Kuuluisin fossiilihuijaus menetti uskottavuutensa vasta, kun Afrikasta alkoi kertyä todellisia ihmisen kantamuotoja.


kun Afrikasta alkoi kertyä todellisia ihmisen kantamuotoja.




Vuonna 1912 Lontooseen mahtui vain yksi puheenaihe: Piltdownin ihminen. Suuri yleisö oli tuskin ehtinyt niellä ajatusta, että kehityimme apinasta, kun välimuoto löytyi aivan takapihalta.

Kohu-uutisen kertoi harrastelijageologi ja lakimies Charles Dawson Lontoon geologisen seuran kokouksessa vuonna 1912.

Dawson oli saanut ensimmäiset kallon kappaleet Piltdownin louhoksen työmiehiltä jo vuonna 1908. Löydön innostamana hän teki louhoksessa omia kaivauksia ja keräsi lisää fossiileja. Näistä kappaleista paleoiktyologi eli kalafossiilien tutkija Arthur Smith Woodward kokosi kallon.

Kallon yläosan ihmismäisyys ja alaleuan apinamaisuus saivat Woodwardin päättelemään, että kyseessä oli "puuttuva lenkki" ihmisen ja apinan välillä.


Toinen kallo vakuutti aikalaiset

Kaikki asiantuntijat eivät heti vakuuttuneet välimuodon oikeellisuudesta. Kallon 1920-luvulla tutkinut anatomi Franz Weidenreich väitti, että sen yläosa kuului ihmiselle ja alaleuka orangille, jonka hampaat oli viilattu.

Väittelyä käytiin pari vuotta, kunnes Piltdownista alkoi paljastua lisää fossiileja. Ensin löytyi hammas, joka muistutti suuresti Piltdownin ihmisen hammasta. Tämän jälkeen oli vuorossa jonkinlainen työkalu, joka oli tehty norsun syöksyhampaasta. Vihdoin vuonna 1915 saatiin uusia kallonkappaleita: Piltdownin ihminen II.

Tähän mennessä louhoksella oli vieraillut Dawsonin lisäksi sellaisia ajan valovoimaisia vaikuttajia kuin Sherlock Holmesin luoja Arthur Conan Doyle, pekinginihmisen löytänyt jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin ja Lontoon luonnonhistoriallisen museon kuraattori Martin Hinton.

Toinen kallo vakuutti epäilijätkin fossii¬lien aitoudesta - yksi löytö voisi olla lavastusta muttei kaksi, pääteltiin.


Apinamainen vääristä kohdista

Piltdownin ihmisen maine kesti yli kymmenen vuotta, Englannissa kauemminkin.

1920-luvulta alkaen Afrikasta alkoi kuitenkin löytyä yhä uusia hominidien fossiileja, jotka olivat räikeässä ristiriidassa Piltdownin ihmisen kanssa. Siinä missä Piltdownin versioilla oli ihmismäinen kallokoppa ja apinamainen leuka, afrikkalaisilla fossiileilla oli apinamainen kallokoppa ja ihmismäinen leuka. Kuten paleontologi Sherwood Washburn totesi: "Ihmisen evoluutio vaikutti järkeenkäyvältä, kunhan Piltdownin ihmistä ei otettu lukuun."

Piltdownin ihmisestä tuli 1930-luvun edetessä kummajainen. Amerikkalaiset eivät halunneet ajatella sitä lainkaan, ja brittienkin oli ennen pitkää selvitettävä välinsä sen kanssa. 1950-luvun alussa tämän teki komitea, joka kallon tutkittuaan tiesi vuorenvarmasti: Huijausta! Piltdownin ihmisessä oli vain kolmannes ihmistä. Kallokoppa oli ihmisen mutta alaleuka orangin ja osa hampaista, jotka oli viilattu kapeammiksi, simpanssin. Luut oli saatu vanhan näköisiksi käsittelemällä niitä kromihapon ja jonkin rautayhdisteen seoksella.


"Krikettimailakin" meni täydestä

Huijauksen tekijä ei ole koskaan paljastunut, ja mahdollisiksi syyllisiksi on nostettu vuo¬sien varrella lähes kaikki tapaukseen jotenkin osallistuneet. Voimakkaimmat epäilyt ovat kohdistuneet Dawsoniin, Conan Doyleen ja Teilhard de Chardiniin tai näiden kolmen muodostamaan koplaan.

1980-luvulla New Scientistissa julkaistun haastattelusarjan myötä Piltdownin legenda sai uuden käänteen. Osoittautui, että Hinton epäili löytöä lavastukseksi alusta lähtien ja yritti paljastaa sen.

Hinton salakuljetti louhokselle niin kehnosti viilatun simpanssinhampaan, että sen olisi pitänyt herättää epäilyt. Siitä tuli kuitenkin lisätodiste aitoudesta. Sitten hän veisti norsun syöksyhampaasta niin kömpelön krikettimailan, että Piltdownin ihminen joutuisi naurunalaiseksi. Toisin kävi, Dawson ja Woodward kirjoittivat siitä tieteellisen artikkelin.

Kuka kuljetti louhokselle Piltdown II:n, on epäselvää. Jotkut uskovat, että Hinton oli pääpiru koko jupakan takana.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.