Yksiavioisuudesta tuli ihanne vasta silloin, kun ihmiset asettuivat aloilleen. Kuva: Rabiem / Wikimedia Commons
Yksiavioisuudesta tuli ihanne vasta silloin, kun ihmiset asettuivat aloilleen. Kuva: Rabiem / Wikimedia Commons

Kaikki edeltäjämme ja hyvän aikaa nykyihmisetkin viettivät seksuaalisesti vapaata elämää. Me siveyden sipulit tunnemme sen nahoissamme.

Amazonian vehreän latvuston suojassa on muutakin eksoottista kuin papukaijoja. Siellä on naisia, jotka ovat koko ajan "vähän raskaana". Matissit, kulinat, mehinakut, piraot, waraot ja kymmenet muut heimot uskovat, että lapset syntyvät kohtuun ajan mittaan kerääntyvästä siemennesteestä. Raskauteen ei siis riitä yksi kerta, ei edes kaksi tai kolme, vaan tarvitaan monta kertaa ja monen eri miehen kanssa.

Näissä kulttuureissa naiset etsivät seksikumppaneita aktiivisesti. He etsivät hyviä metsästäjiä ja hyviä tarinankertojia; vauraita miehiä ja viisaita miehiä; hauskoja miehiä ja komeita miehiä. Nainen harrastaa seksiä heidän kaikkien kanssa, ja lapsi saa ominaisuutensa kaikilta heiltä. Vaikka naisella yleensä on yksi varsinainen mies, kaikki seksikumppanit ovat lasten osaisiä.

Meillä intressit eroavat

Sukupuolten vapaa seksielämä sotii länsimaista seksuaalijärjestystä vastaan.

Olemme Charles Darwinin ajoista lähtien ajatelleet, että mies koettaa paritella mahdollisimman monen naisen kanssa, koska hänellä on siemeniä tuhlattavaksi asti. Toisaalta hän haluaa ehdottomasti varmistaa isyytensä. Siksi hän parisuhteessa vartioi naistaan mustasukkaisesti ja reagoi herkästi signaaleihin, jotka kielivät seksuaalisesta uskottomuudesta.

Nainen puolestaan haluaa kumppanin, joka kykenee tarjoamaan hyvät geenit ja hyvän toimeentulon, koska hän tuottaa vain yhden munasolun kuukaudessa ja on raskaaksi tultuaan pitkään poissa synnytysreservistä. Kumppanin "kahlitsemiseen" nainen on kehittänyt salaisen aseen: piilo-ovulaation. Sen ansiosta hän voi milloin vain antautua seksiin ja pitää parittelunnälkäisen miehen tyytyväisenä. Samasta syystä hän voi tilaisuuden tullen ja liittoaan vaarantamatta rikastaa sukunsa geeniperimää laatumiehen dna:lla, sillä miehet eivät voi tietää, milloin saattaa tärpätä ja siemen siirtyä eteenpäin.

Viljelijä aloitti kyräilyn

Erilaisten intressien vuoksi länsimainen standardiseksi on molemminpuolista kyräilyä. Nainen kyräilee miestä, ettei tämä kiertäisi kylillä tuhlaamassa siemeniään, ja mies kyräilee naista, ettei joutuisi elättämään toisen miehen lasta. Kun meitä repivät tällaiset epäluulot, onko ihme, että seksi herättää sekavia tunteita.

Läntinen standardimalli ei kuitenkaan ole koko maailman malli. Kaikilta mantereilta löytyy Amazonian kaltaisia esimerkkejä kulttuureista, jotka ovat järjestäneet seksielämänsä enemmän tai vähemmän vapaasti. Yhdysvaltalais-espanjalainen tutkijakaksikko, psykologi Christopher Ryan ja psykiatri Cacilda Jethá, väittää seksin esihistoriaa tarkastelevassa tuoreessa kirjassaan Sex At Dawn – The Prehistoric Origins of Modern Sexuality, ettei lännen arvostamalle yksiavioiselle seksille ole tieteellisiä perusteita. Se on pikemmin myytti, jolla koetamme selittää "luonnottoman" järjestelmämme luonnollisuutta.

Ryan ja Jethá todistavat, ettei ihminen alun perin ollut yksiavioinen, monogaaminen olento. Esimuotomme elivät metsästäjä-keräilijöiden yhteisöissä, joissa vallitsi tasa-arvo. Niissä ei tunnettu minkäänlaista omaisuutta, vaan kaikki jaettiin – myös seksi.

Ryanin ja Jethán mukaan yksiavioisuudesta tuli kulttuurinen ihanne myöhään, vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset asettuivat aloilleen ja ryhtyivät viljelijöiksi. Silloin he alkoivat omia maita ja kerätä satoa itselleen. Samalla omistajuus laajeni kaikenlaisiin asioihin, myös naisiin ja seksiin.

Ennen olimme kuin apinat

Jos katsomme, miten ihmisapinoiden seksuaalisuus on evoluution mittaan kehittynyt, on hankala löytää biologista tukea yksiavioisuudelle. Kaikki sosiaalisissa ryhmissä elävät ihmisapinat – gorillat, simpanssit ja kongonsimpanssit eli bonobot – ovat hyperseksuaaleja. Niillä on vahva sukupuolivietti, ne harrastavat seksiä useiden kumppaneiden kanssa ja ihmisen lailla myös ilman lisääntymistarkoitusta.

Kun seuraamme sukupuuta taaksepäin, vastaan tulee myös monogaamisia lajeja, kuten gibbonit. Ne ovat hyposeksuaaleja. Niitä seksi kiinnostaa vain lisääntymisaikaan, eivätkä ne muutenkaan ole järin sosiaalisia.

Ihmisapinoiden kehityshistoria osoittaa, että aina kun sosiaalisuus on lisääntynyt, on lisääntynyt myös seksuaalisuus. Tämä on luonnollista, sillä sen jälkeen kun seksi erkaantui lisääntymisestä, sitä voitiin käyttää suhteiden lujittamiseen, liittojen solmintaan ja konfliktien laukaisuun. Siksi Ryania ja Jetháta ihmetyttää, että ihmistä – apinoista sosiaalisinta ja seksuaalisinta – edes arvellaan gibbonin kaltaiseksi monogaamiksi. Heistä on selvää, että ihminen on alun perin ollut simpanssien kaltainen hyperseksuaali.

Vapaa seksi turvaa rauhaa

Länsimaisessa standardimallissa seksi näyttäytyy yhteisöä repivänä voimana, ja sen vuoksi sitä on säädeltävä tiukoin kulttuurisin säännöin. Vapaan seksin heimoilla vastaavia määräyksiä ei ole, mutta yhteisöt eivät hajoa seksuaaliseen anarkiaan. Itse asiassa seksi vähentää konflikteja ja rakentaa yhteishenkeä.

Jos ilmiö kummastuttaa, sitä voi lähestyä ajattelemalla seksiä resurssina. Jos tietty naaras kuuluu tietylle urokselle, muut urokset voivat haastaa onnekkaan taisteluun naaraasta, ja konfliktit lisääntyvät. Jos seksi sen sijaan on vapaata, kaikilla uroksilla on enemmän tai vähemmän tasapuoliset mahdollisuudet päästä osalliseksi resurssista. Kun urokset voivat harrastaa seksiä minkä tahansa naaraan kanssa, niille ei synny intressiä tapella tietystä naaraasta. Antropologit uskovat, että evoluutio on suosinut tällaista käyttäytymistä, koska se edisti ryhmien kasvua ja hitsasi niiden jäsenet tiiviisti yhteen.

Jos tämä kuulostaa salajuonelta, jolla miehet koettavat vain saada lisää seksiä, asiaa voi tarkastella myös naisten ja lasten näkökulmasta.

Ryan ja Jethá eivät usko, että piilo-ovulaatio kehittyi tarpeesta pitää mies resursseineen lähellä. Todennäköisemmin syynä oli isyyden salaaminen. Kun miehet eivät voineet olla varmoja isyydestään, kaikki osallistuivat kaikkien jälkeläisten hoitoon. Jaettu vanhemmuus on edelleen alkuperäisyhteisöissä pikemmin sääntö kuin poikkeus. Monilla heimoilla ei ole edes erillisiä nimiä biologisille vanhemmille, vaan kaikkia aikuisia kutsutaan isäksi ja äidiksi.

Vain siittiöt kilpailevat

Konfliktien puute ei tarkoita, etteivät urokset kilpailisi siitä, kuka saa geeninsä eteenpäin. Kilpailua käydään, muttei nyrkein, vaan "spermakilpailuna" siittiöiden välillä. Todisteet mittelöstä näkyvät ihmisen anatomiassa.

Ensimmäinen todiste on miehen valtava penis. Se on erektiossa aivan toista luokkaa kuin simpanssin tai gorillan penis, ja tattimainen pää on koko eläinmaailmassa ainutlaatuinen. Myös paritteluliike, voimakas työntö sisään ja veto ulos, on poikkeuksellinen. Tutkijat uskovat, että terskan muoto ja liike ovat sopeumia, joilla mies on pumpannut edellisen miehen siemennesteen pois emättimestä. Kokeissa menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi. Yksi ainoa tekopeniksen työntö poisti tekoemättimestä 90 prosenttia siemennestettä jäljitelleestä maissitärkkelyksestä.

Myös kivekset todistavat spermakilpailusta. Yksiavioisilla gibboneilla ne ovat pienet, samoin gorilloilla, joilla spermakilpailu on vähäistä, sillä hallitseva uros saa kaikki naaraat. Simpanssien ja bonoboiden laumoissa spermakilpailu on valloillaan, ja kummallakin lajilla kivekset ovat hyvin suuret. Miehen kivekset sijoittuvat gorillan ja simpanssin välimaastoon.

Ryan ja Jethá arvelevat, että miehen kivekset ovat joskus olleet suuremmat. Tähän suuntaan viittaa se, että kivekset reagoivat herkästi sosiaalisen ympäristön muutoksiin. Tutkimuksista tiedetään esimerkiksi, että miehen siittiötuotanto lisääntyy, kun vaimo tekee parin päivän konferenssimatkan tai kun mies epäilee vaimonsa olleen uskoton. Siittiöiden liikkuvuutta taas parantaa pornovideo, jossa esiintyy nainen kahden miehen kanssa, mutta yksi mies ja kaksi naista eivät vaikuta vastaavasti.

Jos kivekset ovat edelleen näin herkät, voi olettaa, että ne ovat reagoineet herkästi myös evoluution mitassa. Onkin mahdollista, että miehen kivekset pienentyivät no­peasti, muutamassa vuosituhannessa, sen jälkeen kun lajimme hylkäsi vapaan seksin ja spermakilpailu vaimentui.

Naisen orgasmi sopii kuvaan

Spermakilpailu voi tuoda valoa myös ikiaikaiseen mysteeriin, naisen orgasmiin. Orgasmin aikana emätin menettää happamuuttaan, mikä auttaa siittiöitä säilymään hengissä pidempään. Supistukset taas kuljettavat niitä eteenpäin synnytyskanavassa.

Spermakilpailuteorian kanssa linjassa on myös se, että nainen ääntelee seksin aikana mutta mies ei. Kongonsimpansseista tiedetään, että ääntelemällä naaras kutsuu paikalle muita uroksia.

Oma kysymyksensä on, miksi mies saa orgasmin nopeasti ja menettää sen jälkeen halunsa, mutta nainen voi saada monta orgasmia peräkkäin. Vapaan seksin näkökulmasta tämäkin ilmiö vaikuttaa luonnolliselta. Uros on nopea, koska pikatahti minimoi häiriöiden riskin. Hitaita hiveltäessä toinen uros tai peto voisi ehtiä häiritsemään parittelua. Kumppania vaihtava naaras taas tarvitsee peräkkäisiä orgasmeja, sillä ne edistävät spermakilpailua.

Tunteet sotivat vastaan

Käsitys simpanssinaaraan tapaisesta seksuaalisesti aktiivisesta länsinaisesta ei istu arkikokemukseen. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että naiset hakevat tunnepitoista suhdetta ja sen puuttuessa viettävät mielellään pitkiäkin aikoja ilman seksiä. Ryan ja Jethá selittävät tuloksia miehen ja naisen seksuaalisuuden eroilla. Mies on putkiaivo, nainen sopeutuja.

Miehen seksuaalisuus on "kuumaa vahaa", joka muotoutuu nuoruudessa. Sen jälkeen vaha kovettuu eivätkä mieltymykset ja taipumukset paljonkaan muutu. Naisen seksuaalisuus sen sijaan on alati muotoutuvaa. Se sopeutuu uusiin kumppaneihin, elämäntilanteisiin ja sosiaalisiin odotuksiin – ja siten myös seksittömyyteen, yksiavioi­suuteen ja romanttisen rakkauden ideaaliin.

Naisen joustavaa seksuaalisuutta selittänee se, että naiselle – toisin kuin miehelle – seksi on ensisijaisesti aivotoimintaa. Tämän puolesta puhuvat kokeet, joissa naiset ovat katsoneet kiihottavia ja romanttisia videoita samalla kun tutkijat ovat rekisteröineet verenvirtausta aivoissa ja klitoriksessa. Tulokset ovat hämmästyttäviä. Kun naiset kokevat filmin kiihottavaksi, klitoriksessa ei tapahdu mitään. Kun klitoris osoittaa kiihottumisen merkkejä, mielessä ei värähdä mikään.

Ryanin ja Jethán mukaan tulos vastaa täydellisesti "joustavan seksuaalisuuden hypoteesia". Joustavuuden hintana on, että nainen ei aina itsekään tiedä, miltä hänestä tuntuu.

Paras vain hyväksyä halunsa

Olemmepa esimuotojemme seksielämästä mitä mieltä tahansa, pohjimmiltaan hyperseksuaalinen mielenlaatumme kurittaa meitä siveyden sipuleita. Näemme seuraukset kaikkialla ympärillämme.

Siitä pitäen kun ihmiset ovat saaneet itse vapaasti päättää omasta rakkauselämästään, avioerojen määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Naistenlehdet ovat tulvillaan vinkkejä, joilla "vanhat parit" saisivat kipinän takaisin suhteeseensa. Samasta syystä käyvät yhä useammin seksiterapeuttien vastaanottojen ovet. Parit koettavat pelastaa, mitä pelastettavissa on. Meksiko meni viime vuonna niin pitkälle, että sääti lain avioliiton määräaikaisuudesta. Yhteen pyrkijöiden on osoitettava, että he todella aikovat pysyä yhdessä, ennen kuin avioliitto virallistetaan.

Ryanin ja Jethán mukaan meidän pitäisi hyväksyä se, että olemme erittäin seksuaalinen, moniavioinen laji ja että yksiavioinen järjestelmä pakottaa meidät muottiin, jossa on vaikea olla. Jos ajattelemme itseämme savannien hyperseksuaalina, meidän on helpompi ymmärtää, mistä avioeroepidemiat, loppumattomat eroottiset fantasiat ja lukemattomat salarakkaat tulevat.

Ryan ja Jethá esittävät myös toivomuksen. He toivovat, ettei yksikään pari eroaisi vain seksielämän tylsyyden tähden, etenkään, jos puntarissa on myös lasten tulevaisuus. Eron sijaan he kehottavat pareja puhumaan avoimesti, kertomaan toisilleen haluistaan ja toiveistaan pelkäämättä sitä, ettei toinen enää rakastaisi. Kun mustasukkaisuudesta poistetaan pelko, mitä jää jäljelle?

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Parisuhdeseksi syntyi myöhään

Näkisin että tunnetasolla mustasukkaisuus voi hyvin pitkälti olla pelkoa siitä että menettää itselle tärkeän ihmisen seuran. Tyyliin "toi ei enää leiki mun kanssa". Sosiaalisina eläiminä kiinnymme voimakkaasti ihmisiin ja ajatus siitä että joku ihminen ei enää olisi elämässä mukana on ahdistava. Mikäli pystytään elämään niin että kaikki saavat paritella kaikkien kanssa ilman että kukaan preferoi niin voimallisesti jotakuta uutta partneria että dissaa vanhempaa partneria, niin eihän siinä mitään...
Lue kommentti
Häxpi
Seuraa 
Viestejä1334
Liittynyt15.11.2014

Parisuhdeseksi syntyi myöhään

Lainaus: Matissit, kulinat, mehinakut, piraot, waraot ja kymmenet muut heimot uskovat, että lapset syntyvät kohtuun ajan mittaan kerääntyvästä siemennesteestä. Raskauteen ei siis riitä yksi kerta, ei edes kaksi tai kolme, vaan tarvitaan monta kertaa ja monen eri miehen kanssa. Näissä kulttuureissa naiset etsivät seksikumppaneita aktiivisesti. He etsivät hyviä metsästäjiä ja hyviä tarinankertojia; vauraita miehiä ja viisaita miehiä; hauskoja miehiä ja komeita miehiä. Nainen harrastaa seksiä...
Lue kommentti

Islamismi nojaa islamin arvovaltaisiin lähteisiin: Koraaniin, sunnaan, Muhammedin esimerkkiin ja sharia-lakiin. Islamismi on islamin hartainta harjoittamista.