Metso Paperin teknologiapäällikkö Juha Lipponen on kaikkea muuta kuin mielikuviemme perusinsinööri. Hän karttaa suppea-alaisuutta kuin ruttoa. Näytöksi riittänevät 50 patenttia, nuoren tutkijan palkinto ja tohtorin arvo.


muuta kuin mielikuviemme perusinsinööri. Hän karttaa
suppea-alaisuutta kuin ruttoa. Näytöksi riittänevät 50 patenttia,
nuoren tutkijan palkinto ja tohtorin arvo.




Järvenpääläisellä pientaloalueella sijaitsevan kermanvärisen talon piha on sen näköinen, että siellä on tehty töitä. Portin kupeessa on sorakasa, ja siellä täällä maassa makaa pihakivenpalasia. Ulko-oven edustalla näkyy työn tulos: puoliympyrän muotoinen, parinkymmenen neliömetrin kiveys, jolle on jo aseteltu kaksi puutarhatuolia ja kukkaruukku.

Ovella tulevat vastaan kultainennoutaja Roosa, 3,5, ja talon isäntä Juha Lipponen, 39. Vaaleassa ja vähän vallattomassa pystytukassaan ja pienessä leukaparrassaan mies tuo mieleen Seitsemän veljeksen Juhanin, vaikka ei aivan Nurmijärvellä ollakaan. Hän ohjaa vieraan alakerran huoneiden läpi terassille, jolla on lämpenemässä iso kaasugrilli. Tänään, elokuisena iltapäivänä, on tarjolla herkkusieni-sinihomejuusto-pekoninyyttejä ja grillattuja kasviksia.

Ruoanvalmistuksen lomassa isäntä esittelee ylpeänä taloaan ja pihaansa, ja mikä on esitellessä: tontilla on tapahtunut kaikenlaista sen jälkeen, kun Lipponen ja hänen Anne-vaimonsa muuttivat sille neljä vuotta sitten.

- Jos harrastukseksi sanotaan sitä, mihin menevät kaikki aika ja rahat, kyllä minun harrastukseni on tämä omakotiasuminen, Lipponen sanoo. - Olen itsekin yllättynyt siitä, että olemme osanneet rakentaa ja remontoida tämän kaiken.


Tutkii firman laskuun

Viiden kilometrin päässä Juha Lipposen työpaikalla Metso Paperin Järvenpään tehtaalla on elokuussa hiljaista. Konepajan edessä on valtavia, uudenkarheita kivenmurskaimia, ja sisällä on paperin jälkikäsittelylaitteita, jotka odottavat kuljetusta.

Toimistorakennuksessa paperiteknologiapäällikkö kävelee hiljaisia käytäviä omaan huoneeseensa. Ovenpielessä on vielä viikon verran lappu "Lomalla". Takana on kolme lomaviikkoa, jotka Lipponen on muutamaa puhelua lukuun ottamatta saanut viettää rauhassa töiltä.

- Entinen valtakunnansovittelija Matti Pekkanen sanoi, että jos ihminen ei voi pitää kunnon lomia, hän on kykyihinsä nähden liian vaativassa työssä, Lipponen hymyilee.

Lipponen on ollut Metsolla ja sen edeltäjällä Valmetilla jo yli kymmenen vuotta. Suurimman osan ajasta hän on työskennellyt erilaisissa paperikoneiden ja paperinvalmistuksen tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä.

Teollisen tutkijan tutkimuskohteet määrää yrityksen liiketoiminta, mutta se ei Lipposen mukaan estä kohteita olemasta myös akateemisesti kiinnostavia. Teollisuusyritykset tekevät yhteistyötä paitsi toistensa myös tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa, ja tulevaisuudessa yhteisiä projekteja tarjoaa myös vastaperustettu metsäteollisuuden yhteinen innovaatioyritys Metsäklusteri Oy.

Esimerkiksi yhteisprojektista sopii VTT:n koordinoima hanke, jossa etsitään painopaperin mekaaniselle pinnoitustekniikalle kemiallista vaihtoehtoa. Nykyisin esimerkiksi tämän Tiede-lehden paperista saadaan valkoista ja kiiltävää päällystämällä se mineraalipigmenttien, veden ja sideaineiden seoksella. Tulevaisuudessa samat paino-ominaisuudet voidaan luoda pinnoittamalla paperi ohuelti polymeereillä.

- Kemiallinen käsittely väljentäisi pohjapaperin laatuvaatimuksia, mikä taas laskisi painopaperin valmistuskustannuksia. Myös kierrätys helpottuisi, sanoo projektin johtoryhmässä työskennellyt Lipponen.


Insinööri päihitti maisterin

Lipposten omakotitalon pihalta avautuvat näkymät Tuusulanjärvelle ja vehreille pelloille. Lipponen sanoo kotiutuneensa Keski-Uudellemaalle, vaikka onkin tottunut kiertämään Suomea.

- Isäni oli rautatievirkailija, joten lapsena muutin niin monta kertaa, etten oikein osaa sanoa, mistä olen kotoisin, mutta savolainen olen. Synnyin Mäntyharjulla ja kävin koulua Kuopiossa, kunnes muutimme isäni kotitilalle Nilsiään, Lipponen kertoo grilliherkkuja käännellessään.

Siirtyminen tuhannen oppilaan koulusta kolmenkymmenen oppilaan kouluun oli raju, ja yhtä hurjalta tuntui kaupunkiympäristön vaihto maatilaan "peräkylillä". Uusi koti sijaitsi kymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä, ja koulumatka mutkistui. Jo koulubussiin päästäkseen Juhan piti pyöräillä tai potkukelkkailla puolentoista kilometrin matka "ison tien varteen".

Vaikka syrjäkylillä oltiin, pikkupojillakaan ei ollut tekemisen puutetta, sillä maatilalla kaikki pantiin töihin. Vapaa-aikoinaan Lipponen muistelee harrastaneensa veljensä ja kaveriensa kanssa "tyypillisiä pikkupoikien koiruuksia".
Tuossa iässä Juha halusi isänsä tavoin rautatieläiseksi. Suunnitelmat muuttuivat, kun lukiossa matematiikka ja fysiikka alkoivat mennä "liian hyvin", ja Juha kiinnostui teknisistä opinnoista yliopistossa.

- Kun hain opiskelupaikkaa, pääsin lukemaan niin konetekniikkaa kuin fysiikkaa. Äidistäni filosofian maisteri olisi kuulostanut hienommalta kuin diplomi-insinööri, mutta valitsin kuitenkin konetekniikan, Lipponen muistelee. Sähköinsinöörikin hänestä olisi kuulemma voinut tulla - ellei koneteknikkoveli olisi todennut, "ettei sähköä edes näe".


Teekkari uudisti ikivanhaa

Kun opinnot Oulun yliopistossa olivat edenneet  diplomityön kynnykselle, Juha Lipponen huomasi Konetekniikan osaston ilmoitustaululta, että Valmet haki Järvenpään-yksikköönsä diplomityön tekijää. Lisätietojen urbaani puhelinnumero vähän pelotti pohjoisen poikaa, mutta hän rohkaisi mielensä, soitti - ja tuli valituksi.

Diplomityökseen Lipposen piti miettiä, miten paperin viimeistelysilitykseen käytettyä kalanteria voitaisiin uudistaa. Kysymys oli haasteellinen - ei vain nuorelle teekkarille vaan koko paperiteollisuudelle.

Kalanteroinnin perustekniikka oli ollut samanlainen 150 vuotta: paperi kulki kymmenkunnan päällekkäisen telan välitse ja puristui sileäksi. Koska kukin tela painoi kymmeniä tonneja, alimpiin teloihin kertyi puristusvoimaa ylen määrin, kun taas ylimmissä siitä oli pulaa, ja kone haaskasi suorituskykyään.

- Valmetin väellä oli hyvä idea: otetaan junnu, heitetään järveen ja katsotaan, millaisia ideoita syntyy, Lipponen arvioi.

Nuori teekkari lähestyi ongelmaa ilman ennakko-otaksumia ja asiantuntijuuden kahleita. Yhdessä työnohjaajansa Pekka Koivukunnaksen kanssa hän löysikin keinon, joka tuntuvasti lisäsi silityskoneen kapasiteettia. Valmet aloitti tuotekehittelyn, ja markkinoille saatiin uudenlainen OptiLoad-kalanteri. Siitä tuli nopeasti alansa markkinajohtaja, ja siinä asemassa se on edelleen.


Valmet halusi takaisin

Vaikka Lipposen teollisen tutkijan ura alkoi komeasti, hän teki valmistuttuaan samoin kuin moni muu akateemiseen puurtamiseen väsynyt diplomi-insinööri: kantoi muistiinpanonsa roskiin ja ajatteli, että tämä oli tässä, nyt oikeisiin töihin.

Lipponen muutti Jyväskylään ja aloitti työt pienessä insinööritoimistossa. Parin vuoden päästä Valmet kuitenkin kutsui hänet takaisin tuotekehitystyöhön, nyt Jyväskylän Rautpohjaan tutkimaan paperin kuivatusprosessia.

Siinä meni kolme vuotta. Sitten Lipponen pyydettiin vetämään paperinpäällystyksen tuotekehitystä. Parin kuukauden kuluttua koko liiketoiminta-alue päätettiin siirtää Järvenpäähän, ja niin sinne siirtyi myös Lipponen.


Tuhlaus tuotti väitöskirjan

Juha Lipposen työhuoneen seinällä on paperilappuja, joissa on niin opettavaisia lainauksia kuin varoituksen sanoja. Yksi paperiarkki on täynnä vastauksia, joilla voi tyrmätä uudet ideat. Niitä Lipponenkin on kuullut esittäessään kehitysideoitaan.

- Luovuus ei ole lahjakkuuden muoto vaan asennekysymys. Kaikki ihmiset ovat luovia, mutta monella on liian kova itsekritiikki. Omistakin ideoistani suurin osa on päättömiä, Lipponen luonnehtii.

Monta kehittämisen arvoista ajatuksenpoikastakin on syntynyt. Lipposen nimi löytyy yli 50 patentista. Yksi idea houkutteli hänet jopa takaisin akateemisen tutkimuksen pariin ja toi hänelle vuonna 2003 Tekniikan edistämissäätiön vuoden nuoren tutkijan palkinnon.

Vetäessään paperin päällystysasemien tuotekehitystä Lipponen pysähtyi ihmettelemään kopiopaperin valmistusprosessia. Ensin paperi kuivattiin, sitten kasteltiin uudelleen varsin perusteellisesti lujuutta lisäävän pintaliimauksen yhteydessä ja taas kuivattiin. Jokaisessa vaiheessa kului runsaasti energiaa.

- Se vaikutti hölmöläisten hommalta, jolle piti tehdä jotakin. Ajattelin katsoa, saisiko aiheesta väitöskirjankin, kun silloinen työkaveri, tohtori Johan Grön suostui työn ohjaajaksi.

Lipposen ideana oli pienentää vedenkäyttöä niin paljon, että paperin loppukuivatus nopeutuisi ja kuluttaisi energiaa vähemmän kuin ennen. Hän keksi kasvattaa tärkkelysliuoksen kuiva-ainepitoisuutta. Jo ensimmäinen koepäällystysajo tuotti odottamattoman hyvät tulokset. Sen jälkeen tutkimus eteni nopeasti, ja paraikaa paperiteollisuus ottaa käyttöön Lipposen pintaliimaustekniikkaa.

- Minulla oli ihanteelliset olot tutkimuksen tekoon, vastasinhan itse tutkimusalueeni tuotekehityksestä, hän selittää ripeää edistymistään.


Kaupat juoksuttavat maailmalla

Juha Lipposesta on tullut paperitekniikan asiantuntija, jota pyydetään luennoimaan alan seminaareihin ympäri maailmaa. Asiantuntija on kuitenkin titteli, jota Lipponen karsastaa.

- Mitä parempi asiantuntija on, sitä helpommin hän löytää syitä, miksi jokin uusi ajatus ei voi toimia. Asiantuntijalla voi olla kapea katse, ja hän voi kiertää yhtä ja samaa kehää. Vältän kuin ruttoa sitä, että minut miellettäisiin yhden alan asiantuntijaksi.

Urautumisen Lipponen on välttänyt siirtymällä aina uusille tutkimus- ja tuotekehitysalueille ja katsomalla asioita tuorein silmin. Hänen mielestään maallikot voivat kyseenalaistaa asioita, joita kukaan ei ennen ole kyseenalaistanut.

- Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ennättää vastata, Lipponen nauraa.

Viime vuosina hän on myös laajentanut perspektiiviään koko paperinvalmistusprosessiin toimimalla tuutorina, kun Metso on hieronut ja tehnyt paperikonekauppoja. Koneiden käyttöönotto ja takuuaikaan osuvat prosessipulmat ovat juoksuttaneet Lipposta "palokuntatöissä" muun muassa Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sen verran tiuhaan, että ulkomaanmatkapäiviä on vuosittain kertynyt satakunta.

Joskus ongelmat ovat triviaaleja, ja Lipponen saattaa matkustaa vain kertomaan, miten jotkin prosessin arvot pitää muuttaa, jotta saadaan haluttua paperilaatua. Toisinaan koneen vieressä saa raapia päätä pari viikkoa, hälyttää lisävoimia Suomesta, ajaa useita koeajoja ja laatia uusia ohjelmia, ennen kuin ratkaisu löytyy.


Kehityshankkeet ovat välttämättömiä

Yritysten tuotekehityksen ohjenuorana käytetään usein asiakaspalautetta, joka kertoo, millaisia ongelmia nykyisissä tuotteissa on tai millaisia uusia tekniikoita kaivattaisiin. Juha Lipposelle tämä ei riitä, sillä sama palautetieto on usein myös kilpailijoiden käytössä.

- Pelkkään asiakaspalautteeseen turvautumista voi verrata taksin etupenkillä istumiseen. Olet metrin muita edellä, saavut perille samaan aikaan ja maksat laskun, Lipponen sanoo.

Jos yritys haluaa menestyä, sen on Lipposen mukaan kyettävä näkemään asiakkaiden tarpeet viiden-kymmenen vuoden aikajänteellä, siis ennen kuin asiakkaat itsekään näkevät ne, ja panostettava kehitystyöhön. Jos yritys osuu oikeaan, se voi saavuttaa vuosien etumatkan kilpailijoihinsa nähden ja luoda merkittävää liiktoimintaa.

- Kymmenen vuoden perspektiivillä mikään ei tietenkään ole varmaa, ja vain harvat projektit täyttävät ihan kaikki tavoitteet, Lipponen myöntää ja tähdentää perään: - Kun riskitaso ja panos-tuotossuhde valitaan oikein, tutkimukseen sijoitetulle pääomalle voidaan saada jopa parempi tuotto kuin varsinaiselle bisnekselle.

- Jos yritys lyö laimin tutkimustyön, se on kuin maratoonari, joka harjoittelee vain loppukiriä. Kuinka monta maratonia sillä on voitettu? Lipponen kysyy. - Irtiotto pitää tehdä paljon aikaisemmin, jos tavoittelee teknologiajohtajuutta.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Juha Lipponen
Ikä: 39
Arvo: tekniikan tohtori, paperiteknologiapäällikkö
Työnantaja: Metso Paper, Järvenpää
Tutkimusala: paperinvalmistusteknogia
Harrastukset: omakotiasuminen ja koira


Etappeja
1968 syntyy Mäntyharjulla.
1975 aloittaa koulunkäynnin Kuopiossa.
1976 muuttaa sukutilalle Nilsiään.
1987 kirjoittaa ylioppilaaksi Nilsiän lukiosta.
1988 aloittaa konetekniikan opinnot.
1993 aloittaa diplomityön tekemisen Valmet Paperikoneet Oy:ssä (nykyisessä Metso Paperissa).
1994 valmistuu diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta.
1996 diplomityökeksintö, OptiLoad-kalanteri, tulee markkinoille.
2001 aloittaa paperitekniikan jatko-opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa.
2003 ostaa omakotitalon Järvenpään Kaakkolasta. Valitaan vuoden nuoreksi tutkijaksi.
2005 väittelee tekniikan tohtoriksi.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti