Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Nykysuomalaiset nauttivat ulkomailta tuotuja uusia perunoita jo vappulounaalla, ja kotimaisiakin saadaan viimeistään juhannukseksi, mutta vanhan kansan kalenterissa se oikea perunanistutuspäivä oli vasta kesäkuun kuudes eli Kustaan päivä. Perunanvarret paleltuivat helposti, eikä tärkeän perusruoka-aineen kasvatuksessa haluttu ottaa turhia riskejä.

Perunanviljely on aloitettu Suomessa 1700-luvulla. Herätteitä on tullut monelta taholta, ja tästä kertoo nimi­tysten moninaisuus. Yksi tapa nimetä outo mukula oli verrata sitä ennestään tuttuihin hedelmiin kuten monessa muussakin kielessä. Puhuttiin siis maanpäärynöistä tai maanomenoista.

Ruotsin englantilaisperäisestä potatis-sanasta muovattiin potaatti, potakka tai pottu. Etenkin Kaakkois-Suomessa käytettiin saksasta tai venäjästä lainattuja nimityksiä, esimerkiksi kartohveli, kartohka, kartooli tai kartuska. Peruna-sana on samaa juurta kuin latinasta ruotsin kautta lainattu päärynä, ja se on esiintynyt jo Agricolan rukouskirjassa vuonna 1544, mutta silloin vielä päärynän merkityksessä.

Suomen ensimmäiset perunat kasvatettiin 1730-luvulla Inkoossa, Fagervikin kuuluisissa puutarhoissa, mutta vielä 1700-luvun jälkipuoliskolla perunat olivat useimmille suomalaisille aivan vierasta ja tavattaessa vastenmielistä ruokaa.

”Potatesten eli maan-pääronain” puolesta puhui innokkaasti Asikkalan kappalainen Aksel Laurell, joka oli saanut ensimmäiset siemenperunansa vuonna 1749 itsensä kuningas Aadolf Fredrikin maahan tuottamasta erästä. Laurell kirjoitti opaskirjan perunan viljelystä ja kiersi neuvomassa kokeilijoita. Hän kertoi, millaisia ruokia perunasta voi valmistaa, ja suostutteli konstilla jos toisellakin epäluuloisia maanmiehiään edes maistamaan tätä uutta herkkua.

Hänen kerrotaan kutsuneen ystäviään metsästysretkelle ja antaneen näiden ensin olla nälässä pitkän aikaa, sitten hän kantoi pöytään viinapullon ja kulhon höyryäviä perunoita.

Jopas maistui! Siitä pöydästä lähti kotiin monta innokasta perunankasvattajaa siemenperunat mukanaan.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2008