Kuntavaalien väittelyissä poliitikot heiluttivat hintalappua kuin hälytysmerkkiä. Todellisuudessa kukaan ei ole laskenut kustannuksia oikein.

Puheenaihe-palsta 

Teksti: Mikko Puttonen

Kuntavaalien väittelyissä poliitikot heiluttivat hintalappua kuin hälytysmerkkiä. Todellisuudessa kukaan ei ole laskenut kustannuksia oikein.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2012

Yksi jos toinen muukin on viime aikoina halunnut kertoa, kuinka kalliiksi syrjäytynyt nuori tulee yhteiskunnalle. Netissä ja mediassa liikkuu ainakin kolme lukua: miljoona, 1,2 miljoonaa ja jopa 1,8 miljoonaa. Hinnan sanotaan kertyvän koko työiän ajalta.

Lukujen lähteinä mainitaan milloin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, milloin opetus- tai sosiaali- ja terveysministeriö, milloin Valtiontalouden tarkastusvirasto, milloin ei mitään.

Suurin arvio eli 1,8 miljoonaa esiintyy vailla lähdettä, mutta miljoonan tienoille sijoittuvan arvion voi jäljittää. Jäljet näyttävät johtavan Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin vuodelta 2007.

Viraston selonteko toteaa, että yhden syrjäytyneen takia menetetään noin miljoona euroa, josta kansantuloon kohdistuu 700 000 ja julkiseen talouteen 430 000 euroa, jos syrjäytyminen kestää koko työiän eli nelisenkymmentä vuotta.

Kansantulon menetys tarkoittaa tuotantopanosta, joka jää saamatta, koska syrjäytynyt ei tee töitä.

Julkisen talouden menetykset taas koostuvat työmarkkinatuesta, toimeentulotuesta ja asumistuesta sekä saamatta jääneistä verotuloista.

Taustalla laskelma vuodelta 2000

Miljoonan euron taustalta löytyy laskelma, jonka yhteiskuntapolitiikan tutkija Jouko Kajanoja teki vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassa Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Silloin elettiin vielä markka-aikaa, ja Kajanoja laski, että 40 vuodessa syrjäytynyt maksaa kolme miljoonaa markkaa kansantulon ja kaksi miljoonaa markkaa julkisen talouden menetyksinä, kun laskelman pohjana käytetään palkkahaitarin alinta palkkaa.

Kajanojan markkasumma muuntui ilmeisesti jollakin tapaa päivitettynä Valtiontalouden tarkastusviraston noin miljoonaksi euroksi. Sieltä se on levinnyt kolumneihin, puheisiin, blogeihin, raportteihin ja uutisiin.

Miljoona kuulostaa havahduttavalta. Jos syrjäytyneitä nuoria on 51 000, kuten Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä laskee, kustannukset yhteiskunnalle nousevat kymmeniin miljardeihin.

Skenaario ei sovi hintalapuksi

Laskelmat eivät kuitenkaan kuvaa nuoren syrjäytymisen todellista hintaa, arvioi professori Roope Uusitalo Helsingin taloustieteellisestä tutkimuslaitoksesta Heceristä.

– Skenaarioissa tuskin on edes pyritty tuottamaan vakavasti otettavaa lukua siitä, mikä on vaikkapa yhden koulupudokkaan hinta. On erikoinen oletus, että putoaminen toisen asteen koulutuksesta pitää ihmisen 40 vuotta työmarkkinoiden ulkopuolella, Uusitalo sanoo.

Pekka Myrskylän mukaan syrjäytyneistä nuorista 60 prosenttia on jo viiden vuoden jälkeen saanut töitä tai palannut koulun penkille.

Syrjäytyneiksi luokitellaan pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret, jotka eivät käy töissä tai opiskele. Toissa vuonna tällaisia 15–29-vuotiaita oli yhteensä 51 300, valtaosin miehiä. Kortistossa heistä oli 18 800 ja kaikista rekistereistä teillä tietymättömillä 32 500. Vieraskielisiä koko ryhmästä oli paljon, joka neljäs.

Kaikkia rekistereistä puuttuvia ei voine pitää syrjäytyneinä: esimerkiksi pimeän työn tekijöitä, valmentautuvia urheilijoita, tulottomia taiteilijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja Intian Goassa hengailijoita.

Vertailu paljastaisi oikean summan

Kuinka laskea syrjäytyneen kustannukset, kun porukka on niin monenkirjavaa? Roope Uusitalon mielestä tehtävä ei ole yksinkertainen. Huomio pitää keskittää selvästi määriteltyyn riskiryhmään, esimerkiksi ammatillisen koulutuksen keskeyttäneisiin, ja heidän elämänkulkuaan pitää seurata vähintään kymmenen vuotta.

Riskiryhmä täytyy jakaa kahteen osaan, sanotaan vaikka Sakareiksi ja Santereiksi. Sakarit valikoituvat sattumoisin työpajatoimintaan tai muuhun työllistymisen edistämiseen, kun taas Santerit jäävät sitä ilman. Sitten seurataan, miten eri tavoin Sakarit ja Santerit menestyvät elämässään.

– Tulos voisi olla se, että työpajoihin osallistuneet nuoret käyttävät kymmenen vuoden aikana x euroa vähemmän sosiaalipalveluja, tienaavat x euroa enemmän palkkaa ja ovat x päivää vähemmän työttömänä, Uusitalo sanoo.

Näin saataisiin ensinnäkin selville, miten kannattava syrjäytymistä ehkäisevä toimenpide oli. Samalla kävisi käänteisesti ilmi, miten suuri lasku aiheutuu siitä, että Santereiden joukossa syrjäytyminen jatkuu suurempana kuin Sakareiden joukossa.

Syrjäytymisen kustannuksia ei ole vielä kertaakaan määritetty tällä tavoin. Sen sijaan asetelmalla on laskettu, miten saamatta jäänyt koulutus heikentää tuloja. Menetys on havaittu tuntuvaksi.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.