Kuntavaalien väittelyissä poliitikot heiluttivat hintalappua kuin hälytysmerkkiä. Todellisuudessa kukaan ei ole laskenut kustannuksia oikein.

Puheenaihe-palsta 

Teksti: Mikko Puttonen

Kuntavaalien väittelyissä poliitikot heiluttivat hintalappua kuin hälytysmerkkiä. Todellisuudessa kukaan ei ole laskenut kustannuksia oikein.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2012

Yksi jos toinen muukin on viime aikoina halunnut kertoa, kuinka kalliiksi syrjäytynyt nuori tulee yhteiskunnalle. Netissä ja mediassa liikkuu ainakin kolme lukua: miljoona, 1,2 miljoonaa ja jopa 1,8 miljoonaa. Hinnan sanotaan kertyvän koko työiän ajalta.

Lukujen lähteinä mainitaan milloin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, milloin opetus- tai sosiaali- ja terveysministeriö, milloin Valtiontalouden tarkastusvirasto, milloin ei mitään.

Suurin arvio eli 1,8 miljoonaa esiintyy vailla lähdettä, mutta miljoonan tienoille sijoittuvan arvion voi jäljittää. Jäljet näyttävät johtavan Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin vuodelta 2007.

Viraston selonteko toteaa, että yhden syrjäytyneen takia menetetään noin miljoona euroa, josta kansantuloon kohdistuu 700 000 ja julkiseen talouteen 430 000 euroa, jos syrjäytyminen kestää koko työiän eli nelisenkymmentä vuotta.

Kansantulon menetys tarkoittaa tuotantopanosta, joka jää saamatta, koska syrjäytynyt ei tee töitä.

Julkisen talouden menetykset taas koostuvat työmarkkinatuesta, toimeentulotuesta ja asumistuesta sekä saamatta jääneistä verotuloista.

Taustalla laskelma vuodelta 2000

Miljoonan euron taustalta löytyy laskelma, jonka yhteiskuntapolitiikan tutkija Jouko Kajanoja teki vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassa Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Silloin elettiin vielä markka-aikaa, ja Kajanoja laski, että 40 vuodessa syrjäytynyt maksaa kolme miljoonaa markkaa kansantulon ja kaksi miljoonaa markkaa julkisen talouden menetyksinä, kun laskelman pohjana käytetään palkkahaitarin alinta palkkaa.

Kajanojan markkasumma muuntui ilmeisesti jollakin tapaa päivitettynä Valtiontalouden tarkastusviraston noin miljoonaksi euroksi. Sieltä se on levinnyt kolumneihin, puheisiin, blogeihin, raportteihin ja uutisiin.

Miljoona kuulostaa havahduttavalta. Jos syrjäytyneitä nuoria on 51 000, kuten Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä laskee, kustannukset yhteiskunnalle nousevat kymmeniin miljardeihin.

Skenaario ei sovi hintalapuksi

Laskelmat eivät kuitenkaan kuvaa nuoren syrjäytymisen todellista hintaa, arvioi professori Roope Uusitalo Helsingin taloustieteellisestä tutkimuslaitoksesta Heceristä.

– Skenaarioissa tuskin on edes pyritty tuottamaan vakavasti otettavaa lukua siitä, mikä on vaikkapa yhden koulupudokkaan hinta. On erikoinen oletus, että putoaminen toisen asteen koulutuksesta pitää ihmisen 40 vuotta työmarkkinoiden ulkopuolella, Uusitalo sanoo.

Pekka Myrskylän mukaan syrjäytyneistä nuorista 60 prosenttia on jo viiden vuoden jälkeen saanut töitä tai palannut koulun penkille.

Syrjäytyneiksi luokitellaan pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret, jotka eivät käy töissä tai opiskele. Toissa vuonna tällaisia 15–29-vuotiaita oli yhteensä 51 300, valtaosin miehiä. Kortistossa heistä oli 18 800 ja kaikista rekistereistä teillä tietymättömillä 32 500. Vieraskielisiä koko ryhmästä oli paljon, joka neljäs.

Kaikkia rekistereistä puuttuvia ei voine pitää syrjäytyneinä: esimerkiksi pimeän työn tekijöitä, valmentautuvia urheilijoita, tulottomia taiteilijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja Intian Goassa hengailijoita.

Vertailu paljastaisi oikean summan

Kuinka laskea syrjäytyneen kustannukset, kun porukka on niin monenkirjavaa? Roope Uusitalon mielestä tehtävä ei ole yksinkertainen. Huomio pitää keskittää selvästi määriteltyyn riskiryhmään, esimerkiksi ammatillisen koulutuksen keskeyttäneisiin, ja heidän elämänkulkuaan pitää seurata vähintään kymmenen vuotta.

Riskiryhmä täytyy jakaa kahteen osaan, sanotaan vaikka Sakareiksi ja Santereiksi. Sakarit valikoituvat sattumoisin työpajatoimintaan tai muuhun työllistymisen edistämiseen, kun taas Santerit jäävät sitä ilman. Sitten seurataan, miten eri tavoin Sakarit ja Santerit menestyvät elämässään.

– Tulos voisi olla se, että työpajoihin osallistuneet nuoret käyttävät kymmenen vuoden aikana x euroa vähemmän sosiaalipalveluja, tienaavat x euroa enemmän palkkaa ja ovat x päivää vähemmän työttömänä, Uusitalo sanoo.

Näin saataisiin ensinnäkin selville, miten kannattava syrjäytymistä ehkäisevä toimenpide oli. Samalla kävisi käänteisesti ilmi, miten suuri lasku aiheutuu siitä, että Santereiden joukossa syrjäytyminen jatkuu suurempana kuin Sakareiden joukossa.

Syrjäytymisen kustannuksia ei ole vielä kertaakaan määritetty tällä tavoin. Sen sijaan asetelmalla on laskettu, miten saamatta jäänyt koulutus heikentää tuloja. Menetys on havaittu tuntuvaksi.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.