Se ruokki teollisen vallankumouksen. Se auttoi maanosamme modernille teolliselle tielle.




Peruna saapui Eurooppaan 1500-luvun alkupuolella Etelä-Amerikan espanjalaisvalloittajien tuomisina. Se oli kuitenkin Uuden maailman ryöstösaaliista vähäpätöisimpiä eikä pariinsataan vuoteen saavuttanut kummempaa suosiota. Voittokulku alkoi vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Preussin kuningas Fredrik II määräsi alamaisensa viljelemään perunaa. Kuningas näki, että perunasta saadaan hyvää muonaa armeijalle. Pian muutkin hallitsijat huomasivat perunan edut.

"Peruna mullisti Euroopan. Vuosituhansia viljan varassa olleelle Euroopalle tarjoutui yhtäkkiä ravinnonlähde, joka menestyi karummissa oloissa ja nelinkertaisti hiilihydraattien saannin viljelyala- ja työpanosyksikköä kohti. Kaikkialla, minne peruna istutettiin, väestö kasvoi nopeasti. Se merkitsi suurta, edullista ja ravittua työvoimaa juuri silloin, kun teollisuus alkoi korvata maataloutta Euroopan talouksien veturina. Peruna vauhditti olennaisesti teollista vallankumousta", kuvaa brittiläinen tietokirjailija John Reader perunan historiassaan.


Suomeen sotatuliaisena

Suomen ensimmäiset perunat kasvatettiin 1720-luvun lopulla Inkoon Fagervikin kartanossa. Sataluvun puoliväliin mennessä viljely yleistyi herraskartanoissa, mutta kansan keskuuteen perunaa levitti vasta Pommerin sota 1757-1762. Suomalaiset sotivat Saksan perunaseuduilla ja toivat perunankasvatuksen taidot kotiseuduilleen.

Perunanviljelyn yleistymistä edisti merkittävästi Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka 1773 julkaisi kokeilunhaluisten avuksi yksityiskohtaisen viljelyoppaan. Laurellin perusteet tuolloin vielä maapäärynäksi kutsutun perunan käytön lisäämiseksi eivät juuri eroa niistä, joilla nykyajan tutkijat ajavat perunaa kehitysmaiden pääravinnoksi:

"Jos lasten edes olis fati täynän maanpäronia, nijn ei he olis nijn suuri wattaiset kuin nyt, waan hoikat. Ei he tulis myös nijn paljo syöpäisiks, kuin monda heistä nyt owat, waan he kaswaisit woimallisimmaxi, ja heistä tulis nopsamba ja wahwemba wäke. Ja minä uskon, että he myös estäisit monda tautia, ja ei nijn monda kuolis sijnä kaswawasa ja parahasa ijäsä."


Perunantuottajien top 10


Venäjä piti pitkään johtoasemaa tuottajamaiden listalla, mutta nyt Kiina kasvattaa perunaa kaksi kertaa itänaapuriamme enemmän. Kun Intian sadot lasketaan mukaan, Aasian runsasväkisimmän kaksikon tuotanto kattaa lähes kolmanneksen koko maailman perunasadosta.



































Maa  Tuotanto, miljoonia tonneja
Kiina 72,0
Venäjä  35,7
Intia 26,3
Ukraina 19,1
Yhdysvallat  17,7
Saksa   11,6
Puola 11,2
Valko-Venäjä  8,5
Hollanti  7,2
Ranska   6,3


Perunansyöjien top 10

Maanosittain mitaten aasialaisten suihin katoaa lähes puolet maailman perunasadosta. Kun kulutus jaetaan henkeä kohti, tilanne muuttuu. Ahkerimmat perunankäyttäjät löytyvät Itä-Euroopasta, eikä aasialaisten 25 kilon keskimääräisellä vuosikulutuksella päästä lähellekään kärkikymmenikköä.



































Maa  Kiloa henkeä kohti
Valko-Venäjä  186
Venäjä    138
Ukraina  141
Latvia   134
Liettua  130
Ruanda  124
Portugali 118
Kirgisia  118
Puola   115
Britannia  112

Lähde: FaoStat 2005

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.