Kuva: Saton38211, Wikimedia Commons
Kuva: Saton38211, Wikimedia Commons

Myös vuonna 2034 se on turvasatama epävarmassa maailmassa.

27.9.2034

Veetiä jännittää. On ihan eri asia tavata Aino livenä. Ninth Life -virtuaalimaailmassa he ovat seurustelleet jo kuukausia ja tietävät toisistaan jo kaiken. Senkin, että Aino on ainoa lapsi ja hän yksi neljästä. Ja että Ainolla on oikea ja hänellä robokoira. Ja että Aino rakastaa tietokonetankarunoja ja synteettistä saksofonimusaa.

Juuri niin kuin hän itsekin.

Jännitystä ei helpota edes se, että temperamenttien ja välittäjäaineiden yhteensopivuutta mittaava Mate Match -testi tuotti "täydellinen pari" -tuloksen.

Tai ehkä vatsanpohjassa tutisee juuri siksi?

Veeti vetäisee henkeä, nykäisee bambukuitupaitansa kauluksen suoraksi ja kävelee päättäväisin askelin World Life Hub -elämyspuiston portille.

Hän tunnistaa Ainon ensi silmäyksellä. Tämän oljenvaalea letti ja jalassa olevat supermuodikkaat tuohivirsut väläyttävät mieleen muistikuvan taideteoksesta, jonka Veeti on joskus nähnyt. Kalevala?

Aino hymyilee, eikä Veeti mieti enää mitään muuta.

klo 23.17 Aino viestii MyOwnPeoplessa kavereilleen:

Mikä ilta! Veeti on niiiiiin söpö. Olimme heti toistemme kanssa kuin kotonamme. Emmekä joutuneet väittelemään edes siitä, minkä virtuaalimatkan haluamme tehdä: kumpikin tahtoi nähdä sekä pyramidit että viidakon... jopa Veetin lempiruoka on sama kuin mun (haudutettu nauris).

Tuntuu ihan erilaiselta kuin kenenkään kanssa ikinä.

(Viesti poikii minuutissa 17 kannustavaa kommenttia tosiystäviltä.)

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009.

Parisuhde tuo elämään vakautta, jota työelämä ei tarjoa

Parit tapaavat 2030-luvun facebookeissa ja internetissä. Tulevaisuudessa parinetsintä tehostuu, ja vakiintunut käytäntö on tehdä tieteellisiä analyysejä yhteensopivuudesta. Kaikki keinot kokeillaan, sillä hyvä parisuhde on ainoa turvasatama epävarmassa maailmassa, visioi Veetin ja Ainon ikäisten elämää Heli Vaaranen, Väestöliiton perhetoimintojen johtaja, joka on tutkinut nuorten aikuisten parisuhteita.

– Liittojen kestävyys on vaakalaudalla. Työelämä antaa yhä vähemmän vakautta ja turvaa parisuhteen ja pitkäjänteisen vaurastumisen perustaksi, Vaaranen arvelee.

Perhemallit kirjavoituvat

Menevätkö Veeti ja Aino naimisiin?

– Todennäköisesti, ja toinen heistä mahdollisesti kahteenkin kertaan, sanoo professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta.

– Sinkkuus yleistyy 2030, samoin erot ja uusperheet. Perhemallit kirjavoituvat, esimerkiksi sateenkaariperheitä pidetään täysin luonnollisina. Toisaalta myös traditionaalisuus tekee paluun, eli perinnäisestä "Mikkosten mallista" tulee uudestaan hyväksytty.

Läheiset, koti ja parisuhde ovat joka tapauksessa tärkeitä.

– Sitä sen sijaan ei voida ennustaa, minkä ikäisinä Veeti ja Aino avioituvat – tai saavat lapsia, jos ylipäätään lapsia hankkivat. Tässä ikähaarukka venyy: toiset ottavat tämän askelen hyvin nuorina, toiset paljon vanhempina, osa ei ollenkaan.

Mutta normi pysyy

Pienperheen idea – isä, äiti ja lapset – pysyy. Se on normi, josta voi toki poiketa, mutta sitä joutuu selittelemään ainakin itselleen. 1960–1970-luvun perhesosiologia piti ydinperhettä vain teollistuneen aikakauden ilmiönä, joka katoaa, mutta tosiasiassa malli on hyvin syvällä ihmisten mielessä, Jokinen huomauttaa.

– On myös viitteitä siitä, että vanhempien ja lasten suhteen merkitys vahvistuu ja suhde pysyy tärkeänä senkin jälkeen, kun lapsi on kasvanut.

Heli Vaaranen on otaksuu toisin:

– Terapeuttien sekä ura- ja elämänvalmentajien käyttö lisääntyy. Elämänohjeet imuroidaan netistä, sillä vanhempien sukupolvien merkitys vähenee. Maailma muuttuu voimakkaasti vain yhden sukupolven aikana, jolloin tuki tulee aikalaisilta, esimerkiksi asiantuntijoilta on-line-palveluna.

Kirsi Heikkinen

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.