo lähes 140 vuotta vanha vehje.

Koska T-säteillä on vähemmän energiaa kuin lämpösäteilyllä, bolometrissä ongelmaksi tulee helposti niin sanottu terminen kohina. Se tarkoittaa, että mittauslaitteen atomien oma lämpöliike hukuttaa terahertsisignaalin.

T-säteiden kesyttämiseksi onkin pitänyt keksiä uusia juonia. Yksi ratkaisu, jota Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkimusyksikkö MilliLab yhteistyökumppaneineen kehittää, on pudottaa mittauslaitteen lämpötila lähelle absoluuttista nollapistettä niin, että elektronit rauhoittuvat. VTT:n bolometrin ydin on osittain suprajohtava mikrosilta, joka sijaitsee hyvin lämpöeristetyssä tilassa noin neljän kelvinin lämpötilassa.

Keskellä siltaa on pieni kohta, joka ei ole suprajohtava. Antennin kautta siltaan tulee T-säteiden energiaa, joka tässä ei-suprajohtavassa osassa muuttuu lämmöksi. Hyvinkin pienet lämpötilanmuutokset muuttavat sillan sähkövastusta, ja nämä muutokset luetaan herkällä vahvistimella.

MilliLabin johtaja, tutkimusprofessori Arttu Luukanen kertoo, että mittaus on neljässä kelvinissä peräti 650 kertaa tarkempi kuin huoneen lämpötilassa.


Vastatekniikka häämöttää

T-kameroissa on vielä kehittämistä. Esimerkiksi nopeutta kaivataan lisää. Tulsan kamera ottaa kuvan noin 30 sekunnissa, kun metallinpaljastimelle riittää puolta lyhyempi aika.

Terahertsikamera tulee antamaan paljon etumatkaa turva-alan ammattilaisille, mutta vastatekniikka häämöttää jo taivaanrannassa - tosin kaukana, mutta kuitenkin. Kasvava joukko tutkijoita uskoo, että joskus on mahdollista rakentaa näkymättömyysviitta myös T-säteitä vastaan.

Näkymättömyystekniikan nostivat muutama vuosi sitten esille metamateriaalitutkimuksen edistysaskeleet (Olisinpa näkymätön, Tiede 6/2007, s. 40-42). Yhdysvaltalaisen Duken yliopiston tutkijat valmistivat 2006 professori David Smithin johdolla metamateriaalista renkaita, jotka kierrättävät mikroaaltoja esineen ympäri. Esineen kiertänyttä aaltoa on mahdoton erottaa suoraan tulleesta, eli esine häviää näkyvistä.

T-säteet sijoittuvat mikroaaltojen ja näkyvän valon väliin. Metamateriaalia ja näkymättömyysviittaa on vaikeampaa rakentaa niille kuin mikroaalloille, mutta ei kuitenkaan yhtä vaikeaa kuin näkyvälle valolle. Osien mitoissa on siirryttävä millimetreistä mikrometreihin, kun näkyvältä valolta kätkevä viitta edellyttäisi jo nanometrikoon osasia. Osien mittojen pitää nimittäin olla pienempiä kuin säteilyn aallonpituus.


Viittakangas jo tekeillä

Bostonin yliopiston apulaisprofessori, valmistustekniikan tutkija Xin Zhang, hänen oppilaansa tohtoriopiskelija Hu "Tiikeri" Tao sekä fyysikko Richard Averitt ovat onnistuneet rakentamaan metamateriaaleja terahertsialueelle. He käyttivät pohjana 20 mikrometrin paksuista polyimidikalvoa. Kysymys on siis poly¬imidista (PI), ei polyamidista (PA).

Polyimidi on erikoismuovi, jota käytetään elektroniikassa esimerkiksi kaapelien eristeenä ja kemiantekniikassa erilaisina kalvoina. Näkymättömyysviitan rakentajalle tärkeää on polyimidin joustavuus. 

Bostonin tutkijat päällystivät polyimidikalvon kulta- ja titaaniresonaattoreilla, jotka ohjaavat sähkömagneettista säteilyä. Resonaattorit olivat poikkileikkaukseltaan 30 mikronin kokoisia kuusikulmioita, joista jokaiseen oli painettu silmukka kahden mikrometrin paksuisesta kultalangasta. Käyttämällä erimuotoisia silmukoita saadaan metamateriaali reagoimaan eri aallonpituuksiin.

Näkymättömyysviittaa bostonilaiset eivät vielä ole tehneet. Tietokonemallinnuksen perusteella he kuitenkin olettavat, että jos asetetaan päällekkäin viisikymmentä metamateriaalikalvoa, joiden ominaisuudet on räätälöity sopivasti, saadaan lieriö, jonka sisässä olevaa esinettä on mahdotonta havaita T-kameralla.


Helpompi näkyä kuin kadota

Terahertsi-ilmaisimien kehittäjät ovat varautuneet vastaiskuihin. He etsivät tekniikastaan mahdollisia aukkoja ja pyrkivät jo etukäteen torjumaan vihollisen. Yksityiskohdista he vaikenevat, mutta yhden yleisen ja olennaisen periaatteen professori Luukanen tuo esiin.

- Pyrkimys on nykyään yhdistellä hyvin erityyppisiä turvateknologioita "ylijärjestelmäksi", jonka tuottamat datavirrat mahdollistavat tehokkaan uhkien ilmaisun, Luukanen sanoo. - Näkymättömyysviitasta voi olla apua, mutta on hieman epäilyttävää, jos ihminen on havaittavissa näkyvän alueen ja infrapuna-alueen kamerassa mutta häntä ei näy terahertsikamerassa!

Myös Bostonin tutkijaryhmän mukaan kamera kulkee edellä. - Näkymättömyys on paljon vaikeampaa kuin kameran tekeminen, vahvistaa "Tiikeri" Hu sähköpostihaastattelussa.

Täysin varmaa valvontatekniikkaa on silti vaikea rakentaa. Vastassa vaikuttaa kaksi mahtavaa voimaa.
Ensimmäinen on sotilaalliset intressit. Tutkan uskottiin aluksi olevan ylivoimaisen luotettava tapa havaita lentävä kohde, mutta kolmessakymmenessä vuodessa saatiin aikaan häivelentokone. Nyt häivetekniikasta on kasvanut laaja sotilaallisen tutkimuksen haara, jossa T-säteet ovat varmasti mukana. Bostonin tutkijaryhmäkin sai osan rahoituksesta Yhdysvaltojen puolustusministeriöltä.


Anti vastaan vasta

Toinen voima, jota usein aliarvioidaan, on tutkijoiden uteliaisuus. Näkymättömyys kiehtoo niin paljon, että tekniikkaa sen saavuttamiseksi kehitetään, useimmiten muun tutkimuksen ohella.

Bostonin tutkijaryhmä kehittää varsinaisesti metamateriaalikomponentteja terahertsikameroihin, mutta näkymättömyys pysyy mielessä. Hu kertoo ryhmänsä tutkivan dynaamisia metamateriaaleja, joita voidaan virittää eri taajuuksille; ehkä näistä saadaan aikaan näkymättömyysviittakin.

Vastatekniikalle kehitetään tietenkin vasta-vastatekniikkaa. Antinäkymättömyysviitta on jo ideoitu.

Fotoniikan ja optiikan tutkija, professori Huanyang Chen Hongkongin yliopistosta työtovereineen on laajentanut näkymättömyystutkimuksen alaa. Tutkijaryhmä puhuu illuusio-optiikasta. Tutkijoiden mukaan on mahdollista rakentaa illuusiolaite, joka muun muassa auttaa näkemään näkymättömyysviitan läpi. Illuusiolaite puhkaisee viittaan virtuaa¬lisen aukon.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tieto¬kirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



T-säteet paljastavat

Terahertsikamera paljastaa monet aseet, räjähteet, huumeet ja mikrobit, jotka sisältävät T-säteitä imeviä aineita. Syntyy absorptio¬spektri, aineen sormenjälki, jonka avulla voidaan jopa tunnistaa eri huumelajeja.

Terahertsisäteet, lyhyesti T-säteet, sijoittuvat karkeasti ilmaisten näkyvän valon ja radioaaltojen väliin. Vähän hienommalla taajuusasteikolla ne ovat mikroaaltojen ja infrapunasäteilyn välissä.

Taajuusalueiden rajat ovat liukuvia ja sopimuksenvaraisia. Yleensä terahertsialueeseen luetaan taajuudet yhden terahertsin molemmin puolin, suunnilleen 0,3 terahertsistä (eli 300 gigahertsistä) kolmeen terahertsiin. Terahertsi puolestaan on 1012 hertsiä.

Säteilyn  taajuuden kasvaessa aallonpituus lyhenee. T-säteiden pituusalue "putoaa" yhdestä millimetristä noin 0,1 milliin eli 100 mikrometriin. Aallonpituuden mukaisesti puhutaan millimetrisäteilystä.

Terahertsisäteet opittiin tuntemaan jo 1800-luvulla. Yhdysvaltalainen fyysikko Samuel Pierpoint Langley kehitti 1870-luvulla sähkömagneettisen säteilyn mittauslaitteen, bolometrin, jolla mitataan terahertsisäteiden energiaa. Bolometri muuttaa sähkömagneettisen säteilyn lämmöksi, joka lämmittää johdetta. Sen sähkövastuksen muutoksesta saadaan laskettua säteilyenergian määrä.


Metamateriaalit kätkevät

Näkymättömyyden salaisuus piilee uusien materiaalien rakenteessa. Metamateriaalit ovat yhdistelmäaineita, joissa eristävään pohjaan on kiinnitetty johtavia osasia. Osaset ovat esimerkiksi metallisia sauvoja tai katkaistuja renkaita, joiden mitat ovat pienemmät kuin paljastamiseen käytettävän säteilyn aallonpituus.

Sauvat ja renkaat muuttavat aineen sähköisiä ja magneettisia ominaisuuksia. Metamateriaalille voidaan saada esimerkiksi negatiivinen taitekerroin, jota tavallisissa aineissa ei esiinny käytännöllisesti katsoen lainkaan.

Monet tutkijat uskovat, että on mahdollista valmistaa metamateriaalivaippa, joka ei taita, heijasta eikä ime säteilyä. Silloin kohteesta on mahdotonta saada mitään havaintoa, koska näkyy vain tausta.

Näkymättömyysviitta eroaa olennaisesti perinnäisestä naamiointitekniikasta: häivepommittaja, joka on tehty tutkasäteitä heijastamattomaksi, ei näy itse mutta jättää näkökenttään havaittavan mustan aukon.

Metamateriaaleilla ohjattiin ensin mikroaaltoja. Nyt niitä on rakennettu myös näkyvälle valolle, jonka ohjailu vaatii pienen aallonpituuden takia hyvin pieniä komponentteja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.