Lisäaineet eivät välttämättä tee ruokaa epäterveellisemmäksi.

Teksti: Kirsi Heikkinen

”Kaikki lisäaineet ovat terveydelle vaarallisia. En halua, että lapseni syövät yhtään E-koodillista tuotetta. On kammottavaa, että nykypäivänä on todella vaikea löytää kaupasta puhtaita tuotteita”, kirjoittaa Nella MTV3:n nettisivulla.Lisäaineista velloo verkossa väitteitä, joita äitinä luen silmät selällään. Myrkytän lapseni, jos annan hänen syödä makkaraa?– Nykyisillä käyttömäärillä lisäaineet ovat marginaalinen asia verrattuna siihen, miten huolehditaan kasvisten syömisestä, kunnollisten aterioiden syömisestä, ateriarytmistä, juomien laadusta ja kala-kasvisöljyjen saannista, ravitsemusterapeutti Patrik Borg rauhoittelee.Borgin mukaan nuo ovat pääsyyt, joilla ruokavalio vaikuttaa lihomiseen ja keskeisiin yleistyviin terveysongelmiin.– Näissä tosi isoissa ja monissa pienemmissäkin asioissa on niin paljon parantamista, että suhteessa niihin kohdistuvaan päivittelyyn lisäainekohu on mennyt tolkuttoman överiksi. Mutta elämme nyt aidon ruoan buumia ja normaalistikin monien inhokkilistalla olevat ”teknologiset ratkaisut” ovat nyt erityisen helppo vihollinen, Borg sanoo.

Väkeviä myrkkyjä luonnosta

Saman on havainnut elintarvikekehityksen professori Anu Hopia Turun yliopistosta.– Minua tässä lisäainekeskustelussa häiritsee yksioikoinen rinnastus lisäaineiden ja huonon ruoan välillä. Oletetaan automaattisesti, että mitä pidempi lisäainelista, sitä huonompaa ruokaa. Miten niin?Huono ruoka syntyy huonoista raaka-aineista ja valmistustavoista.– Lisäaineettomuudesta ei välttämättä seuraa, että elintarvike olisi laadukas, eikä lisäaineiden käyttö väistämättä pilaa hyviä raaka-aineita, Hopia sanoo.Luonnonmukaisuus ei myöskään suoraan takaa ruoan terveellisyyttä tai turvallisuutta – sisältäähän moni luonnontuote allergeeneja tai myrkkysienten tavoin väkeviä myrkkyjä.

Luonnollisen raja häilyvä

Hopia kertoo, että jalostuksella on päästy eroon muun muassa rypsin haitallisista glukosinolaateista ja erukahapoista. Glukosinolaatit ovat polttavan makuisia kasvien aineenvaihduntatuotteita, joiden on arveltu myös edistävän kilpirauhasen liikakasvua. Erukahappo taas on rasvahappo, jota on vanhoissa rypsilajikkeissa suuria määriä. Eläinkokeissa sen huomattiin aiheuttavan rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, joten ilman jalostusta rypsiöljystä ei olisi terveysöljyksi.– Raja luonnollisuuden ja epäluonnollisuuden välillä on aika häilyvä ja suurelta osin mielikuviin perustuva, Hopia kiteyttää.

Lisäaineita iso kirjo

EU:ssa sallittuja lisäaineita on yli 300, ja ne on kaikki rekisteröity E-koodinumerolla. Osa niistä, kuten lehtivihreä (E140), pektiini (E440) ja C-vitamiini (E300), löytyy luonnosta, osa on keinotekoisia.Joidenkin lisäaineina käytettävien yhdisteiden on havaittu auttavan terveyttä. Muun muassa lykopeenin (E160) on laboratoriokokeissa todettu edistävän syöpäsolujen tuhoutumista. Myös kurkumiinilla (E100) on havaittu antikarsinogeenisia ominaisuuksia.Säilöntäaineet taas saattavat ehkäistä sairastumista, koska ne hillitsevät homeiden ja bakteerien kasvua elintarvikkeissa. Esimerkiksi lihajalosteisiin lisätty nitriitti ehkäisee Clostiridium botulinum -bakteeria. Sen erittämä hermomyrkky botuliini voi tappaa jo pieninä annoksina.

Yliherkille oireita

Ennen kuin lisäaine hyväksytään käyttöön, sen myrkyllisyyttä ja syöpävaarallisuutta tutkitaan muun muassa koe-eläimillä. Turvallisuutta puntaroidaan myös saantitutkimusten avulla. Arvioinnista vastaavat FAO:n ja WHO:n alainen Jecfa sekä EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa. Jos ilmenee, että aineen pitkäaikaisesta tai runsaasta syömisestä voi koitua jotakin haittaa, sille määritetään turvaraja: ADI-arvo eli hyväksyttävä päivittäinen annos milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Sen verran ihmisen pitäisi voida huoletta niellä kyseistä ainetta joka päivä koko elämänsä ajan. Yleisimmät lisäaineiden haitat ovat yliherkkyysoireita. Esimerkiksi aspiriinille yliherkät voivat reagoida säilöntäaineina käytettyihin bentsoe- ja sorbiinihappoon. Astmaatikolle hankalia säilöntäaineita taas ovat rikkidioksidi ja sulfiitit.Jotkut voivat oirehtia myös makeisten atsoväreistä. Niillä on joissakin tutkimuksissa havaittu kytkös myös ylivilkkauteen, mutta tulokset ovat ristiriitaisia.Niin ikään paljon puhuttanut arominvahvenne natriumglutamaatti voi aiheuttaa joillekin päänsärkyä ja kasvojen punoitusta. Natriumglutamaatti on aine, jota elimistö itsekin muodostaa. Sitä on luontaisesti myös esimerkiksi tomaateissa, sienissä ja äidinmaidossa.

Aspartaami huolettaa

Huolestuneiden huulilla pyörii myös makeutusaine aspartaami (E951). Italialaisen Ramazzi-instituutin hiirikokeiden mukaan aspartaami olisi karsinogeeninen – viimeksi ryhmä raportoi, että se aiheuttaa uroshiirille keuhko- ja maksasyöpää. Tulokset on kumottu moneen otteeseen: esimerkiksi Yhdysvaltain terveysviraston hiiristä tai puoli miljoonaa ihmistä kartoittaneesta seurantatutkimuksesta ei aspartaamista löytynyt mitään yhteyttä kasvaimiin.Efsa tekee paraikaa uudelleenarviota kaikista EU:ssa sallituista lisäaineista. Uusi aspartaamiarvio valmistuu ensi vuonna.  Jos jostakin aineesta kertyy uutta, pitävää näyttöä, turvarajaa korjataan tai aine kielletään. Esimerkiksi atsoväri amarantin (E123) raja-arvoa pienennettiin vuonna 2010, ja väriaine E128 kiellettiin kokonaan vuonna 2007.

Lapsi rajalle herkimmin

Suomalaiset saavat lisäaineita keskimäärin suosituksia vähemmän. Turvaraja-arvo voi kuitenkin ylittyä, jos yksittäistä elintarviketta nautitaan suuria määriä tai jos lisäainepitoisen ruoan osuus syömisistä on suuri.Lapsilla raja-arvo täyttyy herkemmin kuin aikuisilla, koska lapsi painaa monta kertaa vähemmän kuin aikuinen. Esimerkiksi 15 kiloa painavan lapsen päivittäinen bentsoehapon suositus ylittyy neljästä desistä happoa sisältävää mehua, nitriitin kahdesta nakista.Mitä tapahtuu, jos rajat paukkuvat?– Satunnaisista ylityksistä tapahtuu tuskin mitään, sillä raja-arvoihin on laskettu suuri turvamarginaali. Turvaraja on saatu jakamalla sadalla se annos, jolla ei ole todettu haittavaikutuksia, sanoo ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen Evirasta.Toisaalta turvarajat koskevat vain yksittäistä yhdistettä, eikä niiden yhteisvaikutuksia ole paljonkaan tutkittu.Esimerkiksi 90 prosenttia nitraatista ja nitriitistä saadaan muualta kuin lihajalosteista. Nitraattia, joka muuttuu elimistössä nitriitiksi, on luonnostaan monissa kasviksissa, kuten lantussa, punajuuressa, kiinankaalissa, pinaatissa ja salaatissa, sekä juomavedessä.

Lihajalosteista syöpää?

Nitriitin turvaraja perustuu siihen, että suurina annoksina aine voi vaikeuttaa hapen kulkua elimistössä. Siksi vauvoille ei saa syöttää nitraattipitoisia kasviksia.Nitraatteja ja nitriittejä pelätään kuitenkin siksi, että ne voivat muuttua mahalaukussa nitrosoamiineiksi, joiden on todettu aiheuttavan syöpää.Eli jos pistelee päivittäin poskeensa makkaraa ja leikkeleitä, altistuu syövälle?Tähänastisen näytön nojalla ilmeisesti ei. Vuonna 2010 Yhdysvaltain syöpäinstituutin tutkimus havaitsi, että eniten nitraattia ja nitriittiä lihajalosteista tai mistä tahansa ruoasta saavilla oli hieman muita suurempi riski sairastua virtsarakon syöpään. Sen sijaan 2011 julkaistussa eurooppalaisessa Epic-tutkimuksessa yhteyttä ei ilmennyt.Myöskään suomalainen seurantatutkimus ei löytänyt ravinnon nitraateista ja nitriiteistä yhteyttä syöpiin. Selitys saattaa piillä siinä, että saamme eniten nitraatteja vihanneksista, joissa on runsaasti C-vitamiinia. Ne voivat estää nitrosoamiinien muodostumisen.

Ojasta allikkoon

Evita-lehden maaliskuussa Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 66 prosenttia suomalaisista haluaisi rajoittaa lailla sitä, kuinka monta eri lisäainetta tuotteessa saa olla.  Mikä lisäaineista on turha?– Riippuu siitä, keneltä kysytään. Joidenkin mielestä esimerkiksi ruoan värin tehostaminen väriaineilla on turhaa, toisten mielestä taas ei. Tiukasti katsoen suurin osa ruoanvalmistukseen liittyvistä toimista maustamisesta alkaen voidaan katsoa turhiksi, Anu Hopia vastaa.Kuluttajien toiveesta esimerkiksi natrium­glutamaatti on jätetty pois monesta tuotteesta – mikä taas on jo näkynyt terveydelle haitallisemman suolan käytön lisääntymisenä. Suolaa ei ole luokiteltu lisäaineeksi. Sen terveyshaitat on tutkimuksissa todettu niin painaviksi, että sitä tuskin sellaiseksi edes hyväksyttäisiin. Ainakin sen turvaraja olisi nykyistä arkikäyttöä huomattavasti pienempi, Kirsi-Helena Kanninen sanoo.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011

Hyvin paljon lisäaineita:

– pussikeitot ja -kastikkeet– vaahdotettavat vanukkaat ja kiisselit– pakatut, koristellut leivokset– kevytvirvoitusjuomat– makeiset– liemivalmisteet, kuutiot ja jauheet

Paljon lisäaineita:

– makkara– marinoidut tuotteet– jäätelö– virvoitusjuomat– kääretortut, pullat– mehujäät

Vähän lisäaineita:

– palvikinkku– silli ja muut kalavalmisteet– maustettu jogurtti– leipä– mehutiiviste– suklaa– ulkomaiset hedelmät

Lähde: Anja Nystén, Kemikaalikimara (Teos 2008)

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.