Piilaakso on ainakin kahteen otteeseen tuomittu Kuolemanlaaksoksi. Turhaan.Piilaaksolla menee edelleenkin hyvin. Se on maailman ainoa teknologiakeskittymä, josta ei matkusteta Piilaaksoon ottamaan oppia, miten teknologiasta tehdään menestystarina.


Turhaan.Piilaaksolla menee edelleenkin hyvin. Se on maailman ainoa
teknologiakeskittymä, josta ei matkusteta Piilaaksoon ottamaan oppia,
miten teknologiasta tehdään menestystarina.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005


Viimeksi Piilaakson kuolemaa povattiin vuosituhannen vaihteessa, kun tietotekniikkayrityksiin asetetut valtavat taloudelliset odotukset romahtivat ja it-kupla puhkesi. Kriisi iski erityisen pahasti Piilaaksoon, missä yritysten arvosta katosi kaksi kolmasosaa. Kymmenet yritykset tekivät konkurssin, ja joka toinen it-alan työpaikka hävisi.


Mikä on tilanne nyt?


Piilaakson "pääkaupungissa" San Joséssa kotitalouksien vuosikeskiansioksi arvioidaan noin 70 000 dollaria. Se on ylivoimaisesti korkein luku Yhdysvalloissa ja kaukana maan keskiansiosta, joka on miltei 30 000 taalaa pienempi.


Piilaaksoon myös virtaa rahaa solkenaan, sillä alue imee Yhdysvaltain riskipääomasta noin kolmanneksen. Viime vuonna laakson yritykset saivat venture capital -rahaa noin seitsemän miljardia dollaria. Samaan aikaan koko Euroopan riski-investoinneiksi arvioitiin noin 3,5 miljardia euroa eli hieman yli neljä miljardia dollaria.


Hyvä teknis-taloudellisen toimeliaisuuden mittari on myös patenttien määrä. Vuonna 2003, jolta viimeisin tilasto on, Piilaakson yrityksille myönnettiin 8 809 patenttia. Se on 18 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000 ja noin kymmenesosa koko Yhdysvaltain uusista patenteista. Tilastokeskuksen mukaan samana vuonna koko Suomessa haettiin vain 1 973 kotimaista patenttia, melkein neljänneksen vähemmän kuin huippuvuonna 2000.


Piilaaksolla siis menee edelleen hyvin - niin hyvin, että eri puolilta maailmaa saapuu ihmisiä katkeamattomana virtana etsimään Piilaakson salaisuutta. Kävijöillä ovat mielessä samat kysymykset: Miten tämä kaikki tehtiin? Miten Piilaaksosta tuli tietojenkäsittelyn pyhä maa, joka vetää kykyjä ja varoja kuin magneetti? Voisimmeko me toistaa saman omassa maassamme?


Milloin kaikki alkoikaan?


Monet pitävät Piilaakson tarinan alkupisteenä vuotta 1938, jolloin Palo Altossa aloitti äänilaitteiden testaamiseen tarkoitettuja audio-oskillaattoreita valmistava yritys. Sen perusti kaksi Stanfordin yliopiston sähköinsinööriä, William Hewlett ja David Packard, opettajansa professori Frederick Termanin rohkaisemina.


Terman oli sitä mieltä, että nuorukaisten kannatti kaupallistaa kehittämänsä tekniikka, ja hän osui oikeaan. Tarinan loppu on bisneshistoriaa - tai loppuahan ei ole nähtykään. HP on yksi it-talouden teknologiajohtajista.


Toisten mielestä Piilaakso sai alkunsa eräästä Mountain View’ssa 1957 tapahtuneesta irtisanoutumisesta. Tuolloin kahdeksan nuorta insinööriä marssi ulos transistoreita valmistavasta Shockley Semiconductor Labsista ja perusti Palo Altoon yrityksen, jonka nimeksi tuli Fairchild Semiconductor.


Tuo Shockleylta lähtenyt joukko tunnetaan tietokonenörttien tarinoissa lempinimellä Treacher-ous Eight, petollinen kahdeksikko. Kun tietää kahdeksikon myöhemmät vaiheet, herää epäilys, että nimen on keksinyt katkera William Shockley.


Joidenkin mielestä Piilaakson saagan juuria pitää etsiä niinkin kaukaa kuin 1900-luvun alusta, sillä jo tuolloin laaksossa toimi muutamia innovatiivisia teknologiayhtiöitä. Niin tai näin, maailman tietoisuuteen Piilaakson toi vasta puolijohteisiin perustuva tekniikka, joka liittyy vahvasti William Shockleyn vainoharhaiseen johtamistyyliin kyllästyneeseen kahdeksikkoon.


Insinöörit käynnistivät mikrokauden


Kahdeksikkoon kuului muun muassa Robert Noy-ce, joka 1959 loi Fairchildille menestystuotteen keksimällä integroidun piirin eli piilastun. Toinen jäsen Gordon Moore taas jäi histo-riaan julistamalla 1965 niin sanotun Mooren lain.


Mooren lain mukaan transistorien koko pienenee ja määrä piirilevyllä kasvaa niin, että prosessorien suoritusnopeus tuplaantuu aina puolentoista vuoden välein. Toistaiseksi tietotekniikan kehitys on seurannut Mooren ennustusta, ja tavallaan hänen laissaan kiteytyy koko it-ihme ja Piilaakson taikamaine. Juuri tietojenkäsittelyn hämmästyttävän nopea eksponentiaalinen kasvu ja siitä kumpuava ennennäkemättömän vilkas liiketoiminta ovat takoneet rahaa laaksoon.


Fairchildilla Noyce ja Moore ottivat vasta vauhtia. Jo 1968 he perustivat uuden tietotekniikan ja mikroelektroniikan yrityksen, Intelin. Vain kolme vuotta myöhemmin yritys valmisti maailman ensimmäisen mikroprosessorin.


Tästä alkoi kuohuva teknologian kehitys, ja seuraava suuri käännekohta nähtiin 1976, kun Steve Wozniakin suunnittelema personal computer Apple I tuli markkinoille tekijöidensä hirtehishuumorista kertovaan pedon luku -hintaan: 666,66 dollaria.


Kenties Apple I ei ollut aivan ensimmäinen pc. Joidenkin mielestä kunnia kuuluu Hewlett-Packardin pöytämalliselle 9100A-laskimelle, jota jo 1968 mainostettiin henkilökohtaisena tietokoneena. Kuitenkin juuri Applen tuoteperhe teki bisneshistoriaa. Asia selvisi hitaimmillekin viimeistään joulukuussa 1980, kun Apple toi osakkeensa pörssiin. Ne myytiin muutamassa minuutissa 22 dollarin kappalehintaan. Kyseessä oli näyttävin markkinoille tulo sitten vuoden 1956, jolloin Fordin osakkeet tulivat yleisesti kaupan.


Sen jälkeen Piilaaksosta on virrannut maailmalle innovaatio ja menestystuote toisensa perään. Aavistuksen niiden määrästä saa, kun tarkastelee luetteloa Piilaakson yrityksistä. Siitä löytyvät useimmat tietokonevallankumouksen kärkinimistä: Adobe, Cisco, Compaq, eBay, Google, Microsoft, Netscape, Sun ja monet muut.


Laskun jälkeen aina uusi buumi


Kaikesta loistosta huolimatta edes Piilaakson historia ei ole ollut yhtäjaksoista menestystä. Nousu on useita kertoja keskeytynyt hetkelliseen lamaan. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla laakson dynamiikka näytti kuihtuneen. Tietokoneita valmistettiin muuallakin, eikä laaksolla enää tuntunut olevan uutta annettavaa. Piilaaksoa kutsuttiin jo Kuolemanlaaksoksi, Valley of Death.


Kuitenkin ilmassa oli odotusta, joka liittyi kaikkien huulilla olevaan uuteen sanaan: internet. Elokuun alussa 1995 alkoi tapahtua. Vasta toista vuotta toiminut ja vähän tunnettu Netscape toi osakkeensa myyntiin. Siitä tuli historian kaikkien aikojen suurin ipo, initial public offering. Jo parin viikon päästä yhtiön arvo oli osakekurssilla mitaten miltei kaksi miljardia dollaria.


Varsinaisesti juuri Netscape aloitti www-vallankumouksen, joka sittemmin innoitti Business Week -lehden vertaamaan Piilaakson tarinaa Kalifornian 1850-luvun kultakuumeeseen. Nyt miehet eivät kuitenkaan tulleet vankkureilla vaan Mazdalla tai Toyotalla, ja leirinuotiolla laulettujen laulujen sijasta heitä yhdisti kännyköiden piipitys, lehti maalaili Silicon Valley -teemanumerossaan elokuussa 1997.


World wide web toi Piilaaksoon myös murhetta. Juuri sen ympärille syntyi lähes maailmanlaajuinen it-kupla ja vuosituhannen vaihteen talouskriisi. Kupla ei kuitenkaan ollut pelkkää ilmaa, sillä sen puhjettuakin internet-vallanku-mous jatkuu ja tahkoaa rahaa niin Piilaaksossa kuin muualla maailmassa.


Uskalletaan ottaa riskejä


Piilaakson tarina on niin uskomaton, ettei sitä yhdellä lukemalla ymmärrä. "Silicon Valley on planeettamme historian suurin laillisesti hankittu omaisuuskeskittymä", sanoo laakson kehitykseen 1970-luvulta asti osallistunut venture-kapitalisti John Doerr. Lausuma on melkoinen understatement. Piilaakso ei ole vain rikastuttanut omaa väkeään, vaan se on muuttanut koko maailmaa.


Ei siis ihme, että Piilaakso vetää kävijöitä, jotka toivovat pystyvänsä samaan. Ensin heidän on kuitenkin selvitettävä menestyksen resepti.


Piilaaksolaisten omissa analyyseissä nousee esiin monia erityispiirteitä, joita voi pitää alueen "arvokkaina salaisuuksina". Näihin kuuluu esimerkiksi bisneskulttuuri, jossa ei pelätä riskinottoa. Piilaakson historia onkin uskalluksen historiaa. Kerran toisensa perään työnantajansa jähmeyteen tai vastahakoisuuteen kyllästyneet nuoret radikaalit ovat perustaneet oman irrokin ja ryhtyneet toteuttamaan ajatuksiaan.


Piilaaksossa konkurssiakaan ei lueta häpeäksi tai liiketoiminnan esteeksi. Maine menee vasta, jos ei epäonnistumisen jälkeen uskalla yrittää uudelleen.


Yritetään omilla ideoilla


Yrittäjyyden henki onkin toinen Piilaakson vahvuus. Se imetään jo äidinmaidossa tai viimeistään yliopistossa. Esimerkiksi Stanfordin yliopisto rohkaisee aktiivisesti tutkijoitaan patentoimaan ideoitaan ja perustamaan yrityksiä. Yrittäjiä se taas rohkaisee yliopistollisiin jatko-opintoihin.


Asiaan kuuluu myös erittäin vahva yhteisöllisyyden tunne, joka turvaa myös yliopiston toimintaedellytykset. Stanford saa vuosittain entisiltä oppilailtaan lahjoituksina valtavia summia. Ennätys on toistaiseksi 400 miljoonaa dollaria, jonka Hewlett Foundation antoi 2001. Viime vuonna lahjoitukset kattoivat noin 16 prosenttia yliopiston budjetista.


Piilaaksossa ei myöskään lasketa muualta houkuteltavien yritysten varaan. Siellä tiedetään, että suhdanteiden heilahtaessa suuryritysten sivukonttorit pakkaavat tavaransa. Piilaakson omat yritykset ovat juurtuneet alueeseen ja toimintaympäristöön. Hewlett-Packardissa ei keskustella pääkonttorin siirtämisestä muualle.


Itse asiassa yrityksillä, ainakaan uusilla, ei yleensä edes ole tarvetta harkita muuttoa. Monien- aloittelevien yritysten ensimmäisiä asiakkaita ovat laakson toiset yritykset. Niistä saa tarvittaessa myös apua ja osaajia, sillä Piilaaksossa asiantuntijat kiertävät vilkkaasti yrityksestä yritykseen. Aidosti avoimet työmarkkinat ovatkin olennainen osa toimintaympäristöä.


Riskirahaa liikkuu riittävästi


Näyttääkin siltä, että Piilaakson menestys selittyy paljolti alueen tarjoamalla erikoislaatuisella toimintaympäristöllä. Sitä mieltä on muun muassa Stanfordin yliopiston management-tieteen emeritusprofessori, nykyinen start up -sijoittaja William F. Miller, joka käyttää bisnesympäristöstä sanaa habitaatti. Mitä parempi on habitaatti, sitä paremmat ovat liiketoiminnan edellytykset.


Uusien yrittäjien kannalta hyvän habitaatin tärkeimpiä puolia on rahoituksen ja nimenomaan riskirahoituksen hyvä saatavuus. Rahoittajien pitää olla valmiita ottamaan riskejä.


Tavallisella lainoituksella it-vallankumous olisi jäänyt tapahtumatta - tai ainakaan se ei olisi tapahtunut Piilaaksossa. Moni alan komeettayritys syntyi persaukisten innovaattoreiden unelmista, joita yksikään järkevä pankinjohtaja ei olisi kelpuuttanut lainan takuiksi. Onneksi kaikki eivät olleet järkeviä, ja ihme pääsi tapahtumaan.


Kontaktit kasaavat luovuutta


Innovaatioiden kannalta välttämätöntä on myös tutkijoiden, keksijöiden, tekniikan ja talouden asiantuntijoiden ja yrittäjien mahdollisimman monipuolinen ja rikas yhteydenpito. Kohtaamisissa syntyy uutta tietoa ja odottamattomia oivalluksia


Ihmisjoukon kasvaessa mahdollisten yhteyk-sien määrä kasvaa periaatteessa eksponentiaalisesti. Piilaakson yhteisö on riittävän suuri ja tiivis, niin että tämä usein epämääräinen ja epävirallinen mutta olennainen viestintä käy vilkkaana.


Kun hyvään habitaattiin vielä lisätään miellyttävä ilmasto - useimmat piilaaksolaiset muistavat mainita tämän seikan - on ymmärretty jotain olennaista Piilaakson talousihmeestä. Ilmastoa voi tässä pitää symbolina, joka kätkee taakseen kaikki vapaa-ajan viettoon liittyvät mahdollisuudet. Kun kilpaillaan parhaista ihmisistä, vapaa-ajan tarjonnalla on oma vetovoimansa, jota ei ole syytä väheksyä.


Nyt kehä ruokkii itseään


Tietysti Piilaaksolla on ollut onneakin. On osittain sattumaa, että juuri siellä tehtiin monia avainkeksintöjä, joiden varaan syntyi kokonaisia tekniikanaloja.


Sen sijaan se, että juuri siellä oli valmius muuttaa innovaatiot liiketoiminnaksi, ei ole sattumaa, ei ainakaan kokonaan. Piilaaksossa on määrätietoisesti vaalittu kokoon saatuja resursseja ja niiden avulla rakennettu infrastruktuuria, joka auttaa silloin tällöin väkisinkin tulevien vaikeiden aikojen yli.


Rehellisyyden nimessä on todettava, että Piilaaksolla menee hyvin, koska sillä on jo pitkään mennyt hyvin. Sinne tulee koko ajan uutta rahaa ja uusia osaajia siksi, että siellä on niitä ennestäänkin paljon. Sinne syntyy koko ajan valtavasti uusia yrityksiä siksi, että entisiäkin on tuhottomasti. Sen yliopistoihin hakeutuu huippukykyjä, koska heitä jo on siellä paljon ja tulokkaat haluavat kaltaistaan seuraa.


Menestys on positiivinen kehä, jonka toki pystyy tumpuloimaan mutta joka hyvin hoidettuna ruokkii itseään pitkään.


Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori, tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Parhaillaan hän työskentelee innovaatiojournalismin tutkijana Tampereen yliopistossa.


Kauhanen vieraili Piilaaksossa huhtikuussa osallistuessaan innovaatiojournalismin konferenssiin, jonka järjesti Stanfordin yliopiston Innovatiivisen oppimisen keskus SCIL. Innovaatiojournalismi on uusi ala, joka kehittää journalisteille työkaluja teknologian ja yhteiskunnan kehityksen seuraamiseen.

Tämä on Piilaakso
Silicon Valleyksi eli Piilaaksoksi kutsutaan San Franciscon eteläpuolella olevaa muutaman kymmenen kilometrin mittaista aluetta Highway 101:n varrella. Sen alku- tai päätepistettä ei ole koskaan tarkasti määritelty, mutta usein pohjoisrajaksi esitetään Redwood Cityä ja etelärajaksi San Joséta. Silloin alueella sijaitsee parikymmentä kaupunkia, jotka ovat kasvaneet niin kiinni toisiinsa, että kaupungin vaihtumisen huomaa vain tienvarren opasteista.


Alkuaan alue tunnettiin Santa Claran laaksona. Silicon Valley -nimensä se sai tietokoneteollisuuden kiihkeinä alkuaikoina. Nimeä käytti tiettävästi ensimmäisenä journalisti Don C. Hoefler 1971 Electronic News -viikkolehdessä.


Kukaan ei tiedä tarkalleen, montako teknologiayritystä alueella toimii, mutta kyllä niitä on tavattoman paljon. Kun matkustaa autolla tai junalla San Franciscosta San Joséen, parinkymmenessä minuutissa näkee useimpien maailmankuulujen it-yritysten pääkonttorin ja suuren joukon tutkimuskeskuksia.


Redwood City
Piilaakson pohjoinen portti - niin ainakin usein sanotaan. Pinta-ala 89,5 km², asukkaita 75 400.
Oracle (perustettu 1977) Maailman menestyneimpiä ohjelmistoyrityksiä. Keskittynyt tiedonhallinnan järjestelmiin. Vuoden 2004 liikevaihto 10,2 miljardia dollaria.


Menlo Park
Piilaakson rahoituskeskus, jossa toimii iso joukko riskisijoitusyrityksiä. Pinta-ala 45,1 km², asukkaita 30 800.
Kleiner Perkins Caufield & Byers (1972) Laakson tärkeimpiä riskirahoittajia. Ollut nostamassa maailmanmaineeseen ison joukon yrityksiä. Suojatteihin kuuluvat mm. Netscabe, Sun, Compaq, Genentech, America Online, Amazon ja Google.
AT&T Labs (1925 nimellä Bell Telephone Laboratories) Maailman johtavia viestintäteknologian tutkimuskeskuksia. Ollut kehittämässä useita keksintöjä, listalla mm. transistori, äänilevy, äänielokuva, tv-lähetys, faksi, suurtaajuustutka, aurinkokenno, laser, mikrosiru, digitaalinen tietokone, optinen kuitu, HDTV, Big Bang ja informaatioteoria. Tutkijoita palkittu Nobelin palkinnolla ainakin seitsemän kertaa.


Palo Alto
Stanfordin yliopiston kotikaupunki, Piilaakson varhaisia vetureita. Pinta-ala 66,4 km², asukkaita 58 500.
Stanford University (1885) Laakson ensimmäinen yliopisto, jonka perusti Kalifornian entinen kuvernööri Leland Stanford. Vanhemmat opinahjot kutsuivat Stanfordia hieman pilkaten Farmiksi, mutta yliopisto kasvoi nopeasti ja sai palvelukseensa professoreja, jotka tekivät tieteen ja tekniikan historiaa ja siinä sivussa edistivät yritystoimintaa. Varhaista Piilaaksoa voikin luonnehtia Stanfordin teknologiakyläksi. Yliopiston tutkijat ovat saaneet peräti 23 Nobelin palkintoa.
HP Hewlett-Packard Corporation (1939) Maailman suurimpia teknologiakonserneja. Valmistaa mm. tietokoneita, tulostimia ja laskimia. Oli laakson ensimmäisiä menestyjiä ja osallistui pc-vallankumoukseen ensi
metreistä alkaen. Liikevaihto 79 miljardia.
Shockley Semiconductor (1955) Laakson ensimmäinen puolijohdeyritys, jonka perusti William Shockley, yksi transistorin kehittäjistä. Yhtiö eli vain vuoden mutta käynnisti kehityksen, joka mullisti maailman.
Fairchild Semiconductor Company (1957) Shockleylta lähteneiden kahdeksan elektroniikkavelhon yritys, joka toi markkinoille ensimmäisen integroidun piirin. Toimii nykyään Mainessa.
Agilent Tecnhologies (1995) Puolijohteita, optisia verkkoja ja tieteellisiä instrumentteja valmistava
Hewlett-Packardin perillinen. Liikevaihto 8 miljardia.
Xerox PARC (1986) Maailman suurimpiin kuuluvan toimisto- ja painotietotekniikkavalmistajan tutkimuskeskus. Erikoistunut fysiikkaan, tietotekniikkaan ja sosiologiaan. Vaikuttanut merkittävästi mm. lasertulostimen, ethernetin ja tietokoneen graafisen käyttöliittymän kehittelyyn.


Mountain View
Piilaakson tärkeitä varhaisia keskuksia. Pinta-ala 31,7 km², asukkaita 70 700.
Microsoft (1975) Maailman johtava ohjelmistovalmistaja, jonka Windows-käyttöjärjestelmä ja Office-ohjelmat ovat saavuttaneet melkein yksinvaltiuden markkinoilla. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Redwoodissa Washingtonissa. Piilaaksossa sillä on muun muassa uusi suuri tutkimuskeskus. Liikevaihto 36,8 miljardia.
Netscape Communications
(1994 nimellä Mosaic) Internet-vallankumouksen käynnistäjiä. Navigator-selain oli yksi niistä innovaatioista, jotka avasivat tietoverkot maallikoille. Nykyisin Netscape on enää AOL Time Warnerin omistama brändinimi.
SGI Silicon Graphics (1982) Tietoteknologian kärkiyrityksiä. Erikoistunut visualisointijärjestelmiin, palvelinratkaisuihin ja tallennusmenetelmiin. Maailman tätä nykyä tehokkain supertietokone, Nasan Columbia, on rakennettu SGI:n Altix-alustalle. Liikevaihto 800 miljoonaa.
Google (1998) Maailman suosituimman internet-selaimen kehittäjä. Liikevaihto 3,2 miljardia.
Intuit (1983) Microsoftin harvoja menestyneitä kilpailijoita. Päätuotteita erilaiset taloushallinnon ohjelmat, kuten QuickBooks ja TurboTax. Liikevaihto 1,9 miljardia.
Nasa Ames Research Center (1939) Yksi Yhdysvaltain avaruushallinnon kymmenestä suuresta tutkimuskeskuksesta, jossa tätä nykyä etsitään eksoplaneettoja ja kehitään robonautteja.
Carnegie Mellon West (2001) Maineikkaan Pittsburghissa sijaitsevan yliopiston länsirannikon toimipiste.


Sunnyvale
Piilaakson sydän 1800-luvulla, jolloin laaksossa elettiin hedelmätarhoista. Teollinen kausi käynnistyi 1906 kaivostekniikkatehtaalla.
AMD, Advance Micro Devices (1969) Mikroprosessorien ja flash-muistien kärkivalmistajia. Tunnetaan erityisesti x86-yhteensopivista prosessoreistaan. Liikevaihto 5 miljardia.


Santa Clara
PIilaakson vanhimpia kaupunkeja. perustettu 1852, ja mikroprosessorikumouksen alkupiste.Pinta-ala 47,6 km², asukkaita 102 000.
NSC, National Semiconductor Corporation (1959) Elektroniikan kärkiyrityksiä, erikoistunut analogiseen tekniikkaan. Nettomyynti 1,98 miljardia.
Intel (1968) Prosessorien ja muistien valmistaja isolla V:llä. Menestys alkoi 1971 mikro-
prosessorin kehittämisestä. Vastasi monista pc-vallankumouksen teknisistä innovaatioista.
Liikevaihto 34,2 dollaria.
Sun Microsystems (1982) Maailman suuria tietokoneiden ja ohjelmistojen valmistajia.
Toi 1995 markkinoille ensimmäisen universaalin, eri valmistajien tietokoneissa toimivan
ohjelmointikielen Javan. Liikevaihto 11,2 miljardia.
Santa Claran yliopisto (1912) Laakson toiseksi vanhin yliopisto. Aloitti yksityisenä
lukiona 1851.


Cupertino
Piilaakson vauraimpia kaupunkeja, jota San Josén ohella pidetään laakson ytimenä. Pinta-ala 28,3 km², asukkaita 50 500.
Apple Corporation (1977) Pc-vallankumouksen käynnistäjiä. Perustajat Steven Wozniak ja Steve Jobs valmistivat kenties maailman ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneen, mutta ainakin he loivat ensimmäisen menestyksekkään pc-tuote-perheen. Liikevaihto 8,3 miljardia.
Compaq Computer Corporation (1982) Ensimmäisiä kannettavien tietokoneiden kehittäjiä. Kuuluu nykyään HP-konserniin. Vuonna 2002 toteutunut 25 miljardin dollarin fuusio oli suurin tietokoneteollisuudessa tapahtunut yritysjärjestely.


San José
Piilaakson "pääkaupunki", alueen ensimmäinen kaupunki; perustettu jo 1777, kun Kalifornia oli Espanjan siirtokunta. Pinta-ala 461,5 km², asukkaita 945 000, kolmannes koko laakson väestä. Joka neljäs kaupunkilainen on miljonääri.
Adobe Systems (1982) Digitaalisen suunnittelun ja kuvankäsittelyn pioneereja. Toiminta alkoi Post-Script-kuvauskielen kehittelystä. Liikevaihto 1,7 miljardia dollaria.
Cisco Systems (1984) Internet-pohjaisen IP-verkkoteknologian kärkiyrityksiä. Kehitti ensimmäisen kaupallisesti menestyneen reitittimen tietokoneiden yhteydenpitoon. Liikevaihto 22 miljardia.
Cypress Semiconductors (1982) Valmistaa monenlaisia tietokoneiden komponentteja, muun muassa USB-laitteita. Liikevaihto 950 miljoonaa.
eBay (1995) Nettihuutokauppa, joka muutamassa vuodessa nousi miljardiluokkaan. Liikevaihto 3,2 miljardia.
Sanmina SCI (1980) Elekroniikan suuria sopimusvalmistajia. Liikevaihto 12,2 miljardia.
IBM Almaden Research Center (1952) Maailman suurimman teknologiakonsernin tutkimuslaitos. Erikoistunut etenkin tietokantojen ja muistien kehitystyöhön. Vuonna 2001 Almadenin tutkijat onnistuivat ensimmäisinä käyttämään seitsemän qubitin kvanttitietokonetta.
San José State University (1972) Laakson ensimmäinen valtiollinen yliopisto. Oli myös ensimmäienn valtiollinen lukio. Aloitti toimintansa 1857.

Ulkoilu lapsena voi ehkäistä likinäköisyyttä. Silmä näet kaipaa luonnonvaloa.

Likinäköisyys lisääntyy hurjasti kehittyneissä maissa ja varsinkin Aasiassa, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Vuosisadan puolivälissä maailman ihmisistä joka toinen on likinäköinen ja voimakkaasti likinäköisiä on liki miljardi, arvioidaan laajassa katsauksessa Ophtalmology-tiedelehdessä.

Soulissa ja Singaporessa jo nyt yli 90 prosenttia kaksikymmentävuotiaista tarvitsee silmälasit. Länsi-Euroopassa arviolta joka toinen nuori aikuinen on likinäköinen.

Likinäköisyys vaikuttaa modernin elämäntavan vaivalta. Perimä selittää sitä vain osin.

Lukeminen ja jatkuva lähityöskentely lisäävät nykyisen käsityksen mukaan likitaitteisuutta, kuten myös sisällä oleskelu ja valon vähäisyys.

”Varhain aloitetun koulunkäynnin on todettu selvästi lisäävän likinäköisyyttä. Siihen ei ole kiinnitetty huomiota, kun suunnitellaan koulutuksen varhentamista”, sanoo vuosikymmeniä asiaa tutkinut silmälääkäri ja Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen.

Likinäköisyyttä lisäävät etenkin Aasian vaurailla alueilla kova pänttääminen jo lapsena sekä älylaitteisiin liimautuminen.

Ulkoilu lapsena sen sijaan näyttää ehkäisevän likinäköisyyttä. Niin sanotuen valoteorian mukaan ulkoilun hyöty seuraa siitä, että oleskellaan paljon luonnonvalossa.

Valoteoriaa tukee kansainvälinen tuore tutkimuskatsaus likinäköisyyden geneettisestä taustasta. Likinäköön nimittäin liittyvät erityisesti geenimuutokset soluissa, jotka vastaavat valon havaitsemisesta ja käsittelystä.

Kysely

Luitko itsesi likinäköiseksi?

Yksiköt löytyivät monikäyttöisistä käsistä.

Muinaisaikojen metsästäjille ja kalastajille riitti, että yhteinen saalis jaettiin silmämääräisesti asianmukaisiin osiin. Tarpeen tullen mittana voitiin käyttää puusta tai tuohesta valmistettua lapiomaista kouraa. Tärkeitä mittavälineitä olivat omat kädet.

Peukalo tarkoitti myös peukalon leveyttä eli ruotsalaisittain tuumaa, neljästä muusta sormesta muodostui kämmenen leveys. Kun kämmenet pantiin rinnakkain, syntyi kahmalo. Kyynärpään ja keskisormen pään välinen etäisyys oli kyynärä. Kun kädet levitettiin sivulle suoriksi, matka keskisormien päiden välillä oli syli eli kolme kyynärää, nykymitoissa vajaat kaksi metriä.

Kansainväliset mitat ja painot ovat tulleet tarpeellisiksi viimeistään silloin, kun on alettu käydä kauppaa. Yleisenä ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että eri tuotteita mitattiin erilaisilla järjestelmillä ja samannimisetkin mitat olivat käytännössä paikallisia ja keskenään erisuuruisia.

Valtaosa Euroopan maista alkoi siirtyä yhtenäiseen desimaali- ja metrijärjestelmään vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Kansainvälinen mitta- ja painotoimisto valmisti jokaiselle valtiolle mallimetrin ja kilogramman. Perusyksikön nimitys metri tuli ranskan mittaa tarkoittavasta sanasta mètre, koska järjestelmäkin oli kehitetty Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Jotkin vanhat mitat ovat säilyneet nykypäiviin asti erikoiskäytössä. Perunoita myydään torilla kapoittain, joka nykyään vastaa viittä litraa. Kappa on vanha germaaninen laina, joka merkitsee al­kuaan mittaa.

Halkomittana tunnettu motti on lainaa ruotsin sanasta mått. Ruotsista lainattu pienen rasian nimitys aski on täsmentynyt 20 savuketta sisältävän pakkauksen nimitykseksi.

Kannu on vanha vetomitta, jonka nimi tulee ruotsin sanasta kanna. Kannu oli kaksi tuoppia eli reilut kaksi ja puoli litraa. Tuoppi on tarkoittanut sekä juoma-astiaa että siihen mahtuvan nesteen määrää. Se on lainattu keskiajalla joko ruotsista tai alasaksasta. Entisajan tuoppi veti reilun litran, nykyään nimitetään isoksi tuopiksi puolen litran olutannosta.

Omaperäinen töttö on vanhastaan ollut tuohitorven nimitys, joka kuvailee tuohitorvesta lähtevää ääntä. Putken tai suppilon muotoisia töttöjä tai tötteröitä on myöhemmin alettu kääriä paperista esimerkiksi makeisten kääreiksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös vohvelista valmistetut jäätelötötteröt.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018