Suomessa sytytetään joka päivä tahallisesti viitisen tulipaloa, ja joka vuosi tuhopoltoissa kuolee muutamia ihmisiä. Tuli hävittää tehokkaasti rikoksen todisteita, mutta miltei aina palon lavastukseen jää jokin särö, johtolanka.

Tuhopolttaja toimi taitavasti: hän roiskutteli sytytysnestettä strategisiin paikkoihin. Palo ehkä näyttäisi epätavallisen nopealta, mutta olisi mahdotonta todistaa mitään. Kaikki johtolangat tuhoutuisivat.

Vaikka jotain jäisi, niin poliisi tuskin kampaisi raunioi¬ta läpi. Näytteenotot ja laboratoriotutkimukset tulisivat aivan liian kalliiksi. Tuhopolttaja siunasi mielessään tuottavuusohjelmia, jotka pitivät rikostutkimuksen säästöliekillä.

Hän sytytti rakennuksen tuleen ja lähti rauhallisesti kotiin. Vastaantulijat tuskin muistaisivat häntä, ja jos muistaisivat, hän oli vain tavallinen siisti liikemies, joka oli pitkän työpäivän jälkeen matkalla kotiin.

Huomenna hän laatisi korvaushakemuksen vakuutusyhtiölle. Voivat siellä vähän epäillä, mutta maksavat silti. Vakuutusetsivät tietävät, että todisteiden puutteessa on turha lähteä käräjöimään.

Tuhopolttaja unohti yhden asian, koiran.

Sammutustöiden johtajasta näytti siltä, että palo eteni kovin helposti. Hän soitti poliisille. Rikostutkija alkoi kerätä todisteita jo matkalla: hän kuvasi digikamerallaan kaikki alueella liikkuvat. Sitten hän tilasi paikalle palokoiran.

Kun rauniot olivat jäähtyneet, koira tassutteli tunnin verran paloalueella ja merkitsi paikat, joita se piti kiinnostavina. Niistä löytyi olemattoman pieniä nestejäämiä. Näytteet lähetettiin Keskusrikospoliisin laboratorioon, ja rikoskemistit osoittivat, että rakennukseen oli levitetty vierasta, helposti syttyvää nestettä.

Palotutkijoiden tietokonesimulaatio vahvisti, että vain suunnitelmallisesti sytytetty tuli oli voinut edetä havaitulla tavalla ja tuottaa palopaikan vahingot. Valokuvat ja todistajanlausunnot paljastivat tuhopolttajan liikkeet paloiltana ja täydensivät näin näytön.

Tämä voisi olla keskiarvo monesta todellisesta tuhopolttotarinasta.

Koira on hyvä opiskelija

Nykyaikainen rikostutkinta tuo mieleen uuden tekniikan dna-näytteineen, laboratoriolaitteineen ja tietokoneanalyyseineen. Yhtä tärkeitä ovat vanhat, koetellut keinot. Poliisin pitkäaikainen apulainen, koira, on tuonut uutta tehoa palorikostenkin tutkintaan.

Rikoskemistit ovat kauan osanneet tutkia ainejäämät riittävän tarkasti, mutta analyysit ovat kalliita. Niukat resurssit pystytään käyttämään tehokkaasti, kun koira auttaa ottamaan näytteet oikeista paikoista.

- Palokoira tunnistaa viisi-kahdeksan ainetta, kertoo opettaja Ilkka Hormila Poliisikoiralaitoksesta. Ainevalikoima muuttuu ajan mukana, kun kemia edistyy ja rikollisetkin ottavat käyttöön uusia kemikaaleja. Onneksi koira on ihanteellinen aikuisopiskelija. Hormilan mukaan se oppii parissa päivässä tunnistamaan uuden aineen.

Palopaikalla nelijalkainen tutkija löytää epäilyttävät kohdat joskus minuuteissa, joskus aikaa menee muutama tunti.

Simulaatiolla varmistuu syy

Varmoiltakin tuntuvat olettamukset palon syystä tarkistetaan monella tavalla.

Tietokonetta käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran tulipalon syyn varmistamiseen noin kaksikymmentä vuotta sitten. Järvenpäässä paloi 1988 huoneisto, ja sitä sammutettaessa liekkeihin kuoli yksi palomies.

Tutkijat havaitsivat, että olohuoneessa oli ollut kaksi sohvaa, jotka olivat syttyneet lähes yhtä aikaa. Tämä viittasi joko erittäin huolimattomaan tulenkäsittelyyn tai tahalliseen sytyttämiseen. Huoneistossa oli ollut juopuneita, tupakoivia ihmisiä, jotka vahingossa olisivat voineet saada aikaan palon, mutta avoimeksi jäi, olisivatko molemmat sohvat voineet leimahtaa samaan aikaan.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n palotekniikan laboratorio tutki paloa sekä polttokokeilla että tietokonesimuloinneilla. Tutkimukset osoittivat, että sohvan syttyessä lattialle syntyi uretaanilammikko, joka parissa minuutissa levitti palon koko huoneeseen. Yhden sohvan sytyttyä toinen leimahti lähes samanaikaisesti - mitään tahallisuutta ei tarvittu.

- Simuloinnilla testataan hypoteeseja, sanoo VTT:n erikoistutkija Simo Hostikka. - Simulaatio ei suoraan kerro, mikä palon sytytti, mutta se auttaa ratkaisemaan, onko jokin oletettu syy voinut johtaa havaitun kaltaiseen tulipaloon.

Huijareitakin liikkeellä

Kaksi kaveria Lahden seudulta oli omasta mielestään ovelia. He olivat kolhineet auton kolarissa ja päättivät kuitata vahingon huijaamalla rahaa vakuutusyhtiöltä. Miehet ilmoittivat autonsa varastetuksi, ajoivat Hollolaan hiekkakuoppaan ja tuikkasivat auton tuleen.

Lavastus paljastui lähinnä järjestyspoliisin valppauden ansiosta. Kun kaverukset kuljettivat autoa yön tunteina rikospaikalle, he pysähtyivät liikennevaloihin. Viereen sattui ajamaan poliisiauto. Poliisit noteerasivat rumasti ruttaantuneen autonkulman ja puhuivat siitä keskenään, mutta eivät ryhtyneet muihin toimiin, koska toinen tehtävä odotti. Auto ja kaverit jäivät kuitenkin mieleen.

Muutamaa tuntia myöhemmin sama poliisipartio hälytettiin Hollolaan autopaloon. Auto oli jo palanut tuntemattomaksi, mutta rekisterinumero erottui vielä. Sen perusteella poliisit menivät kertomaan tapahtumasta auton omistajan kotiin. Oven avasikin sama mies, jonka he olivat yöllä nähneet liikennevaloissa muka varastetun auton ratissa.

- Tämä huijaus jäi surkuhupaisaksi, mutta se olisi voinut mennä hyvin läpi, ellei poliisi olisi painanut tekijöitä mieleensä, sanoo vakuutustutkija Ari Nieminen vahinkovakuutusyhtiö Ifistä.

Asiantuntija auttaa toista

Tuhopoltto voi äkkiseltään tuntua lähes mahdottomalta selvittää, koska rikos tuhoaa tehokkaasti todisteita. - Tulipalot todella ovat vaikeimpia tutkittavia, Ari Nieminen vahvistaa.

Vaikeita vaan eivät mahdottomia.
Taitoa nimittäin kysytään polttajaltakin. Hänen on lavastettava uskottavasti paitsi fysikaaliset ja kemialliset tapahtumat myös oma toimintansa. On vaikeaa rakentaa aukoton tarina. Lopulta jokin yksityiskohta, jokin särö muuten vakuuttavassa kokonaisuudessa johtaa tutkijat jäljille. Ratkaisevat todisteet ovat toisinaan teknisiä, mutta vähintään yhtä usein tutkijaa auttavat tiedot asianosaisista ja heidän toimistaan.
Palaneista arvoautoista tutkijat etsivät osat, joissa on ollut kovin palo. Sitten selvitetään, miten tuli on voinut syttyä. Maahantuojien tekniikka-asiantuntijoita käytetään apuna. Vakuutustutkijoilla on tiedossaan yksityiskohtia, joita ei yleisesti tunneta.
- Ifissä saamme paljon asiantuntija-apua myös ulkomaisilta kollegoilta, Nieminen kertoo. - Ruotsin ja Norjan Ifeissä toimii yksinomaan paloihin erikoistuneita vakuutustutkijoita, jotka esimerkiksi ovat hyvin perillä uusienkin autojen tekniikasta ja vioista, jotka voivat aiheuttaa palon.

Poliisi tutkii paloja vain silloin, kun epäillään rikosta. Jos palanut kohde on vakuutettu, vakuutusyhtiö yrittää aina löytää palon syyn. Nykyään myös palokunnille eli pelastustoimelle on tullut lisää vastuuta syiden selvittämisessä. Niemisen mukaan palojen syyn tutkimus on tehostunut, kun eri toimijat tekevät entistä enemmän yhteistyötä.

Uteliaat, olkaa tarkkana

Autopalojen ohella myös rakennuspaloja yritetään lavastaa onnettomuuksiksi.

- Kerran paloi kahdensadan neliön omakotitalo, jonka omistaja oli pahasti veloissa. Oli vahvoja syitä epäillä tahallisuutta, mutta todisteita oli vaikea saada, Ari Nieminen kertoo.

Tutkijat hakivat palon syttymispaikkaa teknisin keinoin, mutta oikeaan suuntaan johtivat lopulta aukot omistajan kertomassa. Hän väitti käyneensä palopäivänä talossa vain kerran kytkemässä sähköpatterin päälle. Naapuri kuitenkin muisti nähneensä myöhempänä ajankohtana, että talon katolta nousi savua ja heti sen jälkeen omistaja kaasutti autollaan tiehensä.

Vaikka tuhopoltoista vain pieni osa tehdään vakuutusyhtiön petkuttamiseksi, vahingot ovat suuria ja koskettavat meitä kaikkia: katamme tappiot vakuutusmaksuissa.

Mutta voimme myös auttaa palon, tahallisen tai tahattoman, syyn selvittämisessä. Tulipalo kerää usein paikalle uteliaiden joukon, ja nyt lähes kaikilla on silmien lisäksi mukana myös kamera. Joskus siihen tallentuu vinkki.
Vuonna 1988 Yhdysvaltojen Nevadassa paloi räjähdysmäisen nopeasti ammoniumperkloraattitehdas. Viereisen kukkulan laella työskenteli televisiotornin huoltoryhmä. Videokamerat olivat tuohon aikaan jo yleistyneet, ja asentajat kuvasivat melkein koko palon. Harrastelijavideo auttoi suuresti ammattitutkijoita, jotka lopulta jäljittivät alkusyyn hitsaajien polttoleikkausliekkiin. 

Rikos vaatii pitävän näytön

Suurin merkitys palon syyn tutkimuksella on silloin, kun palossa kuolee ihmisiä ja joudutaan vielä selvittämään, liittyykö tapahtumiin henkirikos.

Yhdysvalloissa, Texasissa on puitu kohta kaksikymmentä vuotta Cameron Todd Willinghamin tapausta. Willingham tuomittiin 1991 kuolemaan murhasta. Oikeus päätti, että hän oli polttanut talonsa ja sen mukana kolme lastaan. Hänet teloitettiin 2004 kolmentoista kuolemansellivuoden jälkeen.

Sitten osavaltio perusti komission selvittämään rikostutkinnan väärinkäytöksiä. Komissio on Willinghamin tapauksessa kuullut yhdeksää asiantuntijaa, jotka kaikki ovat vakuuttaneet, että palorikostutkimus tehtiin väärin ja langetettiin väärä tuomio. Palo oli voinut hyvin syttyä vahingossa.

Yhden asiantuntijalausunnoista antoi kansainvälisen paloturvallisuustieteen seuran puheenjohtaja, tohtori Craig L. Beyler. Hän kuvaa siinä, miten palotutkimus 1900-luvun jälkipuoliskolla kehittyi tieteeksi, jossa olettamukset syttymissyystä pitää testata. Vasta sitten, kun muut vaihtoehdot on suljettu pois järkevällä varmuudella, palo voidaan määritellä tuhopoltoksi. Aikaisemmin, 1980-luvulle saakka, palonsyyn määrittely perustui "tutkijan kokemukseen ja kansanperinteeseen". Beylerin mukaan Willinghamin tapauksen tutkijat toimivat menneeltä perinnepohjalta.
Tuhopoltto on toisinaan elämän ja kuoleman kysymys Suomessakin, vaikka täällä ei kuolemanrangaistusta olekaan. Turun yliopiston oikeustieteilijät Päivi Mäkelä ja Ahti Laitinen arvioivat tutkimuksessaan tuhopoltoista, että 2005 tahallisesti sytytetyissä paloissa kuoli kymmenen henkeä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Näistä voi epäillä tuhopolttoa

- Monta syttymiskohtaa.
- Epätavallinen, "mahdoton" syttymiskohta.
- Haju, palaneen alueen muoto, kemiallinen analyysi tai koira paljastaa paloa kiihdyttävän aineen läsnäolon.
- Lisätty palon leviämistä edistäviä "johteita".
- Palokuormaa eli palavaa materiaalia järjestelty.
- Henkilökohtaisia esineitä puuttuu.
- Ylimääräisiä esineitä lisätty palokuormaan.
- Epätavallisen nopea palo tai epätavallisen korkea lämpötila.
- Palosuojelulaitteita peukaloitu.
- Löydetty sytytysvälineitä ja ajastimia.
- Ilmastointia peukaloitu palon leviämisen nopeuttamiseksi.
- Sähkölaitteita ja muuta talon ja kodin tekniikkaa peukaloitu.

Lähde: Yhdysvaltalaisen palotutkijan Craig L. Beylerin lausunto elokuussa 2009 kahdesta kiistellystä tuhopolttotutkimuksesta

Tulipalot Suomessa 2006

Tahallisia   2 456 14 %
Tuottamuksellisia* 2 693  15
Tahattomia 3 785  22
Ei tietoa syystä 8 646  49
Yhteensä 17 580  100 %
* Tuottamuksellisuus tarkoittaa suurta huolimattomuutta tai varomattomuutta.

Tuhopoltot Suomessa 2005

Rakennuspalo 18 %
Liikennevälinepalo 23
Maastopalo 9
Muu, kuten roskalaatikot 50
Yhteensä  100 %

Mitä aikuinen voi kertoa lapsille paloturvallisuudesta?

1 Tuli on hyödyllinen mutta riehaantuu helposti. Tätä voi testata esimerkiksi polttamalla valvotussa tilanteessa ulkona pahvilaatikon. Roihu on vaikuttava.
2 Jos tulipalo syttyy, piiloon ei saa mennä. On mentävä ulos niin nopeasti kuin pystyy. Kokeilkaa ikiomalla paloharjoituksella, kuinka monessa sekunnissa pääsette pihalle.
3 Kuumaa ovea ei saa avata, koska tuli voi odottaa sen takana. Miettikää, mistä kaikkialta pääsee nopeasti ulos hätätilanteessa.
4 Muita on varoitettava. Kun on itse turvassa, voi soittaa hätänumeroon 112 tai pyytää aikuisia soittamaan. Harjoitelkaa yhdessä hälytysnumeroon kerrottavia asioita.
5 Tarkista kodin paloturvallisuus yhdessä lapsen kanssa. Missä on sammutuspeitto, missä jauhesammutin? Ovatko palohälyttimet kunnossa?
Paula Havaste, ohjelmajohtaja, Heureka

 

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tutkija Tuomas Paloposki puhuu Tieteen päivillä aiheesta Kaikki palaa, mikä on tulipalo. Perjantaina 15.1. klo 15.00.
Erikoistutkija Simo Hostikka puhuu aiheesta Virtuaaliset tulipalot. Perjantaina 15.1. klo 16.00.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.