Esi-isätkin olivat nimiasioissa hyvin muotitietoisia. Naapurikansoilta poimittiin nimiä, jotka kuulostivat komeammilta kuin kotoperäiset sepitelmät.



Esi-isätkin olivat nimiasioissa hyvin muotitietoisia.
Naapurikansoilta poimittiin nimiä, jotka kuulostivat
komeammilta kuin kotoperäiset sepitelmät.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004






Esi-isämme kartuttivat nimistöään erityi-sesti germaanisilla nimillä. Jopa monet kalevalaiset nimet lienevät suomalaiseen suuhun mukautettua lainaa.


Ahti Alvettu Asikka Ammakko Aranti Artukka, Artukainen Eura Halikko Halo Harjavalta Hattelma Hattu Hauho, Hauhia Hervanta Ihamuoti Ilmari, Ilmarinen Ingeranta Kaukaritsa Ketteli Kärväntä Lemminkäinen Masku Muotia, Muotiainen Muodo, Muotine
Nihattu Paaskunta Paro Parta, Parto, Partia Pyynikki Rapo Rekotti Renko Rikanti Sotavalta Tapio Turenki Turso Ulvila Unto, Untamo Vanattara Vermunti Vihti Villanti Väinä, Väinämöinen


Lalli ja hänen puolisonsa Kerttu. He kuulunevat myös Suomen historian tunnetuimpiin henkilöihin Köyliönjärven traagisten tapahtumien vuoksi.


Väinämöistä, Ilmarista ja Ahtia, Louhea, Kyllikkiä ja Marjattaa. Joku voi tosin heti epäillä, että he ovat pikemmin myyttisiä runohahmoja kuin todellisia henkilöitä, joten heidän nimensäkin voivat olla pelkkää mielikuvitusta.
Kysymys vanhimmista nimeltään tunnetuista suomalaisista ei ole yksiselitteinen. Se ansaitsee pohdintaa, semminkin, kun nimistöntutkijalla on ongelmaan oma painava sanansa.



Henrikin hengiltä. Kansanruno syntyi 1200-luvulla, mieluummin sen alku- kuin loppupuolella. Veriteko taas tapahtui 1100-luvun puolivälissä.


Laurentiuksen ja Gertrudin kansanomaisina toisintoina. Vähintään yhtä todennäköistä kuitenkin on, että molemmat nimet ovat jo "pakanallisia" muinaisnimiä. Vanhassa germaanis-skandinaavisessa nimistössä on kummallekin vastineensa: Lali, Lalle, Lallo, Lallinc ja Gertrud, ’keihääseen luottava taistelijatar’ tai Gerd, joka oli hedelmällisyyden jumalan Frejn puoliso. Jos nämä ovat lähtönimet, Lalli ja Kerttu saattavat niminä olla paljonkin surmarunoa vanhempia.




Tuomaskaan kelpaa nimikilpaan, sillä he olivat synnyltään ulkomaalaisia. Kirkonmiehistäkin kyllä löytyy hyvä nimi ja ehdottoman luotettavasta lähteestä. Se on suomalainen lähetyspappi Petrus Kakuwalde, joka mainitaan vuonna 1215 laaditussa Liivin Henrikin kronikassa. Kakuwaldea voi pitää vanhimpana tunnettuna suomalaisena historiallisena henkilönä.






Vanhimmat suomalaiset


Vanhimmassa asu-tusnimistössämme on vain runsaat sata varmasti suomalaista miehennimeä, muun muassa seuraavat:


Anettu
Harmaa
Haukka
Himottu
Hirvas
Hirvi
Huono
Hurtta
Huuhka
Hyvä
Hyväri
Hyvitty
Hyvälempi
Härkä
Härkäpää
Ihalempi
Ilo
Iloittu
Ilmo
Jalkava
Kaivattu
Karhu
Karva
Kettu
Kokko
Kova
Kukko
Kurittu
Kurja
Kurki
Käetty
Käki
Kärppä
Kärsä
Lemmitty
Lintu
Miero
Mustia
Musto
Noita
Nousia
Nuolia
Ohto
Oinas
Orava
Otava
Peura
Pitkä
Pitkäpää
Päivä
Päivi
Pöllö
Pääsky
Rautio
Ruskea
Saukko
Seppä
Suorsa
Terärautia
Toivo
Toivottu
Torittu
Vallittu
Vihattu
Voipa
Yletty
Äijä




Mikael Agricolan mukaan monet niistä, kuten Väinämöinen, Ilmarinen, Ahti, Tapio, Tursas ja Kaleva, olivat myös suomalaisten, erityisesti hämäläisten esikristillisiä jumalia.




















Kristinusko toi tullessaan apostolien ja pyhimysten nimet, ja vaihtoehdot typis-tyivät tuhansista muutamiin kymmeniin - tosin vain väliaikaisesti, sillä valikoima kasvoi nopeasti virallisten ristimänimien kansanomaisilla muunnoksilla, hypokoris-meilla. Tässä keskiajan kymmenen suosi-tuinta miehen- ja naisennimeä suurin piirtein suosituimmuusjärjestyksessä.


Miehennimet


Olavi > Olli, Uoti
Johannes > Juho, Junni, Jussi,
Juti, Hannu, Hannus
Andreas > Antti, Antikka,
Antikainen, Antero
Nikolaus > Nikki, Niilo, Niiles,
Nissi, Laava
Pietari > Pieti, Pekka
Laurentius > Lauri, Lassi
Henrik > Heikki, Heikka, Heino
Magnus > Maunu, Mauno
Jakob > Jaakko, Jakku, Kauppi
Matteus > Matti


Naisennimet


Margareeta > Marjatta, Marjeta
Birgitta > Pirkko, Pirjeta, Pirita, Riitta
Katariina > Kaarina, Kaisa,
Katri, Kaija
Ingeborg > Inkeri, Inki, Inke
Kristiina > Kirsti, Kitti
Anna > Anni, Annikki,
Annikainen
Magdaleena > Leena,
Mataleena, Malin, Martta
Ragnhild > Rauni
Helena > Elina








Kristinuskon saavuttua suomalaisten nimet joutuivat täydelliseen remonttiin. Uusi oppi juuri muinaisen kastenimistön pois viimeistä nimeä myöten, ja tilalle tulivat apostolien ja pyhimysten nimet.


Suosittuja, paljon käytettyjä kristillisiä nimiä oli kuitenkin vähän. Keskiajan suomalaisten piti selvitä noin 30 miehennimellä ja vielä vähemmällä joukolla naisennimiä. Kasvavissa kaupungeissa ja kylissä samannimisyys vaikeutti häiritsevästi ihmisten identifioimista. Tarvittiin erottavia lisäkriteerejä, joiksi tulivat patronyymit (Matinpoika), talonnimet (Ahtilan Johannes), lisänimet (Biritta Paharauta) ja lopulta sukunimet.


Vaikka muinaissuomalaiset henkilönnimet jäivät pois käytöstä, ne eivät tyystin kadonneet. Niitä säilyi kylän- ja talonnimien ohella syntyvissä sukunimissä: Ahti > Ahtiainen, Halo > Halonen, Laiti > Laitinen, Paro > Paronen, Parta > Partanen.


Naapureilta skandinaaveilta ja saksalaisilta pakanallinen nimistö ei kitkeytynyt yhtä tarkasti. Heillä vanhoja nimiä säilyi varsin runsaasti ikään kuin kristillistyneinä, ja niitä lainattiin Suomeenkin. Ruotsalaisilta napattiin muun muassa Algot > Alkku, Björn > Pernu, Håkan > Hookana, Hakuli, Tord > Turto ja Ranghild > Rauni, saksalaisilta puolestaan Hintza > Hintsa, Hintta, Herman > Härmä ja Adelheid > Aliitsa. Tämänkin jälkeen muodikkaimmat ja kauneimmat nimet on saatu muilta, lännestä ja idästä. N

Jouko Vahtola on Suomen ja Skandinavian historian professori Oulun yliopistossa.