Humalaväkivallan syitä kaivetaan nyt perimästä ja aineenvaihdunnasta



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Suomalaisen murhenäytelmän käsikirjoitus on tämä. Kaverukset viettävät kos¬teaa iltaa, ja kuppia otetaan tasaiseen tahtiin. Hauskanpito katkeaa sanaharkkaan, jonka päätteeksi Kake lyö Makea kohtalokkain seurauksin.

Jälkeenpäin putkassa Kake itkee parhaan ja ainoan kaverinsa kuolemaa. Hän muistaa surmaillasta vain sen, että jossain vaiheessa päässä naksahti.

Kaken vastaus ontuu, koska ihmisen kor¬vien välissä ei ole mitään pääkatkaisinta. Todennäköisemmin tilanne riistäytyi Kaken käsistä jostain niin nolosta syystä, että pelkästään asian¬ muisteleminen tuottaa suurta tuskaa. Miksi miehen itsehillintä petti?


Suomalainen erikoisuus

Alkoholin ja aggression yhteys on tunnettu kauan. Juopumus heikentää arvostelukykyä ja lisää impulsiivisuutta. Myös estot karisevat. Riehujilla on lisäksi kulttuuri puolellaan: on hyväksyttävää käyttäytyä kännipäissään agg¬ressiivisesti.

- Humalassa rähinöinti on paljolti suomalainen erikoisuus, ja sillä on ilmeisesti myös geneettinen tausta, arvioi oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonen Kuopion yliopistosta.

Tästä saatiin hiljattain näyttöä Helsingin ja Kuopion yliopiston yhteistutkimuksessa, jonka aineistona oli 174 mielentilatutkimuksiin määrättyä suomalaista väkivaltarikollista. Miesten alkoholinkäyttö mitattiin ja heidän joukostaan poimittiin ylivilkkaan Maoa-geenin kantajat. Näitä löytyi 97.

- Vilkkaasti toimiva geeni hajottaa aivojen mielialakemikaaleja, kuten dopamiinia, nor¬adrenaliinia ja serotoniinia, selittää Tiihonen. "Soturigeeniksi" ristitty Maoa on yhdistetty aiemmin impulsiivisuuteen ja aggressiivisuuteen.

Alcoholism: Clinical and Experimental Research -tiedelehden julkaiseman suomalaistutkimuksen perusteella viina ja Maoa ovat vaarallinen cocktail: erityisen toimeliaan geenin kantajat ovat humaltuessaan poikkeuksellisen alttiita uusille väkivallanteoille. Muilla tutkituilla ei tällaista riskiä havaittu.


Virittääkö viina väkivaltageenin?

Ylivilkas Maoa on suomalaisessa väestössä hyvin yleinen. Geenimuotoa kantaa jopa 60 prosenttia meistä. Selittääkö tämä, miksi niin moni suomalainen äityy juovuksissa pahapäiseksi?

¬- Tuskin, Tiihonen toppuuttelee. - Geenien lisäksi suomalainen alkoholikulttuuri ja monet vielä osin tuntemattomat biologiset tekijät altistavat humalaväkivallalle.

Tiihonen korostaa, että suomalaistutkimuksen aineisto oli poikkeuksellinen. - He olivat niin sanottua kovaa porukkaa, lähinnä rikoksenuusijoita, joille väkivaltaisuus ja epäsosiaaliset piirteet eivät ole mitenkään vieraita. Epäsosiaaliset persoonallisuudet voivat jo sinänsä olla tavallista taipuvaisempia riehumaan humalapäissään.


Katseet kääntyvät sokeriin

Yksi mielenkiintoisista epäilyksenalaisista on poikkeava sokeriaineenvaihdunta. Psychiatry Research -lehdessä hiljan julkaistu toinen suomalaistutkimus osoitti, että lihassokerin vähäisyys eli nonoksidatiivinen sokeriaineenvaihdunta (Nog) saattaa olla yksi mekanismeista humalaväkivallan taustalla.

Tutkimukseen valittiin 49 alkoholisoitunutta väkivaltarikollista, joista 17 toisti tekonsa kahdeksan vuoden seuranta-ajan kuluessa. Kaikilla rikoksenuusijoilla oli lihassokeria vähemmän kuin verrokeilla. - Näillä miehillä lihassokeri selitti väkivaltarikosten uusimisesta liki kolmanneksen, sanoo professori Tiihonen, joka oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tulos avaa mahdollisuuksia humalaväkivallan ehkäisyyn riskiyksilöillä, sillä sokeriaineenvaihdunnan vajavuuteen voidaan vaikuttaa lääkkeillä. Siihen tepsii muun muassa li¬tium, jolla hoidetaan nykyisin kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli maanis-depressiivisyyttä. Litiumilla on myös suoraan väkivaltaisuutta suitsiva vaikutus.

Tiihosen mukaan hivenaineet, kuten sinkki, saattavat vaikuttaa suotuisasti sokeriaineenvaihduntaan. Seitsemän vuoden takaisessa brittitutkimuksessa havaittiin, että vankien keskinäinen rähinöinti vähenee, jos heidät pannaan vitamiini- ja hivenainekuurille.


Mieshormonikin sytykkeenä

Myös hormoneilla saattaa olla sormensa pelissä. Tutkijat ovat pitkään miettineet, olisiko testosteroni se ruuti, joka saa rähinäviinan syttymään.

- Suurentuneiden testosteroniarvojen ja väkivaltaisuuden välillä on vahva yhteys, sanoo dosentti, erikoistutkija Peter Eriksson Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Eriksson on ryhmineen osoittanut, että jo pienikin alkoholiannos - pari tölkkiä olutta - nostaa hetkellisesti testosteroniarvoja. Näin käy sekä naisilla että miehillä. Havainto voisi selittää ainakin osin, miksi alkoholi lietsoo äkillistä väkivaltaa.

- Alkoholi ei suoraan aiheuta väkivaltaa mutta tuo tarvittavan voimantunteen, mikä madaltaa kynnystä vihanpurkauksiin. - Ja väkivalta taas nostattaa testosteronitasoja entisestään, Eriksson lisää.

Joihinkin yksilöihin alkoholin ryydittämät hormonit - ja samalla väkivaltaimpulssit - voivat vaikuttaa tavallista voimakkaammin. Esimerkiksi alkoholistirotilla ryyppy nostaa testosteroniarvot tappiin. Hormoniryöppy tuottaa niille mielihyvää, jota ne tavoittelevat kerta toisensa jälkeen.

- Juomarin geenejä kantava ihminen saattaa joutua humalaväkivallan koukkuun, koska se on palkitsevaa, pohtii Eriksson. - Hän juo viinaa ja hakeutuu konflikteihin yhä uudestaan, sillä ne antavat voimantunnetta ja mielihyvää.


LAATIKOT


Humalasurmien huippumaa

Suomi on länsimaisittain poikkeuksellisen korkean henkirikollisuuden maa. Meillä surmataan kaksi-kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, joiden yhteiskunnat eivät olennaisesti poikkea suomalaisesta.

Alkoholin ja väkivallan tilastollinen yhteys on Suomessa erityisen synkkä. Yli puolet väkivaltarikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena, henkirikoksista jopa yli 80 prosenttia. Myös valtaosa uhreista on surmahetkellä juovuksissa. Vaikka alkoholin ja väkivaltarikollisuuden kytkös on universaali, muualla maailmassa sekä tekijä että uhri ovat useammin selvin päin.


Kaksi tyyppitapausta

Suomalainen henkirikos on tyypillisesti viikonlopun ryyppyriitatappo, jossa mies pistää toisen hengiltä puukolla tai leipäveitsellä. Kuka ryyppyringistä lopulta valikoituu uhriksi tai syylliseksi, on usein sattumanvaraista. Iso osa tekijöistä ja uhreista on työelämästä syrjäytyneitä ja alkoholisteja. Surmatyöt syntyvät hetken mielijohteesta, ja syvässä, 2-3 promillen humalassa.

Henkirikosten toista päätyyppiä edustavat perhe- ja parisuhdetapot.

Teot, joissa uhrina tai tekijänä on nainen, tapahtuvat tyypillisesti kotioloissa.


Pullosta puukkopiikki

Mitä enemmän suomalaiset kallistavat pulloa, sitä hanakammin puukko heiluu. Sadan viime vuoden aikana jokaista alkoholin kulutuspiikkiä on seurannut samanaikainen henkirikollisuuden nousu.

Väkivaltaisin kausi oli kostea 1920-luku, jolloin henkirikoksia tehtiin kolminkertainen määrä nykyiseen nähden. Toisen kerran henkirikollisuus kääntyi kovaan kasvuun vuonna 1969, kun keskiolut vapautui vähittäiskauppaan ja myyntipisteiden määrä nousi nollasta yli 17 000:een. Myös vuonna 2004 tapahtunut alkoholin hinnanalennus ja kokonaiskulutuksen kasvu aiheut¬tivat piikin.


Lähteet: Henkirikoskatsaukset 2007 ja 2008, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos;
Reino Sirén ja Martti Lehti, Musta maaliskuu? Väkivalta ja alkoholin kulutuksen kasvu vuonna 2004. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2006.


Onko maaginen yhteys murtumassa?

Vakava väkivalta on 2000-luvulla ollut vähäisempää kuin edeltävällä kymmenluvulla. 1989-1998 poliisin tietoon tuli 1417 tappoa, murhaa tai surmaa, 1999-2008 115 vähem¬män eli 1302. Samaan aikaan alko¬holin kokonaiskulutus henkeä kohti kasvoi kahdeksasta litrasta kymmeneen ja puoleen.

Alkoholin hinta ja väkivalta seurailevat kuitenkin toisiaan. 2004 piikki meni alkoholiveron alentamisen tiliin. 2008 ja 2009 veroa on korotettu, ja nyt näyttää siltä, että 2007 alkanut uusi kasvusuuntaus on taittumassa. Tämän vuoden tammi-kesäkuussa henkirikoksia kertyi 64, kun luku viime vuonna oli 67.


 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.