Downshiftaus eli elämän hidastaminen on muotia, mutta entä jos jokin osa elämästäsi kaipaakin nopeuttamista.

Teksti: Tuija Matikka

Elämä on kuin polkupyörällä ajoa. Kun polkemisen tahti on sopiva, pysyt tasapainossa. Jos et polje riittävästi, alat horjua. Jos viiletät liian lujaa, voit päätyä ojaan ja ruvelle. Stressi yllättää, jos tekemistä on liikaa, ja myös, jollei sitä ole tarpeeksi.

Elämän kriisit, kuten avioerot, omaisten kuolemat, sairastumiset, työpaikan vaihdot ja muutot, teettävät paljon työtä ja vaativat uuden opettelua. Niinpä kriisien aikana kannattaa alentaa haastavuusrimaa elämän muilla alueilla.

Sen sijaan elämän suvantovaiheissa tarvitsemme uusia haasteita, jotta pääsisimme miellyttävään sopivan kuormituksen mielentilaan, jota luovuustutkija Mihaly Csikszentmihalyi nimittää flow'ksi, "virtaukseksi".

Sulavan virtauksen kannalta tärkeintä on, että tehtävien fyysinen, ajattelullinen ja sosiaa­linen vaatimustaso sopii paraikaiseen suorituskykyyn.

Osaamisen osa-alueita kolme

Fyysinen kyvykkyys vaihtelee suuresti, joten reippailijalle sopiva tahti näännyttää piintyneen sohvaperunan. Useimmat ovat parhaassa trimmissä parikymppisinä. Ensi askeliaan ottava taapero ja 80-vuotias köpöttelijä saattavat hyvinkin kulkea yhtä jalkaa, mutta muutaman vuoden kuluttua vanhuksella ei ole toivoakaan pysyä viikarin vauhdissa.

Ajattelullinen osaaminen voi sen sijaan kasvaa vauvan nollasta vanhuuden syvälliseen viisauteen. Lukemaan opetellessamme olimme yhden sivun jälkeen aivan puhki. Taidon kaivauduttua selkäytimeen jännittävä romaani heilahtaa yhdeltä istumalta. Oppimisen myötä mielenkiintoa ylläpitävä haastavuustaso siirtyy aina vain vaativampaan suuntaan. Niinpä aiemmin vaikeat tehtävät alkavat pian tuntua rasittavan tylsiltä rutiineilta.

Jotkut syntyvät muita terävämmiksi. Nimetön viisaus toteaa, että siitäkin onneksi selviää, jos saa osakseen riittävästi rakkautta. Vaikkei äly itsessään ole invalidisoiva vamma, poikkeavan korkea älykkyys eristää ihmistä, koska kukaan ei ymmärrä häntä. Kuten riuska reippailija voi hidastaa sohvaperunan tahtiin, älykäs voi hidastaa ajatuksenkulkuaan, mutta se tuntuu tuskastuttavalta.

Sosiaalinen taidokkuus voi kukoistaa, jos ihminen on syntyjään seurallinen. Nisäkkäänä ihmisellä on vahvat valmiudet myös sosiaalisuuden oppimiseen, mutta sitä ei tapahdu, jollei pääse harjoittelemaan porukoissa olemista. Teinivuosina eletään sosiaalisten taitojen kehittämisen sesonkia, joten nuoren voi olla vaikea ymmärtää yksikseen viihtyvää vanhusta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole parkettien partaveitsiä. Sisäänpäin kääntynyt väsyy käydessään pinnallista keskustelua. Ääripäänä autismi vaikeuttaa sosiaalista oppimista pahasti. Siinä missä sosiaalisesti taitavat "ymmärtävät yskän", autismin kirjoon kuuluva asperger-ihminen tulkitsee vertauskuviksi tarkoitetut ilmaukset kirjaimellisesti. Autisti voi olla hyvinkin älykäs mutta törmäilee silti sosiaalisesti, koska hän ei hahmota lausuttujen syiden takana piileviä todellisia motiiveja.

Sijoita itsesi osaamiskuutioon

Suorituskykynsä tilanteen voi hahmottaa sijoittamalla itsensä fas-kuutioon, jonka x-, y- ja z-akseleina ovat fyysisyys, ajattelukyky ja sosiaalisuus. Kullekin niistä annetaan arvo 0–9. Objektiivista mittaria ei toistaiseksi ole, mutta tasoaan voi haarukoida vertaamalla muiden ihmisten kykyihin ja omaan aiempaan kehitykseensä.

Timanttikulmaukseen sijoittuu henkilö, joka saa fas-luvukseen F9-A9-S9. Hän on fyysisesti teräskunnossa, tohtorin arvo on taskussa, ja diplomaattiset kyvyt ovat kansainvälistä tasoa. Mutta olivatpa lukumme mitkä tahansa, me kaikki lopulta päädymme ruumishuoneelle eli lukuun F0-A0-S0. Tuolloin olemme kuution kuolleessa kulmassa.

Tehosuorittajaksi voidaan kutsua F9-A9-ihmistä, jolla on korkea sekä fyysinen että älyllinen suoritustaso. Tällaisen duracell-pupun on annettava mennä täyttä kyytiä niin kauan kuin menohaluja riittää, koska muuten hän pitkästyy.

Viehätysvoimainen atleetti saa luvut F9-S9 ja voi menestyä mainiosti esimerkiksi joukkueurheilijana, vaikkei kirjoitettu teoria kiinnostaisikaan. Koska fyysinen olemus kuitenkin ennen pitkää rapistuu, aivojen kilohintaa kannattaa aina tilaisuuden tullen kohennella.

Tietoyhteiskunnassa fyysisesti rapakuntoinenkin voi selviytyä, jos hänellä on viisautta eli aimo annos tiedollista ja sosiaalista älykkyyttä. Maailmankaikkeuden tutkija Stephen Hawking ehkä saisi fyysisyydestä korkeintaan F1:n, mutta hänellä on älyn lisäksi niin hyvät sosiaaliset taidot, että hän on pystynyt pitkään tekemään tuotteliasta tietotyötä.

Jarrua, kiriä vai kumpaakin?

Aika ajoin – vaikkapa viiden vuoden välein – voisi kysyä itseltään, onko joltakin kannalta liian kovilla ja pitäisikö hetkeksi hellittää.

Samalla kannattaa kysyä, tuntuuko elämä joltain osin tylsältä ja auttaisiko siihen jonkin osa-alueen vauhditus.

Fas-kuution sisällä voi edetä kohti suurempaa suorituskykyä pykälä ja suunta kerrallaan. Välillä voi keskittyä kehittämään ajattelua, välillä sosiaalista osaamista. Vai olisiko juuri nyt aihetta nostaa fyysistä toimeliaisuutta pykälää ylemmäksi?

Lähteitä: Mihaly Csikszentmihalyi, Flow, elämän virta. Tutkimus onnesta, siitä kun kaikki sujuu (Rasalas 2010)

Robert ja Marilyn Kriegel, Huippusuorituksiin paineiden alla (Tammi 1986) 

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018