Esi-isätkin olivat nimiasioissa hyvin muotitietoisia. Naapurikansoilta poimittiin nimiä, jotka kuulostivat komeammilta kuin kotoperäiset sepitelmät.



Esi-isätkin olivat nimiasioissa hyvin muotitietoisia.
Naapurikansoilta poimittiin nimiä, jotka kuulostivat
komeammilta kuin kotoperäiset sepitelmät.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004






Esi-isämme kartuttivat nimistöään erityi-sesti germaanisilla nimillä. Jopa monet kalevalaiset nimet lienevät suomalaiseen suuhun mukautettua lainaa.


Ahti Alvettu Asikka Ammakko Aranti Artukka, Artukainen Eura Halikko Halo Harjavalta Hattelma Hattu Hauho, Hauhia Hervanta Ihamuoti Ilmari, Ilmarinen Ingeranta Kaukaritsa Ketteli Kärväntä Lemminkäinen Masku Muotia, Muotiainen Muodo, Muotine
Nihattu Paaskunta Paro Parta, Parto, Partia Pyynikki Rapo Rekotti Renko Rikanti Sotavalta Tapio Turenki Turso Ulvila Unto, Untamo Vanattara Vermunti Vihti Villanti Väinä, Väinämöinen


Lalli ja hänen puolisonsa Kerttu. He kuulunevat myös Suomen historian tunnetuimpiin henkilöihin Köyliönjärven traagisten tapahtumien vuoksi.


Väinämöistä, Ilmarista ja Ahtia, Louhea, Kyllikkiä ja Marjattaa. Joku voi tosin heti epäillä, että he ovat pikemmin myyttisiä runohahmoja kuin todellisia henkilöitä, joten heidän nimensäkin voivat olla pelkkää mielikuvitusta.
Kysymys vanhimmista nimeltään tunnetuista suomalaisista ei ole yksiselitteinen. Se ansaitsee pohdintaa, semminkin, kun nimistöntutkijalla on ongelmaan oma painava sanansa.



Henrikin hengiltä. Kansanruno syntyi 1200-luvulla, mieluummin sen alku- kuin loppupuolella. Veriteko taas tapahtui 1100-luvun puolivälissä.


Laurentiuksen ja Gertrudin kansanomaisina toisintoina. Vähintään yhtä todennäköistä kuitenkin on, että molemmat nimet ovat jo "pakanallisia" muinaisnimiä. Vanhassa germaanis-skandinaavisessa nimistössä on kummallekin vastineensa: Lali, Lalle, Lallo, Lallinc ja Gertrud, ’keihääseen luottava taistelijatar’ tai Gerd, joka oli hedelmällisyyden jumalan Frejn puoliso. Jos nämä ovat lähtönimet, Lalli ja Kerttu saattavat niminä olla paljonkin surmarunoa vanhempia.




Tuomaskaan kelpaa nimikilpaan, sillä he olivat synnyltään ulkomaalaisia. Kirkonmiehistäkin kyllä löytyy hyvä nimi ja ehdottoman luotettavasta lähteestä. Se on suomalainen lähetyspappi Petrus Kakuwalde, joka mainitaan vuonna 1215 laaditussa Liivin Henrikin kronikassa. Kakuwaldea voi pitää vanhimpana tunnettuna suomalaisena historiallisena henkilönä.






Vanhimmat suomalaiset


Vanhimmassa asu-tusnimistössämme on vain runsaat sata varmasti suomalaista miehennimeä, muun muassa seuraavat:


Anettu
Harmaa
Haukka
Himottu
Hirvas
Hirvi
Huono
Hurtta
Huuhka
Hyvä
Hyväri
Hyvitty
Hyvälempi
Härkä
Härkäpää
Ihalempi
Ilo
Iloittu
Ilmo
Jalkava
Kaivattu
Karhu
Karva
Kettu
Kokko
Kova
Kukko
Kurittu
Kurja
Kurki
Käetty
Käki
Kärppä
Kärsä
Lemmitty
Lintu
Miero
Mustia
Musto
Noita
Nousia
Nuolia
Ohto
Oinas
Orava
Otava
Peura
Pitkä
Pitkäpää
Päivä
Päivi
Pöllö
Pääsky
Rautio
Ruskea
Saukko
Seppä
Suorsa
Terärautia
Toivo
Toivottu
Torittu
Vallittu
Vihattu
Voipa
Yletty
Äijä




Mikael Agricolan mukaan monet niistä, kuten Väinämöinen, Ilmarinen, Ahti, Tapio, Tursas ja Kaleva, olivat myös suomalaisten, erityisesti hämäläisten esikristillisiä jumalia.




















Kristinusko toi tullessaan apostolien ja pyhimysten nimet, ja vaihtoehdot typis-tyivät tuhansista muutamiin kymmeniin - tosin vain väliaikaisesti, sillä valikoima kasvoi nopeasti virallisten ristimänimien kansanomaisilla muunnoksilla, hypokoris-meilla. Tässä keskiajan kymmenen suosi-tuinta miehen- ja naisennimeä suurin piirtein suosituimmuusjärjestyksessä.


Miehennimet


Olavi > Olli, Uoti
Johannes > Juho, Junni, Jussi,
Juti, Hannu, Hannus
Andreas > Antti, Antikka,
Antikainen, Antero
Nikolaus > Nikki, Niilo, Niiles,
Nissi, Laava
Pietari > Pieti, Pekka
Laurentius > Lauri, Lassi
Henrik > Heikki, Heikka, Heino
Magnus > Maunu, Mauno
Jakob > Jaakko, Jakku, Kauppi
Matteus > Matti


Naisennimet


Margareeta > Marjatta, Marjeta
Birgitta > Pirkko, Pirjeta, Pirita, Riitta
Katariina > Kaarina, Kaisa,
Katri, Kaija
Ingeborg > Inkeri, Inki, Inke
Kristiina > Kirsti, Kitti
Anna > Anni, Annikki,
Annikainen
Magdaleena > Leena,
Mataleena, Malin, Martta
Ragnhild > Rauni
Helena > Elina








Kristinuskon saavuttua suomalaisten nimet joutuivat täydelliseen remonttiin. Uusi oppi juuri muinaisen kastenimistön pois viimeistä nimeä myöten, ja tilalle tulivat apostolien ja pyhimysten nimet.


Suosittuja, paljon käytettyjä kristillisiä nimiä oli kuitenkin vähän. Keskiajan suomalaisten piti selvitä noin 30 miehennimellä ja vielä vähemmällä joukolla naisennimiä. Kasvavissa kaupungeissa ja kylissä samannimisyys vaikeutti häiritsevästi ihmisten identifioimista. Tarvittiin erottavia lisäkriteerejä, joiksi tulivat patronyymit (Matinpoika), talonnimet (Ahtilan Johannes), lisänimet (Biritta Paharauta) ja lopulta sukunimet.


Vaikka muinaissuomalaiset henkilönnimet jäivät pois käytöstä, ne eivät tyystin kadonneet. Niitä säilyi kylän- ja talonnimien ohella syntyvissä sukunimissä: Ahti > Ahtiainen, Halo > Halonen, Laiti > Laitinen, Paro > Paronen, Parta > Partanen.


Naapureilta skandinaaveilta ja saksalaisilta pakanallinen nimistö ei kitkeytynyt yhtä tarkasti. Heillä vanhoja nimiä säilyi varsin runsaasti ikään kuin kristillistyneinä, ja niitä lainattiin Suomeenkin. Ruotsalaisilta napattiin muun muassa Algot > Alkku, Björn > Pernu, Håkan > Hookana, Hakuli, Tord > Turto ja Ranghild > Rauni, saksalaisilta puolestaan Hintza > Hintsa, Hintta, Herman > Härmä ja Adelheid > Aliitsa. Tämänkin jälkeen muodikkaimmat ja kauneimmat nimet on saatu muilta, lännestä ja idästä. N

Jouko Vahtola on Suomen ja Skandinavian historian professori Oulun yliopistossa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti