Vesipula uhkaa maailmaa. Mikä neuvoksi? Raahataan jäävuoret janoisten luo. Järjettömän yksinkertaista vai yksinkertaisesti järjetöntä?

Teksti: Maria Korteila

Pula puhtaasta juomavedestä voi tulevina vuosikymmeninä aiheuttaa kriisejä ympäri maailmaa. Toisaalta maapallolta löytyy myös lähes rajattomasti juotavaksi kelpaavaa makeaa vettä – varastoituneena napa-alueille. Jäävuoret ovat muodostuneet tuhansien vuosien aikana sadevedestä, kaukana ihmisen aiheuttamista saasteista. Joka vuosi kymmeniätuhansia jäävuoria lähtee ajelehtimaan ja lämpimiä merivirtoja kohdatessaan pikku hiljaa sulaa pois.Jospa hieman tönisimme jäävuoria sinne, missä juomavettä tarvitaan? Idea kuulostaa eksoottiselta mutta ei ole uusi.Yhdysvaltain armeija tutki jäävuorten hyödyntämistä jo 1950-luvulla. 1970-luvulla niiden potentiaalia pohti tosissaan ranskalainen insinööri ja ekoyrittäjä Georges Mougin. Hengenheimolainen löytyi saudiprinssi Mohamed al Faisalista, ja miehet perustivat yhteisen yrityksen: Iceberg Transport Internationalin, ”kansainvälisen jäävuortenkuljetuksen”. Vuosien ponnistelujen jälkeen hanke kuitenkin kuivui kokoon, sillä vastoinkäymiset osoittautuivat ylitsepääsemättömiksi.Mutta Georges Mougin ei ole unohtanut. 86-vuotiaana hän edelleen haluaa toteuttaa unelmansa. Ja modernin teknologian ansiosta hän uskoo tällä kertaa myös onnistuvansa.

Potkua 3D-mallinnuksesta

Mougin etsi kumppaneita hankkeelleen jo muutamia vuosia sitten. Silloin jäävuoren hinaamisen koeprojekti olisi tarvinnut noin kymmenen miljoonan dollarin sponsorin. Vaikka ajatus herätti kiinnostusta, yhteistyökumppania ei löytynyt. Mouginin innostus sai uutta potkua, kun hän törmäsi ranskalaiseen yritykseen nimeltä Dassault Systèmes. Se on erikoistunut kolmiulotteiseen tietokonemallinnukseen ja virtuaalisiin maailmoihin. Mougin vaikuttui Dassaultin tekniikalla tehdystä 3D-dokumentista, jolla havainnollistettiin pyramidien rakentamista. Jos menneen maailman sai kuvattua niin hyvin, miksei myös tulevan? Mougin halusi, että yritys yrittäisi mallintaa myös jäävuoren hinaamisen.Ja niin tapahtui. Mougin keräsi hankkeeseen tieteellisen neuvottelukunnan, jossa oli jäätikkötieteen ja meritieteiden edustajia.

Pöytävuori vakain vetää

Mallinnukseen käytettiin historiallista meteorologian ja merentutkimuksen dataa. Sen rinnalla käytettiin moderneja ennusteita, joihin saa jatkuvaa, reaaliaikaista tietoa satelliiteista ja muista meriä tarkkailevista mittalaitteista. Hinaamismalliin laskettiin mukaan muun muassa meriveden lämpötilat, suolaisuudet ja pyörteet sekä ilman virtaukset. Apuna käytettiin myös valokuvia ja videoita arktisilta alueilta. Hinauksessa päätettiin hyödyntää merivirtoja mahdollisimman paljon. Luonnonvoimien vastustamiseen menisi yksinkertaisesti liikaa polttoainetta. Paitsi rahan takia polttoaineen kulutus haluttiin minimoida myös ympäristösyistä. Esimerkkireitillä kuljetettiin Grönlannista ajautunut jäävuori Newfoundlandin vesiltä Kanariansaarille.Hinattavaksi valittaisiin vain tasaisia, pöytämäisiä jäävuoria. Korkeahuippuiset olisivat vaarassa keikahtaa. Radioaaltomittauksilla varmistettaisiin, ettei valittu vuori sisältäisi halkeamia, jotka voisivat aiheuttaa sen repeä­misen palasiksi matkan aikana.Jäävuoren ympärille kiedottaisiin vahva nuotta, jonka avulla hinaaja-alus vetäisi sitä perässään. Hinaajat ovat kiskoneet jäävuoria ennenkin mutta yleensä vain hyvin pieniä ja vain estääkseen niitä törmäämästä öljynporauslauttoihin.Mallinnuksen päätavoitteina oli selvittää, kuinka monta hinaajaa tarvittaisiin ja kuinka paljon jäävuori ehtisi matkan aikana sulaa.

Hame hidastaa sulamista

Mouginilla itselläänkin riitti uusia ideoita. Sulamista pitäisi pystyä jollain tapaa hidastamaan. Muuten vettä menisi turhan paljon hukkaan, ja sulaminen voisi hankaloittaa jäävuoren ohjaamistakin.Vedenpinnan yläpuolinen jäävuoren osa ei niinkään ole vaarassa, sillä se heijastaa pois suurimman osan auringonsäteilystä. Nopeammin sulaa vedenalainen vuoren valtaosa. Sulaminen ei tapahdu tasaisesti vaan jäävuoren muotojen mukaan.Puetaan vuorelle hame, keksi Mougin. Hän kehitteli valtavista geotekstiililiuskoista jäävuorelle sivupeitteen, joka ulottuu veden alla vuoren pohjaa syvemmälle ja osoittautui ainakin tietokonemallinnuksessa oivaksi turvaksi. ”Hameen” ja jäävuoren väliin syntyy sulaneesta vedestä vaippa, joka suojaa vuorta virtausten jäytämiseltä.

Yksi hinaaja riittää

Viisitoista 3D-spesialistia paiski hommia, ja pian Dassaultin malli oli valmis. Ensimmäisellä tietokoneen simuloimalla retkellä kävi kuitenkin kehnosti: hinaaja-alus vietti kuukauden kulkien ympyrää osuttuaan pyörteeseen. Jäävuori ehti sulaa liikaa.Kun lähtöpäivää siirrettiin toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin, samaa ei tapahtunut. Hinausajankohdalla on siis mallinnuksen mukaan todella suuri merkitys.Lähtöpäivän siirtäminen tuotti Mouginille mieluisan lopputuloksen. Seitsemän miljoonan tonnin jäävuoren hinaaminen Newfoundlandista Kanariansaarille kestäisi 141 päivää. Työhön tarvittaisiin vain yksi hinaaja-alus, jolla olisi noin 130 tonnin kapasiteetti. Ihanteellinen hinausnopeus olisi noin yksi solmu eli alle kaksi kilometriä tunnissa. Vuoresta ehtisi sulaa 38 prosenttia.Mougin pitää sulamisprosenttia varsin maltillisena ja muistuttaa, että isommat jäävuoret ehtisivät sulaa suhteessa ”vieläkin vähemmän”.Päätepisteessään jäävuori on tarkoitus sitoa tai ankkuroida paikoilleen samaan tapaan kuin öljynporauslautat. Jäävuoren sulamista yritettäisiin hyödyntää sekä jäähdytykseen että juomavedeksi.

Tositoimiin ehkä 2013

Vaikuttavan 3D-animaation avulla Mougin on saanut hankkeelleen runsaasti lisää huomiota. Hän on perustanut jälleen yrityksen. Sen nimi on WPI – Water and Power from Icebergs.Vielä kuitenkin tarvittaisiin kaupallinen kumppani, joka olisi valmis sijoittamaan todelliseen hinauskokeeseen 3–4 miljoonaa dollaria. Kesäkuun alussa Mougin kertoi Tiede-lehdelle käyvänsä neuvotteluita kumppani­ehdokkaan kanssa. Jos kumppani löytyy, ensimmäisenä on vuorossa geotekstiilin tes­taus. Jäävuoren hinaaminen tapahtuisi 2013 tai 2014. Potentiaalisia alueita, joille jäävuoria voisi suotuisien merivirtojen avulla hinailla, on Mouginin mukaan useita: Kanariansaarten seutu ja Afrikan länsirannikko, Kalifornia, Chile ja Peru sekä Australian läntiset ja eteläiset rannikot.Mouginin mukaan esimerkiksi 30 miljoonan tonnin jäävuoresta riittäisi vettä vuodeksi puolelle miljoonalle ihmiselle.

Suomalaisasiantuntija epäilee

– Olen kuullut tästä hankkeesta, ja olen hieman skeptinen onnistumisen suhteen, sanoo jäätiköihin perehtynyt erikoistutkija Jari Haapala Ilmatieteen laitoksesta.Haapala huomauttaa, että kun jäävuorten hinaamista polaarialueilta tropiikkiin tutkittiin 1970- luvulla, todettiin, ettei toiminta ole taloudellisesti kannattavaa. – Se on nyt uutta, että jäävuoria voitaisiin ainakin jonkin matkaa hinata kylmiä merivirtoja pitkin, Haapala sanoo. – Ongelmiksi voivat silti muodostua Pohjois-Atlantin lämmin merivirta ja aallokon aiheuttama jäävuoren murtuminen.Vaikka jäävuori ei alun perin sisältäisikään halkeamia, matkan aikana aallokko synnyttää mekaanisia jännityksiä ja auringonsäteily lämpöjännityksiä, jotka voivat johtaa murtumiin. – Vasta täyden mittakaavan kokeen perusteella voisi todellisuudessa arvioida, onko jäävuorien rahtaaminen taloudellisesti kannattavaa. Makeaa vettä voidaan tuottaa myös monella muulla tavalla.Hankkeen ekologisista tai ilmastollisista vaikutuksista Haapala ei ole huolissaan, koska jäävuoria riittää ja ne luonnostaankin ajelehtivat napa-alueilta kohti tropiikkia. Ei ole mikään mullistus, jos ihminen kuljettaa muutaman jäävuoren nopeammin ja pidemmälle kuin ne sulamatta omin päin kulkeutuisivat.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.