Polymeeriä saadaan, kun sopivasta kemiallisesta yhdisteestä kootaan ketjua tai verkkoa. Polymeerit ovat kova sana tulevaisuuden lääketieteessä. Niitä tarvitaan tekoelimiin ja täsmälääkkeisiin

TEKSTI:Risto Varteva

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Polymeeriä saadaan, kun sopivasta kemiallisesta yhdisteestä kootaan ketjua tai verkkoa. Polymeerit ovat kova sana tulevaisuuden lääketieteessä. Niitä tarvitaan tekoelimiin ja täsmälääkkeisiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 


Julkaistu Tiede-lehdessä

3/2000






On pojalla polymeerejä:

• housukangas ja ommellangat, luonnon- tai tekokuitua


• kengännauhojen kuitu


• muovijojo ja sen lanka


• kengän päällyste, olipa se sitten nahkaa, kangasta tai tekonahkaa


• kengän pohja, olipa se kumia tai muovia


- Polymeeriin yhdistetty lääke saadaan vapautumaan elimistössä hitaasti, tasaisesti ja pitkään, kertoo Kuopion yliopiston biofarmasian professori Arto Urtti. - Polymeeri ja siinä oleva lääke voidaan sijoittaa vaikka ihon alle kuin kapseli. Se sopii erityisesti monille hormonilääkkeille, jotka suun kautta otettuina hajoaisivat liian nopeasti.

Yhtä hyvin polymeereillä huolehditaan siitä, että lääke vaikuttaa siellä, missä pitääkin. Esimerkiksi syöpäleikkauksen yhteydessä voidaan leikkauspaikkaan panna polymeeriin yhdistettyä lääkettä, joka tappaa jäljelle jääneet syöpäsolut. Muualla elimistössä tämä lääke voisi aiheuttaa vahinkoa.

- Urtti itse on tutkinut polymeerejä geenihoidon apuaineina. Tärkeä geenihoidon kohde on esimerkiksi virheellisesti toimiva silmän verkkokalvo.

- Jos tauti on hoidettavissa toimivalla proteiinilla, verkkokalvoon yritetään siirtää tätä proteiinia koodaava geeni, Urtti sanoo. - Geeni voidaan liittää virukseen ja saada sitä kautta perille, mutta viruksen käytössä on omat riskinsä. Turvallisemmalta tuntuu käyttää kuljettimena tähän tarkoitukseen suunniteltua polymeeriä, joka myös suojaa geeniä kunnes se on päässyt perille ja asettunut verkkokalvon soluun muun dna:n joukkoon. Näitä asioita tutkitaan maailmalla nyt kovasti.

- Toinen tulevaisuuden lupaus on polymeerien käyttö kudosten kasvattamiseen. Esimerkiksi pahasti vaurioitunutta luuta tai lihasta voidaan korvata uudella siten, että rakennetaan polymeerista kehikko, jonka pintaan kasvatetaan soluja.

Polymeeri antaa tulevalle kudokselle oikean muodon, ja sitä mukaa kuin elin täydentyy, polymeeri liukenee alta pois. Näin siirrettäviä soluja voidaan myös ennalta muokata niin, että ne tuottavat kudoksen kasvun kannalta tärkeitä proteiineja. Kuulostaa tieteistarinalta, mutta Urtti vakuuttaa, että menetelmästä odotetaan paljon.

- Polymeerit itsessään eivät ole mikään uusi keksintö. Esimerkiksi arkielämää helpottavat superliimat, muovikelmut ja tekokuidut ovat todisteita polymeerikemistien taitavuudesta.

Luontokin on tulvillaan polymeerejä, joita me käytämme ajattelematta, että kyse on taidokkaista molekyyleistä. Esimerkiksi keittiön pöytä tuskin pysyisi tukevasti koossa, ellei siinä olisi lujia, sitkeitä ja pitkiä polymeerejä: selluloosaa ja siitä rakentuvia kuituja.

Luonto tarjoaa monipuolisia molekyylejä, mutta uusille alueille päästiin, kun polymeerejä opittiin rakentamaan. Jokainen legopalikoilla leikkinyt tietää, miten rajattomasti muotoja voidaan muutella, vaikka lähtörakenteet ovat yksinkertaisia. Samaan tapaan myös molekyyleistä saadaan peräkkäin ja päällekkäin latomalla käärmemäisiä ketjuja, haarautuvia puita, tasomaisia verkkoja tai kolmiulotteisia häkkyröitä.

Polymeeri tarkoittaakin sanamukaisesti sitä, että samanlaisia molekyylejä - monomeerejä - on liitetty paljon yhteen. Monomeerit ovat luonnon omia, joskus myös ihmisen suunnittelemia legopalikoita.

Avaruus yksityistyy

Marsin siirtokunta, avaruusturismi, aurinkoenergia, asteroidien mineraalit… Nämä visiot ovat alkaneet houkutella yksityisiä yrityksiä mukaan avaruusbisnekseen.

- Kaupalliset investoinnit lisääntyvät paljon nopeammin kuin valtiolliset. Yhdysvalloissa jo yli puolet avaruustutkimuksen varoista on yksityistä rahaa, totesi Nasan tutkija Yoji Kondo Yhdysvaltain tiedeviikon seminaarissa.

Kondon mukaan avaruusmarkkinoilla on tilaa molemmille sektoreille, eikä Nasa katso tulokkaita pahalla. - Uuden kansainvälisen avaruusaseman resursseistakin on tarkoitus antaa kolmannes kaupalliseen käyttöön.

Avaruuden avaaminen muillekin kuin pienelle tutkijoiden eliitille on kuitenkin edelleen enemmän unelmaa kuin realismia. Ainakin avaruusturismista tulee rutiinia vasta, kun kyydistä saadaan sopuhintainen. Tavaraa on lähetetty taivaalle vuosikymmeniä, mutta kuljetustekniikka ei ole kehittynyt paljonkaan. Kantoraketit ovat edelleen kertakäyttöisiä ja avaruusalusten polttoaineena toimii kallis vety.

Pian on kuitenkin luvassa käännös parempaan, jos on uskominen Universal Spacelinen William Gaubatzia. - Moni yritys on valmis testaamaan kevyitä, uusiokäyttöisiä laukaisualuksiaan lähivuosina.

- Edessä on kovia haasteita, toppuutteli John Mankins, Nasan laukaisutekniikan asiantuntija. Silti hänkin on vakuuttunut, että jonakin päivänä avaruuslennolle lähdetään yhtä helposti kuin automatkalle nykyisin. - Silloin meillä on kantoraketteja, jotka tekevät tuhat, kenties kaksituhatta lentoa.

Tuula Kinnarinen

Turistin toiveuni

Kökötät keskelle vierasta kaupunkia. Kieli on outoa, kartta ei pidä kutiaan, sataa.

Parin vuoden päästä turistin painajainen saattaa olla historiaa. Heidelbergiläisen medialaboratorion luomuksessa Deep Mapissa yhdistyvät satelliittipaikannin, puheentunnistin, kielenkääntäjä ja karttapankki.

Matkaoppaan ja tulkin ristisiitos koostuu päälle puettavasta tietokonejärjestelmästä. Satelliitteihin kytkettynä se pystyy paikantamaan sijaintisi metrien tarkkuudella. Näyttimelle levittäytyy lähitienoon kartta, ja kone kääntää tarpeesi paikalliselle murteelle: one way ticket to Piccadilly, please!

Opaskirjan tavoin Deep Map näyttää turistikohteiden kuvat mutta osaa lisäksi kertoa, missä itse olet. Voit myös tilata matkaliput ja majoituksen ja katsoa säätiedot.

Kissavahti tietokoneeseen

Kissa hyppää näppäimistölle heti, kun silmä välttää, eikä tietokonetta aina muista lukita, jos käväisee vaikkapa vain jääkaapilla.

Tässä on ollut ilmiselvä markkinarako, joka nyt on täytetty: yhdysvaltalaisen Chris Niswanderin mitta täyttyi, kun sisaren kissa oli käynyt tuhoamassa eräitä tiedostoja ja tassuttelemassa koneeseen omaperäisiä asetuksia.

Niswander kehitti ohjelman, joka tarkkailee koko ajan, mitä tietoja näppäimistöltä tulee koneeseen. Jos tietovirta alkaa olla liian kissamaista - esimerkiksi jatkuvasti annetaan kirjainta bbbbbbbbbbbb tai useaa näppäintä painetaan samaan aikaan - ohjelma katkaisee näppäimistön yhteyden tietokoneeseen.

Ruudulle tulee ihmiskäyttäjää varten tieto "kissamaista kirjoitusta havaittu". Näppäimistön saa jälleen käyntiin, kun kirjoittaa jotakin sellaista, mikä on kissalle todennäköisesti ylivoimaista, esimerkiksi sanan "ihminen".

www.bitboost.com/pawsense/

Sisältö jatkuu mainoksen alla