Lisäaineet eivät välttämättä tee ruokaa epäterveellisemmäksi.

Teksti: Kirsi Heikkinen

”Kaikki lisäaineet ovat terveydelle vaarallisia. En halua, että lapseni syövät yhtään E-koodillista tuotetta. On kammottavaa, että nykypäivänä on todella vaikea löytää kaupasta puhtaita tuotteita”, kirjoittaa Nella MTV3:n nettisivulla.Lisäaineista velloo verkossa väitteitä, joita äitinä luen silmät selällään. Myrkytän lapseni, jos annan hänen syödä makkaraa?– Nykyisillä käyttömäärillä lisäaineet ovat marginaalinen asia verrattuna siihen, miten huolehditaan kasvisten syömisestä, kunnollisten aterioiden syömisestä, ateriarytmistä, juomien laadusta ja kala-kasvisöljyjen saannista, ravitsemusterapeutti Patrik Borg rauhoittelee.Borgin mukaan nuo ovat pääsyyt, joilla ruokavalio vaikuttaa lihomiseen ja keskeisiin yleistyviin terveysongelmiin.– Näissä tosi isoissa ja monissa pienemmissäkin asioissa on niin paljon parantamista, että suhteessa niihin kohdistuvaan päivittelyyn lisäainekohu on mennyt tolkuttoman överiksi. Mutta elämme nyt aidon ruoan buumia ja normaalistikin monien inhokkilistalla olevat ”teknologiset ratkaisut” ovat nyt erityisen helppo vihollinen, Borg sanoo.

Väkeviä myrkkyjä luonnosta

Saman on havainnut elintarvikekehityksen professori Anu Hopia Turun yliopistosta.– Minua tässä lisäainekeskustelussa häiritsee yksioikoinen rinnastus lisäaineiden ja huonon ruoan välillä. Oletetaan automaattisesti, että mitä pidempi lisäainelista, sitä huonompaa ruokaa. Miten niin?Huono ruoka syntyy huonoista raaka-aineista ja valmistustavoista.– Lisäaineettomuudesta ei välttämättä seuraa, että elintarvike olisi laadukas, eikä lisäaineiden käyttö väistämättä pilaa hyviä raaka-aineita, Hopia sanoo.Luonnonmukaisuus ei myöskään suoraan takaa ruoan terveellisyyttä tai turvallisuutta – sisältäähän moni luonnontuote allergeeneja tai myrkkysienten tavoin väkeviä myrkkyjä.

Luonnollisen raja häilyvä

Hopia kertoo, että jalostuksella on päästy eroon muun muassa rypsin haitallisista glukosinolaateista ja erukahapoista. Glukosinolaatit ovat polttavan makuisia kasvien aineenvaihduntatuotteita, joiden on arveltu myös edistävän kilpirauhasen liikakasvua. Erukahappo taas on rasvahappo, jota on vanhoissa rypsilajikkeissa suuria määriä. Eläinkokeissa sen huomattiin aiheuttavan rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, joten ilman jalostusta rypsiöljystä ei olisi terveysöljyksi.– Raja luonnollisuuden ja epäluonnollisuuden välillä on aika häilyvä ja suurelta osin mielikuviin perustuva, Hopia kiteyttää.

Lisäaineita iso kirjo

EU:ssa sallittuja lisäaineita on yli 300, ja ne on kaikki rekisteröity E-koodinumerolla. Osa niistä, kuten lehtivihreä (E140), pektiini (E440) ja C-vitamiini (E300), löytyy luonnosta, osa on keinotekoisia.Joidenkin lisäaineina käytettävien yhdisteiden on havaittu auttavan terveyttä. Muun muassa lykopeenin (E160) on laboratoriokokeissa todettu edistävän syöpäsolujen tuhoutumista. Myös kurkumiinilla (E100) on havaittu antikarsinogeenisia ominaisuuksia.Säilöntäaineet taas saattavat ehkäistä sairastumista, koska ne hillitsevät homeiden ja bakteerien kasvua elintarvikkeissa. Esimerkiksi lihajalosteisiin lisätty nitriitti ehkäisee Clostiridium botulinum -bakteeria. Sen erittämä hermomyrkky botuliini voi tappaa jo pieninä annoksina.

Yliherkille oireita

Ennen kuin lisäaine hyväksytään käyttöön, sen myrkyllisyyttä ja syöpävaarallisuutta tutkitaan muun muassa koe-eläimillä. Turvallisuutta puntaroidaan myös saantitutkimusten avulla. Arvioinnista vastaavat FAO:n ja WHO:n alainen Jecfa sekä EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa. Jos ilmenee, että aineen pitkäaikaisesta tai runsaasta syömisestä voi koitua jotakin haittaa, sille määritetään turvaraja: ADI-arvo eli hyväksyttävä päivittäinen annos milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Sen verran ihmisen pitäisi voida huoletta niellä kyseistä ainetta joka päivä koko elämänsä ajan. Yleisimmät lisäaineiden haitat ovat yliherkkyysoireita. Esimerkiksi aspiriinille yliherkät voivat reagoida säilöntäaineina käytettyihin bentsoe- ja sorbiinihappoon. Astmaatikolle hankalia säilöntäaineita taas ovat rikkidioksidi ja sulfiitit.Jotkut voivat oirehtia myös makeisten atsoväreistä. Niillä on joissakin tutkimuksissa havaittu kytkös myös ylivilkkauteen, mutta tulokset ovat ristiriitaisia.Niin ikään paljon puhuttanut arominvahvenne natriumglutamaatti voi aiheuttaa joillekin päänsärkyä ja kasvojen punoitusta. Natriumglutamaatti on aine, jota elimistö itsekin muodostaa. Sitä on luontaisesti myös esimerkiksi tomaateissa, sienissä ja äidinmaidossa.

Aspartaami huolettaa

Huolestuneiden huulilla pyörii myös makeutusaine aspartaami (E951). Italialaisen Ramazzi-instituutin hiirikokeiden mukaan aspartaami olisi karsinogeeninen – viimeksi ryhmä raportoi, että se aiheuttaa uroshiirille keuhko- ja maksasyöpää. Tulokset on kumottu moneen otteeseen: esimerkiksi Yhdysvaltain terveysviraston hiiristä tai puoli miljoonaa ihmistä kartoittaneesta seurantatutkimuksesta ei aspartaamista löytynyt mitään yhteyttä kasvaimiin.Efsa tekee paraikaa uudelleenarviota kaikista EU:ssa sallituista lisäaineista. Uusi aspartaamiarvio valmistuu ensi vuonna.  Jos jostakin aineesta kertyy uutta, pitävää näyttöä, turvarajaa korjataan tai aine kielletään. Esimerkiksi atsoväri amarantin (E123) raja-arvoa pienennettiin vuonna 2010, ja väriaine E128 kiellettiin kokonaan vuonna 2007.

Lapsi rajalle herkimmin

Suomalaiset saavat lisäaineita keskimäärin suosituksia vähemmän. Turvaraja-arvo voi kuitenkin ylittyä, jos yksittäistä elintarviketta nautitaan suuria määriä tai jos lisäainepitoisen ruoan osuus syömisistä on suuri.Lapsilla raja-arvo täyttyy herkemmin kuin aikuisilla, koska lapsi painaa monta kertaa vähemmän kuin aikuinen. Esimerkiksi 15 kiloa painavan lapsen päivittäinen bentsoehapon suositus ylittyy neljästä desistä happoa sisältävää mehua, nitriitin kahdesta nakista.Mitä tapahtuu, jos rajat paukkuvat?– Satunnaisista ylityksistä tapahtuu tuskin mitään, sillä raja-arvoihin on laskettu suuri turvamarginaali. Turvaraja on saatu jakamalla sadalla se annos, jolla ei ole todettu haittavaikutuksia, sanoo ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen Evirasta.Toisaalta turvarajat koskevat vain yksittäistä yhdistettä, eikä niiden yhteisvaikutuksia ole paljonkaan tutkittu.Esimerkiksi 90 prosenttia nitraatista ja nitriitistä saadaan muualta kuin lihajalosteista. Nitraattia, joka muuttuu elimistössä nitriitiksi, on luonnostaan monissa kasviksissa, kuten lantussa, punajuuressa, kiinankaalissa, pinaatissa ja salaatissa, sekä juomavedessä.

Lihajalosteista syöpää?

Nitriitin turvaraja perustuu siihen, että suurina annoksina aine voi vaikeuttaa hapen kulkua elimistössä. Siksi vauvoille ei saa syöttää nitraattipitoisia kasviksia.Nitraatteja ja nitriittejä pelätään kuitenkin siksi, että ne voivat muuttua mahalaukussa nitrosoamiineiksi, joiden on todettu aiheuttavan syöpää.Eli jos pistelee päivittäin poskeensa makkaraa ja leikkeleitä, altistuu syövälle?Tähänastisen näytön nojalla ilmeisesti ei. Vuonna 2010 Yhdysvaltain syöpäinstituutin tutkimus havaitsi, että eniten nitraattia ja nitriittiä lihajalosteista tai mistä tahansa ruoasta saavilla oli hieman muita suurempi riski sairastua virtsarakon syöpään. Sen sijaan 2011 julkaistussa eurooppalaisessa Epic-tutkimuksessa yhteyttä ei ilmennyt.Myöskään suomalainen seurantatutkimus ei löytänyt ravinnon nitraateista ja nitriiteistä yhteyttä syöpiin. Selitys saattaa piillä siinä, että saamme eniten nitraatteja vihanneksista, joissa on runsaasti C-vitamiinia. Ne voivat estää nitrosoamiinien muodostumisen.

Ojasta allikkoon

Evita-lehden maaliskuussa Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 66 prosenttia suomalaisista haluaisi rajoittaa lailla sitä, kuinka monta eri lisäainetta tuotteessa saa olla.  Mikä lisäaineista on turha?– Riippuu siitä, keneltä kysytään. Joidenkin mielestä esimerkiksi ruoan värin tehostaminen väriaineilla on turhaa, toisten mielestä taas ei. Tiukasti katsoen suurin osa ruoanvalmistukseen liittyvistä toimista maustamisesta alkaen voidaan katsoa turhiksi, Anu Hopia vastaa.Kuluttajien toiveesta esimerkiksi natrium­glutamaatti on jätetty pois monesta tuotteesta – mikä taas on jo näkynyt terveydelle haitallisemman suolan käytön lisääntymisenä. Suolaa ei ole luokiteltu lisäaineeksi. Sen terveyshaitat on tutkimuksissa todettu niin painaviksi, että sitä tuskin sellaiseksi edes hyväksyttäisiin. Ainakin sen turvaraja olisi nykyistä arkikäyttöä huomattavasti pienempi, Kirsi-Helena Kanninen sanoo.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011

Hyvin paljon lisäaineita:

– pussikeitot ja -kastikkeet– vaahdotettavat vanukkaat ja kiisselit– pakatut, koristellut leivokset– kevytvirvoitusjuomat– makeiset– liemivalmisteet, kuutiot ja jauheet

Paljon lisäaineita:

– makkara– marinoidut tuotteet– jäätelö– virvoitusjuomat– kääretortut, pullat– mehujäät

Vähän lisäaineita:

– palvikinkku– silli ja muut kalavalmisteet– maustettu jogurtti– leipä– mehutiiviste– suklaa– ulkomaiset hedelmät

Lähde: Anja Nystén, Kemikaalikimara (Teos 2008)

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.