Pokeri on internetin ansiosta noussut suosioon, joka hakkaa jo Mississipin jokilaivojen legendaariset vuodet. Pokeri on erilainen kuin useimmat seurapelit, sillä siinä voittaa matematiikalla - ainakin teoriassa.

Teksti: Erkki Kauhanen

Pokeri on internetin ansiosta noussut suosioon, joka hakkaa jo Mississipin jokilaivojen legendaariset vuodet. Pokeri on erilainen kuin useimmat seurapelit, sillä siinä voittaa matematiikalla - ainakin teoriassa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007

Kaikista korttipeleistä pokeriin liittyy eniten perinnettä ja legendaa. Tiedätkö esimerkiksi, mikä on "kuolleen miehen käsi"? Se on mustat ässät ja kasit (ristiässä, pataässä, ristikasi, patakasi). Tarinan mukaan Villin lännen kuululla pyssysankarilla Wild Bill Hickokilla (James Butler Hickok, 1837-1876) oli ne kädessään, kun juopunut puhvelinmetsästäjä Jack "Koukkunokka" McCall ampui hänet Etelä-Dakotan Deadwoodissa Nuttal & Mannin saluunan korttipelipöydän ääreen elokuun toisena päivänä 1876.Harvempi pokerinpelaaja tulee muistelleeksi kaksisataa vuotta aikaisemmin elänyttä ranskalaista matemaatikkoa ja filosofia Blaise Pascalia (1623-1662). Kuitenkin pokerin olemuksen ymmärtämisen kannalta hän on paljon Bill Hickokia keskeisempi. Hän oli yksi todennäköisyysmatematiikan isistä, ja pokeri ilman todennäköisyysmatemaattista kytkentää on kuin kesä ilman kukkasia.

Pelimies pohti uskomisen järkevyyttäBlaise Pascal on kuuluisa muun muassa teologisesta argumentista, joka tunnetaan nimellä Pascalin gambiitti. Se julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen kootussa muistiinpanojen kokoelmassa Pensées vuonna 1669. Pascal tahtoi ottaa kantaa kiistaan siitä, onko Jumalaan uskominen rationaalista eli järkevää. Pelimiehenä hän esitti päättelyn, jonka sisältö oli suurin piirtein seuraava:Emme tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Kumpaankin oletukseen liittyy noin 50 prosentin riski.1) Jos Jumala on olemassa mutta me virheellisesti emme usko sitä, rangaistuksena on ikuinen kadotus.2) Jos Jumala on olemassa ja me oikein uskomme sen, voitamme ikuisen autuuden.3) Jos Jumalaa ei ole ja me oikein uskomme sen, olemme oikeassa muttemme varsinaisesti muuten hyödy siitä.4) Jos Jumalaa ei ole mutta me virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään.Kun oikeassa olemisen palkinto, jos Jumala on olemassa, on paljon suurempi kuin tappio väärässä olemisen johdosta, jos Jumalaa ei ole, "vain hullu eläisi jumalattomasti". Tämä nokkela argumentti havainnollistaa Pascalin analyyttistä ajatustapaa, joka teki hänestä yhden sekä peliteorian että todennäköisyysmatematiikan isistä. Jokainen pokerinpelaaja, joka pelipöydässä laskee potille kertoimen ja sen perusteella täräyttää tiskiin korotuksen tai kippaa korttinsa nurin, saa kiittää Pascalia. Hänen ratkaisunsa perustuu periaatteessa aivan samanlaiseen riskianalyysiin, jossa voiton tai tappion suuruutta verrataan niiden todennäköisyyteen.

Aiemmin riskiä ei osattu mitataJo muinaisilla babylonialaisilla oli merenkulkuvakuutuksia, ja roomalaiset tunsivat annuiteettiperiaatteen, mahdollisuuden korvata pitkän aikaa juokseva pieni maksu kertasummalla. Näiden käytäntöjen taustalla ei kuitenkaan ollut perusteltua matemaattista teoriaa, jonka avulla riski olisi osattu mitata ja suhteuttaa vakuutus- tai korvausmaksuihin. Myös uhkapelaajat toimivat vuosituhansia pelkällä sormituntumalla.Oli paljolti juuri Pascalin ansiota, että tilanne muuttui. Vuonna 1654 ranskalainen ritari de Méré, Antoine Gombaud, kysyi Pascalilta neuvoa häntä vaivanneessa uhkapeliasiassa. Pascal otti asian miettiäkseen, ja niin käynnistyi kuuluisa kirjeenvaihto hänen ja toisen tunnetun matemaatikon Pierre de Fermat’n kesken. Vaikka joitain todennäköisyyteen liittyviä pohdiskeluja oli esitetty jo aiemmin, usein katsotaan varsinaisen todennäköisyysmatematiikan alkaneen tästä kirjeenvaihdosta.

Pascalin kolmio kertoo käsien määränPascalin nimiin pannaan myös kuuluisa Pascalin kolmio, vaikka se tunnettiinkin jo muinaisessa Intiassa ja Kiinassa ja arabitkin puuhailivat sen kanssa. Se on loputtomasti laajeneva lukukolmio, jossa sivuina on ykkösiä ja kukin sisempi luku saadaan ylemmän rivin kahden naapuriluvun summana, siis seuraavasti:Rivi 0 1Rivi 1 1 1Rivi 2 1 2 1Rivi 3 1 3 3 1Rivi 4 1 4 6 4 1Rivi 5 1 5 10 10 5 1jne...Monien muidenkin matemaattisten rakenteiden tapaan sillä on lukemattomasti erilaisia käyttöjä, eikä niistä kaikkia ole varmaan vielä keksittykään. Esimerkiksi kakkosriviltä löytyvät luvut 1, 2 ja 1, jotka ovat tunnetusti binomin (a+b) toisen asteen kertoimet: (x+y)2=1x2+2xy+1y2.Samaan tapaan saadaan kertoimet korkeammillekin kehitelmille.Matematiikan ja fysikaalisen maailman ihmeellisestä yhteydestä kertoo sekin, että vaikka nykyisenlainen 52 kortin pakka kehitettiin vasta parisataa vuotta Pascalin kuoleman jälkeen, kolmion riviltä numero 52 näkyy ykkösten jälkeen laskien viidennestä sarakkeesta, kuinka monella tavalla pakasta voi poimia 5 korttia, eli kuinka monta erilaista pokerikättä periaatteessa on olemassa. Vastaus on 2 598 960. Siis jos panisimme kaikki yli yksivuotiaat mongolialaiset jonoon, jokaisella voisi olla kädessä oma pokeriyhdistelmä, jollaista ei ole kellään toisella.Itse asiassa Pascalin kolmio on vielä tätäkin viisaampi. Jos pakan kooksi olisi historian pelisalien hämärissä takahuoneissa muodostunut esimerkiksi 44 tai 128 korttia ja pokeriyhdistelmässä olisi vaikkapa 6 tai 9 korttia tai mikä muu määrä tahansa, Pascalin kolmion asianomaisen rivin vastaava sarake kertoisi sittenkin erilaisten käsien maksimimäärän.

Korttionni vaihtelee, taito ratkaiseeVastaukset kaikkiin pokeriyhdistelmiä ja niiden todennäköisyyksiä käsitteleviin kysymyksiin antaa puolestaan matematiikan haara, jota sanotaan kombinatoriikaksi. Se on koiran ja vaimon/aviomiehen jälkeen pokerinpelaajan paras ystävä.Usein kuulee jonkun selittävän tappioitaan pokerissa huonoilla korteilla. "Miten voi voittaa, jos saa jatkuvasti näin huonoja käsiä?" Sellainen pelaaja ei ole ymmärtänyt edes pelin alkeita - ja häviää jatkuvasti juuri siksi. Pokeri on kyllä uhkapeli, mutta ei pidä erehtyä pitämään sitä tuuripelinä. Ne eivät ole sama asia.Jos joku saisi rehellisessä jaossa tuurilla jatkuvasti huonoja tai jatkuvasti hyviä kortteja, se olisi ihme, joka murentaisi todennäköisyysmatematiikan perusteita. Jos pakka on kunnolla sekoitettu, jokainen kortti on keskenään yhtä todennäköinen eikä jako suosi tai kiusaa ketään. Pitkällä aikavälillä jokaisen pelaajan käsien kautta kulkee sama määrä pelivoimaa. Toiset vain tietävät, mitä tehdä sillä, toiset eivät.Sattuma on ankara isäntä, joka pelaa niin suurilla luvuilla, että sen edessä on vain polvistuttava. Tavallinen 52 kortin pakka voidaan sekoittaa kaikkiaan 52! (luetaan "52:n kertoma") eri järjestykseen. Sen lukuarvo saadaan laskemalla kertolasku 52x51x50x49x...x3x2x1, jolloin tulokseksi tulee 80 658 175 170 943 878 571 660 636 856 403 766 975 289 505 440 883 277 824 000 000 000 000 eli miltei 10 potenssiin 68. Jossain näin laskelman, että jos koko ihmiskunnan äkkiä valtaisi pelihulluus ja kaikki seitsemän miljardia ihmistä alkaisivat tauotta sekoitella korttipakkoja yhden sekoituksen sekuntivauhdilla, vuoden 3000 tienoilla he olisivat päässeet vasta noin 10 potenssiin 20 sekoituksen tienoille. Siitä on niin pitkä matka 10 potenssiin 68 sekoitukseen, ettei tuota saavutettaisi ihmiskunnan olemassaoloaikana.

Käsi ja sen todennäköisyys

Useimmissa pokerin versioissa käytetyt kädet parhaasta huonoimpaan ja todennäköisyys saada tämä käsi yhdellä viiden kortin jaolla. Käytännössa pokerin todennäköisyyksien arvioiminen on huomattavasti mutkikkaampaa: esimerkiksi jos jo kahden kortin jaon jälkeen asetetaan panoksia, on arvioitava, millä todennäköisyydellä tiettyjen kahden kortin kanssa tulee seuraavilla jaoilla mitäkin yhdistelmiä.

Kuningasvärisuora 1:650 000Samaa maata ässästä kymppiin

Värisuora 1:72 000Numerojärjestyksessä ja samaa maata

Neloset 1:4 200

Täyskäsi 1:700Parin ja kolmosten yhdistelmä

Väri 1:510Samaa maata

Suora 1:260Numerojärjestyksessä mutta eri maata

Kolmoset 1:47

Kaksi paria 1:21

Pari 1:2,4Kaksi samanarvoista korttia

Hai (korkein kortti) 1:2Ei mitään yhdistelmää

Satunnaisuus seitsemällä sekoituksellaKun pakan satunnaisten järjestysten määrä on näin valtavan suuri, herää kysymys, kuinka monta kertaa pakka olisi sekoitettava, jotta se pelin jälkeen palaisi satunnaiseen järjestykseen.Hämmästyttävää kyllä tavallinen riffle-sekoitus, jossa pakka jaetaan kahtia ja kummankin osapakan kulmat lehteillään peukalolla vetämällä toistensa lomaan, on niin tehokas, että seitsemän riffleä riittää tekemään pakasta täysin satunnaisen. Näin ainakin laski kuuluisa matemaatikko ja taikuri Persi Diaconis. Joidenkin matemaatikkojen mukaan kuusikin riffleä riittää.Vähäisemmillä sekoituksilla pakkaan jää niin paljon järjestystä, että se voi vaikuttaa pelin tulokseen. Jos pelipöydässä tuntuu, että jaettaessa useampi kortti kerrallaan samat kädet tulevat toistuvasti vastaan, kyse ei ole hyvästä tai huonosta tuurista vaan siitä, että joku ei ole osannut sekoittaa pakkaa. Tosin silloinkin hyvät ja huonot sattumat ajan mittaan kumoavat toisensa, jollei joku tahallaan järjestele pakkaa. Ja aina auttaa, jos vaivautuu jakamaan kortti kerrallaan, kuten useimpien pelien säännöt vaativatkin.

Pokeri toimii kunnolla vain rahapelinäNyt, kun internet on tuonut virtuaalikasinot periaatteessa jokaisen ulottuville, pokeria kokeilevat monet sellaisetkin, jotka ovat lapsuudessaan pelanneet vain  seurapelejä. He eivät aina huomaa, että pokeri on filosofialtaan toisenlaista.Ensinnäkin oikea pokeri on aidosti uhkapeli. Se paljastaa koko hurmaavan persoonansa vain pelattaessa rahasta, ja silloinkin on pelattava riittävän korkein panoksin. Oikeaa peliä ei synny napeilla tai tulitikuilla. Panosten pitää olla niin suuria, että häviäminen sattuu. Jos häviäminen on liian halpaa, kaikki tarjoavat kaikilla käsillä ja älyllinen eleganssi katoaa, peli muuttuu onnensirkukseksi. Jos sellaiseen sirkukseen tulee yksikin, joka osaa pelata edes vähän, hän nyppii vähitellen toisilta kaikki rahat. Se ei ole pokeria vaan kuin huijaisi mummolta kahvirahat. Tähän kategoriaan kuuluvat useimpien niin sanottujen pokeriammattilaisten tienestit netistä.Toiseksi pokeri on pohjimmiltaan vedonlyöntiä. Tämä on tärkeä ymmärtää. Hevosten tai jalkapallojoukkueiden sijasta lyödään vetoa potista. Joka kerta, kun tosiammattilainen tarjouskierroksella päättää, mitä tekee, hänen ratkaisunsa noudattaa vedonlyönnin logiikkaa. Hyvä pelaaja seuraa koko ajan potin kokoa ja arvioi omia ja toisten kortteja. Niiden perusteella syntyy vedonlyöntikerroin, joka kertoo, kannattaako pottiin tällä kädellä sijoittaa vai ei.Hyvissä pokerikirjoissa opetetaan, miten pottikertoimia voi laskea. Se, joka ei näe vaivaa tämän vaatiman vähäisen matematiikan opettelemiseksi, ei koskaan pelaa muuten kuin seurustelutasolla.Pokerissa päätöstilanteita hallitsee puutteellinen informaatio. Todennäköisyysmatematiikan tehtävä on korvata kaoottinen tietämättömyys strukturoidulla tietämättömyydellä, joka ei enää olekaan tietämättömyyttä vaan yksi ennalta tietämisen muoto.

Matematiikka ei selitä koko peliäPokerin armoitettu teoreetikko David Sklansky korostaa kaikin puolin suositeltavissa oppikirjoissaan, että kun pelaaja systemaattisesti laskee potille kertoimia ja turhaa fiilistelyä välttäen pitäytyy niiden viitoittamassa strategiassa, hän välttämättä voittaa pitkällä aikavälillä. Sklansky on matemaattisesti varmasti oikeassa, mutta pokerin historia osoittaa, että vedonlyönnin logiikka on matematiikkaakin suurempi. Peli sisältää myös inhimillisempiä elementtejä, jotka jäävät liian matemaattisesti orientoituneelta huomaamatta.Tunnen esimerkiksi monta akateemisesti sivistynyttä, jotka halveksivat lottorahvasta, koska voiton todennäköisyys on niin pieni, ettei pelaaminen voi tilastollisesti katsottuna olla järjellistä. Television lottokone ei paina rahaa, joten yhden ihmisen suurvoitto voi perustua vain valtavasti suuremman joukon häviöihin. Tilastollisesti keskimääräinen kansalainen häviää pitkällä aikavälillä varmasti, joten loton pelaaminen ei ole rationaalista. M.o.t.Tämä analyysi on kuitenkin sokea sille, että kun panoksen ja voiton suhde kasvaa riittävän epäsuhtaiseksi, rahalliset arviot menettävät merkityksensä. Se on vähän niin kuin nollalla jakaminen matematiikassa. Siitä seuraa vain harmia. Jos voitto on riittävän suuri panokseen verrattuna, peliinmeno ei ehkä kannata matemaattisesti mutta tuntuu kannattavalta, matematiikasta viis.Tästä näkökulmasta myös loton pelaaminen pienellä panoksella voi olla rationaalista: Vaikkei koskaan voitakaan, ei myöskään menetä niin paljon rahaa, että sillä olisi merkitystä. Mutta jos voitto joskus osuu kohdalle, se saattaa myönteisesti mullistaa elämän. Ettei tässä vain ole Pascalin gambiitti sosiaalidemokraattisessa valeasussa? Köyhällehän lottovoitto on sallimuksen veroinen sattumus. "Usko Jumalaan - jos et muuten, niin varmuuden vuoksi." "Jos et veikkaa, et voita."

Moni tavoittelee muutakin kuin rahaaPascalin analyysissä Jumalan olemassolon todennäköisyys olisi huoletta voitu laskea paljon 50 prosentin alapuolellekin: se houkuttelisi monia, vaikka se lähestyisi rajatta nollaa. Silloin pelin nimi ei enää ole Riski vaan Toivo. Myös pokeria voi pelata siitä lähtökohdasta käsin: epätodennäköiset tempaukset tuottavat onnistuessaan niin suurta nautintoa, että sellaisen muistaa koko ikänsä.Tämä johdattaa ajatukset pokerin psykologiaan, jota sitäkin on tutkittu paljon. On olemassa erilaisia pelaajatyyppejä, jotka etsivät pelistä eri asioita. Vain harva pelaa oikeasti rahasta, vaikka rahasta pelataankin.Eli juuri, kun olin vakuuttanut itsenikin siitä, että todellista pokeria voi pelata vain matemaattisesti lahjakas, joka laskee todennäköisyyksiä, huomaan päätyväni puolustamaan oikeutta pelata myös impulsiivisesti. Oikeasti pokeria motivoivat myös jännitys, kunnia, kamppailunhalu ja kaikki muutkin inhimilliset tunteet. Se on osa pokerin viehätystä: ei ole yhtä teoriaa, joka tyhjentäisi pelin strategiat kaikilla tasoilla.Matematiikasta on apua, mutta varsinkin turnauspokerissa on usein niin vähän jakoja, ettei todennäköisyys ehdi puristaa peliä pakkopaitaansa. Silloin esiin nousevat ne, joilla on psykologista silmää. Monta turnausta on voitettu mielettömillä vedoilla, joita ei voi puolustella matemaattisen todennäköisyyden ja pottikertoimien avulla.

Pelaajat voi jaotella tyyppeihinOn lukuisia oppikirjoja siitä, millaisista tuntomerkeistä voi pelissä päätellä toisen sieluntilan. Vedättääkö hän pottia bluffilla, vai onko hänellä oikeasti korkea käsi? Vai yrittääkö hän vain näyttää bluffaajalta, vai kenties pelaajalta, joka yrittää näyttää bluffaajalta ja jolla todellisuudessa onkin roskakäsi? Oppikirjat auttavat, mutta kun vastustajakin on lukenut ne, hän käyttää sitäkin tietoa hyväkseen ja syöttää tahallaan toiselle vääriä signaaleita.Useimmissa pokerin psykologian oppikirjoissa pelaajat jaetaan tyyppeihin sen perusteella, miten he sijoittuvat akseleille tiukka-löysä ja aggressiivinen-passiivinen.Aggressiivisuus viittaa taipumukseen ottaa aloite pelissä, määrätä sen taso. Passiivinen pelaaja taas kulkee toisten aloitteiden mukaan. Löysä pelaaja lähtee peliin heikoillakin käsillä, kun taas tiukka miettii tarkasti, mihin rahansa panee.

Tiukka ja passiivinen häviää ainaMonet oppikirjat suosittelevat tiukkaa ja aggressiivista pelityyliä, joka parhaimmillaan johtaa tappioiden minimoimiseen heikoilla korteilla ja voittojen maksimoimiseen korkeilla.Löysät ja aggressiiviset pelaajat joutuvat usein näyttäviin taisteluihin tuulimyllyjä vastaan. Löysät ja passiiviset tulevat mukaan joka kierrokselle silkkaa sosiaalisuuttaan mutta aloitteettomina lähinnä keskittyvät rahoittamaan toisten pelaamista.Pelin dynamiikan kannalta ikävystyttävimpiä ovat tiukat ja passiiviset, jotka uskaltautuvat mukaan korotuskierroksille vain, jos he uskovat olevansa varmasti vahvoilla. Kun he kuitenkin maksavat jokaiseen pottiin pohjarahaa, he menettävät sen miltei systemaattisesti kipatessaan useimmiten korttinsa muka liian huonoina heti toisten korottaessa. Niin heidän pelikassansa on vaarassa vuotaa kuiviin jo ennen kuin he pääsevät näyttämään kyntensä. Ja kun heillä sitten joskus harvoin on korkea käsi ja he jopa korottavat, toiset tietävät heti kipata kätensä. Näille pelin ikävystyttävimmille pelaajille edes hyvät kortit eivät tuo onnea. Tilanne on vähän kuin laiskan miehen katonkorjauksessa. Poudalla ei tarvitse ja sateella ei voi.Nämä perustyypit kuvaavat ihmisten elämänasennetta pelipöydän ulkopuolellakin, ja useimmat tyypit voi tunnistaa jo ulkoisten tuntomerkkien perusteella ennen peliä. Kun yhdistetään pokerin matemaattiseen suloon sen sietämättömän monipuolinen psykologia, on vasta raavittu pintaa ilmiöstä, joka tälläkin hetkellä saa miljoonat istumaan pelipöydän ääressä yksinkertaisia muovipintaisia lappuja tai niiden virtuaalisia vastineita tuijotellen. Olen joskus väittänyt tässä lehdessä (Ikä kuin ikä on leikki-ikä, Tiede 5/2004, s. 16-20) kuuluisaa kulttuurihistorioitsijaa Johan Huizingaa siteeraten, ettei leikki ole vain lasten etuoikeus vaan ihmisen ehkä perusluonteisin ominaisuus. Pokeria voi pitää jonkinasteisena todisteena siitä, ettei Huizinga ole ainakaan hirveän väärässä.

Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori, tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017