Metso Paperin teknologiapäällikkö Juha Lipponen on kaikkea muuta kuin mielikuviemme perusinsinööri. Hän karttaa suppea-alaisuutta kuin ruttoa. Näytöksi riittänevät 50 patenttia, nuoren tutkijan palkinto ja tohtorin arvo.


muuta kuin mielikuviemme perusinsinööri. Hän karttaa
suppea-alaisuutta kuin ruttoa. Näytöksi riittänevät 50 patenttia,
nuoren tutkijan palkinto ja tohtorin arvo.




Järvenpääläisellä pientaloalueella sijaitsevan kermanvärisen talon piha on sen näköinen, että siellä on tehty töitä. Portin kupeessa on sorakasa, ja siellä täällä maassa makaa pihakivenpalasia. Ulko-oven edustalla näkyy työn tulos: puoliympyrän muotoinen, parinkymmenen neliömetrin kiveys, jolle on jo aseteltu kaksi puutarhatuolia ja kukkaruukku.

Ovella tulevat vastaan kultainennoutaja Roosa, 3,5, ja talon isäntä Juha Lipponen, 39. Vaaleassa ja vähän vallattomassa pystytukassaan ja pienessä leukaparrassaan mies tuo mieleen Seitsemän veljeksen Juhanin, vaikka ei aivan Nurmijärvellä ollakaan. Hän ohjaa vieraan alakerran huoneiden läpi terassille, jolla on lämpenemässä iso kaasugrilli. Tänään, elokuisena iltapäivänä, on tarjolla herkkusieni-sinihomejuusto-pekoninyyttejä ja grillattuja kasviksia.

Ruoanvalmistuksen lomassa isäntä esittelee ylpeänä taloaan ja pihaansa, ja mikä on esitellessä: tontilla on tapahtunut kaikenlaista sen jälkeen, kun Lipponen ja hänen Anne-vaimonsa muuttivat sille neljä vuotta sitten.

- Jos harrastukseksi sanotaan sitä, mihin menevät kaikki aika ja rahat, kyllä minun harrastukseni on tämä omakotiasuminen, Lipponen sanoo. - Olen itsekin yllättynyt siitä, että olemme osanneet rakentaa ja remontoida tämän kaiken.


Tutkii firman laskuun

Viiden kilometrin päässä Juha Lipposen työpaikalla Metso Paperin Järvenpään tehtaalla on elokuussa hiljaista. Konepajan edessä on valtavia, uudenkarheita kivenmurskaimia, ja sisällä on paperin jälkikäsittelylaitteita, jotka odottavat kuljetusta.

Toimistorakennuksessa paperiteknologiapäällikkö kävelee hiljaisia käytäviä omaan huoneeseensa. Ovenpielessä on vielä viikon verran lappu "Lomalla". Takana on kolme lomaviikkoa, jotka Lipponen on muutamaa puhelua lukuun ottamatta saanut viettää rauhassa töiltä.

- Entinen valtakunnansovittelija Matti Pekkanen sanoi, että jos ihminen ei voi pitää kunnon lomia, hän on kykyihinsä nähden liian vaativassa työssä, Lipponen hymyilee.

Lipponen on ollut Metsolla ja sen edeltäjällä Valmetilla jo yli kymmenen vuotta. Suurimman osan ajasta hän on työskennellyt erilaisissa paperikoneiden ja paperinvalmistuksen tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä.

Teollisen tutkijan tutkimuskohteet määrää yrityksen liiketoiminta, mutta se ei Lipposen mukaan estä kohteita olemasta myös akateemisesti kiinnostavia. Teollisuusyritykset tekevät yhteistyötä paitsi toistensa myös tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa, ja tulevaisuudessa yhteisiä projekteja tarjoaa myös vastaperustettu metsäteollisuuden yhteinen innovaatioyritys Metsäklusteri Oy.

Esimerkiksi yhteisprojektista sopii VTT:n koordinoima hanke, jossa etsitään painopaperin mekaaniselle pinnoitustekniikalle kemiallista vaihtoehtoa. Nykyisin esimerkiksi tämän Tiede-lehden paperista saadaan valkoista ja kiiltävää päällystämällä se mineraalipigmenttien, veden ja sideaineiden seoksella. Tulevaisuudessa samat paino-ominaisuudet voidaan luoda pinnoittamalla paperi ohuelti polymeereillä.

- Kemiallinen käsittely väljentäisi pohjapaperin laatuvaatimuksia, mikä taas laskisi painopaperin valmistuskustannuksia. Myös kierrätys helpottuisi, sanoo projektin johtoryhmässä työskennellyt Lipponen.


Insinööri päihitti maisterin

Lipposten omakotitalon pihalta avautuvat näkymät Tuusulanjärvelle ja vehreille pelloille. Lipponen sanoo kotiutuneensa Keski-Uudellemaalle, vaikka onkin tottunut kiertämään Suomea.

- Isäni oli rautatievirkailija, joten lapsena muutin niin monta kertaa, etten oikein osaa sanoa, mistä olen kotoisin, mutta savolainen olen. Synnyin Mäntyharjulla ja kävin koulua Kuopiossa, kunnes muutimme isäni kotitilalle Nilsiään, Lipponen kertoo grilliherkkuja käännellessään.

Siirtyminen tuhannen oppilaan koulusta kolmenkymmenen oppilaan kouluun oli raju, ja yhtä hurjalta tuntui kaupunkiympäristön vaihto maatilaan "peräkylillä". Uusi koti sijaitsi kymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä, ja koulumatka mutkistui. Jo koulubussiin päästäkseen Juhan piti pyöräillä tai potkukelkkailla puolentoista kilometrin matka "ison tien varteen".

Vaikka syrjäkylillä oltiin, pikkupojillakaan ei ollut tekemisen puutetta, sillä maatilalla kaikki pantiin töihin. Vapaa-aikoinaan Lipponen muistelee harrastaneensa veljensä ja kaveriensa kanssa "tyypillisiä pikkupoikien koiruuksia".
Tuossa iässä Juha halusi isänsä tavoin rautatieläiseksi. Suunnitelmat muuttuivat, kun lukiossa matematiikka ja fysiikka alkoivat mennä "liian hyvin", ja Juha kiinnostui teknisistä opinnoista yliopistossa.

- Kun hain opiskelupaikkaa, pääsin lukemaan niin konetekniikkaa kuin fysiikkaa. Äidistäni filosofian maisteri olisi kuulostanut hienommalta kuin diplomi-insinööri, mutta valitsin kuitenkin konetekniikan, Lipponen muistelee. Sähköinsinöörikin hänestä olisi kuulemma voinut tulla - ellei koneteknikkoveli olisi todennut, "ettei sähköä edes näe".


Teekkari uudisti ikivanhaa

Kun opinnot Oulun yliopistossa olivat edenneet  diplomityön kynnykselle, Juha Lipponen huomasi Konetekniikan osaston ilmoitustaululta, että Valmet haki Järvenpään-yksikköönsä diplomityön tekijää. Lisätietojen urbaani puhelinnumero vähän pelotti pohjoisen poikaa, mutta hän rohkaisi mielensä, soitti - ja tuli valituksi.

Diplomityökseen Lipposen piti miettiä, miten paperin viimeistelysilitykseen käytettyä kalanteria voitaisiin uudistaa. Kysymys oli haasteellinen - ei vain nuorelle teekkarille vaan koko paperiteollisuudelle.

Kalanteroinnin perustekniikka oli ollut samanlainen 150 vuotta: paperi kulki kymmenkunnan päällekkäisen telan välitse ja puristui sileäksi. Koska kukin tela painoi kymmeniä tonneja, alimpiin teloihin kertyi puristusvoimaa ylen määrin, kun taas ylimmissä siitä oli pulaa, ja kone haaskasi suorituskykyään.

- Valmetin väellä oli hyvä idea: otetaan junnu, heitetään järveen ja katsotaan, millaisia ideoita syntyy, Lipponen arvioi.

Nuori teekkari lähestyi ongelmaa ilman ennakko-otaksumia ja asiantuntijuuden kahleita. Yhdessä työnohjaajansa Pekka Koivukunnaksen kanssa hän löysikin keinon, joka tuntuvasti lisäsi silityskoneen kapasiteettia. Valmet aloitti tuotekehittelyn, ja markkinoille saatiin uudenlainen OptiLoad-kalanteri. Siitä tuli nopeasti alansa markkinajohtaja, ja siinä asemassa se on edelleen.


Valmet halusi takaisin

Vaikka Lipposen teollisen tutkijan ura alkoi komeasti, hän teki valmistuttuaan samoin kuin moni muu akateemiseen puurtamiseen väsynyt diplomi-insinööri: kantoi muistiinpanonsa roskiin ja ajatteli, että tämä oli tässä, nyt oikeisiin töihin.

Lipponen muutti Jyväskylään ja aloitti työt pienessä insinööritoimistossa. Parin vuoden päästä Valmet kuitenkin kutsui hänet takaisin tuotekehitystyöhön, nyt Jyväskylän Rautpohjaan tutkimaan paperin kuivatusprosessia.

Siinä meni kolme vuotta. Sitten Lipponen pyydettiin vetämään paperinpäällystyksen tuotekehitystä. Parin kuukauden kuluttua koko liiketoiminta-alue päätettiin siirtää Järvenpäähän, ja niin sinne siirtyi myös Lipponen.


Tuhlaus tuotti väitöskirjan

Juha Lipposen työhuoneen seinällä on paperilappuja, joissa on niin opettavaisia lainauksia kuin varoituksen sanoja. Yksi paperiarkki on täynnä vastauksia, joilla voi tyrmätä uudet ideat. Niitä Lipponenkin on kuullut esittäessään kehitysideoitaan.

- Luovuus ei ole lahjakkuuden muoto vaan asennekysymys. Kaikki ihmiset ovat luovia, mutta monella on liian kova itsekritiikki. Omistakin ideoistani suurin osa on päättömiä, Lipponen luonnehtii.

Monta kehittämisen arvoista ajatuksenpoikastakin on syntynyt. Lipposen nimi löytyy yli 50 patentista. Yksi idea houkutteli hänet jopa takaisin akateemisen tutkimuksen pariin ja toi hänelle vuonna 2003 Tekniikan edistämissäätiön vuoden nuoren tutkijan palkinnon.

Vetäessään paperin päällystysasemien tuotekehitystä Lipponen pysähtyi ihmettelemään kopiopaperin valmistusprosessia. Ensin paperi kuivattiin, sitten kasteltiin uudelleen varsin perusteellisesti lujuutta lisäävän pintaliimauksen yhteydessä ja taas kuivattiin. Jokaisessa vaiheessa kului runsaasti energiaa.

- Se vaikutti hölmöläisten hommalta, jolle piti tehdä jotakin. Ajattelin katsoa, saisiko aiheesta väitöskirjankin, kun silloinen työkaveri, tohtori Johan Grön suostui työn ohjaajaksi.

Lipposen ideana oli pienentää vedenkäyttöä niin paljon, että paperin loppukuivatus nopeutuisi ja kuluttaisi energiaa vähemmän kuin ennen. Hän keksi kasvattaa tärkkelysliuoksen kuiva-ainepitoisuutta. Jo ensimmäinen koepäällystysajo tuotti odottamattoman hyvät tulokset. Sen jälkeen tutkimus eteni nopeasti, ja paraikaa paperiteollisuus ottaa käyttöön Lipposen pintaliimaustekniikkaa.

- Minulla oli ihanteelliset olot tutkimuksen tekoon, vastasinhan itse tutkimusalueeni tuotekehityksestä, hän selittää ripeää edistymistään.


Kaupat juoksuttavat maailmalla

Juha Lipposesta on tullut paperitekniikan asiantuntija, jota pyydetään luennoimaan alan seminaareihin ympäri maailmaa. Asiantuntija on kuitenkin titteli, jota Lipponen karsastaa.

- Mitä parempi asiantuntija on, sitä helpommin hän löytää syitä, miksi jokin uusi ajatus ei voi toimia. Asiantuntijalla voi olla kapea katse, ja hän voi kiertää yhtä ja samaa kehää. Vältän kuin ruttoa sitä, että minut miellettäisiin yhden alan asiantuntijaksi.

Urautumisen Lipponen on välttänyt siirtymällä aina uusille tutkimus- ja tuotekehitysalueille ja katsomalla asioita tuorein silmin. Hänen mielestään maallikot voivat kyseenalaistaa asioita, joita kukaan ei ennen ole kyseenalaistanut.

- Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ennättää vastata, Lipponen nauraa.

Viime vuosina hän on myös laajentanut perspektiiviään koko paperinvalmistusprosessiin toimimalla tuutorina, kun Metso on hieronut ja tehnyt paperikonekauppoja. Koneiden käyttöönotto ja takuuaikaan osuvat prosessipulmat ovat juoksuttaneet Lipposta "palokuntatöissä" muun muassa Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sen verran tiuhaan, että ulkomaanmatkapäiviä on vuosittain kertynyt satakunta.

Joskus ongelmat ovat triviaaleja, ja Lipponen saattaa matkustaa vain kertomaan, miten jotkin prosessin arvot pitää muuttaa, jotta saadaan haluttua paperilaatua. Toisinaan koneen vieressä saa raapia päätä pari viikkoa, hälyttää lisävoimia Suomesta, ajaa useita koeajoja ja laatia uusia ohjelmia, ennen kuin ratkaisu löytyy.


Kehityshankkeet ovat välttämättömiä

Yritysten tuotekehityksen ohjenuorana käytetään usein asiakaspalautetta, joka kertoo, millaisia ongelmia nykyisissä tuotteissa on tai millaisia uusia tekniikoita kaivattaisiin. Juha Lipposelle tämä ei riitä, sillä sama palautetieto on usein myös kilpailijoiden käytössä.

- Pelkkään asiakaspalautteeseen turvautumista voi verrata taksin etupenkillä istumiseen. Olet metrin muita edellä, saavut perille samaan aikaan ja maksat laskun, Lipponen sanoo.

Jos yritys haluaa menestyä, sen on Lipposen mukaan kyettävä näkemään asiakkaiden tarpeet viiden-kymmenen vuoden aikajänteellä, siis ennen kuin asiakkaat itsekään näkevät ne, ja panostettava kehitystyöhön. Jos yritys osuu oikeaan, se voi saavuttaa vuosien etumatkan kilpailijoihinsa nähden ja luoda merkittävää liiktoimintaa.

- Kymmenen vuoden perspektiivillä mikään ei tietenkään ole varmaa, ja vain harvat projektit täyttävät ihan kaikki tavoitteet, Lipponen myöntää ja tähdentää perään: - Kun riskitaso ja panos-tuotossuhde valitaan oikein, tutkimukseen sijoitetulle pääomalle voidaan saada jopa parempi tuotto kuin varsinaiselle bisnekselle.

- Jos yritys lyö laimin tutkimustyön, se on kuin maratoonari, joka harjoittelee vain loppukiriä. Kuinka monta maratonia sillä on voitettu? Lipponen kysyy. - Irtiotto pitää tehdä paljon aikaisemmin, jos tavoittelee teknologiajohtajuutta.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Juha Lipponen
Ikä: 39
Arvo: tekniikan tohtori, paperiteknologiapäällikkö
Työnantaja: Metso Paper, Järvenpää
Tutkimusala: paperinvalmistusteknogia
Harrastukset: omakotiasuminen ja koira


Etappeja
1968 syntyy Mäntyharjulla.
1975 aloittaa koulunkäynnin Kuopiossa.
1976 muuttaa sukutilalle Nilsiään.
1987 kirjoittaa ylioppilaaksi Nilsiän lukiosta.
1988 aloittaa konetekniikan opinnot.
1993 aloittaa diplomityön tekemisen Valmet Paperikoneet Oy:ssä (nykyisessä Metso Paperissa).
1994 valmistuu diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta.
1996 diplomityökeksintö, OptiLoad-kalanteri, tulee markkinoille.
2001 aloittaa paperitekniikan jatko-opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa.
2003 ostaa omakotitalon Järvenpään Kaakkolasta. Valitaan vuoden nuoreksi tutkijaksi.
2005 väittelee tekniikan tohtoriksi.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.