Nykyisessä työelämässä on osattava hyväksyä myös työttömyys.

Tästä puhe -sarja

Teksti: Mikko Puttonen

Nykyisessä työelämässä on osattava hyväksyä myös työttömyys.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Jotkut voivat pitää siivouksesta. Minä en, en siivoa kotonakaan.

Näin sanoi maaliskuussa lähetetyssä Silminnäkijä-ohjelmassa työtön nuori mies, joka ei suostunut ottamaan työtä, josta ei pitänyt. Taiteilijan koulutuksen saanut mies ei kavahtanut karenssiakaan; hän voisi silloin elää toimeentulotuella. Köyhänä taiteilu oli kivaa ja voitti työvoimatoimiston tarjoamat "pakkotyöt".

Aika itsevarmaa tunnustaa moinen julkisesti. Paskaduunikeskustelu heräsi oitis, ja netissä kirjoittelijat purkivat kiukkuaan työttömistä, joille kelpaa veronmaksajien raha muttei rehellinen työ.

Nirsoilusta ei ole lukuja

Ehkä taiteilijalle sopivat elämäntapakokeilut, mutta valitsevatko muutkin nuoret mieluummin työttömyyden ja toimeentulotuen kuin epäkiinnostavan työn? Selviä lukuja ei ole.

Jotain osviittaa antavat työ- ja elinkeinoministeriön tilastot, joissa pidetään kirjaa siitä, miksi työttömyysjakso on päättynyt. Tavalliset syyt ovat työn saanti ja opiskelujen tai työvoimakoulutuksen alkaminen. Tarjotusta työstä kieltäytymistä ei ole erikseen luokiteltu, vaan se kuuluu "muihin syihin".

Nämä syyt ovat tosiaan runsastuneet alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä. Kun niitä vuonna 2006 kirjattiin 7 500, oli määrä viime vuonna jo 10 300. Luokka on siis paisunut 37 prosenttia.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kieltäytyneiden määrä olisi kasvanut. Jotkin toiset seikat saattavat selittää kasvun.

Katko pätkätyössä ei hävetä

Nuorten suhtautuminen työttömyyteen on aiempaa suopeampaa. Tilanne ei hävetä niin paljon kuin vanhempia sukupolvia. Vuoden 2007 nuorisobarometrissä peräti 22 prosenttia hyväksyi väitteen, ettei työttömänä olo ole pahasta, jos toimeentulo on turvattu. Asenteessa on nähty merkkejä työmoraalin löystymisestä.

Työttömyyden hyväksyntä ei kuitenkaan tarkoita, että nuoret haluaisivat mieluummin ottaa iisisti työttömyyskorvauksella kuin mennä töihin. Asenne voi olla järkevää sopeutumista silpputyön ja epävarmojen työsuhteiden maailmaan. Jollei työttömyyttä hyväksy, vaarantuu nykymenossa mielenterveys.

– Olisi tolkutonta hävetä jotain sellaista, mikä tapahtuu hyvin monille, huomauttaa nuorisotutkimuksen dosentti Jaana Lähteenmaa.

Tulkinnan puolesta puhuu se, että nuoret pitävät työtä kunniassa. Nuorten työssäkäyvien parissa työn arvostus on kasvanut kaikkein eniten 20 viime vuoden kuluessa, osoittavat Tilastokeskuksen työolotutkimukset.

Työssä pitää myös viihtyä

Työolotutkimuksissa kysytään vain palkansaajien mieltä, mutta nuorisobarometreissä kuuluu myös opiskelijanuorten ääni. Nekin kertovat, ettei nuorten työmoraalista tarvitse kantaa huolta: he rankkaavat työelämän hyvin korkealle barometristä toiseen.

Nuoret kuitenkin asettavat työlle uusia odotuksia.

– Työ ei ole samanlainen itseisarvo kuin suurille ikäluokille. Työssä halutaan oppia ja viihtyä, ja siitä halutaan saada rahaa, kertoo tilastotutkija Sami Myllyniemi Nuorisotutkimusseurasta.

– Voi olla ihan hyvä, että nuori polvi ajattelee työssä viihtymistä. Se voi olla itsensä toteuttava ennuste. Nuorethan ne tulevaisuuden työelämän tekevät, Myllyniemi sanoo.

Joskus parempi kieltäytyä

Voiko nuori olla liian valikoiva työnsä suhteen? Vanhan säännön mukaan ansioluettelossa näyttää paremmalta mikä tahansa työ kuin ei työtä lainkaan.

Opiskelijaa työ kuin työ viekin eteenpäin. Työkokemuksen an­siosta suomalaiset korkeakoulutetut nuoret saavat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen nopeasti koulutustaan vastaavaa työtä, kirjoittavat Osmo Kivinen ja Jouni Nurmi tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Nirsoilematon koulutettu nuori voi kuitenkin joutua kiperään tilanteeseen. Uran alussa niin työttömyys kuin koulutusta vastaamaton työ on riski. Se heikentää mahdollisuuksia hankkia tutkinnon mukaista työtä tulevaisuudessa, paljastaa korkeakoulutettujen työuraa selvittänyt Kunhan kuluu viisi vuotta -julkaisu.

– Nuorten koulutustaso on jatkuvasti noussut valtiovallan vahvassa ohjauksessa. On täysin ymmärrettävää, ettei filosofian maisteri tai medianomi halua siivoojaksi, Lähteenmaa sanoo.

– Pääkirjoituksissa itketään, ettei meillä kohta ole vanhusten vaipanvaihtajia. Pitäisi ehkä enemmän kouluttaa perushoitajia kuin filosofian maistereita. Kimurantiksi asian tekee se, ettei ihmisiä voi pakottaa kouluttautumaan perushoitajiksi.

Mistä on kyse?Töiden nimittely paskaduuneiksi on saanut epäilemään nuorten työhalua.

Nuorille entistä tärkeämpää"Ansiotyö on erittäin tärkeä elämänalue"

Samaa mieltäTyössäkäyvistä keskimäärin

1990 55 %

2008 55%

Työssäkäyvistä 15–24-vuotiaista

1990 46 %

2008 56 %

Lähde: Tilastokeskuksen työolotutkimukset 1990 ja 2008 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.