Tupakoitsijat eivät enää pikkujoulujen ilmaa pilaa, mutta miten on kynttilöiden laita. Ovatko pienhiukkaset iso riski?

Muutama vuosi sitten julkaistu hollantilaistutkimus arvioi kynttilöiden polton heikentävän joidenkin kirkkojen sisäilman laatua joulun aikaan. Pienhiukkaspitoisuudet ylittivät EU:n asettaman suosituksen yli kymmenkertaisesti.

Joulukuussa liekit lepattavat myös monissa kodeissa. Elävä liekki onkin korvaamaton tunnelmanluoja, mutta kuinka monella kynttilällä pimeitä iltoja voi valaista huoneilman kärsimättä?

Haitoista vain arvioita

- Kynttilöiden poltossa syntyvistä yhdisteistä haitallisia ovat hiilimonoksidi eli häkä ja pienhiukkaset. Häkää syntyy yleensä niin vähän, ettei sillä ole merkitystä. Yksikin kynttilä kuitenkin moninkertaistaa hyvin nopeasti huoneilman pienten ja erityisesti ultrapienten hiukkasten määrän, selvittää Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Matti Jantunen.

Kuinka monta kynttilää on liikaa, on Jantusen mukaan kuitenkin mahdotonta määritellä. Kattavia seurantatutkimuksia on vain ulkoilman pienhiukkasista, joten arviot kynttilöiden tupruttamista terveyshaitoista perustuvat epäsuoriin päätelmiin. Jantunen ei näe mitään syytä olettaa, että ne olisivat sen terveellisempiä tai haitallisempia kuin esimerkiksi puun palaessa syntyvät hiukkaset.

- Hajusteet ja väriaineet tuovat oman lisänsä cocktailiin, eivätkä ainakaan paranna tilannetta. Ja vaikka moni niin luulee, mehiläisvahakynttilät eivät pala sen puhtaammin kuin tavanomaiset.

Siirrä lepattaja sivummalle

Epätäydellisessä palamisessa syntyvät hiilipitoiset pienhiukkaset ovat nimensä mukaisesti pieniä: alle 2,5 millimetrin tuhannesosan kokoisia. Ultrapienet hiukkaset ovat niitä vielä ainakin 25 kertaa mitättömämpiä.

- Ne tunkeutuvat syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon ja synnyttävät happiradikaaleja, jotka laukaisevat tulehdusreaktion. Se taas altistaa verenkiertoelimistön sairauksille muun muassa muodostamalla plakkia verisuonten pintaan, Jantunen toteaa.

Ratkaisevia hiukkaskuorman kannalta ovat palamisolot ja sydänlangan ominaisuudet.

- Jos kynttilä palaa lepattamalla tai käryttää, se kannattaa joko sammuttaa tai siirtää paikkaan, jossa palaminen on tasaisempaa, Jantunen ohjeistaa.

Oppaaksi maalaisjärki

Kynttilöiden terveyshaitat riippuvat tietysti siitä, mihin niitä vertaa. Sisälle savuttava takka taatusti pölläyttää huoneeseen enemmän nokea kuin kynttilämeri, mutta hiukkaspitoisuudet voivat olla suuria, vaikkei savua pystyisi aistimaan. Jotkut astmaatikot voivat saada ikäviä oireita huoneessa, jossa palaa yksikin kynttilä, ja sydänpotilaalla hengitysilman suuri pienhiukkaspitoisuus voi kohottaa infarktiriskiä. Jantunen ei esitä yleisiä rajoituksia, vaan suosittelee maalaisjärjen käyttöä.

- Jotkut polttavat montaa kynttilää läpi pimeän ajan. Itse en kyllä niin tekisi. Erityisesti sydänpotilaiden ja tietysti oireilevien astmaatikkojen on syytä pysyä kohtuudessa.  Kylpyammetta ei siis kannata ympäröidä kynttilöillä ainakaan joka päivä. Toisaalta tupakoitsijan on ehkä turha kantaa huolta kynttilöiden polton terveysvaikutuksista.

Pienhiukkasia syntyy, kun palaminen jää puolitiehen

Kynttilät tehdään hiilivetypohjaisista vahoista tai geeleistä. Yleisimmät valmistusaineet ovat steariini, joka on steariinihapon ja palmitiinihapon seos, ja parafiini, joka koostuu raskaammista hiilivedyistä.

Kun kynttilä palaa, sen hiilivetymolekyylit reagoivat hapen ja happea sisältävien radikaalien kanssa. Liekki ruokkii itse itseään: se sulattaa vahaa, joka muuttuu nestemäiseksi ja nousee pitkin sydäntä. Osa vahan hiilivetyketjuista höyrystyy matkalla ja kulkeutuu liekin pinnalle palamaan. Kynttilässä ei siis pala kiinteä vaha, vaan kaasu, jonka lämpö siitä haihduttaa.

Suuret molekyylit pilkkoutuvat pienemmiksi useissa alkeisreaktioissa. Palamistuotteiden koostumus riippuu muun muassa liekin lämpötilasta ja hapen määrästä. Valaisevassa liekissä palaminen on kuitenkin aina epätäydellistä. Kaikki molekyylit eivät ehdi hapettua hiilidioksidiksi ja vedeksi, vaan ilmaan karkaa myös häkää ja noki- ja pienhiukkasia, jotka koostuvat hapettumattomista, osittain hapettuneista ja vetyä menettäneistä hiilivedyistä.

Asiantuntijana fysikaalisen kemian lehtori Raimo Timonen, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.