Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Nykysuomalaiset nauttivat ulkomailta tuotuja uusia perunoita jo vappulounaalla, ja kotimaisiakin saadaan viimeistään juhannukseksi, mutta vanhan kansan kalenterissa se oikea perunanistutuspäivä oli vasta kesäkuun kuudes eli Kustaan päivä. Perunanvarret paleltuivat helposti, eikä tärkeän perusruoka-aineen kasvatuksessa haluttu ottaa turhia riskejä.

Perunanviljely on aloitettu Suomessa 1700-luvulla. Herätteitä on tullut monelta taholta, ja tästä kertoo nimi­tysten moninaisuus. Yksi tapa nimetä outo mukula oli verrata sitä ennestään tuttuihin hedelmiin kuten monessa muussakin kielessä. Puhuttiin siis maanpäärynöistä tai maanomenoista.

Ruotsin englantilaisperäisestä potatis-sanasta muovattiin potaatti, potakka tai pottu. Etenkin Kaakkois-Suomessa käytettiin saksasta tai venäjästä lainattuja nimityksiä, esimerkiksi kartohveli, kartohka, kartooli tai kartuska. Peruna-sana on samaa juurta kuin latinasta ruotsin kautta lainattu päärynä, ja se on esiintynyt jo Agricolan rukouskirjassa vuonna 1544, mutta silloin vielä päärynän merkityksessä.

Suomen ensimmäiset perunat kasvatettiin 1730-luvulla Inkoossa, Fagervikin kuuluisissa puutarhoissa, mutta vielä 1700-luvun jälkipuoliskolla perunat olivat useimmille suomalaisille aivan vierasta ja tavattaessa vastenmielistä ruokaa.

”Potatesten eli maan-pääronain” puolesta puhui innokkaasti Asikkalan kappalainen Aksel Laurell, joka oli saanut ensimmäiset siemenperunansa vuonna 1749 itsensä kuningas Aadolf Fredrikin maahan tuottamasta erästä. Laurell kirjoitti opaskirjan perunan viljelystä ja kiersi neuvomassa kokeilijoita. Hän kertoi, millaisia ruokia perunasta voi valmistaa, ja suostutteli konstilla jos toisellakin epäluuloisia maanmiehiään edes maistamaan tätä uutta herkkua.

Hänen kerrotaan kutsuneen ystäviään metsästysretkelle ja antaneen näiden ensin olla nälässä pitkän aikaa, sitten hän kantoi pöytään viinapullon ja kulhon höyryäviä perunoita.

Jopas maistui! Siitä pöydästä lähti kotiin monta innokasta perunankasvattajaa siemenperunat mukanaan.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2008

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.