Koulu päättyy, mitä nyt? miettivät taas kymmenettuhannet nuoret. Ottakaa oma suunta, opastaa identiteettitutkija. Muiden toiveiden varaan luotu elämä on raskas taivaltaa.


Ottakaa oma suunta, opastaa identiteettitutkija. Muiden toiveiden
varaan luotu elämä on raskas taivaltaa.




Viimeistään ylioppilasjuhlissa esitetään ne perinteiset kysymykset. Joko opiskelupaikka on löytynyt? Mistä alasta olet kiinnostunut? Tuleeko sinusta lääkäri vai poliisi? Samaa on kyselty lapsilta taaperosta asti, mutta nyt tiedusteluissa on vakava sävy.

Tarjolla on valtavasti ammatteja ja koulutuspaikkoja, joista selvän ottaminen on lähes mahdotonta. Osa nuorista lamaantuu tärkeän päätöksen edessä, ei tee omia valintojaan vaan heittäytyy kavereiden mukaan.

Se ei ole paras mahdollinen tie elämään. Identiteetin rakentumista tutkinut psykologian tohtori Päivi Fadjukoff tietää, että kypsän minäkuvan luomisessa omakohtaisesti puntaroidut ratkaisut ovat avainasemassa.


Minäkuva kehittyy vähä vähältä

Psykologiassa identiteetillä tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä käsitystä omasta itsestään. Sen perustana toimivat itse kunkin persoonalliset ominaisuudet, mutta se kasvaa laumassa, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten - vanhempien, sisarusten, ystävien, työkaverien, puolison, lasten - kanssa.

Päivi Fadjukoff lohduttaa omaa tietään haparoivia nuoria sillä, ettei identiteetti ole valmis muillakaan. Identiteetti kehittyy vahvasti vielä aikuisuudessa tärkeiden elämänvaiheiden kautta. Sitä rakennetaan, kun muutetaan lapsuudenkodista omilleen, kun valmistutaan opinnoista ja aloitetaan työura, kun perustetaan oma koti, löydetään elämänkumppani ja hankitaan lapsia.


Lainattu identiteetti johtaa kriisiin

Kypsän identiteetin rakentuminen ei ole itsestäänselvyys.

- Kehitykseen kuuluu, että­ ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä.




Tärkeä osa identiteettiä on tunne omasta tärkeydestä, omasta merkityksestä omalle yhteisölle, oli tämä perhe, työpaikka, ystäväpiiri tai muuten samanhenkisten porukka. Nykyään oma heimo löytyy yhä useammin internetin keskusteluryhmistä. Siinä identiteettitutkija näkee myös vaaroja.

- Ihmisillä olisi hyvä olla monenlaisia yhteisöjä ajastustensa testaamiseen. Jos jää hyvin yksipuolisen ja valikoidun ryhmän varaan, peili on vino ja kasvattaa ihmistä vinoon. Netissä voi saada oudoistakin ajatuksista positiivista palautetta. Ryhmä kannustaa, yllyttää ja kasvattaa jäsenistään yhä omalaatuisempia. Tavallisissa yhteisöissä heidät palautettaisiin maan pinnalle.







Omasta iso etu työmaailmassa

Identiteetti on vahva tai kypsä silloin, kun ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämänalueilla.

- Jos ihmisellä on esimerkiksi heikko ammatti-identiteetti, hän on välinpitämätön ja käy töissä vain palkan vuoksi. On sääli, jos ihmiseltä menee niin iso osa elämästä hukkaan, Päivi Fadjukoff sanoo.

Jos identiteetti on kunnossa, ihminen kestää luhistumatta yksittäisiä kriisejä, kuten työttömyyden tai avioeron. Vahva identiteetti kasvattaa myös joustavuutta, muutosten sietoa - ja menestystä työelämässä.

Fadjukoff kertoo amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset tekevät kaikkein mieluimmin töitä kypsän identiteetin omaavien henkilöiden kanssa. - Heitä pidetään muita älykkäämpinä, ymmärtäväisempinä ja työyhteisöön parhaiten sopeutuneina, Fadjukoff sanoo.

Syykin on selvä. Kun on itse punninnut vaihtoehtonsa ja päätynyt perustellusti tiettyihin valintoihin, voi puolustaa omia ajatuksiaan, mutta silti kunnioittaa muiden mielipiteitä. Omaksutun identiteetin varassa elävät ihmiset ovat hyvin auktoriteettiuskoisia: he tekevät kyseenalaistamatta, mitä käsketään.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti