Nuorella tieteenalalla ani harvoille riittää akateemisia asemia. Tekemisen draivi löytyykin tutkimuskohteen kehitysvauhdista. Olli Sotamaa on tottunut kiepauttamaan tavan takaa oppikurssinsa uusiksi.





Vajaa viikko ennen vappua filosofian maisteri Olli Sotamaalla oli kuumat paikat. Aurinko heijasteli Tampereen yliopiston julkisivusta ja lämmittikin mukavasti, mutta Sotamaan sisäinen polte johtui alkamassa olevasta väitöstilaisuudesta. Tutkija oli valmiina puolustamaan väitöskirjaansa The Player’s Game, jota varten hän oli tehnyt töitä kuusi vuotta.

- En juuri muista, mitä tuli puhuttua, mutta yleisössä olleet kollegani sanoivat, että ihan hyvin meni, Sotamaa toteaa, kun väitöstilaisuudesta on kulunut pari päivää. Väittelijän kehonkieli oli alussa kuulemma paljastanut jännityksen, mutta pari tuntia kestäneen tilaisuuden lopulla Sotamaa oli heitellyt vastauksiaan irlantilaiselle vastaväittäjälleen professori Aphra Kerrille rennosti takakenossa.

Illalla väittelijää juhlittiin karonkassa ravintola Pellavassa, Tampellan alueen vankassa punatiilirakennuksessa. Puheiden ohella kuultiin musiikkia, myös väittelijän itsensä esittämänä.

- Lauloin poikana Pirkanpojat-kuorossa ja myöhemmin mieskvartetissa. Karonkassa esiintyneet kaverini tekivät jäynän ja kutsuivat minutkin mukaan viimeiseen kappaleeseen, Sotamaa kertoo.


Pelasi itsensä aiheeseen

Väitöstyössään Olli Sotamaa tutki, miten, miksi ja millaisin seurauksin tietokonepelien pelaajat kehittelevät kaupallisten pelien päälle omia sisältöjään, modifikaatioitaan. Muuntelua kutsutaan modaamiseksi ja sen tekijöitä modaajiksi.

Pc-pelejä on modattu parikymmentä vuotta, ja ihan ensimmäiseksi Sotamaa tutki itsekin paljon pelaten, millaisia modifikaatioita pelaajat olivat peleihin tehneet. Sitten hän haastatteli modaajia ja selvitti, miten heidän yhteisönsä toimii ja millaisia rooleja pelaaja-kehittäjillä on.

- Minulle oli yllätys, että ryhmistä löytyi muun muassa tutkijoita, jotka hakevat esimerkiksi historiallisia faktoja tai valokuvia, ja lähes päätoimisia projektipäälliköitä, jotka pitävät huolen siitä, että homma pyörii.

Modaajat ovat heterogeeninen joukko, kuten pelaajatkin: teineistä keski-ikäisiin ja miehistä naisiin. Myös motiivit ovat monenlaiset: yksi haluaa pyyteettömästi tehdä pelistä paremman, toinen päteä vertaistensa joukossa ja kolmas päästä töihin pelistudioon.

- Etenkin aloittelevia, nuoria modaajia innostaa ajatus, että he nousisivat modikulttuurista peliteollisuuden leipiin. Vanhemmat pitävät kehittelyä harrastuksena eivätkä missään tapauksessa haluaisi tehdä sitä työkseen.

Sotamaan pöydällä on uusin versio Burnout Paradise -pelistä. Alkuperäinen peli tuli markkinoille vasta viime vuonna, mutta siitä on ehditty julkaista useita ilmaisia päivityksiä pelaajien toivomin parannuksin, ja uusinta versiota myydään jo uutena tuotteena. Peli on esimerkki siitä, miten peliteollisuus luo tiiviitä suhteita pelaajistoon.

- Pelifirmojen välillä on kuitenkin erittäin suuria eroja suhtautumisessa modaamiseen. Jotkin näkevät siinä vaaroja ja torjuvat sitä, toiset taas tarjoavat modaajille valmiit työkalut ja perustavat bisnesmallinsa sen varaan, Sotamaa tietää.


Suku näki ennusmerkkejä

Olli Sotamaa istuu työhuoneessaan Tampereen yliopiston Pinni-rakennuksessa ja kertoo taustastaan vahvalla Tampereen aksentilla. Vajaat kolmekymmentä vuotta hän on asunut, käynyt koulua, opiskellut ja työskennellyt muutaman kilometrin säteellä yliopistokampukselta. Aivan paljasjalkainen manselainen hän ei kuitenkaan ole, sillä hän sattui syntymään Mikkelissä ja asumaan parissa muussakin kaupungissa ennen kuin perhe asettui Tampereelle Ollin ollessa kuusivuotias.

- Pidän kuitenkin itseäni hyvin tamperelaisena, ja menen minne päin Suomea tahansa, ensimmäisen lauseen jälkeen minulle sanotaan, että sää olet varmaan Tampereelta. Olen ylpeä siitä - sellaisella nöyrällä ja pienimuotoisella tavalla kuin Tampereella ollaan.

"Kyllä siitä Ollista vielä tutkija tulee", sukulaismies sanoi, kun Sotamaa oli vasta vähän toisella kymmenellä. Tutkijanuralle viittaaviksi ennusmerkeiksi sopivat hyvä koulumenestys, ympäristöä tarkkaileva ja pohdiskeleva luonne sekä innokas kirjojen lukeminen.

- Ensimmäisinä kouluvuosina luokkamme sivutaululla oli "puu", johon oppilaat saivat ripustaa lehden aina kun olivat lukeneet jonkin kirjan. Vein joskus useammankin lehden viikon aikana.

Koulunkäynti olikin Ollille helppoa, ja hän oli mielestään "aika kiltti poika" ainakin yläasteelle asti. Lukiossa hän kuitenkin oivalsi, ettei kaikkiin aineisiin tarvitse satsata yhtä paljon, että on mahdollista keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Sitä kaikki opettajat eivät sulattaneet.


Kirjoista ei ollut leipälajiksi

Pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa lukeneelle nuorukaiselle olisi lukion jälkeen voinut olla luontevaa hakea opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun tai Tampereen teknilliseen yliopistoon. Naapurit saattoivatkin yllättyä, kun Olli aloitti kirjallisuustieteen opinnot.

- Ei siihen liittynyt mitään erityisiä haavekuvia. Olin vain kouluaikana huomannut, että jos jotakin osaan, niin lukea ja kirjoittaa.

Muutaman vuoden opiskeltuaan Sotamaa totesi, ettei teoreettinen kirjallisuustiede ollut hänen leipälajinsa. Hän kiinnostui mediasta ja populaarikulttuurista ja päätyi opetus- ja projektitöihin Hypermedialaboratorioon.

Opintojensa lopulla hän alkoi siirtyä tutkijan uralle, ja 2003 tuli ensimmäinen apuraha modaamistutkimukseen.


Työ jakautui kahtia

Parhaillaan Olli Sotamaa työskentelee yliassistenttina Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksessa.

Puolet hänen työajastaan on korvamerkitty opetukselle: hän opettaa syventäviä opintoja uudesta mediasta ja vetää muun muassa suosittua luentosarjaa pelikulttuurista. Toinen puoli menee kaksivuotisen Tekes-projektin luotsaamiseen. Neljä tutkijaa työllistävä Pelit palveluiksi -hanke selvittää, miten pelibisnes on muuttumassa yksittäisten tuotteiden myynnistä palvelujen myynniksi.

Sotamaan mukaan pelit ovat globaalina bisneksenä jo samaa suuruusluokkaa kuin musiikki tai elokuvat, ja digitaalinen jakelu on kasvattamassa markkinoita. Kun pelit ennen päätyivät alennuslaariin muutamassa kuukaudessa, nyt uusiin konsoleihin jaellaan retropelaajien iloksi yli 20 vuotta vanhoja pelejä.

Peliteollisuuden ja -tutkimuksen suhteet ovat Sotamaan mukaan "osin aika läheisetkin", mutta hän löytää myös kehittämisen varaa. Kriittistä tutkimusta suomalaisesta peliteollisuudesta ei juuri ole.

- Se voisi olla kiinnostava alue, ja haluaisin itsekin penkoa sitä vähän enemmän, Sotamaa suunnittelee.


Aiheet elävät koko ajan

Pelitutkijan arkinen työ on suurelta osin samanlaista kuin minkä tahansa alan tutkijan: lukemista, kirjoittamista, sähköpostien vaihtoa ja silloin tällöin konferenssimatkoja. Aivan omaa on tietysti pelaaminen.

- Minulle pelaaminen on taustainformaation hankkimista. Muuten en pystyisi puhumaan pelaajien kanssa enkä ymmärtäisi, mitä he sanovat. Pidän pelaamisesta, mutta ei se pelkkää hauskanpitoa ole - muuten jäisivät muistiinpanot tekemättä, Sotamaa hymyilee.

Yleisten mielikuvien yksin puurtavasta perushumanistista Olli Sotamaa poikkeaa sikälikin, että hänestä tutkijan pitää toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

- Yhdessä tekeminen on rikkaus, joka antaa minulle uskoa siihen, että tätä työtä jaksaa tehdä pitkään, Sotamaa sanoo. Hän kertoo monitieteisen tutkijayhteisön opettaneen, että itse ei tarvitse tietää kaikkea ja että porukalla voidaan ratkaista ongelmia, jotka yhdeltä tutkijalta jäisivät ratkaisematta.

Samanlaista filosofiaa Sotamaa sanoo noudattavansa kursseillaan, joiden aiheet elävät ja muuttuvat koko ajan. Kursseilla on hänen mukaansa aina myös opiskelijoita, jotka tietävät opettajaa enemmän jostakin asiasta. Heidät Sotamaa valjastaa jakamaan osaamistaan muille.

Tekes-projektia vetäessään Sotamaa on päässyt - tai joutunut - tekemään asioita, joihin humanistinen tutkijakoulutus ei ole häntä valmistanut. Hänen on esimerkiksi laadittava budjetteja ja seurattava kuluja. Moni pitää näitä tehtäviä vastenmielisinä, mutta töissäkin paljon musiikkia kuunteleva Sotamaa kuittaa:

- Tylsätkin asiat tuntuvat siedettäviltä, kun taustalla soi hyvä soundtrack.

Ikävä kyllä, liiallista kiirettä musiikki ei auta häivyttämään. Sotamaan mukaan puolitettu työaika teettää töitä yli sadan prosentin edestä.

- Raskainta on tietää, että voisin tehdä asiat paremmin mutta siihen ei ole aikaa. Onneksi en ole pahinta laatua oleva perfektionisti.


Puistohöntsy on henkireikä

Kulttuurintutkija on aina töissä, oli sitten töissä tai vapaalla. Kotonakin työn ja vapaa-ajan rajat häilyvät.

- Välillä olemme vaimoni Jenni Hokan kanssa vitsailleet, että kun minä olen pelitutkija ja hän televisiotutkija, niin mitä kotona pitäisi tehdä, ettei tekisi töitä. No, joskus vaimo pelaa ja minä katson televisiota.

Sotamaan mukaan joka puolella tulee vastaan kiinnostavia ilmiöitä, jotka pistävät tutkijan miettimään, mistä niissä on kysymys. Antoisan analogian pelaajien modaamiskulttuuriin voi löytää vaikka jalkapallosta, jota tutkija on kavereidensa kanssa pelannut toistakymmentä vuotta.

- Toiset pelaavat ammattilaisina, toiset huvikseen alasarjoissa. Peleissä tarvitaan erilaisia rooleja, kurinalaisuutta ja etukäteissuunnitelmaa. Lisäksi niihin liittyy pelaamisen ulkopuolista toimintaa, suunsoittoa ja jälkilöylyjä.

Sotamaalle jalkapallo on enemmän sosiaalista toimintaa kuin tavoitteellista urheilua. Hän ei tunnusta olevansa kummoinenkaan pelimies, mutta tarpeellisen henkireiän "puistohöntsy" tarjoaa; kuten manse-sivistyneet lukijat tietävät, höntsy tarkoittaa tuttujen kesken lonkalta vedettyä peliä.


Kotimaassa olisi paras

Muutama vuosi sitten tamperelaiset tieteentekijät palkitsivat Olli Sotamaan "pätkätyön ansiomerkillä". Silloin pätkiä oli kymmenvuotisen työuran varrelta 25. Nyt,  parin uuden pätkän ja väitöskirjan jälkeen hän toivoisi työlleen "jonkinlaista vakaampaa rakenteellisempaa pohjaa", ettei energiaa hukkaantuisi toistuvaan hakemusten kirjoittamiseen.

Kymmenen vuoden horisontti on nuorelle tutkijalle kaukainen, mutta Sotamaa tietää ammatillisesta tulevaisuudestaan ainakin sen, ettei se perustu akateemisten asemien tavoitteluun. Niitä nuorella tutkimusalalla on niukalti. Suomessa on tätä nykyä yksi ainoa pelitutkimuksen professori, Tampereen yliopiston Frans Mäyrä.

Ansioitumista ajatellen pelitutkimuksen kovimmat tutkimusryhmät löytyvät Yhdysvalloista, ja Pohjoismaihin olisi mutkatonta siirtyä, mutta Sotamaa jäisi mieluiten Suomeen - ja Tampereelle.

- Niin kauan kuin minulla täällä on kiinnostavia haasteita, minulla ei ole mitään erityistä intressiä lähteä. Haluaisin tehdä tutkimusta, jossa voisin oppia uutta. Toivon, että tuoreena väittelijänä en olisi tietämykseni huipulla vaan ajattelisin kymmenen vuoden kuluttua eri tavalla kuin nyt. Muuten olen jämähtänyt.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Olli Sotamaa


Ikä: 35

Arvo: yliassistentti, filosofian maisteri (väitellyt)

Yliopisto: Tampereen yliopisto

Laitos: Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitos

Tutkimusala: pelitutkimus, erityisesti pelaajatuotanto

Harrastukset: puistohöntsy (jalkapallo), lenkkeily, musiikki


Etappeja

1974 syntyy Mikkelissä.

1980 muuttaa Tampereelle.

1993 kirjoittaa ylioppilaaksi Kaarilan lukiosta.

1997 tapaa vaimonsa Jenni Hokan Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassa.

2001 valmistuu filosofian maisteriksi.

2003 aloittaa väitöskirjan teon Hypermedialaboratoriossa.

2006 lähtee vierailevaksi tutkijaksi Kööpenhaminan IT-yliopistoon.

2009 väittelee tohtoriksi Tampereen yliopistossa.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.