Osakesijoittajat uskovat tekevänsä analyyttisiä valintoja. Tosiasiassa monet turvautuvat mielikuviinsa ja toimivat kuin eläisivät keräilytaloudessa.





Jättipankit ajautuvat valtion syliin, isot rahoituslaitokset tekevät konkursseja, ja pikkuvaltiot ovat menossa vararikkoon. Maailmanlaajuinen finanssikriisi risteilee tornadon tavoin pörssistä toiseen ja pudottelee osakkeiden arvostusta.

Markkinoita eivät liikuttele kasvottomat markkinavoimat vaan oikeat ihmiset, jotka sijoittavat omia tai toisten rahoja. Heidän käyttäytymisensä ratkaisee talouden tulevaisuuden.

- Sijoittajat ovat nyt hermostuneita, ja nähtävissä on jopa paniikin esiasteita. Ensin ajateltiin, että kurssien laskiessa on oikea aika ostaa. Laskun jatkuessa mukaan on tullut itsesuojeluvaisto: tässähän voi menettää kaiken! kuvaa sijoittajapsykologiaa tutkinut Markku Kaustia, Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori.

Kun pelko on tarpeeksi suuri, sijoittajat alkavat myydä sijoituksiaan pelastaakseen, mitä pelastettavissa on. Jos kaikki tekevät niin samaan aikaan, kurssit romahtavat.


Psykologia jyllää

Markkinapsykologiaksi kutsuttu ilmiö selittää jopa kolmasosan osakekurssien hintaheilunnasta, ja yksittäisten sijoittajien ratkaisuissa psykologian merkitys on vieläkin suurempi. Rahoituksen tutkija pitää tätä huonona asiana, sillä talouden fundamentteihin eli perusasioihin perustuva päätöksenteko antaisi paremman tuoton.

- Kaikkein vapainta psykologiasta on "paperilla" sijoittaminen, Kaustia sanoo. Professori tietää, mistä puhuu, sillä viime vuonna hän voitti ylivoimaisesti Meklari-lehden sijoittajakilpailun yltämällä 35 prosentin voittoon verojen jälkeen. Kakkoseksi jäänyt kisaaja joutui tyytymään pariin prosenttiin, ja ammattisijoittajat menivät miinukselle.

- Ammattisijoittajilla on maine puolustettavanaan, mikä ajaa heidät kulkemaan lauman mukana. Väärässä oleminen on ihan okei, kunhan muutkin ovat väärässä, Kaustia kommentoi.

Erityisen haitallisesti markkinapsykologia vaikuttaa piensijoittajiin. Kun pelissä ovat omat rahat, on vaikeaa noudattaa etukäteen päätettyä strategiaa, kun alkaa tulla tappioita - etenkin, jos osakkeen arvo putoaa alle hankintahinnan.

- Tappion välttämisen pelossa pienikin menetys tuntuu sietämättömältä, Kaustia selittää ja muistuttaa, että tämän osoitti todeksi taloustieteen nobelin vuonna 2002 voittanut yhdysvaltalainen psykologi Daniel Kahneman.


Turvallisuus kahlitsee

Rahoitusmarkkinat ovat väärä paikka riskienhallinnalle, joka meihin on evoluution kuluessa kehittynyt. Tutkija vertaa sijoittajia keräilytaloudessa eläviin ihmisiin, jotka syövät henkensä pitimiksi vain tuttuja sieniä ja uskaltautuvat maistamaan oudon näköistä vasta sen jälkeen, kun naapuri on selvinnyt siitä sairastumatta.

- Missään tapauksessa he eivät syö kaikkia metsästä löytyviä sieniä, mutta sijoitustoiminnassa juuri niin tulisi tehdä, Kaustia sanoo.

Tuttujen sienien suosiminen näkyy suomalaisten suorissa sijoituksissa. Osakkeista 90 prosenttia on kotimaisia. Globaalisti neutraalissa salkussa niitä olisi vain prosentin verran. Sijoittajat liioittelevat tuntemattomien ja vähättelevät tuttujen kohteiden riskejä. Psykologisesti käyttäytyminen on ymmärrettävää, ja se toimii monilla elämänalueilla, mutta ei sijoittamisessa.

- Sijoitusmarkkinoilla maalaisjärjellä voi pärjätä paremmin kuin yhtä tikkaa sokkona heittämällä, mutta jos tikkoja on sata, sokon tulos on parempi.


Kokemus harhauttaa

Kaustialla on toinenkin huono uutinen luomumenetelmän käyttäjille.

Omia kokemuksia pidetään yleensä luotettavana tapana oppia uutta, mutta sijoittajan nekin voivat viedä harhaan. Kaustia on yhdessä London Business Schoolin tutkijan Samuli Knüpferin kanssa havainnut, että sijoittajat oppivat liikaa ja vääriä asioita omista kokemuksistaan. Tulokset julkaistaan joulukuussa arvostetussa Journal of Finance -lehdessä.

- Positiivinen kokemus esimerkiksi listautumisannista voi muokata sijoittajan mielipidettä koko ilmiöstä. Seuraavalla kerralla hän saattaa ottaa liian ison riskin ja menettää paljon.


Oveluus kostautuu

Jotkut osakesijoittajat myöntävät avoimesti, että heidän ratkaisunsa perustuvat arvaukseen tai jopa tunteeseen. Valtaosa pörssipelureista kokee kuitenkin tekevänsä analyyttisiä valintoja. Amerikkalaistutkimuksen mukaan sijoittajat ovat yli-itsevarmoja ja odottavat saavansa sijoituksilleen markkinakehitystä paremman tuoton.

- Monet kuvittelevat olevansa ovelampia kuin muut, mutta se on mielestäni merkki epäpätevyydestä.

Kaustia korostaa, että haastavuudesta huolimatta osakesijoittaminen ei ole "rakettitiedettä". Jos on valmis jonkin verran seuraamaan taloutta ja yrityksiä, oman sijoitussalkun rakentaminen on mahdollista. Piensijoittajan kannattaa kuitenkin tunnistaa rajansa, välttää spekulointia eikä koettaa ennustaa muiden käyttäytymistä.

- Ei kannata yrittääkään metsästää kurssien huippu- ja pohjahintoja. Jos niin tekee, kasvaa riski, että jää nuolemaan näppejään.


Riskienhallinnan periaate

Pidä panokset sen kokoisina, etteivät yöunet mene niiden takia, neuvoo osakesijoittamisen asiantuntija.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 


Hei kelaa vähän!


"Kieli on kivettynyttä historiaa", julisti E. N. Setälä aikoinaan, ja toden totta: monen sanan kautta avautuu ikkuna menneeseen maailmaan, kun niitä tutkailee tarkemmin.

Esimerkiksi ääni tarkoittaa vaaliterminologiassa yleensä kirjallista kannanottoa, mutta alkuaan sana viittaa kuuloaistimukseen. Se muistuttaa, että lippuäänestys on paljon uudempi ilmiö kuin äänestäminen puhumalla tai huutamalla.


Sanojen merkitykset muuttuvat tavallisesti sillä tavoin, että konkreettinen muuttuu abstraktiksi. Esimerkiksi riihessä puitiin ennen viljaa, budjettiriihessä puidaan nykyään talousasioita. Puitu vilja pohdittiin eli puhdistettiin pohtimella, nykysuomalainen pohtii asioita ja kelaa eli pyörittelee niitä mielessään samaan tapaan kuin projektori tai nauhuri pyörittää kelaa.

Muutoksia tapahtuu koko ajan lisää. Vanha värin nimitys vihreä on meidän aikanamme saanut uuden merkityksen, joka viittaa ympäristön suojeluun ja suojelijoihin. Liikennevalojen ansiosta punaisen tai vihreän valon näyttäminen on alkanut merkitä yleisesti kieltämistä tai sallimista.


Asiat ja sanat eivät muutu aina samaa tahtia. Digiboksin käyttäjä nauhoittaa ohjelmia vanhasta muistista, vaikka boksissa ei olekaan nauhaa. Autoilija poikkeaa huoltoasemalla, josta huoltomiehet ja huoltotyöt ovat kaikonneet vuosia sitten.

Vanhojen sanojen vertauskuvallinen käyttö helpottaa uusien asioiden ymmärtämistä. Tietokoneen työkalupalkissa olevat graafiset painikkeet muistuttavat vasaraa ja ruuvimeisseliä siinä mielessä, että kaikilla voi tehdä hommia. Näytön palkki muistuttaa muodoltaan rakentamisessa käytettyjä palkkeja. Näytölle avattavat ikkunat ovat kuin aukkoja seinässä: niistä näkee ulos ja eteenpäin.


Tuttujen sanojen merkitysten tietoinen vaihtaminen on hankalampi juttu. Nisäkkäiden nimistöä uudistanut toimikunta teki äskettäin monista hirvistä ja peuroista kauriita ja monista kauriista vuohia. Tästä seuraa todennäköisesti pitkäaikainen myllerrys ja sekaannus ni¬mien käytössä. Kohteita riittää siis myös tulevilla sanahistorian tutkijoilla.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.