Synnynnäinen temperamentti on ja pysyy, mutta ei hätää: omia toimintatapojaan voi silti muuttaa.

 

 

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009

Moni on tavannut lapsesta asti tuntemansa ihmisen pitkästä aikaa aikuisena. Sama heppuhan tuo tuntuu yhä olevan, on moni todennut ja alkanut pohtia tarkemmin, mitkä tavat ovat pysyneet samoina ja missä kohden tyyli on muuttunut. Mitkä tekijät yleensä vaikuttavat yksilölliseen persoonallisuuteen?

Hyvä persoonallisuuden vertauskuva on taulu kehyksineen, ehdottavat erikoistutkija Riitta-Leena Metsäpelto ja professori Taru Feldt Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksesta.

Synnyinlahjaksi saamme kehykset eli temperamentin, jonka monet tutkijat uskovat pohjautuvan kullekin yksilölle tyypilliseen aivokemiaan. Temperamentista riippuu esimerkiksi vauvan tapa reagoida nälkään, kipuun tai väsymykseen.

Temperamentti selittää kuitenkin vain puolet käytöksestämme. Esimerkiksi identtisten kaksosten elämänpolulla voi olla erilaisia tapahtumia. Toinen kaksosista avioi¬tuu, toinen ei. Toinen vammautuu tai saa potkut töistä, toinen ei. Niinpä kummallekin kutoutuu omanlaisensa tarina ja persoonallisuus. Persoonallisuuden osatekijät täyttävät taulua temperamentin sallimissa rajoissa. Lisäksi opimme matkan varrella monenmoisia selviytymiskeinoja, jotka vaikuttavat taulun sisällä.

Piirteistä monta sekoitusta

Alan vaikutusvaltaisimpiin kuulunut tutkija, brittiläis-yhdysvaltalainen psykologi Raymond Cattell määritti 1940-luvulla 16 testauskelpoista persoonallisuuden piirrettä. Nykyään piirteet on tiivistetty viiteen suureen, englanniksi Big Five: avoimuus, ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus ja neuroottisuus.

Persoonallisuuden piirteet ovat kuin maalarin saatavilla olevat värit. Jos tunnollisuuden turkoosia ei ole paletissa, sitä ei voi käyttää taulussakaan. Jos tarjolla on paljon mustaa väriä eli neuroottisuutta, taulusta tulee helposti synkkä.

Piirteet ovat kuitenkin toisistaan riippumattomia, eli esimerkiksi yksilön mustan värin määrästä riippumatta hänellä voi olla ulospäinsuuntautuneisuuden punaista paljon tai vähän.

Vihreä avoimuus on hyödyksi sekä luovuudessa että viisastumisessa, mutta neuroottisuuteen yhdistyessään se luo ehkä taiteellisia teoksia, ei tiedettä. Tieteellisessä työssä onnistumiseen vaaditaan aimo annos tunnollisuutta avoimuuden lisäksi.

Viriävät vauvan temperamentista

Persoonallisuuden "värikooste" alkaa muotoutua vauvojen kolmesta päätemperamentista: kontrollihakuisuudesta, aloitteellisuudesta ja negatiivisuudesta.

Temperamentin voimaa kuvaa se, että päiväkoti- tai koulukaverukset ja jopa sisarukset voivat erota temperamentiltaan kuin yö ja päivä. Tätä korostaa Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys (WSOY, 2004).

Temperamentiltaan negatiivinen lapsi hätääntyy ja ärtyy herkästi, ja häntä on vaikea tyynnyttää. Aloitteellinen, ulospäin suuntautunut lapsi menee eikä meinaa, ja siksi hän on altis myös huonoille vaikutteille. Kontrollihakuinen lapsi on tarkka huomaamaan toisten tarpeita, ja hänet on helppo tyynnyttää.

Vauvana negatiiviselle tapaa myöhemmin kasaantua neuroottisuutta. Aloitteellinen suuntautuu ulospäin. Kontrollihakuinen kehittää tunnollisuutta ja sovinnollisuutta. Viides piirre, avoimuus, ilmenee noin kuusivuotiaana uusien kokemuksien etsimisenä.

Elämänkokemus säätää piirteitä

Ihmisen kypsymisen ja kokemusten myötä piirteiden painotus voi muuttua.

Kypsään persoonallisuuteen on totuttu liittämään vähäinen neuroottisuus. Elämänkokemus voi opettaa, ettei jokaisen pikkuasian kanssa kannata hötkyillä.

Myös sovinnollisuus ja tunnollisuus näyttävät lisääntyvän kypsyyden myötä, ja ne myös ennustavat pitkää ikää. Sovinnolliset karttavat toraa, joten ihmissuhteiden turvaverkko tihentyy ajan mittaan. Tunnolliset noudattavat terveitä elämäntapoja eivätkä joudu hurjapäisyyttään onnettomuuksiin.

Joskus hallitseva piirre saattaa vaihtua. Traumat voivat tehdä rohkeasta aran, ja turvallinen ympäristö ja rohkaisevat kokemukset voivat innostaa ujoa tutustumaan tuntemattomiin.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Aiheesta lisää: Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.), Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet (PS-kustannus 2009)

5 piirrettä määrittää persoonallisuuden

Synnynnäinen temperamentti määrää rajat, joissa persoonallisuuden viidellä osatekijällä on tilaa muotoutua.

1 Avoimuus uusille kokemuksille

haaveellisuus, taiteellisuus, tunteellisuus, joustavuus, älyllinen uteliaisuus, suvaitsevuus

2 Ekstroversio eli ulospäinsuuntautuneisuus

lämminhenkisyys, seurallisuus, itsevarmuus, aktiivisuus, jännityshakuisuus, iloisuus

3 Sovinnollisuus

luottamus, mutkattomuus, epäitsekkyys, mukautuvuus, vaatimattomuus, herkkätunteisuus

4 Tunnollisuus

kyvykkyys, järjestelmällisyys, itsekuri, harkitsevuus, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus

5 Neuroottisuus eli tunne-elämän tasapainottomuus

ahdistuneisuus, viha-mielisyys, masentuneisuus, alemmuudentuntoisuus, impulsiivisuus, haavoittuvuus

Elämäsi taulu muuttuu

Persoonallisuuden viittä piirrettä voi ajatella väreinä, joista kukin ottaa oman alansa elämäsi taulussa.

Jokainen meistä maalaa mielessään elämänsä muotokuvaa tai kertoo elämänsä tarinaa. Iäkkäänä maalauksessamme voi olla monta maalikerrosta päällekkäin.

Omakuva voi tuntua pitkään osuvalta, kunnes tulee tarve tehdä uusi. Saatamme elää jopa "monta elämää" samassa kehossa.

Elämän kriisikohdat testaavat keinosi

Ratkaisukehät ovat opittuja ja itseään vahvistavia. Jos hahmotat tapasi toimia, saatat halutessasi pystyä säätämään sitä.

Kriisi >

:-) Huomio ongelmassa

mahdollisuus > voi etsiä ratkaisuja
> opittu neuvokkuus vahvistuu
kokemuksen kasvaessa ongelmanratkaisutaidot ja pystyvyyden tunne lisääntyvät
yhä useammalle asialle osaa ja voi tehdä jotain

:-( Huomio tunteessa

uhka > tunteesta haluaa eroon
> opittu avuttomuus vahvistuu

Selviytymiskeinoista ja oman elämäntarinan hahmottamisesta tarkemmin:
Epäonnistu taitavasti, Tiede 1/2006, s. 40-41
Sinäkin elät tarinaa, Tiede 3/2006, s. 40-41
Yksi mukautuu, toinen kyseenalaistaa, Tiede 4/2007, s. 44-45
Tekstit myös nettiarkistossa: tiede.fi/arkisto

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.