Näläntorjuntaa viljoja tehokkaammin. Pahenevaan ruokapulaan löytyy pelastus Andien ikivanhasta perusravinnosta perunasta. Näin uskovat maailman ruokaturvan rakentajat. Satoisan ja ravitsevan mukulan puolesta on tänä vuonna kampanjoitu kaikin voimin. Menossa on kansainvälinen perunavuosi



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Peruna-ateria pienessä Lajan kylässä oli valmis. Katselin hiukan epäillen höyryäviä ja ryppyisiä kuoripottuja, joita Rosamaria Ticona Coronel kääri valkeasta liinasta mökkinsä huojuvalle pöydälle.

- Se on chunoa, oikein hyvää, hän nauroi huomatessaan epäröintini. - Kuivatamme perunoita päivisin auringossa ja öisin pakkasessa ja aina aamulla puristamme niistä nesteen pois käsin. Kun jatkamme näin kolme viikkoa, chuno säilyy vaikka kuinka kauan.

Maistoin varovasti: vahvaa, maukasta ja kiinteää.


Viljelty 8 000 vuotta

Aimara-intiaanien resepti on tuhansia vuosia vanha. Se on perunan ensimmäisiä valmistusohjeita maailmassa, sillä perunan tarina alkoi täällä Perun ja Bolivian jakamalla Andien vuoristoylängöllä noin 8 000 vuotta sitten.

Näillä Titicacajärven rantatöyräillä metsästäjä-keräilijät tunnistivat syötäviksi kelpaavia villiperunoita ja kesyttivät niistä viljelykasveja. Myös jalostustyö käynnistyi täällä, ja inkojen imperiumin aikaan 1400-luvulla peruna ja erityisesti chuno oli valtakunnan tärkein henkivakuutus. Pakkaskuivatulla perunalla täytettiin joka vuosi varmuusvarastot, joilla torjuttiin nälänhätä, jos maissisato epäonnistui.

Nyt perunalle kaavaillaan yhtä tärkeää tehtävää - koko maailman mitassa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö Fao on valjastanut koneistonsa kehittämään perunasta maailman tärkeintä ruokakasvia, jonka avulla YK voisi täyttää vuosituhattavoitteensa, puolittaa köyhyyden ja nälän vuoteen 2015 mennessä.


Sopii avainkasviksi

Kurjuuden torjuntaan on löydettävä uusia keinoja. Viljan hinnannousu ja biopolttoaineiden lisääntyvä valmistus tyhjentävät vähäväkisten ennestäänkin vajaita vehnä-, maissi- ja riisikuppeja. Etenevä ilmastonmuutos ei sekään lupaa hyvää lämpimien seutujen kehitysmaille, joissa jo nyt kamppaillaan paitsi ruoan myös viljelymaan ja veden puutteen kanssa. Kun tähän lisätään arvio, jonka mukaan maailman väkiluku kasvaa sadalla miljoonalla syöjällä joka vuosi ainakin seuraavat 20 vuotta, ruokakriisin uhka pahenee entisestään.

Perunoita natustellessani katselin pellolla uurastavia viljelijöitä ja tajusin, miksi peruna on nostettu nälän torjunnan avainkasviksi.

Peruna sietää paljon karumpia oloja kuin viljat. Se viihtyy jopa täällä noin neljän kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Perunaa on helppo kasvattaa, eikä se vaadi valtavia peltoaloja. Se tuottaa satoa viljaa nopeammin, ja ravintoarvoltaankin se on parempi kuin ihmiskunnan tärkeimmät nykyiset ravinnonlähteet riisi, maissi ja vehnä.

Peruna on viljelijälleen myös viljoja vakaampi tulonlähde. Sen hinnan määrittävät paikalliset tuotantokustannukset ja sato-odotukset, eivät kansainvälisten raaka-ainemarkkinoiden heilahtelut, sillä vain murto-osa maailman perunasadosta päätyy ulkomaankauppaan.

Niinpä peruna sopii erinomaisesti pienviljelijöille, jotka muodostavat maailman köyhien suuren enemmistön mutta joilla on vähän viljelymaata eikä varoja maatalouskoneiden hankintaan.


Buumi tavoittanut köyhät

"Sitä mukaa kuin ruoan hinta kohoaa, peruna valtaa alaa viljakasvien vaihtoehtona", ennustaa Faon juuresasiantuntija NeBambi Lutaladio järjestön verkkosivuilla.

Lutaladio luonnehtii perunaa "kätketyksi aarteeksi". Hän tarkoittaa, että perunaa on ravinnonlähteenä aliarvioitu, "ei ole tajuttu, että peruna pitää ihmiskunnan pystyssä".

Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa. Perunasta on jo tullut mitä kansainvälisin kasvi. Sitä viljellään ja syödään jokaisessa maanosassa. 1990-luvun alusta tuotanto on kasvanut lähes viiden prosentin vuosivauhtia, nopeammin kuin useimpien muiden keskeisten ruokakasvien. Perunapellot peittävät nykyään 192 000 neliökilometriä, yli puolet Suomen pinta-alasta.

Mikä tärkeintä, perunabuumi on tavoittanut sekä Aasian runsasväkisimmät että Afrikan köyhimmät valtiot. Merkittävä rajapyykki saavutettiin vuonna 2004: kehitysmaat tuottivat tuolloin ensi kertaa yli puolet maailman perunasadosta.

Perunan uudesta voittokulusta esimerkiksi sopii Kiina, joka on nopeasti noussut maailman suurimmaksi perunantuottajaksi. Sen sato on jo kaksi kertaa niin suuri kuin entisen perunajätin Venäjän ja vastaa melkein neljäsosaa koko maailman tuotannosta. Kymmenet miljoonat ihmiset tarttuvat jo useammin perunakattilaan kuin riisikulhoon.


Kasvulle on tilaa

Niin Kiina kuin Intia, perunantuottajien kolmonen, ovat ilmoittaneet tavoitteekseen kaksinkertaistaa tuotantonsa ensi vuosikymmenen aikana, ja Afrikka seuraa Aasian jälkiä. Siellä perunan viljelyala kasvoi 120 prosenttia vuosina 1994-2004, eikä vauhtia ole aikomus hiljentää.

Tilaa kasvulle on yhä runsaasti. Kehitysmaiden perunankulutus henkeä kohti on edelleen vain neljäsosa Euroopan kulutuksesta.

Myös tuotannossa on paljon tehostamisen varaa.

- Maailman keskimääräinen perunasato hehtaaria kohti jää 15 tonniin, kun se Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa yltää 35-40 tonniin, muistuttaa Pamela Anderson, joka johtaa Kansainvälistä perunakeskusta CIP:tä Perun pääkaupungissa Limassa. Keskus luo toimintamalleja kehitysmaiden perunatutkimukselle ja tuotekehittelylle, joita ilman köyhiä on vaikea nostaa pois kurjuudesta.

Faon Lutaladio uskoo, että kehitysmaiden perunasadot voivat lähitulevaisuudessa kasvaa jopa 30 prosenttia. Silloin Afrikan karujen ylänkömaidenkin viljelijät korjaavat 25 tonnin sadon hehtaarilta kolmen kuukauden kasvatusrupeaman päätteeksi. Kun myös varastointia kehitetään ja hankkiudutaan eroon huonolaatuisesta perunasta, viljelijät pääsevät kiinni tuottoisaan ansionlähteeseen.


Genomi pitää selvittää

Nykyistä parempien lajikkeiden löytäminen on perunantuotannon lisäämisen kiireellisin ja suurin haaste. Tätä nykyä jalostustyö on hankalaa ja hidasta, sillä edes viljellyistä perunoista ei tiedetä riittävästi risteytyksiä ajatellen.

Pulmat johtuvat perunan perimästä. Kun useimpien eliöiden dna:ssa on kutakin geeniä kaksittain, perunalla on jokaisesta arviolta 40 000 geenistään neljä varianttia. Siten kahden lajikkeen liitosta voi syntyä yli 800 miljoonaa erilaista yhdistelmää. Tähän kaatui lupaava yritys risteyttää tavallinen ruokaperuna perunarutolle täysin immuunin meksikolaisen villiperunan kanssa. Syntyi vastustuskykyinen, mutta heikkosatoinen ja pahanmakuinen lajike.

Kestävämpien ja satoisampien lajikkeiden kehittäminen onnistuu vasta, kun perunan genomi on selvillä, uskoo Hollannin Wageningenin yliopiston kasvitieteilijä Christian Bachem. Hän toimii koordinaattorina kansainvälisessä tutkimusverkostossa PGSC:ssä, joka koettaa ratkaista perunan dna-ketjun vuoteen 2010 mennessä. Jos tavoite toteutuu, jalostustyö täsmentyy ja nopeutuu huomattavasti.


Rutto voi pilata kaiken

Ilman tietoa perimästä laajat perunaoperaatiot voivat valua tyhjiin. Uhkaksi nousee perunarutto, pääasiassa siemenperunassa piilotteleva sienitauti, joka leviää nopeasti ja tuhoaa sadon tehokkaasti.

Perunaruton hävitysvoimasta todistaa esimerkiksi Irlannin vuosien 1845-1849 nälkäkatastrofi. Meksikossa kehittynyt tauti saapui Eurooppaan Yhdysvalloista toimitetun siemenperunan mukana. Se pilasi satoja kaikkialla, mutta Irlannissa se kylvi kuolemaa, sillä valtaosa ihmisistä eli perunalla. Saari menetti lähes puolet väestöstään: miljoona kuoli nälkään ja tauteihin ja yli miljoona muutti pysyvästi muualle kurjuutta pakoon.

Perunaruttoa torjutaan tuholaismyrkyillä, mutta ruttosieni on tulossa entistä vastustuskykyisemmäksi. Lisähuolta tuottaa se, että ruttoa on kahta tyyppiä, A1 ja A2. Samaan perunanlehteen osuessaan ne voivat risteytyä ja tuottaa entistä ilkeämpiä sieniä. Euroopassa Irlannin kaltaista katastrofia ei enää synny, mutta jos rutto pääsee riehumaan täydellä voimallaan kehitysmaissa, tulos voi olla Irlantiakin pahempi.



Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Maailman paras ravintopaketti


Näin perunaa luonnehtii brittiläinen tietokirjailija ja valokuvaaja John Reader kesällä ilmestyneessä perunan historiassaan Propitious Esculent: The Potato in World History.

Peruna on hyvä energianlähde, sillä se sisältää runsaasti hiilihydraatteja. Siitä saa myös proteiinia enemmän kuin mistään muusta mukula- tai juureskasvista. Myös vitamiineja löytyy mukavasti, mutta rasvaa ei nimeksikään.


Proteiinia 1,9 g


Hiilihydraatteja 20,2 g


Hivenaineita
Kalium 379 mg
Fosfori 44 mg
Kalsium 5 mg
Rauta 0,3 mg


Vitamiineja
C 13 mg
B1 0,12 mg
B2 0,02 mg
B3 1,4 mg


Energiaa 87 kcal


Rasvaa 0,1 g


Kuitua 1,8 g


Pitoisuudet keitetyssä perunassa 100:aa grammaa kohti.


Lähde: FaoStat, International Year of Potato


Jo koko maailman ruokaa


Peruna on maailman neljänneksi tärkein ravintokasvi. Sitä viljellään jokaisella mantereella ja yli sadassa maassa. Vielä 1990-luvun alussa kehitysmaat kasvattivat vain noin neljäsosan maailman perunasta, mutta tätä nykyä niiden osuus 320 miljoonan tonnin vuosituotannosta on noin 52 prosenttia.


Kehitysmaat 165,2 miljoonaa tonnia
Teollisuusmaat 155,5 miljoonaa tonnia


Aasia ohitti Euroopan


Maanosittain tarkastellen 1990-luvun alussa suurin osa perunasta kasvatettiin ja syötiin Euroopassa. Nyt ykkösenä on Aasia. Myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on viime vuosina lyöty tuotantoennätyksiä, vaikka koko maailman vertailussa satoluvut ovat pieniä.




















Maanosa 

Sato, miljoonia tonneja

Aasia ja Oseania  137,2
Eurooppa 128,6
Pohjois-Amerikka  22,6
Afrikka  16,3
Etelä-Amerikka  16,0

Lähde: FaoStat 2007

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.