Huhtikuussa nimipäiväänsä juhlivat aidot ja kuvitellut luonnon haltijat.

Suomalainen nimipäiväkalenteri on saanut alkunsa keskiajan pyhimyskalenterista.  Niin kauan kuin kirkon hallintokielinä olivat latina ja ruotsi, nimivalikoima pysyi vierasasuisena. Arkipuheessa käytettiin kotoisia muunnelmia, mutta virallisissa papereissa oli virallinen nimi: Liisa oli Elisabet ja Heikki oli Henrik. 

Suuri muutos käynnistyi 1800-luvulla kansallisromantiikan myötä. Suomalaisuutta haluttiin ilmaista poimimalla nimiä kansanperinteestä tai muodostamalla niitä omasta sanastosta. Esimerkkejä tarjoaa huhtikuun alkupuolen kalenteri. Kalevalasta tuttu Pellervo on pelto-sanan johdos. Pellervoinen oli kasvillisuuden haltija, joka kylvi aution maan kukoistavaksi. Pellervon mallin mukaan muodostettu Tellervo viittasi Tapion neitiin, joka kaitsi metsän eläimiä.

Kalevalan nimistöä edustavat myös Sampo ja Ukko. Sampo oli ihmeellinen mylly, joka jauhoi viljaa, suolaa ja rahaa, mutta pojannimenä Sampoa käytti ensimmäisen kerran Zachris Topelius sadussaan Sampo Lappelill (Lappalainen). Ukko on vanhaan perintösanastoon kuuluvan uros-sanan johdos. Se tarkoittaa kansanperinteessä ylijumalaa tai ukkosenjumalaa, jota on kuviteltu vanhaksi mieheksi.

Raita, Pulmu ja Tuomi ovat luontonimiä. Raita merkitsee pajunsukuista puuta, ja Pulmu on samaa juurta kuin linnunnimi pulmunen. Tuomi kuuluu puun nimityksenä tuhansia vuosia vanhaan perintösanastoon. Luontonimiä on käytetty ennen kristinuskon tuloa, mutta kristillisen nimikulttuurin paineessa ne on välillä jätetty syrjään. Eräillä sukukansoilla on ollut tapana nimetä vastasyntynyt sen mukaan, mitä nimen­antaja ensimmäiseksi näkee astuessaan tuvan ovesta ulos.

Oman sanaston pohjalta luotuja nimiä ovat Suoma, Suometar, Taito ja Jalo. Niissä tärkeätä on nimen merkityssisältö. Suoma- ja Suomi-nimen on vanhoina aikoina ymmärretty tarkoittavan jotakin suotua ja nimenomaan Jumalan suomaa. Suometar tarkoittaa sananmukaisesti Suomen tytärtä. Taito ja Jalo kuvaavat hyviä ominaisuuksia, joita vanhemmat ovat toivoneet lapselleen nimeä antaessaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2013