Näläntorjuntaa viljoja tehokkaammin. Pahenevaan ruokapulaan löytyy pelastus Andien ikivanhasta perusravinnosta perunasta. Näin uskovat maailman ruokaturvan rakentajat. Satoisan ja ravitsevan mukulan puolesta on tänä vuonna kampanjoitu kaikin voimin. Menossa on kansainvälinen perunavuosi



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Peruna-ateria pienessä Lajan kylässä oli valmis. Katselin hiukan epäillen höyryäviä ja ryppyisiä kuoripottuja, joita Rosamaria Ticona Coronel kääri valkeasta liinasta mökkinsä huojuvalle pöydälle.

- Se on chunoa, oikein hyvää, hän nauroi huomatessaan epäröintini. - Kuivatamme perunoita päivisin auringossa ja öisin pakkasessa ja aina aamulla puristamme niistä nesteen pois käsin. Kun jatkamme näin kolme viikkoa, chuno säilyy vaikka kuinka kauan.

Maistoin varovasti: vahvaa, maukasta ja kiinteää.


Viljelty 8 000 vuotta

Aimara-intiaanien resepti on tuhansia vuosia vanha. Se on perunan ensimmäisiä valmistusohjeita maailmassa, sillä perunan tarina alkoi täällä Perun ja Bolivian jakamalla Andien vuoristoylängöllä noin 8 000 vuotta sitten.

Näillä Titicacajärven rantatöyräillä metsästäjä-keräilijät tunnistivat syötäviksi kelpaavia villiperunoita ja kesyttivät niistä viljelykasveja. Myös jalostustyö käynnistyi täällä, ja inkojen imperiumin aikaan 1400-luvulla peruna ja erityisesti chuno oli valtakunnan tärkein henkivakuutus. Pakkaskuivatulla perunalla täytettiin joka vuosi varmuusvarastot, joilla torjuttiin nälänhätä, jos maissisato epäonnistui.

Nyt perunalle kaavaillaan yhtä tärkeää tehtävää - koko maailman mitassa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö Fao on valjastanut koneistonsa kehittämään perunasta maailman tärkeintä ruokakasvia, jonka avulla YK voisi täyttää vuosituhattavoitteensa, puolittaa köyhyyden ja nälän vuoteen 2015 mennessä.


Sopii avainkasviksi

Kurjuuden torjuntaan on löydettävä uusia keinoja. Viljan hinnannousu ja biopolttoaineiden lisääntyvä valmistus tyhjentävät vähäväkisten ennestäänkin vajaita vehnä-, maissi- ja riisikuppeja. Etenevä ilmastonmuutos ei sekään lupaa hyvää lämpimien seutujen kehitysmaille, joissa jo nyt kamppaillaan paitsi ruoan myös viljelymaan ja veden puutteen kanssa. Kun tähän lisätään arvio, jonka mukaan maailman väkiluku kasvaa sadalla miljoonalla syöjällä joka vuosi ainakin seuraavat 20 vuotta, ruokakriisin uhka pahenee entisestään.

Perunoita natustellessani katselin pellolla uurastavia viljelijöitä ja tajusin, miksi peruna on nostettu nälän torjunnan avainkasviksi.

Peruna sietää paljon karumpia oloja kuin viljat. Se viihtyy jopa täällä noin neljän kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Perunaa on helppo kasvattaa, eikä se vaadi valtavia peltoaloja. Se tuottaa satoa viljaa nopeammin, ja ravintoarvoltaankin se on parempi kuin ihmiskunnan tärkeimmät nykyiset ravinnonlähteet riisi, maissi ja vehnä.

Peruna on viljelijälleen myös viljoja vakaampi tulonlähde. Sen hinnan määrittävät paikalliset tuotantokustannukset ja sato-odotukset, eivät kansainvälisten raaka-ainemarkkinoiden heilahtelut, sillä vain murto-osa maailman perunasadosta päätyy ulkomaankauppaan.

Niinpä peruna sopii erinomaisesti pienviljelijöille, jotka muodostavat maailman köyhien suuren enemmistön mutta joilla on vähän viljelymaata eikä varoja maatalouskoneiden hankintaan.


Buumi tavoittanut köyhät

"Sitä mukaa kuin ruoan hinta kohoaa, peruna valtaa alaa viljakasvien vaihtoehtona", ennustaa Faon juuresasiantuntija NeBambi Lutaladio järjestön verkkosivuilla.

Lutaladio luonnehtii perunaa "kätketyksi aarteeksi". Hän tarkoittaa, että perunaa on ravinnonlähteenä aliarvioitu, "ei ole tajuttu, että peruna pitää ihmiskunnan pystyssä".

Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa. Perunasta on jo tullut mitä kansainvälisin kasvi. Sitä viljellään ja syödään jokaisessa maanosassa. 1990-luvun alusta tuotanto on kasvanut lähes viiden prosentin vuosivauhtia, nopeammin kuin useimpien muiden keskeisten ruokakasvien. Perunapellot peittävät nykyään 192 000 neliökilometriä, yli puolet Suomen pinta-alasta.

Mikä tärkeintä, perunabuumi on tavoittanut sekä Aasian runsasväkisimmät että Afrikan köyhimmät valtiot. Merkittävä rajapyykki saavutettiin vuonna 2004: kehitysmaat tuottivat tuolloin ensi kertaa yli puolet maailman perunasadosta.

Perunan uudesta voittokulusta esimerkiksi sopii Kiina, joka on nopeasti noussut maailman suurimmaksi perunantuottajaksi. Sen sato on jo kaksi kertaa niin suuri kuin entisen perunajätin Venäjän ja vastaa melkein neljäsosaa koko maailman tuotannosta. Kymmenet miljoonat ihmiset tarttuvat jo useammin perunakattilaan kuin riisikulhoon.


Kasvulle on tilaa

Niin Kiina kuin Intia, perunantuottajien kolmonen, ovat ilmoittaneet tavoitteekseen kaksinkertaistaa tuotantonsa ensi vuosikymmenen aikana, ja Afrikka seuraa Aasian jälkiä. Siellä perunan viljelyala kasvoi 120 prosenttia vuosina 1994-2004, eikä vauhtia ole aikomus hiljentää.

Tilaa kasvulle on yhä runsaasti. Kehitysmaiden perunankulutus henkeä kohti on edelleen vain neljäsosa Euroopan kulutuksesta.

Myös tuotannossa on paljon tehostamisen varaa.

- Maailman keskimääräinen perunasato hehtaaria kohti jää 15 tonniin, kun se Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa yltää 35-40 tonniin, muistuttaa Pamela Anderson, joka johtaa Kansainvälistä perunakeskusta CIP:tä Perun pääkaupungissa Limassa. Keskus luo toimintamalleja kehitysmaiden perunatutkimukselle ja tuotekehittelylle, joita ilman köyhiä on vaikea nostaa pois kurjuudesta.

Faon Lutaladio uskoo, että kehitysmaiden perunasadot voivat lähitulevaisuudessa kasvaa jopa 30 prosenttia. Silloin Afrikan karujen ylänkömaidenkin viljelijät korjaavat 25 tonnin sadon hehtaarilta kolmen kuukauden kasvatusrupeaman päätteeksi. Kun myös varastointia kehitetään ja hankkiudutaan eroon huonolaatuisesta perunasta, viljelijät pääsevät kiinni tuottoisaan ansionlähteeseen.


Genomi pitää selvittää

Nykyistä parempien lajikkeiden löytäminen on perunantuotannon lisäämisen kiireellisin ja suurin haaste. Tätä nykyä jalostustyö on hankalaa ja hidasta, sillä edes viljellyistä perunoista ei tiedetä riittävästi risteytyksiä ajatellen.

Pulmat johtuvat perunan perimästä. Kun useimpien eliöiden dna:ssa on kutakin geeniä kaksittain, perunalla on jokaisesta arviolta 40 000 geenistään neljä varianttia. Siten kahden lajikkeen liitosta voi syntyä yli 800 miljoonaa erilaista yhdistelmää. Tähän kaatui lupaava yritys risteyttää tavallinen ruokaperuna perunarutolle täysin immuunin meksikolaisen villiperunan kanssa. Syntyi vastustuskykyinen, mutta heikkosatoinen ja pahanmakuinen lajike.

Kestävämpien ja satoisampien lajikkeiden kehittäminen onnistuu vasta, kun perunan genomi on selvillä, uskoo Hollannin Wageningenin yliopiston kasvitieteilijä Christian Bachem. Hän toimii koordinaattorina kansainvälisessä tutkimusverkostossa PGSC:ssä, joka koettaa ratkaista perunan dna-ketjun vuoteen 2010 mennessä. Jos tavoite toteutuu, jalostustyö täsmentyy ja nopeutuu huomattavasti.


Rutto voi pilata kaiken

Ilman tietoa perimästä laajat perunaoperaatiot voivat valua tyhjiin. Uhkaksi nousee perunarutto, pääasiassa siemenperunassa piilotteleva sienitauti, joka leviää nopeasti ja tuhoaa sadon tehokkaasti.

Perunaruton hävitysvoimasta todistaa esimerkiksi Irlannin vuosien 1845-1849 nälkäkatastrofi. Meksikossa kehittynyt tauti saapui Eurooppaan Yhdysvalloista toimitetun siemenperunan mukana. Se pilasi satoja kaikkialla, mutta Irlannissa se kylvi kuolemaa, sillä valtaosa ihmisistä eli perunalla. Saari menetti lähes puolet väestöstään: miljoona kuoli nälkään ja tauteihin ja yli miljoona muutti pysyvästi muualle kurjuutta pakoon.

Perunaruttoa torjutaan tuholaismyrkyillä, mutta ruttosieni on tulossa entistä vastustuskykyisemmäksi. Lisähuolta tuottaa se, että ruttoa on kahta tyyppiä, A1 ja A2. Samaan perunanlehteen osuessaan ne voivat risteytyä ja tuottaa entistä ilkeämpiä sieniä. Euroopassa Irlannin kaltaista katastrofia ei enää synny, mutta jos rutto pääsee riehumaan täydellä voimallaan kehitysmaissa, tulos voi olla Irlantiakin pahempi.



Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Maailman paras ravintopaketti


Näin perunaa luonnehtii brittiläinen tietokirjailija ja valokuvaaja John Reader kesällä ilmestyneessä perunan historiassaan Propitious Esculent: The Potato in World History.

Peruna on hyvä energianlähde, sillä se sisältää runsaasti hiilihydraatteja. Siitä saa myös proteiinia enemmän kuin mistään muusta mukula- tai juureskasvista. Myös vitamiineja löytyy mukavasti, mutta rasvaa ei nimeksikään.


Proteiinia 1,9 g


Hiilihydraatteja 20,2 g


Hivenaineita
Kalium 379 mg
Fosfori 44 mg
Kalsium 5 mg
Rauta 0,3 mg


Vitamiineja
C 13 mg
B1 0,12 mg
B2 0,02 mg
B3 1,4 mg


Energiaa 87 kcal


Rasvaa 0,1 g


Kuitua 1,8 g


Pitoisuudet keitetyssä perunassa 100:aa grammaa kohti.


Lähde: FaoStat, International Year of Potato


Jo koko maailman ruokaa


Peruna on maailman neljänneksi tärkein ravintokasvi. Sitä viljellään jokaisella mantereella ja yli sadassa maassa. Vielä 1990-luvun alussa kehitysmaat kasvattivat vain noin neljäsosan maailman perunasta, mutta tätä nykyä niiden osuus 320 miljoonan tonnin vuosituotannosta on noin 52 prosenttia.


Kehitysmaat 165,2 miljoonaa tonnia
Teollisuusmaat 155,5 miljoonaa tonnia


Aasia ohitti Euroopan


Maanosittain tarkastellen 1990-luvun alussa suurin osa perunasta kasvatettiin ja syötiin Euroopassa. Nyt ykkösenä on Aasia. Myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on viime vuosina lyöty tuotantoennätyksiä, vaikka koko maailman vertailussa satoluvut ovat pieniä.




















Maanosa 

Sato, miljoonia tonneja

Aasia ja Oseania  137,2
Eurooppa 128,6
Pohjois-Amerikka  22,6
Afrikka  16,3
Etelä-Amerikka  16,0

Lähde: FaoStat 2007

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012