Hyväksytään seksikauppa ammatikiksi ja liiketoiminnaksi. Kielletään seksikauppa rikoslailla. Molempia vaihtoehtoja tarjotaan lääkkeeksi lisääntyvää prostituutiota vastaan. Historia osoittaa, että eniten prostituutioon vaikuttavat yhteiskunnalliset olot ja seksuaaliset asenteet.



Kielletään seksikauppa rikoslailla. Molempia vaihtoehtoja
tarjotaan lääkkeeksi lisääntyvää prostituutiota vastaan.
Historia osoittaa, että eniten prostituutioon vaikuttavat
yhteiskunnalliset  olot ja seksuaaliset asenteet.





Antti Häkkinen. Suosiossa ollut kylpyläkulttuuri, matkailu, Suomenlinnan sotilastukikohta ja kaupungin nopea kasvu loivat kysyntää prostituoiduille.







1800-luvun lopulla ulkona liikkuminen hämärän aikaan tulkittiin automaattisesti epäilyttäväksi, sillä kunniallisilla naisilla ei katsottu olevan asiaa kadulle iltaisin ja öisin, Häkkinen sanoo.


Katuprostituoidut olivat siveyspoliisin ja kaupunkilaisten silmätikkuja, koska he etsivät asiakkaita julkisilla paikoilla. Sen sijaan säätyläismiesten rakastajattaret ja bordellien prostituoidut, usein Ruotsista tai Venäjältä tulleet ylempien sosiaaliluokkien naiset, olivat alan eliittiä, joka ei yhtä usein joutunut ympäristön huomion ja hyökkäysten kohteeksi.



20. marraskuuta 1888 Maria toimitettiin ensimmäisen kerran sukupuolitautitarkastukseen. Vaikka hän oli terve, häntä epäiltiin edelleen. Vuonna 1890 Maria sai toisen lapsen, joka sekin menehtyi pienenä. Maria oli käynyt tarkastustoimistossa 18 kertaa, kun hänet tammikuussa 1891 otettiin vakinaiseksi tarkastusnaiseksi. 27-vuotias Maria oli nyt rekisteröity ammattimainen prostituoitu, joka viikoittain joutui käymään tarkastuksissa.


Prostituoitujen sukupuolitautitarkastusten tavoitteena oli minimoida prostituution kielteiset seuraukset, ennen kaikkea estää kupan, tippurin ja muiden sukupuolitautien leviämistä. Jos ilotyttö ei sairastanut sukupuolitautia, hän sai lääkäriltä tarkastusvihkon, joka toimi lupakirjana prostituution harjoittamiseen. Jos naiselta löytyi sukupuolitauti, vihko takavarikoitiin kunnes tauti oli hoidettu.


Helsingissä ilotyttöjä tarkastettiin satunnaisesti jo 1810-luvulla. Vähin erin järjestelmä säännönmukaistui, ja vuonna 1876 kaupunkiin perustettiin erityinen tarkastustoimisto tarkastuksia hoitamaan. Näin seksikaupasta tuli viranomaisten ohjaamaa toimintaa. Ohjesääntöinen prostituutio jatkui senkin jälkeen, kun prostituutiosta vuoden 1889 laissa tuli rikos. Huoli sukupuolitaudeista oli kova, ja erityisesti lääkärikunta puolsi ohjesääntöisen järjestelmän säilyttämistä.


Koska sukupuolitautien yleistymistä pidettiin etenkin pahatapaista elämää viettävien irtolaisten syynä, lääkärintarkastuksiin toimitettiin myös naisia, joita ainoastaan epäiltiin prostituutiosta. Tarkastukset olivat paitsi nöyryyttäviä usein myös perusteettomia. Helsingin tarkastustoimistossa kävi vuosina 1870-900 tuhansia naisia, mutta taudinkantajia löytyi vain noin 600. Käytännössä tarkastusten hyötykin jäi vähäiseksi, sillä prostituoitujen asiakkaita tutkittiin ani harvoin.





Ketkä seksiä ostivat?


Prostituoiduista tiedetään yhtä ja toista, kiitos kuulustelu- ja lääkärintarkastuspöytäkirjojen. Prostituoitujen asiakkaita on paljon vaikeampi tutkia, koska vastaavanlaisia arkistoja ei ole. - Lait eivät ole koskaan määritelleet seksin os-tamista rangaistavaksi, huomauttaa historian professori Toivo Nygård. Vaikka prostituoitujen asiakkaisiin voitiin soveltaa lakien salavuoteus-, huorinteko- ja irtolaispykäliä, miehet päätyivät harvoin tuomiolle tai lääkärintarkastuksiin.


- Jossakin määrin asiakkaita on tullut kaikista ikä- ja sosiaaliluokista, sillä prostituutio on osa kollektiivista mieskulttuuria, jossa miehenä olemiseen kuuluu naisen seksuaalinen valloit-taminen, hyödyntäminen ja alistaminen, arvioi 1800- ja 1900-luvun prostituution tuntija, sosiaalihistorioitsija Antti Häkkinen.


Sukupuolitautitilastojen valossa pääkaupungin prostituoitujen palveluksia käyttivät aktiivisimmin ylioppilaat ja ylempien sosiaaliluokkien nuoret, naimattomat miehet.


- Sääty-yhteiskunnassa ylempien sosiaaliluok-kien miehet menivät naimisiin vasta vanhemmalla iällä saavutettuaan hyvän yhteiskunnallisen aseman, joten ilotytöt korvasivat avioelämää. Heillä oli myös varaa seksin ostoon ja ilotaloissa istuskeluun. Bordellit olivat osa miesten huvi-kulttuuria. Niissä vietettiin aikaa, syötiin, juotiin, pelattiin, kuunneltiin musiikkia ja tapeltiin, Häkkinen sanoo.



- Viime vuosikymmeniin asti prostituoitujen ajateltiin olevan itse syyllisiä omaan tilaansa. Asiakkaiden osuutta tai prostituutiota ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita ei pohdittu, sanoo lääketieteen historiaan erikoistunut aate- ja oppihistorioitsija Heini Hakosalo.


Tämä asenne näkyy myös viranomaisten laatimissa kuulustelu- ja tarkastuspöytäkirjoissa. Esimerkiksi Marian prostituution syyksi sukupuolitautilääkäri on merkinnyt "kevytmielisyys".


- Asiakirjoista on vaikea löytää prostituution aloittamisen todellisia syitä, koska viranomaiset ovat tulkinneet naisten kertomuksia omista lähtökohdistaan. Toisaalta naiset ovat voineet värittää tarinoitaan viranomaisten mieltymysten mukaan ja korostaa omaa vastuutaan, Antti Häkkinen sanoo.


Elämäkertatietojen perusteella prostituoidut tulivat alalle niin monenlaisten vaiheiden kautta, ettei kaikille yhteistä syytä voida osoittaa.


Joillakin on ollut tiukkaa toimeentulosta; erityisesti palvelustyössä palkka oli pieni ja työpaikat vaihtuivat usein. Jotkut ovat joutuneet säätyläisherran viettelemiksi ja hylkäämiksi. Osa on houkuteltu ansaan katteettomilla paremman elämän lupauksilla, osa on halunnut pitää hauskaa ja etsiä uusia tuttavuuksia.


Huomionarvoista on, etteivät usein syiksi tarjotut "lapsuuden traumaattiset kokemukset" ja "huono koulutus" korostu naisten kertomuksissa. Intiimien tietojen puuttumisen voi selittää se, etteivät naiset halunneet kertoa kuulustelijoilleen henkilökohtaisimpia asioitaan. Koulutus taas ei nouse esiin, koska Marian lailla useimmat naiset olivat saaneet oppia. Antti Häkkisen mukaan prostituoidut olivat käyneet saman verran koulua kuin nuoret helsinkiläisnaiset yleensä.



Oli seksin myymisen syy mikä tahansa, yksikään poliisin kanssa tekemisiin joutunut prostituoitu ei aikonut harjoittaa ammattia pysyvästi. - Prostituutio on ollut ani harvalle naiselle elinikäinen ja ainoa tulonlähde. Poliisitilastojen perusteella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun prostituoiduista joka neljäs jätti ammatin jo ensimmäisen vuoden aikana, Häkkinen sanoo.


Useimmat prostituoidut haaveilivat aivan tavallisesta naisenelämästä. Tämä käy ilmi vetoomuksista, joita prostituoidut kirjoittivat kuvernööreille ja maaherroille. Niissä naiset anovat apua uuden elämän aloittamiseen ja kertovat riipaisevasti, kuinka he ovat yrittäneet vaihtaa asuin- ja työpaikkaa, mutta aina joku on tuonut esiin heidän menneisyytensä.


Myös Maria yritti irtautua prostituutiosta hakeutumalla "langenneille naisille" tarkoitettuun turvakotiin, jota piti vapaakirkollinen Emma Mäkinen.


- Yleisen mielipiteen mukaan ilotytöillä ja avionrikkojilla ei ollut mahdollisuuksia säädylliseen elämään, mutta herätyskristillisten mielestä Jumala voi kaikkivoipaisuudessaan pelastaa jopa heidät, kertoo kristillissosiaalista vapaaehtoistyötä tutkinut Suomen historian mvs. professori Pirjo Markkola.


Helsingissä toimi useita turvakoteja, joista Emma Mäkisen koti oli suurin ja vanhin. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1880.


Turvakodeissa "haureuteen langenneet" naiset saattoivat harjoitella paluuta yhteiskuntaan ja opetella kunnon työläisnaisiksi. Naiset saivat asua kodeissa ilmaiseksi, mutta heidän tuli noudattaa tiukkaa päiväohjelmaa, johon kuului hartaushetkiä, uskonnon opintoja ja kovaa kotitaloustyötä.





Lakeja 252 vuotta


suomessa prostituutiota ehdittiin säädellä kirkko-, rikos-, sukupuolitauti- ja irtolais-laeilla, ennen kuin se 1986 vapautettiin seuraamuksista. Aina säätely on kuiten-kin kohdistunut seksin myyntiin; os-tamisen kriminalisointia pohditaan meillä nyt ensimmäisen kerran.


1734 Ruotsin valtakunnan laki määrittelee prostituution rangaistavaksi, mikäli se tapahtuu "huoneissa tai kokouksissa, joissa riettautta tai irstaisuutta harjoi-tetaan". Laki kieltää myös salavuoteuden eli avioliiton ulkopuolisen seksin sekä huorinteon eli aviorikoksen.


1811 Kadulla kuljeskelevia naisia alis-tetaan tarkastuksiin sukupuolitautien le-viämisen välttämiseksi.


1875 Keisarillinen julistus kehottaa kau-punkeja luomaan ohjesäännön ja tarkas-tuskomitean prostituutiota varten.


1880 Asukaslukuun suhteutettuna Hel-singin prostituoitujen määrä on suurimmi-llaan: joka sadas helsinkiläinen on pros-tituoitu.


1883 Irtolaisasetuksilla halutaan panna kuriin työttömät, kuljeskelevat ja "paha-tapaista elämää" viettävät kansalaiset, jotka voidaan toimittaa työlaitokseen tai vankilan kaltaiseen pakkotyölaitokseen.


1884 Uuden määräyksen mukaan pros-tituoidut saavat asua enintään kaksittain. Ilotalot eivät silti katoa. Bordellit alkavat toimia salaisesti.


1889 Rikoslailla määritellään "yleinen prostituutio" rikokseksi.


1908 Ohjesääntöinen prostituutio lakkau-tetaan, mutta käytännössä prostituoitujen valvonta siirtyy poliisilta terveysviran-omaisille.


1926 Salavuoteus poistuu rikoslaista.


1936 Prostituutio poistuu rikoslaista, mut-ta irtolaisten rankaiseminen kovenee.


1942 Epävirallisena jatkunut ohjesääntöi-nen prostituutio loppuu.


1948 Huorinteko eli aviorikos poistuu rikoslaista.


1950-1980-luvut Prostituution harjoitta-jien määrä laskee tasaisesti ja jyrkästi. Helsingissä on 1980-luvulla parisataa prostituoitua.


1986 Irtolaislaislaki kumotaan ja sitä valvovasta Huoltopoliisista luovutaan. Prostituutio vapautuu seuraamuksista.


1990-luku Prostituutio lisääntyy voimak-kaasti.


2003 Hallitus valmistelee rikoslakia, joka kriminalisoisi seksin ostamisen.


2004 Lakiesityksen antaminen eduskun-nalle lykätään vuoteen 2005.



Jotkut saivat turvakodista avun ja olivat siitä kiitollisia. Eräs nainen kiittää kirjeessään Emma Mäkistä siitä, että tämä opetti glanssin rykäämisen eli kiiltosilityksen taidon. Se oli tuonut naiselle työmahdollisuuksia ja auttanut hänet kaidalle tielle.


Monelle prostituoidulle turvakodin ankara ilmapiiri oli kuitenkin liikaa, niin myös Marialle.


Maria ei viihtynyt vaan lähti pois ja joutui uudestaan tarkastuskirjoihin marraskuussa 1894 metelöityään humalassa Bulevardilla. Seuraavan vuoden huhtikuussa hän yritti etsiä töitä ja jäi pois vakituisista tarkastuksista. Hänet luokiteltiin ns. ylimääräisesti tarkastettavaksi naiseksi, eli poliisi toimitti hänet tutkimuksiin tarpeen tullen. Pian Mariasta kuitenkin tuli jälleen vakituinen prostituoitu.


Loppuvuodesta 1897 Maria tuomittiin irtolaisuudesta kolmeksi kuukaudeksi Hämeenlinnan vankilaan. Aika vapaudessa jäi lyhyeksi, sillä huhtikuussa 1898 hän sai uuden, vuoden vankilatuomion. Sen jälkeen hän yritti vielä kerran irrottautua prostituutiosta ennen kuin toukokuun lopussa 1901 putosi Korkeasaaren laiturilta ja hukkui. Uudessa Suomettaressa ja Päivälehdessä kuolema tulkittiin itsemurhaksi, mutta tapahtumien yksityiskohdat jäivät epäselviksi.



Toivo Nygård arvelee, ettei prostituutiota koettu kovin suureksi uhaksi, koska kyse oli naisista, vieläpä melko pienestä joukosta naisia. Prostituution nähtiin jopa suojaavan kunniallisia naisia "viettiensä armoilla" olevilta miehiltä.














Päivi Parhi-Riikola on oululainen filosofian maisteri, toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.