Yksiavioisuudesta tuli ihanne vasta silloin, kun ihmiset asettuivat aloilleen. Kuva: Rabiem / Wikimedia Commons
Yksiavioisuudesta tuli ihanne vasta silloin, kun ihmiset asettuivat aloilleen. Kuva: Rabiem / Wikimedia Commons

Kaikki edeltäjämme ja hyvän aikaa nykyihmisetkin viettivät seksuaalisesti vapaata elämää. Me siveyden sipulit tunnemme sen nahoissamme.

Amazonian vehreän latvuston suojassa on muutakin eksoottista kuin papukaijoja. Siellä on naisia, jotka ovat koko ajan "vähän raskaana". Matissit, kulinat, mehinakut, piraot, waraot ja kymmenet muut heimot uskovat, että lapset syntyvät kohtuun ajan mittaan kerääntyvästä siemennesteestä. Raskauteen ei siis riitä yksi kerta, ei edes kaksi tai kolme, vaan tarvitaan monta kertaa ja monen eri miehen kanssa.

Näissä kulttuureissa naiset etsivät seksikumppaneita aktiivisesti. He etsivät hyviä metsästäjiä ja hyviä tarinankertojia; vauraita miehiä ja viisaita miehiä; hauskoja miehiä ja komeita miehiä. Nainen harrastaa seksiä heidän kaikkien kanssa, ja lapsi saa ominaisuutensa kaikilta heiltä. Vaikka naisella yleensä on yksi varsinainen mies, kaikki seksikumppanit ovat lasten osaisiä.

Meillä intressit eroavat

Sukupuolten vapaa seksielämä sotii länsimaista seksuaalijärjestystä vastaan.

Olemme Charles Darwinin ajoista lähtien ajatelleet, että mies koettaa paritella mahdollisimman monen naisen kanssa, koska hänellä on siemeniä tuhlattavaksi asti. Toisaalta hän haluaa ehdottomasti varmistaa isyytensä. Siksi hän parisuhteessa vartioi naistaan mustasukkaisesti ja reagoi herkästi signaaleihin, jotka kielivät seksuaalisesta uskottomuudesta.

Nainen puolestaan haluaa kumppanin, joka kykenee tarjoamaan hyvät geenit ja hyvän toimeentulon, koska hän tuottaa vain yhden munasolun kuukaudessa ja on raskaaksi tultuaan pitkään poissa synnytysreservistä. Kumppanin "kahlitsemiseen" nainen on kehittänyt salaisen aseen: piilo-ovulaation. Sen ansiosta hän voi milloin vain antautua seksiin ja pitää parittelunnälkäisen miehen tyytyväisenä. Samasta syystä hän voi tilaisuuden tullen ja liittoaan vaarantamatta rikastaa sukunsa geeniperimää laatumiehen dna:lla, sillä miehet eivät voi tietää, milloin saattaa tärpätä ja siemen siirtyä eteenpäin.

Viljelijä aloitti kyräilyn

Erilaisten intressien vuoksi länsimainen standardiseksi on molemminpuolista kyräilyä. Nainen kyräilee miestä, ettei tämä kiertäisi kylillä tuhlaamassa siemeniään, ja mies kyräilee naista, ettei joutuisi elättämään toisen miehen lasta. Kun meitä repivät tällaiset epäluulot, onko ihme, että seksi herättää sekavia tunteita.

Läntinen standardimalli ei kuitenkaan ole koko maailman malli. Kaikilta mantereilta löytyy Amazonian kaltaisia esimerkkejä kulttuureista, jotka ovat järjestäneet seksielämänsä enemmän tai vähemmän vapaasti. Yhdysvaltalais-espanjalainen tutkijakaksikko, psykologi Christopher Ryan ja psykiatri Cacilda Jethá, väittää seksin esihistoriaa tarkastelevassa tuoreessa kirjassaan Sex At Dawn – The Prehistoric Origins of Modern Sexuality, ettei lännen arvostamalle yksiavioiselle seksille ole tieteellisiä perusteita. Se on pikemmin myytti, jolla koetamme selittää "luonnottoman" järjestelmämme luonnollisuutta.

Ryan ja Jethá todistavat, ettei ihminen alun perin ollut yksiavioinen, monogaaminen olento. Esimuotomme elivät metsästäjä-keräilijöiden yhteisöissä, joissa vallitsi tasa-arvo. Niissä ei tunnettu minkäänlaista omaisuutta, vaan kaikki jaettiin – myös seksi.

Ryanin ja Jethán mukaan yksiavioisuudesta tuli kulttuurinen ihanne myöhään, vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset asettuivat aloilleen ja ryhtyivät viljelijöiksi. Silloin he alkoivat omia maita ja kerätä satoa itselleen. Samalla omistajuus laajeni kaikenlaisiin asioihin, myös naisiin ja seksiin.

Ennen olimme kuin apinat

Jos katsomme, miten ihmisapinoiden seksuaalisuus on evoluution mittaan kehittynyt, on hankala löytää biologista tukea yksiavioisuudelle. Kaikki sosiaalisissa ryhmissä elävät ihmisapinat – gorillat, simpanssit ja kongonsimpanssit eli bonobot – ovat hyperseksuaaleja. Niillä on vahva sukupuolivietti, ne harrastavat seksiä useiden kumppaneiden kanssa ja ihmisen lailla myös ilman lisääntymistarkoitusta.

Kun seuraamme sukupuuta taaksepäin, vastaan tulee myös monogaamisia lajeja, kuten gibbonit. Ne ovat hyposeksuaaleja. Niitä seksi kiinnostaa vain lisääntymisaikaan, eivätkä ne muutenkaan ole järin sosiaalisia.

Ihmisapinoiden kehityshistoria osoittaa, että aina kun sosiaalisuus on lisääntynyt, on lisääntynyt myös seksuaalisuus. Tämä on luonnollista, sillä sen jälkeen kun seksi erkaantui lisääntymisestä, sitä voitiin käyttää suhteiden lujittamiseen, liittojen solmintaan ja konfliktien laukaisuun. Siksi Ryania ja Jetháta ihmetyttää, että ihmistä – apinoista sosiaalisinta ja seksuaalisinta – edes arvellaan gibbonin kaltaiseksi monogaamiksi. Heistä on selvää, että ihminen on alun perin ollut simpanssien kaltainen hyperseksuaali.

Vapaa seksi turvaa rauhaa

Länsimaisessa standardimallissa seksi näyttäytyy yhteisöä repivänä voimana, ja sen vuoksi sitä on säädeltävä tiukoin kulttuurisin säännöin. Vapaan seksin heimoilla vastaavia määräyksiä ei ole, mutta yhteisöt eivät hajoa seksuaaliseen anarkiaan. Itse asiassa seksi vähentää konflikteja ja rakentaa yhteishenkeä.

Jos ilmiö kummastuttaa, sitä voi lähestyä ajattelemalla seksiä resurssina. Jos tietty naaras kuuluu tietylle urokselle, muut urokset voivat haastaa onnekkaan taisteluun naaraasta, ja konfliktit lisääntyvät. Jos seksi sen sijaan on vapaata, kaikilla uroksilla on enemmän tai vähemmän tasapuoliset mahdollisuudet päästä osalliseksi resurssista. Kun urokset voivat harrastaa seksiä minkä tahansa naaraan kanssa, niille ei synny intressiä tapella tietystä naaraasta. Antropologit uskovat, että evoluutio on suosinut tällaista käyttäytymistä, koska se edisti ryhmien kasvua ja hitsasi niiden jäsenet tiiviisti yhteen.

Jos tämä kuulostaa salajuonelta, jolla miehet koettavat vain saada lisää seksiä, asiaa voi tarkastella myös naisten ja lasten näkökulmasta.

Ryan ja Jethá eivät usko, että piilo-ovulaatio kehittyi tarpeesta pitää mies resursseineen lähellä. Todennäköisemmin syynä oli isyyden salaaminen. Kun miehet eivät voineet olla varmoja isyydestään, kaikki osallistuivat kaikkien jälkeläisten hoitoon. Jaettu vanhemmuus on edelleen alkuperäisyhteisöissä pikemmin sääntö kuin poikkeus. Monilla heimoilla ei ole edes erillisiä nimiä biologisille vanhemmille, vaan kaikkia aikuisia kutsutaan isäksi ja äidiksi.

Vain siittiöt kilpailevat

Konfliktien puute ei tarkoita, etteivät urokset kilpailisi siitä, kuka saa geeninsä eteenpäin. Kilpailua käydään, muttei nyrkein, vaan "spermakilpailuna" siittiöiden välillä. Todisteet mittelöstä näkyvät ihmisen anatomiassa.

Ensimmäinen todiste on miehen valtava penis. Se on erektiossa aivan toista luokkaa kuin simpanssin tai gorillan penis, ja tattimainen pää on koko eläinmaailmassa ainutlaatuinen. Myös paritteluliike, voimakas työntö sisään ja veto ulos, on poikkeuksellinen. Tutkijat uskovat, että terskan muoto ja liike ovat sopeumia, joilla mies on pumpannut edellisen miehen siemennesteen pois emättimestä. Kokeissa menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi. Yksi ainoa tekopeniksen työntö poisti tekoemättimestä 90 prosenttia siemennestettä jäljitelleestä maissitärkkelyksestä.

Myös kivekset todistavat spermakilpailusta. Yksiavioisilla gibboneilla ne ovat pienet, samoin gorilloilla, joilla spermakilpailu on vähäistä, sillä hallitseva uros saa kaikki naaraat. Simpanssien ja bonoboiden laumoissa spermakilpailu on valloillaan, ja kummallakin lajilla kivekset ovat hyvin suuret. Miehen kivekset sijoittuvat gorillan ja simpanssin välimaastoon.

Ryan ja Jethá arvelevat, että miehen kivekset ovat joskus olleet suuremmat. Tähän suuntaan viittaa se, että kivekset reagoivat herkästi sosiaalisen ympäristön muutoksiin. Tutkimuksista tiedetään esimerkiksi, että miehen siittiötuotanto lisääntyy, kun vaimo tekee parin päivän konferenssimatkan tai kun mies epäilee vaimonsa olleen uskoton. Siittiöiden liikkuvuutta taas parantaa pornovideo, jossa esiintyy nainen kahden miehen kanssa, mutta yksi mies ja kaksi naista eivät vaikuta vastaavasti.

Jos kivekset ovat edelleen näin herkät, voi olettaa, että ne ovat reagoineet herkästi myös evoluution mitassa. Onkin mahdollista, että miehen kivekset pienentyivät no­peasti, muutamassa vuosituhannessa, sen jälkeen kun lajimme hylkäsi vapaan seksin ja spermakilpailu vaimentui.

Naisen orgasmi sopii kuvaan

Spermakilpailu voi tuoda valoa myös ikiaikaiseen mysteeriin, naisen orgasmiin. Orgasmin aikana emätin menettää happamuuttaan, mikä auttaa siittiöitä säilymään hengissä pidempään. Supistukset taas kuljettavat niitä eteenpäin synnytyskanavassa.

Spermakilpailuteorian kanssa linjassa on myös se, että nainen ääntelee seksin aikana mutta mies ei. Kongonsimpansseista tiedetään, että ääntelemällä naaras kutsuu paikalle muita uroksia.

Oma kysymyksensä on, miksi mies saa orgasmin nopeasti ja menettää sen jälkeen halunsa, mutta nainen voi saada monta orgasmia peräkkäin. Vapaan seksin näkökulmasta tämäkin ilmiö vaikuttaa luonnolliselta. Uros on nopea, koska pikatahti minimoi häiriöiden riskin. Hitaita hiveltäessä toinen uros tai peto voisi ehtiä häiritsemään parittelua. Kumppania vaihtava naaras taas tarvitsee peräkkäisiä orgasmeja, sillä ne edistävät spermakilpailua.

Tunteet sotivat vastaan

Käsitys simpanssinaaraan tapaisesta seksuaalisesti aktiivisesta länsinaisesta ei istu arkikokemukseen. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että naiset hakevat tunnepitoista suhdetta ja sen puuttuessa viettävät mielellään pitkiäkin aikoja ilman seksiä. Ryan ja Jethá selittävät tuloksia miehen ja naisen seksuaalisuuden eroilla. Mies on putkiaivo, nainen sopeutuja.

Miehen seksuaalisuus on "kuumaa vahaa", joka muotoutuu nuoruudessa. Sen jälkeen vaha kovettuu eivätkä mieltymykset ja taipumukset paljonkaan muutu. Naisen seksuaalisuus sen sijaan on alati muotoutuvaa. Se sopeutuu uusiin kumppaneihin, elämäntilanteisiin ja sosiaalisiin odotuksiin – ja siten myös seksittömyyteen, yksiavioi­suuteen ja romanttisen rakkauden ideaaliin.

Naisen joustavaa seksuaalisuutta selittänee se, että naiselle – toisin kuin miehelle – seksi on ensisijaisesti aivotoimintaa. Tämän puolesta puhuvat kokeet, joissa naiset ovat katsoneet kiihottavia ja romanttisia videoita samalla kun tutkijat ovat rekisteröineet verenvirtausta aivoissa ja klitoriksessa. Tulokset ovat hämmästyttäviä. Kun naiset kokevat filmin kiihottavaksi, klitoriksessa ei tapahdu mitään. Kun klitoris osoittaa kiihottumisen merkkejä, mielessä ei värähdä mikään.

Ryanin ja Jethán mukaan tulos vastaa täydellisesti "joustavan seksuaalisuuden hypoteesia". Joustavuuden hintana on, että nainen ei aina itsekään tiedä, miltä hänestä tuntuu.

Paras vain hyväksyä halunsa

Olemmepa esimuotojemme seksielämästä mitä mieltä tahansa, pohjimmiltaan hyperseksuaalinen mielenlaatumme kurittaa meitä siveyden sipuleita. Näemme seuraukset kaikkialla ympärillämme.

Siitä pitäen kun ihmiset ovat saaneet itse vapaasti päättää omasta rakkauselämästään, avioerojen määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Naistenlehdet ovat tulvillaan vinkkejä, joilla "vanhat parit" saisivat kipinän takaisin suhteeseensa. Samasta syystä käyvät yhä useammin seksiterapeuttien vastaanottojen ovet. Parit koettavat pelastaa, mitä pelastettavissa on. Meksiko meni viime vuonna niin pitkälle, että sääti lain avioliiton määräaikaisuudesta. Yhteen pyrkijöiden on osoitettava, että he todella aikovat pysyä yhdessä, ennen kuin avioliitto virallistetaan.

Ryanin ja Jethán mukaan meidän pitäisi hyväksyä se, että olemme erittäin seksuaalinen, moniavioinen laji ja että yksiavioinen järjestelmä pakottaa meidät muottiin, jossa on vaikea olla. Jos ajattelemme itseämme savannien hyperseksuaalina, meidän on helpompi ymmärtää, mistä avioeroepidemiat, loppumattomat eroottiset fantasiat ja lukemattomat salarakkaat tulevat.

Ryan ja Jethá esittävät myös toivomuksen. He toivovat, ettei yksikään pari eroaisi vain seksielämän tylsyyden tähden, etenkään, jos puntarissa on myös lasten tulevaisuus. Eron sijaan he kehottavat pareja puhumaan avoimesti, kertomaan toisilleen haluistaan ja toiveistaan pelkäämättä sitä, ettei toinen enää rakastaisi. Kun mustasukkaisuudesta poistetaan pelko, mitä jää jäljelle?

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Parisuhdeseksi syntyi myöhään

Näkisin että tunnetasolla mustasukkaisuus voi hyvin pitkälti olla pelkoa siitä että menettää itselle tärkeän ihmisen seuran. Tyyliin "toi ei enää leiki mun kanssa". Sosiaalisina eläiminä kiinnymme voimakkaasti ihmisiin ja ajatus siitä että joku ihminen ei enää olisi elämässä mukana on ahdistava. Mikäli pystytään elämään niin että kaikki saavat paritella kaikkien kanssa ilman että kukaan preferoi niin voimallisesti jotakuta uutta partneria että dissaa vanhempaa partneria, niin eihän siinä mitään...
Lue kommentti
Häxpi
Seuraa 
Viestejä1329
Liittynyt15.11.2014

Parisuhdeseksi syntyi myöhään

Lainaus: Matissit, kulinat, mehinakut, piraot, waraot ja kymmenet muut heimot uskovat, että lapset syntyvät kohtuun ajan mittaan kerääntyvästä siemennesteestä. Raskauteen ei siis riitä yksi kerta, ei edes kaksi tai kolme, vaan tarvitaan monta kertaa ja monen eri miehen kanssa. Näissä kulttuureissa naiset etsivät seksikumppaneita aktiivisesti. He etsivät hyviä metsästäjiä ja hyviä tarinankertojia; vauraita miehiä ja viisaita miehiä; hauskoja miehiä ja komeita miehiä. Nainen harrastaa seksiä...
Lue kommentti

Islamismi nojaa islamin arvovaltaisiin lähteisiin: Koraaniin, sunnaan, Muhammedin esimerkkiin ja sharia-lakiin. Islamismi on islamin hartainta harjoittamista.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.