Avioerot voivat romuttaa kykymme kiintyä ja rakastua.

TEKSTI:Jani Kaaro


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avioerot voivat romuttaa kykymme kiintyä ja rakastua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

1/2002


 


  osoittavat, että avioerot vaikuttavat lapsiin ja näin muuttavat rakkauden kokemista.

Nykyään on suorastaan klisee sanoa, että lapsi tarvitsee lähelleen luotettavan ja turvallisen aikuisen, mutta juuri tämä varhaislapsuuden luottamuksellinen suhde on nykykäsityksen mukaan romanttisen rakkauden perusedellytys. Lapsi, joka tuntee itsensä turvatuksi ja hyväksytyksi, oppii luottamaan ja kiintymään ihmisiin. Aikuisena hän etsii näitä samoja tunteita tärkeistä ihmissuhteistaan, ja yleensä hän siinä myös onnistuu. Tasapainoisen lapsuuden eläneet ihmiset ovat usein tyytyväisiä avioliittoonsa.

Nykyään monet lapset kuitenkin joutuvat kokemaan ahdistusta ja turvattomuutta vanhempien ristiriidoissa ja avioeroissa. Heiltä voi jäädä kokonaan puuttumaan myönteisten ihmissuhteiden malli.

 - Useissa länsimaissa avioerojen määrä lähestyy jo kansallisen kriisin rajaa, Jankowiak muistuttaa. - Mitä tapahtuu sitten, kun olemme kaikki avioerolapsia?

Sopimusliitoista uutta mallia

Uusia ratkaisuja haetaan jo eri puolilla. Niillä yritetään löytää siedettävä tasapaino romantiikan kaipuun, seksuaalisten tarpeiden ja vanhemmuuden välille. Jankowiak tutkii parhaillaan yhdysvaltalaisia sopimusliittoja, joissa puolisot sitoutuvat toisiinsa ja lapsiinsa mutta hakevat seksuaalisia kokemuksia liiton ulkopuolelta.

Sopimusliitot eivät yleensä rakennu romanttiselle rakkaudelle, mutta Jankowiakin mukaan ne voivat onnistua - yhdellä ehdolla. Puolisot sitoutuvat ensisijaisesti perheeseen ja ottavat aktiivisesti huomioon toistensa tarpeet. Tilastojen mukaan sopimusliitot purkautuvat 15 prosenttia harvemmin kuin tavalliset avioliitot. Ne siis ainakin ovat lapsille vakaampi kasvuympäristö.

Sopimusliitot eivät kuitenkaan ole kaikkien vaihtoehto, eivätkä kaikki sopimusliitoissa elävät ole onnellisia. Niissäkin monet kamppailevat vastuun, rakkauden ja seksuaalisuuden ristipaineissa.

Ristiriitainen olo näyttää itse asiassa olevan ihmisen osa. Myös romanttisissa liitoissa koetaan ristiriitaisia tunteita. Samoin järjestetyissä liitoissa ja lähes kaikissa liitoissa.

  Myös avioerot ovat universaali ilmiö, Jankowiak sanoo.

Halumme ovat törmäyskurssilla

Jankowiakin mukaan seksuaalisuus ja rakkaus riepottelevat meitä ehkä siksi, että ne ovat evolutiivisesti voineet kehittyä eri pohjalta ja eri reittiä. Tämä selittäisi, miksi rakkaus ja seksuaalisuus niin usein joutuvat törmäyskurssille. - Kaikkialla maailmassa miehet ja naiset puhuvat samalla tavalla romanttisesta rakkaudesta mutta eri tavalla seksuaalisuudesta, Jankowiak muistuttaa. - Ehkä erojemme takana onkin eroottisuuden logiikka.

Elämämme rakkauden ja seksin ja itsenäisyyden ja vastuun kiikkulaudalla muistuttaa jossakin määrin reviiriään puolustavan rotan käyttäytymistä. Se hyökkää ensin vieraan rotan kimppuun mutta ryömiikin yhtäkkiä sen alle ja alkaa hyväillä sen poskia ja sukia hellästi sen turkkia. Pian se hyökkää uudestaan, ja sitten se jälleen aivan yllättäen yltyy sukimaan taistelukumppaniaan.

Rottaa ohjaa samanaikaisesti kaksi motiivia: kiintymys lajikumppaniin ja oman reviirin puolustaminen. Se ei osaa valita vaan heittelehtii motiivien välillä. Samalla tavalla mekin kaipaamme toisten ihmisten läheisyyttä ja rakkautta, mutta toisaalta haluamme vaeltaa vapaina. Haluamme rakastaa sitä ainoaa oikeaa, mutta antaudumme helposti viettelyksille. Haluamme asioita, jotka eivät sovi yhteen. Se on jokaisen sosiaalisen eläimen osa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla