Kunnollista ei erota kehnosta päivänvalossa.

Pimeällä tiellä välähtelee. Auton edessä on siis joku – joku jonka hihassa, laukussa tai talutushihnassa heiluu muovinen heijastin. Näkyviin voi myös tulla loistavat viivat. Siellä on joku, jonka vaatteisiin tai kenkiin on kiinnitetty heijastinnauhat.

Vaikka auton valoissa näkyy pelkkää pimeyttä, tiellä voi silti olla joku – joku jolla ei ole heijastinta. Tai joku jonka heijastin on huono kopio tai pelkkä kiiltävä lelu. Kaikki heijastimilta näyttävät esineet eivät toimi. Millaiset toimivat?

Valo voi mennä metsään

Kun valo osuu johonkin, osa siitä heijastuu takaisin, osa läpäisee materiaalin ja osa imeytyy siihen. Heijastin on tehtävä materiaalista, joka heijastaa mahdollisimman suuren osan valosta takaisin.

Kahden aineen rajapinnasta, vaikkapa ilman ja heijastimen rajalta, heijastuu valoa sitä enemmän, mitä suurempi on aineiden taitekerrointen ero. Taitekerroin kertoo, kuinka nopeasti valo aineessa kulkee. Tyhjiön taitekerroin on yksi, siinä valo kulkee valonnopeudella. Ilman taitekerroin on hitusen yli yhden.Metalleilla taitekerroin on tyypillisesti suuri, joten ne heijastavat paljon valoa. Silti niistä ei ole hengenpelastajaksi pimeässä. Erittäin tehokkaasti heijastavalta, sileältä ja kiiltävältä pinnalta valo nimittäin taittuu vain yhteen suuntaan.

Peili heijastaa lähes kaiken siihen tulevan valon, mutta heijastuksen suunta riippuu siitä, missä kulmassa peili sattuu olemaan. Heijastuva valo saattaa mennä kokonaan metsään eikä suinkaan kohti heijastimeen osuneen auton valoja ja kuljettajan silmiä.

Epätasaiset pinnat taas hajottavat valon joka suuntaan, ja liian pieni määrä palaa takaisin kohti valon lähdettä. Silloin autonkuljettaja ei havaitse kulkijaa. Jotta tarpeeksi valoa palaisi oikeaan osoitteeseen, heijastimen pitää heijastaa kohtalaisen paljon valikoituihin suuntiin, mieluiten keilassa kohti valon lähdettä, niin että keila yltää autokuskin silmiin.

Prismoja ja lasihelmiä

Tämän vuoksi koviin muoviheijastimiin valetaan paljon pieniä prismoja, jotka pompottelevat valoa keskenään. Valo käy prismassa kolmella pinnalla ja palaa sitten takaisin. Prismat voi suunnitella niin, että heijastukset keskittyvät juuri sinne minne halutaan. Liikennemerkeissä, heijastinnauhoissa ja -liiveissä sekä pehmoheijastimissa käytetään mikroprisma- tai lasihelmikalvoja. Mikroprismakalvo sisältää mikroskooppisia prismoja. Lasihelmikalvossa on miljoonia mikroskooppisia lasipalloja, jotka taittavat valon niiden takana olevaan heijastavaan pintaan ja siitä takaisin tulosuuntaan.

Huonot heijastimet on usein kopioitu hyvistä, mutta kopiointi ei ole ollut tarkkaa. Helmien koko on väärä tai prismat kuperia tai koveria, niin että valo sirottuu väärään suuntaan. Myös materiaalin vaihtaminen muuttaa valon heijastumista. Tulos voi olla, ettei ”heijastin” palauta valoa lainkaan.

Hyvää ja huonoa heijastinta ei pysty erottamaan paljain silmin päivänvalossa. Siksi viranomaiset testaavat niiden heijastuskykyä. Suomessa tätä tekee Työterveyslaitos. Tyyppitarkastuksen jäljiltä kunnollisen heijastimen pakkauksessa on merkinnät CE (tuote on hyväksytty Euroopassa) ja EN 13356 (tuote on hyväksytty heijastimena, ei esimerkiksi leluna). Mainittuna täytyy olla myös tarkastuksen tehnyt laitos.

Lähteet: tuotepäällikkö Matti Hasu, 3M; laatupäällikkö Heikki Rytilahti, Herrmans; dosentti Juha Toivonen, Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitos.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.