Vapaamielisyys sai siivet Göttingenin yliopistossa.


TEKSTI:Anto Leikola

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vapaamielisyys sai siivet Göttingenin yliopistossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2003

Peter Forsskålin sukujuuret olivat vahvasti Suomessa: hänen isoisänsä isä oli 1500-luvun lopulla ollut Sauvon kirkkoherra ja hänen isänsä Johan Forsskåhl toimi Tukholmassa suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana ennen kuin 1729 sai nimityksen kirkkoherraksi Helsinkiin.

Juuri Helsingissä Peter Forsskål syntyi tammikuussa 1732, ja siellä hän vietti varhaisimman lapsuutensa. Vuonna 1740 perhe siirtyi takaisin Pohjanlahden länsipuolelle, aluksi Upsalan lähelle Tegelmoraan ja sitten Tukholmaan, minne Johan Forsskåhl oli uudelleen valittu suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi.

Suomalaisilla ja ruotsalaisilla ei tosin 1700-luvulla ollut suurtakaan eroa, ja sivistyskielenä oli joka tapauksessa ruotsi.



Kiinnostui kielistä ja luonnosta

Isä Johan Forsskåhl oli sekä sivistynyt että varakas, mikä käy ilmi hänen vaimonsa Margareta Kolbäckin kuoltua 1738 laaditusta perukirjasta. Hänen kirjastonsa käsitti yli 900 nidettä ja oli epäilemättä koko Helsingin suurin.

Varhaiskypsällä ja lukuhaluisella Peterillä oli siis poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet opiskella kotonaan. Alkeiskoulun sijasta rovasti-isä ohjasi itse hänen lukujaan, ja niinpä Peter saattoi jo kymmenvuotiaana kirjoittautua Upsalan yliopistoon kahden vanhemman veljensä seurana. Kun mitään ylioppilastutkintoa ei ollut, näinkin varhainen yliopisto-opiskelu oli mahdollista.

Peter Forsskål ei viihtynyt Upsalassa kovin pitkään vaan vietti koko 1740-luvun jälkipuoliskon kotonaan. Hän harrasti kuitenkin jatkuvasti latinaa, kreikkaa ja hepreaa sekä filosofiaa ja teologiaa.

Jo Upsalan-oleskelunsa alkuvaiheessa Forsskål innostui myös luonnontieteistä, ennen kaikkea suuren luonnontutkijan Carl von Linnén ansiosta. Linnén luentoja hän kuunteli myöhemmin, 1750-luvun alussa, ja Linnén kanssa hän kävi sitten jatkuvasti kasvitieteellistä kirjeenvaihtoa.

Forsskålin tarkoituksena oli seurata isänsä jälkiä ja valmistua papiksi. Aloitettuaan opiskelunsa uudelleen 19-vuotiaana keväällä 1751 hän onnistui saamaan apurahan, joka edellytti viiden vuoden opintoja Upsalassa ja kahden vuoden jatkoa ulkomailla. Hän sai kuitenkin luvan ulkomaiseen opiskeluun jo 1753, ja opinahjokseen hän valitsi saksalaisen Göttingenin ylipiston. Se oli varsin uusi laitos, ja siellä vallitsi nuorekas, vapaamielinen henki.

Filosofia paljasti kriittisyyden

Forsskål sai Göttingenissä tärkeimmäksi opettajakseen professori Johann David Michaelisin. Tämä opetti teologiaa ja filosofiaa mutta myös itämaisia kieliä, lähinnä hepreaa ja arabiaa, ja ellei Forsskål olisi ollut jo aikaisemmin kiinnostunut noista kielistä, hän olisi innostunut viimeistään nyt.

Yhtä paljon Forsskålia veti puoleensa filosofia. Kesäkuussa 1756 hän esitti tiedekunnalle tarkastettavaksi latinankielisen väitöskirjan, jonka aiheena olivat eräät "uudemman filosofian periaatteita koskevat epäilyt". Siinä näkyivät selvästi Forsskålin kriittisyys ja vapaamielisyys, joiden ilmaisu olisi tuskin ollut mahdollista melko ahdasmielisessä ja nurkkakuntaisessa Ruotsissa.

Väitöskirja hyväksyttiin, ja vasta 24-vuotias filosofi sai samalla kertaa sekä maisterin että tohtorin arvon. Haaveista pappisuralle hän oli tässä vaiheessa jo luopunut, kun ei voinut tuntea kaikkia Ruotsin kirkon opinkappaleita omikseen.

Vaati painovapautta

Peter Forsskål palasi nyt Upsalaan. Keväällä 1759 hän esitti tiedekunnalle väitöskirjana vihkosen, jonka aihe oli hätkähdyttävä: kansalaisvapaus. Vaikka Ruotsin historiassa aikakautta on nimitetty "vapaudenajaksi", kansalaisvapaus ei ollut vallanpitäjien taholla hyvässä huudossa.

Tiedekunta piti Forsskålin ajatuksia, varsinkin hänen vaatimustaan painovapaudesta, sekä vaarallisina että laittomina ja kielsi vihkosen painatuksen. Forsskål, jota kaikki pitivät erittäin itsepäisenä luonteena, ei tyytynyt tähän vaan valitti hallituksen kansliakollegioon. Se oli samaa mieltä kuin tiedekunta: Forsskålin ajatukset olivat vaarallisia.

Valtakunnan sensori antoi kuitenkin painoluvan - hän sai maksun vain hyväksytyistä kirjoituksista - ja niin Tankar om borgerliga friheten näki päivänvalon marraskuussa 1759.

Kansliakollegio ryhtyi heti takavarikoimaan tuota kahdeksansivuista vihkoa, joka sisälsi 20 erilaista väitettä, ja onnistuikin keräämään talteen satakunta kaikkiaan 500 painetusta kappaleesta.

Muut neljäsataa kappaletta jatkoivat vaikutustaan eri tahoilla, ja tämä edisti niitä vahvoja pyrkimyksiä, jotka myöhemmin johtivat painovapauden viralliseen tunnustamiseen. "Forsskålin jupakasta tuli itse asiassa ratkaiseva käännekohta koko painovapauskysymyksen kohtalolle", on historioitsija Sten Selander huomauttanut.

Forsskålista lisää: Eero Matinolli, Petter Forsskål, Luova ihminen 1700-luvun Pohjolasta, Turun yliopiston julkaisuja B 79, 1960.

Torsten Steinby, Petter Forsskål och tankar om borgerliga friheten, Hufvudstadsbladet, 1970.



Sisältö jatkuu mainoksen alla