Kolmen viikon kuluttua julkistetaan uusimman Pisa-kierroksen tulokset. Mitä ne kertovat?

Teksti: Kirsi Heikkinen

Kolmen viikon kuluttua julkistetaan uusimman Pisa-kierroksen tulokset. Mitä ne kertovat?

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

Suomen koululaiset maailmanmaineeseen nostanut Pisa on maailman suurimpia oppimistutkimuksia. Viime vuonna melkein puoli miljoonaa 15-vuotiasta ratkoi ohjelman neljännen kierroksen tehtäviä. Mitä megatutkimus oikeastaan mittaa?– Sitä, millaiset valmiudet peruskoulunsa päättävillä nuorilla on pärjätä jatko-opinnoissa, työssä ja arkielämässä, sanoo Suomen Pisa-koordinaattori, professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta.Pisa ei mittaa, kuinka hyvin koulun opetukset osataan toistaa kokeessa, vaan miten nuori kykenee soveltamaan kaikkea siihen mennessä oppimaansa. Tehtävissä analysoidaan usein sanomalehdistä, tieteellisistä artikkeleista, internetistä tai kirjallisuudesta valittuja materiaaleja. Ne vaativat kykyä tunnistaa olennaiset seikat ja muokata ne ratkaistavaan muotoon.– Esimerkiksi matemaattiset ongelmat tulevat elämässä harvoin vastaan puhtaan matematiikan muodossa, vaan ne yhdistyvät yleensä tekstiin. Joudumme ratkomaan erilaisia yhtälöitä tuon tuosta, vaikka emme niitä aina sellaisiksi tunnista.

Kuin omenoita vertailisi

Pisa luotaa myös sitä, mikä osaamisen eroja voi selittää. Kansainvälisen vertailun avulla on mahdollista ruotia erilaisten koulujärjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Kymmenien kielten, kulttuurien ja järjestelmien kirjo tekee kuitenkin megatutkimuksen toteuttamisesta enemmän kuin haasteellista. Välijärven mukaan tilanne on etäisesti samankaltainen kuin puntaroisi erilaisten omenoiden ominaisuuksia. Teoreettisen viitekehyksen ja tehtävien valmistelu nieleekin vuosia, ja työhön osallistuvat kymmenet matematiikan, lukutaidon ja luonnontieteiden oppimisen huippuasiantuntijat eri puolilta maailmaa.

Muutokset näkyviin

Koska Pisa on pitkäjänteinen ohjelma, se kertoo myös osaamisen muutoksista. Ensimmäinen tutkimus järjestettiin kymmenen vuotta sitten, ja siinä painotettiin lukutaitoa. 2003 keskityttiin matematiikkaan, 2006 pääalue oli luonnontiede. 2009 kierros alkoi alusta eli painopisteenä oli jälleen lukutaito.Tähän asti Suomi on ollut aina tuloslistan kärjessä, ja hyvää sijoitusta odotetaan joulukuussakin, kun uudet tulokset julkaistaan.  Uusimmassa tutkimuksessa oli ensi kertaa mukana sähköisten tekstien lukutaito-osio. Siihen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja Suomi jätti sen väliin. Seuraavassa kokeessa osio on kaikille pakollinen. Välijärvi epäilee, etteivät sen tulokset tule olemaan suomalaisille mairittelevia. Sähköinen lukutaito edellyttää perinnäistä monipuolisempaa taitoa etsiä, arvioida ja yhdistellä muodoltaan vaihtelevaa tietoa eri lähteistä.– Toisin kuin moni meistä luulee, Suomi ei ole enää mikään tietotekniikan ihmemaa. Tietokoneympäristön opiskelu on kouluissamme valitettavasti jäänyt lapsenkenkiinsä.

Paljon heikkoa muualla

Välijärven mukaan tutkimusohjelma on osoittanut, että suomalaisen koulun perusta on hyvä. Erityisesti olemme onnistuneet heikoimpien oppijoiden tukemisessa: huonoimmat oppilaamme ovat parempia kuin missään muualla. – Suomessa osaaminen ei nivoudu voimakkaasti sosiaaliseen taustaan, kouluun tai asuinpaikkaan, Välijärvi sanoo. Erityisen silmiinpistävää on erojen vähäisyys koulujen välillä: heikoimminkin menestyvät koulut ovat lähes OECD-maiden keskitasoa.Kaikkialla tilanne ei ole yhtä kaunis. Joka viidennessä Pisaan osallistuvassa maassa vähintään puolet nuorista sijoittuu luonnontieteissä riskiryhmään eli heidän taitonsa eivät yllä alimman tason yläpuolelle. Matematiikassa peräti 90 prosenttia nuorista kuuluu joissakin maissa riskiryhmään, lukutaidossa 70–80 prosenttia.  – Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on toki Suomessakin, Välijärvi muistuttaa. 5–8 prosentilla suomalaisnuorista osaaminen on kehnoa vähintään yhdellä, usein kaikilla kolmella osa-alueella. Tähän liittyy yleensä myös hatara opiskelumotivaatio sekä vähäinen usko omiin kykyihin.

Meillä sukupuolierot suuria

– Suomessa asenteiden ja osaamisen yhteys on ylipäätään hyvin voimakas, Välijärvi kertoo. Nuorten uskomukset, asenteet ja kiinnostukset ovat kansainvälistä keskitasoa, mutta tyttöjen ja poikien väliset erot ovat meillä poikkeuksellisen suuria. – Tytöt arvostavat koulutusta jonkin verran enemmän kuin pojat, mutta suurimmat erot liittyvät oppiaineisiin. Nuoret ajattelevat varsin konservatiivisesti: matematiikka on poikien­ ja lukeminen tyttöjen juttu.Luetun ymmärtämisessä tyttöjen ja poikien välinen ero on ollut koko 2000-luvun vertailumaiden suurin. Tämä selittyy pitkälti juuri sillä, että poikia ei lukeminen innosta keskimäärin lainkaan samalla tavalla kuin tyttöjä, jotka kahlaavat kirjoja myös vapaa-ajallaan.Matematiikassa sukupuoliero on osaamisessa hyvin pieni, sen sijaan asenne-ero tyttöjen ja poikien välillä on vertailumaiden suurimpia.– Useimpia tyttöjä matematiikka ei kiinnosta, eivätkä he usko omiin kykyihinsä tällä alueella. Suomessa tyttöjen luottamus omiin matematiikan taitoihin on kehnoa silloinkin, kun todellinen osaaminen on oivallista. Tämä ohjaa tyttöjä valitsemaan vain harvoin matematiikan ja luonnontieteiden jatko-opintoja, vaikka osaamisessa tytöt ja pojat ovat melko lähellä toisiaan. llmiö on ajan myötä vain vahvistunut.– Kaikki ekaluokkalaiset tykkäävät matematiikasta, mutta jo kolmannella luokalla sukupuoliero näkyy selvästi. Nyt pitäisi saada selville, mikä kakkosluokkalaiset tytöt oikein saa vierastamaan matematiikkaa, Välijärvi pohtii.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.