Pingviinien markettiin jo 215 kilometriä

klo 14:03 | 19.11.2009

Päivitetty

klo 14:03 | 19.11.2009

Ruokahuolto muuttui maratonuinniksi.
Patagonianpingviinit eivät ehdi lekotella pallonpuoliskonsa kesässä. Ihminen ja ilmastonmuutos ovat tehneet ruokahuollosta maratonuintia.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Olemme tottuneet yhdistämään pingviinit lumeen ja jäähän, mutta patagonianpingviini kasvattaa poikasensa eteläisen Amerikan kuivilla ja kuumilla kivirannoilla Argentiinassa, Chilessä ja Britannialle kuuluvissa Falklandinsaarissa. Juuri nyt merellä talvehtineita lintuja on rannikolla pesimässä. Erityisen paljon niitä on saapunut Argentiinan Punta Tomboon, missä lämpömittari näyttää usein jopa 40:tä astetta.

- Helle on näille pingviineille tuttu juttu, mutta ihminen ja ilmastonmuutos ovat tehneet niiden elämästä ankaraa kamppailua, toteaa maailman johtava patagonianpingviinien asiantuntija Dee Boersma, Washingtonin yliopiston ympäristötieteen professori.

- Kuiva autiomaa yllättää nyt rankkasateilla. Ne muuttavat pingviinien pesäkuopat vesisammioiksi, ja poikasia hukkuu, Boersma kuvailee.

Kala karkaa kauemmas

Tulviakin tukalampi ongelma on El Niño. Se on tihentänyt sykliään ja muuttanut meren virtauksia. Tämän takia pingviinien ravinto - pikkukalat, nilviäiset ja äyriäiset - kulkeutuu yhä kauemmaksi rannikolta. Tehokalastus kiristää ruokapulaa entisestään: - Kun ihmiset imuroivat meriä aina vain kiivaammin, pingviineille ei jää kohta mitään, Boersma kiteyttää.

Satelliittipaikantimet paljastavat, että Punta Tombon pingviinit joutuvat uimaan ruoan perässä nyt satakunta kilometriä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

- Se on kova paikka niin uimarille kuin kumppanille. Kun toinen saalistaa, toinen odottaa nälissään pesässä, Boersma huomauttaa. - Poikasten synnyttyä tilanne muuttuu kriittiseksi, sillä kalanhakijan on onnistuttava keräämään evästä paljon enemmän.

Boersman punnitusten mukaan naaras hylkää pesän, jos sen oma paino putoaa alle 2,8 kilogramman. Pingviinit sietävät paastoa, jos ne ovat pystyneet tankkaamaan itsensä pulskaksi ennen pesimistä. Nykyään tämä ei aina onnistu.

Vuoron perään matkaan

Ensimmäisenä ravinnonhakuun pääsevät koiraat - ihan käytännön syistä: ne ovat nälkäisimpiä, sillä ne ovat paastonneet naaraita pidempään. Koiraat näet rantautuvat pari viikkoa ennen puolisoitaan varaamaan ja valmistelemaan pesäkolot.

Koiraat odottavat yleensä, että ensimmäinen muna pyörähtää pesään, ja suuntaavat vasta sitten merelle. Kalareissu vie noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen koiras asettuu hautomaan ja naaras pääsee puolestaan pariksi viikoksi syömään.

Hautominen vie tavallisesti 42 päivää, ja vaikka vahdinvaihtotahti kiihtyykin poikasten kuoriutuessa, petojen pelossa vanhemmat eivät uskalla jättää poikasiaan ilman valvovaa silmää ainakaan kuukauteen. Isommat poikaset kuitenkin tarvitsevat niin paljon sapuskaa, että lopulta kummankin vanhemman on lähdettävä yhtä aikaa markettiin.

Poikaset uskaltautuvat mereen kahden-neljän kuukauden ikäisinä. Kun jälkikasvu on saatu pesästä, vanhemmat lähtevät vielä kerran keräämään ravintoa paastoa varten. Ennen talvivesille siirtymistä ne nimittäin vaihtavat höyhenpukunsa uuteen.

Dumppaus saatiin kuriin

Dee Boersma kutsuttiin ensi kerran Punta Tomboon 1982, kun japanilainen yhtiö halusi ryhtyä tekemään patagonianpingviinistä öljyä, lihaa ja golfkäsineitä. Boersma tuli ja totesi, ettei yhdyskunta kestä suunniteltua 40 000 yksilön vuosiharvennusta, ja lupa evättiin.

- Tuolloin pesiviä pareja oli vielä 300 000, kun niitä nyt on ilman tarkoituksellista pyyntiäkin enää 200 000, Boersma summaa.

Aiemmin pahin pingviinien tuhoaja oli laivoista dumpattu öljy. Boersman arvion mukaan 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa yli 40 000 patagonianpingviiniä kuoli öljyyn joka vuosi. - Kun nostimme asiasta ison älämölön, laivareittejä siirrettiin 40 kilometriä, ja tilanne parani radikaalisti.

- Kävelin viime maaliskuussa 25 kilometriä rantaviivaa enkä löytänyt ainoatakaan öljyn tahrimaa pingviiniä, Boersma iloitsee.

Yhdessä voimme hyvin

Dee Boersman mukaan öljykuolemien väheneminen on hyvä esimerkki siitä, että ihminen voi halutessaan vaikuttaa asioihin. Hän painottaa, ettei pingviinien suojelussa ole edes kysymys pelkistä linnuista vaan myös meistä itsestämme.

- Pingviinit ovat kuin kanarialinnut kaivoksissa: ne kertovat, mikä on yhteisen ympäristömme tila. Kun pingviinit voivat hyvin, mekin voimme hyvin. Ja toisin päin.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Artikkeli perustuu Dee Boersman sähköpostihaastatteluun ja esitelmään, jonka hän piti Yhdysvaltain helmikuisella tiedeviikolla Chicagossa.
Lue Punta Tombon pingviinien tuoreimmat kuulumiset:
mesh.biology.washington.edu/penguinProject/

Vain viidellä menee hienosti

Frakkitakkeja elää Antarktiksen jääkenttien lisäksi Etelämannerta ympäröivissä saarissa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Oseaniassa. Patagonianpingviinit eivät ole ainoat, joiden elämä on koventunut. Maailman 18 pingviinilajista vain viisi on toistaiseksi turvassa. Neljä niistä asuu Etelämantereella ja yksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
www.iucnredlist.org/

Macquarienpingviini
Eudyptes schlegeli
Vaarantunut

Pohjoisenkalliotöyhtöpingviini
Eudyptes moseleyi
Häviämässä

Etelänkalliotöyhtöpingviini
Eudyptes chrysocome
Vaarantunut

Snaressaarten pingviini
Eudyptes robustus
Vaarantunut

Kultatöyhtöpingviini
Eudyptes chrysolophus
Vaarantunut

Vuonopingviini
Eudyptes pachyrhynchus
Vaarantunut

Pystytöyhtöpingviini
Eudyptes sclateri
Häviämässä

Myssypingviini
Pygoscelis antarcticus
Elinvoimainen

Valkokulmapingviini
Pygoscelis papua
Silmällä pidettävä

Afrikanpingviini
Spheniscus demersus
Vaarantunut

Patagonianpingviini
Spheniscus magellanicus
Silmällä pidettävä

Jääpingviini
Pygoscelis adeliae
Elinvoimainen