Reaktiivinen stressaa enemmän, Haista brändi!, Lisää vuosia suomalaisille, Perhe on paras - ja pahin?, Vakityö ei pidä nuorta kaidalla tiellä


TEKSTI:Jarno Forssell

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutoksesta hätkähtävien työkavereiden ongelma ei olekaan
laiskuus tai pelokas luonne vaan herkkä hermojärjestelmä.



Julkaistu Tiede-lehdessä

8/2002


Fuusio siellä, alasajo täällä. Yhdessä firmassa pistetään organisaatio uusiksi joka toinen vuosi, toisella työpaikalla ihmiset vaihtuvat ylen aikaa. Työpsykologi Antti Aro ei kuitenkaan pidä työelämän muutosta pahana, jos sen rytmi on inhimillinen.

- Ihmisen psyykkisessäkin kehityksessä on toistuvia suuria muutoksia, joiden asettamat kehitystehtävät voivat vahvistaa ihmisen itsetuntoa, Aro muistuttaa. - Sama pätee työelämässä.

Aron mukaan sopiva muutoksen rytmi on yksilöllinen: yksi hakee uusia haasteita joka viides vuosi, toiselle kaksikymmentä vuotta on sopiva väli. Aina ei tarvitse vaihtaa työpaikkaakaan, jos työtehtävät kehittyvät.

Aro pitää jatkuvaakin muutosta pienempänä pahana kuin täydellistä muuttumattomuutta. "Brezhneviläinen pysähtyneisyys" aiheuttaa ihmiselle alikuormitusstressiä, joka on sukua mökkihöperyydelle.

- Yleensä fyysinen kuormitus palauttaa stressistä, mutta alikuormitustilanteessa stressihormonin määrä vain lisääntyy lisääntymistään. Adrenaliinia syntyy, mutta endorfiinia ei erity sitä pilkkomaan.

Hermosto aiheuttaa muutosvastarinnan

Medivireen työhyvinvoinnin kehittämiskeskuksen johtajana toiminut mutta hiljan organisaatiokonsultiksi ryhtynyt Aro käsittelee työelämän myllerrystä tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan Yritän vain hoitaa omaa tehtävääni (Edita). Siinä hän kirjoittaa uusimman tutkimuksen valossa mm. siitä, miksi muutos - sen luonnollisuudesta huolimatta - on monille niin vaikeaa. Yhdeksi selitykseksi hän esittää yksilöllistä temperamentin piirrettä, reaktiivisuutta, suomeksi ärtyvyyttä.

- Reaktiivisuus perustuu hermojärjestelmän johtavuuteen, siihen, kuinka herkkä se on ärsykkeille, Aro kuvaa.

Reaktiiviset henkilöt tajuavat vivahteita, esteettisyyttä ja sosiaalisia suhteita ei-reaktiivisia paremmin, mutta he myös ärtyvät herkemmin, sillä heillä hermoston "ärsykemuuri" on ohuempi kuin muilla. Muutos kuormittaa tällaisten henkilöiden elimistöä ja edellyttää suurempia ponnistuksia uuteen tilanteeseen sopeutumisessa.

Reaktiivisuus on perinnöllinen biologinen ominaisuus samaan tapaan kuin esimerkiksi herkkyys tarttuville taudeille. Aron mukaan on olemassa tietty pelivara, johon voi harjoituksella vaikuttaa, mutta kovin paljoa ärtyvyydelle ei voi itse tehdä. Se pitäisi ymmärtää työpaikoillakin.

- Nykyisessä työkulttuurissa, jossa jokaiselta vaaditaan supersuorituksia, reaktiiviset ihmiset joutuvat kompensoimaan tätä temperamentin piirrettään. He väsyvät ja stressaantuvat fyysisesti muita helpommin, ja heillä voi olla esimerkiksi suurempi riski sairastua sydänsairauksiin.

Reaktiiviset pääsisivät helpommalla, jos he työskentelisivät pysyvissä organisaatioissa. Aron mukaan ihmisiä ei voi kuitenkaan lajitella reaktiivisiin ja ei-reaktiivisiin vain sen mukaan, ovatko he vaihtaneet työpaikkaa tiheään vai pysyneet samassa työpaikassa.

- Tässä tulee mukaan psyykkinen, motivaatioon liittyvä puoli. Psyykkinen tavoite, esimerkiksi työhön liittyvä kunnianhimo, voi olla ristiriidassa fyysisen edun kanssa.

Haista brändi!

Niken swoosh!-merkki tai Adidaksen kolme raitaa on helppo silmäyksellä tunnistaa tuotemerkiksi, jota kilpailijat eivät saa kopioida. Mutta entä tuoksut?

Kansainvälisestä tavaramerkkioikeudesta Helsingin yliopistossa väitellyt Jukka Palm sanoo, että tuoksujen rekisteröiminen tavaramerkkinä on yhä hyvin poikkeuksellista.

"Vastaleikatun ruohon tuoksu" on mennyt tennispalloille, "bitter-oluen vahva tuoksu" pubitikoille ja "ruusuun vivahtava kukkaistuoksu" autonrenkaille. Sen sijaan Chanel N:o 5:n tuoksulle ei myönnetty tuotemerkin statusta. Ei liioin kanelintuoksulle huonekaluissa.

Vaikeutena on se, että kansainvälisessä kauppaoikeudessa tavaramerkki pitäisi pystyä esittämään "graafisesti" niin, että se erottuu muista tuotteista. Tuoksujen kemiallisia kaavoja tai laveita kirjallisista kuvailuja lain tulkitsijat eivät ole hyväksyneet.

Lisää vuosia suomalaisille


 


n puolella vuodella. Vuonna 2001 syntynyt poika elää keskimäärin 74,6-vuotiaaksi, tyttö 81,6-vuotiaaksi.

Viime vuonna kuoli 48 500 henkeä - 800 vähemmän kuin vuonna 2000. Tämä johtui vuosittain vaihtelevan keuhkokuumekuolleisuuden laskusta; influenssat eivät iskeneet Suomeen.

Kun kaikki ikäluokat otetaan lukuun, sydän- ja verisuonitaudit ovat ylivoimaisesti yleisimmät sekä miesten että naisten tappajat. Työikäisillä naisilla kärkisijaa kuitenkin pitää rintasyöpä.

Näihin työikäiset kuolivat


15-64-vuotiaiden suomalaisten yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2001:

Miehet (kuolleita 7 211)


1. Sepelvaltimotauti 18 %


2. Alkoholisyyt 14%


3. Tapaturmat 12 %


4. Itsemurhat 11 %


5. Keuhkosyöpä 5 %


6. Aivoverenkierron häiriö 5 %


7.- Muut syyt 35 %

Naiset (kuolleita 3 115)


1. Rintasyöpä 11 %


2. Alkoholisyyt 8 %


3.-4. Tapaturmat 7 %


3.-4. Itsemurhat 7 %


5. Sepelvaltimotauti 7 %


6. Aivoverenkierron häiriö 6 %


7.- Muut syyt 54 %

Lähde: Tilastokeskus

Seksi periytyy...


...Uusimman tutkimuksen


mukaan jos vanhempasi


eivät harjoittaneet seksiä,


et harjoita sinäkään.


Tuntematon

En tiedä, miten kolmas


maailmansota käydään,


mutta neljännestä


tiedän: kepeillä ja kivillä.


Albert Einstein, nobelfyysikko

Kukaan ei koskaan kutsuisi ihmisen genomia juhliin. Se on pitkä, kiero ja toistaa itseään, se tuntee lukuisia tarinoita, joiden kertomisen järjestyksestä sillä ei tunnu olevan hajuakaan.


Nicholas Wade, psykologian professori

Lisää viisauksia tieteestä ja ihmisestä kirjassa


....sanoi tiedemies (Terra Cognita 2002).


Aforismit kokosi Antti Pietiläinen.

Perhe on paras - ja pahin?

Jyväskylän yliopistossa lokakuun lopussa väitellyt Ilkka Virmasalo havaitsi tutkimuksessaan mielenkiintoisen ilmiön: perheellisyys suojaa työttömyydeltä etenkin miehiä, mutta perhe voi myös altistaa työttömyydelle.

Vanhempien työttömyys nimittäin useimmiten vaikeuttaa perheen nuorten sijoittumista työelämään. Työttömyyden "periytyminen" tosin riippuu paljon nuorten muistakin taustatekijöistä.

Vakityö ei pidä nuorta kaidalla tiellä

Koululaisten osa-aikatyö opettaa ahkeruutta ja vastuuta, kasvattaa itsenäisyyteen ja pitää poissa pahanteosta. Näinhän luullaan. Sosiologi Anne Kouvonen osoittaa kuitenkin Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan, että runsas työskentely on selvässä yhteydessä nuorten häiriökäyttäytymiseen. Siis rikollisuuteen, humalajuomiseen ja huumeidenkäyttöön. Riski rötöstelyyn kasvoi, jos viikottainen työaika oli yli 10 tuntia ja jos työpaikka oli "aikuismainen".

Työstä saatava palkka itsenäistää koululaisia vanhempiensa kontrollista ja mahdollistaa rahan käytön sellaisiin asioihin, joita vanhemmat eivät hyväksyisi. Työpaikalla nuori myös tapaa aikuisia, joiden käyttäytymistä hän voi jäljitellä - hyvässä ja pahassa. Yksinkertaisesti: paljon työskentelevä nuori aikuistuu liian varhain.

Palstan kokoaja Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla