Ruokahuolto muuttui maratonuinniksi.
Patagonianpingviinit eivät ehdi lekotella pallonpuoliskonsa kesässä. Ihminen ja ilmastonmuutos ovat tehneet ruokahuollosta maratonuintia.




Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Olemme tottuneet yhdistämään pingviinit lumeen ja jäähän, mutta patagonianpingviini kasvattaa poikasensa eteläisen Amerikan kuivilla ja kuumilla kivirannoilla Argentiinassa, Chilessä ja Britannialle kuuluvissa Falklandinsaarissa. Juuri nyt merellä talvehtineita lintuja on rannikolla pesimässä. Erityisen paljon niitä on saapunut Argentiinan Punta Tomboon, missä lämpömittari näyttää usein jopa 40:tä astetta.

- Helle on näille pingviineille tuttu juttu, mutta ihminen ja ilmastonmuutos ovat tehneet niiden elämästä ankaraa kamppailua, toteaa maailman johtava patagonianpingviinien asiantuntija Dee Boersma, Washingtonin yliopiston ympäristötieteen professori.

- Kuiva autiomaa yllättää nyt rankkasateilla. Ne muuttavat pingviinien pesäkuopat vesisammioiksi, ja poikasia hukkuu, Boersma kuvailee.


Kala karkaa kauemmas

Tulviakin tukalampi ongelma on El Niño. Se on tihentänyt sykliään ja muuttanut meren virtauksia. Tämän takia pingviinien ravinto - pikkukalat, nilviäiset ja äyriäiset - kulkeutuu yhä kauemmaksi rannikolta. Tehokalastus kiristää ruokapulaa entisestään: - Kun ihmiset imuroivat meriä aina vain kiivaammin, pingviineille ei jää kohta mitään, Boersma kiteyttää.

Satelliittipaikantimet paljastavat, että Punta Tombon pingviinit joutuvat uimaan ruoan perässä nyt satakunta kilometriä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

- Se on kova paikka niin uimarille kuin kumppanille. Kun toinen saalistaa, toinen odottaa nälissään pesässä, Boersma huomauttaa. - Poikasten synnyttyä tilanne muuttuu kriittiseksi, sillä kalanhakijan on onnistuttava keräämään evästä paljon enemmän.

Boersman punnitusten mukaan naaras hylkää pesän, jos sen oma paino putoaa alle 2,8 kilogramman. Pingviinit sietävät paastoa, jos ne ovat pystyneet tankkaamaan itsensä pulskaksi ennen pesimistä. Nykyään tämä ei aina onnistu.


Vuoron perään matkaan

Ensimmäisenä ravinnonhakuun pääsevät koiraat - ihan käytännön syistä: ne ovat nälkäisimpiä, sillä ne ovat paastonneet naaraita pidempään. Koiraat näet rantautuvat pari viikkoa ennen puolisoitaan varaamaan ja valmistelemaan pesäkolot.

Koiraat odottavat yleensä, että ensimmäinen muna pyörähtää pesään, ja suuntaavat vasta sitten merelle. Kalareissu vie noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen koiras asettuu hautomaan ja naaras pääsee puolestaan pariksi viikoksi syömään.

Hautominen vie tavallisesti 42 päivää, ja vaikka vahdinvaihtotahti kiihtyykin poikasten kuoriutuessa, petojen pelossa vanhemmat eivät uskalla jättää poikasiaan ilman valvovaa silmää ainakaan kuukauteen. Isommat poikaset kuitenkin tarvitsevat niin paljon sapuskaa, että lopulta kummankin vanhemman on lähdettävä yhtä aikaa markettiin.

Poikaset uskaltautuvat mereen kahden-neljän kuukauden ikäisinä. Kun jälkikasvu on saatu pesästä, vanhemmat lähtevät vielä kerran keräämään ravintoa paastoa varten. Ennen talvivesille siirtymistä ne nimittäin vaihtavat höyhenpukunsa uuteen.


Dumppaus saatiin kuriin

Dee Boersma kutsuttiin ensi kerran Punta Tomboon 1982, kun japanilainen yhtiö halusi ryhtyä tekemään patagonianpingviinistä öljyä, lihaa ja golfkäsineitä. Boersma tuli ja totesi, ettei yhdyskunta kestä suunniteltua 40 000 yksilön vuosiharvennusta, ja lupa evättiin.

- Tuolloin pesiviä pareja oli vielä 300 000, kun niitä nyt on ilman tarkoituksellista pyyntiäkin enää 200 000, Boersma summaa.

Aiemmin pahin pingviinien tuhoaja oli laivoista dumpattu öljy. Boersman arvion mukaan 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa yli 40 000 patagonianpingviiniä kuoli öljyyn joka vuosi. - Kun nostimme asiasta ison älämölön, laivareittejä siirrettiin 40 kilometriä, ja tilanne parani radikaalisti.

- Kävelin viime maaliskuussa 25 kilometriä rantaviivaa enkä löytänyt ainoatakaan öljyn tahrimaa pingviiniä, Boersma iloitsee.


Yhdessä voimme hyvin

Dee Boersman mukaan  öljykuolemien väheneminen on hyvä esimerkki siitä, että ihminen voi halutessaan vaikuttaa asioihin. Hän painottaa, ettei pingviinien suojelussa ole edes kysymys pelkistä linnuista vaan myös meistä itsestämme.

- Pingviinit ovat kuin kanarialinnut kaivoksissa: ne kertovat, mikä on yhteisen ympäristömme tila. Kun pingviinit voivat hyvin, mekin voimme hyvin. Ja toisin päin.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Artikkeli perustuu Dee Boersman sähköpostihaastatteluun ja esitelmään, jonka hän piti Yhdysvaltain helmikuisella tiedeviikolla Chicagossa.
Lue Punta Tombon pingviinien tuoreimmat kuulumiset:
mesh.biology.washington.edu/penguinProject/


Vain viidellä menee hienosti

Frakkitakkeja elää Antarktiksen jääkenttien lisäksi Etelämannerta ympäröivissä saarissa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Oseaniassa. Patagonianpingviinit eivät ole ainoat, joiden elämä on koventunut. Maailman 18 pingviinilajista vain viisi on toistaiseksi turvassa. Neljä niistä asuu Etelämantereella ja yksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
www.iucnredlist.org/


Macquarienpingviini
Eudyptes schlegeli
Vaarantunut


Pohjoisenkalliotöyhtöpingviini
Eudyptes moseleyi
Häviämässä


Etelänkalliotöyhtöpingviini
Eudyptes chrysocome
Vaarantunut


Snaressaarten pingviini
Eudyptes robustus
Vaarantunut



Kultatöyhtöpingviini
Eudyptes chrysolophus
Vaarantunut 


Vuonopingviini
Eudyptes pachyrhynchus
Vaarantunut


Pystytöyhtöpingviini
Eudyptes sclateri
Häviämässä


Myssypingviini
Pygoscelis antarcticus
Elinvoimainen


Valkokulmapingviini
Pygoscelis papua
Silmällä pidettävä


Afrikanpingviini
Spheniscus demersus
Vaarantunut


Patagonianpingviini
Spheniscus magellanicus
Silmällä pidettävä


Jääpingviini
Pygoscelis adeliae
Elinvoimainen


Perunpingviini
Spheniscus humboldti
Vaarantunut


Galápagosinpingviini
Spheniscus mendiculus
Häviämässä


Sinipingviini
Eudyptula minor
Elinvoimainen


Keisaripingviini
Aptenodytes forsteri
Elinvoimainen


Kuningaspingviini
Aptenodytes patagonicus
Elinvoimainen


Keltasilmäpingviini
Megadyptes antipodes
Häviämässä 

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.