Nykyisessä työelämässä on osattava hyväksyä myös työttömyys.

Tästä puhe -sarja

Teksti: Mikko Puttonen

Nykyisessä työelämässä on osattava hyväksyä myös työttömyys.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Jotkut voivat pitää siivouksesta. Minä en, en siivoa kotonakaan.

Näin sanoi maaliskuussa lähetetyssä Silminnäkijä-ohjelmassa työtön nuori mies, joka ei suostunut ottamaan työtä, josta ei pitänyt. Taiteilijan koulutuksen saanut mies ei kavahtanut karenssiakaan; hän voisi silloin elää toimeentulotuella. Köyhänä taiteilu oli kivaa ja voitti työvoimatoimiston tarjoamat "pakkotyöt".

Aika itsevarmaa tunnustaa moinen julkisesti. Paskaduunikeskustelu heräsi oitis, ja netissä kirjoittelijat purkivat kiukkuaan työttömistä, joille kelpaa veronmaksajien raha muttei rehellinen työ.

Nirsoilusta ei ole lukuja

Ehkä taiteilijalle sopivat elämäntapakokeilut, mutta valitsevatko muutkin nuoret mieluummin työttömyyden ja toimeentulotuen kuin epäkiinnostavan työn? Selviä lukuja ei ole.

Jotain osviittaa antavat työ- ja elinkeinoministeriön tilastot, joissa pidetään kirjaa siitä, miksi työttömyysjakso on päättynyt. Tavalliset syyt ovat työn saanti ja opiskelujen tai työvoimakoulutuksen alkaminen. Tarjotusta työstä kieltäytymistä ei ole erikseen luokiteltu, vaan se kuuluu "muihin syihin".

Nämä syyt ovat tosiaan runsastuneet alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä. Kun niitä vuonna 2006 kirjattiin 7 500, oli määrä viime vuonna jo 10 300. Luokka on siis paisunut 37 prosenttia.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kieltäytyneiden määrä olisi kasvanut. Jotkin toiset seikat saattavat selittää kasvun.

Katko pätkätyössä ei hävetä

Nuorten suhtautuminen työttömyyteen on aiempaa suopeampaa. Tilanne ei hävetä niin paljon kuin vanhempia sukupolvia. Vuoden 2007 nuorisobarometrissä peräti 22 prosenttia hyväksyi väitteen, ettei työttömänä olo ole pahasta, jos toimeentulo on turvattu. Asenteessa on nähty merkkejä työmoraalin löystymisestä.

Työttömyyden hyväksyntä ei kuitenkaan tarkoita, että nuoret haluaisivat mieluummin ottaa iisisti työttömyyskorvauksella kuin mennä töihin. Asenne voi olla järkevää sopeutumista silpputyön ja epävarmojen työsuhteiden maailmaan. Jollei työttömyyttä hyväksy, vaarantuu nykymenossa mielenterveys.

– Olisi tolkutonta hävetä jotain sellaista, mikä tapahtuu hyvin monille, huomauttaa nuorisotutkimuksen dosentti Jaana Lähteenmaa.

Tulkinnan puolesta puhuu se, että nuoret pitävät työtä kunniassa. Nuorten työssäkäyvien parissa työn arvostus on kasvanut kaikkein eniten 20 viime vuoden kuluessa, osoittavat Tilastokeskuksen työolotutkimukset.

Työssä pitää myös viihtyä

Työolotutkimuksissa kysytään vain palkansaajien mieltä, mutta nuorisobarometreissä kuuluu myös opiskelijanuorten ääni. Nekin kertovat, ettei nuorten työmoraalista tarvitse kantaa huolta: he rankkaavat työelämän hyvin korkealle barometristä toiseen.

Nuoret kuitenkin asettavat työlle uusia odotuksia.

– Työ ei ole samanlainen itseisarvo kuin suurille ikäluokille. Työssä halutaan oppia ja viihtyä, ja siitä halutaan saada rahaa, kertoo tilastotutkija Sami Myllyniemi Nuorisotutkimusseurasta.

– Voi olla ihan hyvä, että nuori polvi ajattelee työssä viihtymistä. Se voi olla itsensä toteuttava ennuste. Nuorethan ne tulevaisuuden työelämän tekevät, Myllyniemi sanoo.

Joskus parempi kieltäytyä

Voiko nuori olla liian valikoiva työnsä suhteen? Vanhan säännön mukaan ansioluettelossa näyttää paremmalta mikä tahansa työ kuin ei työtä lainkaan.

Opiskelijaa työ kuin työ viekin eteenpäin. Työkokemuksen an­siosta suomalaiset korkeakoulutetut nuoret saavat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen nopeasti koulutustaan vastaavaa työtä, kirjoittavat Osmo Kivinen ja Jouni Nurmi tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Nirsoilematon koulutettu nuori voi kuitenkin joutua kiperään tilanteeseen. Uran alussa niin työttömyys kuin koulutusta vastaamaton työ on riski. Se heikentää mahdollisuuksia hankkia tutkinnon mukaista työtä tulevaisuudessa, paljastaa korkeakoulutettujen työuraa selvittänyt Kunhan kuluu viisi vuotta -julkaisu.

– Nuorten koulutustaso on jatkuvasti noussut valtiovallan vahvassa ohjauksessa. On täysin ymmärrettävää, ettei filosofian maisteri tai medianomi halua siivoojaksi, Lähteenmaa sanoo.

– Pääkirjoituksissa itketään, ettei meillä kohta ole vanhusten vaipanvaihtajia. Pitäisi ehkä enemmän kouluttaa perushoitajia kuin filosofian maistereita. Kimurantiksi asian tekee se, ettei ihmisiä voi pakottaa kouluttautumaan perushoitajiksi.

Mistä on kyse?Töiden nimittely paskaduuneiksi on saanut epäilemään nuorten työhalua.

Nuorille entistä tärkeämpää"Ansiotyö on erittäin tärkeä elämänalue"

Samaa mieltäTyössäkäyvistä keskimäärin

1990 55 %

2008 55%

Työssäkäyvistä 15–24-vuotiaista

1990 46 %

2008 56 %

Lähde: Tilastokeskuksen työolotutkimukset 1990 ja 2008