Downshiftaus eli elämän hidastaminen on muotia, mutta entä jos jokin osa elämästäsi kaipaakin nopeuttamista.

Teksti: Tuija Matikka

Elämä on kuin polkupyörällä ajoa. Kun polkemisen tahti on sopiva, pysyt tasapainossa. Jos et polje riittävästi, alat horjua. Jos viiletät liian lujaa, voit päätyä ojaan ja ruvelle. Stressi yllättää, jos tekemistä on liikaa, ja myös, jollei sitä ole tarpeeksi.

Elämän kriisit, kuten avioerot, omaisten kuolemat, sairastumiset, työpaikan vaihdot ja muutot, teettävät paljon työtä ja vaativat uuden opettelua. Niinpä kriisien aikana kannattaa alentaa haastavuusrimaa elämän muilla alueilla.

Sen sijaan elämän suvantovaiheissa tarvitsemme uusia haasteita, jotta pääsisimme miellyttävään sopivan kuormituksen mielentilaan, jota luovuustutkija Mihaly Csikszentmihalyi nimittää flow'ksi, "virtaukseksi".

Sulavan virtauksen kannalta tärkeintä on, että tehtävien fyysinen, ajattelullinen ja sosiaa­linen vaatimustaso sopii paraikaiseen suorituskykyyn.

Osaamisen osa-alueita kolme

Fyysinen kyvykkyys vaihtelee suuresti, joten reippailijalle sopiva tahti näännyttää piintyneen sohvaperunan. Useimmat ovat parhaassa trimmissä parikymppisinä. Ensi askeliaan ottava taapero ja 80-vuotias köpöttelijä saattavat hyvinkin kulkea yhtä jalkaa, mutta muutaman vuoden kuluttua vanhuksella ei ole toivoakaan pysyä viikarin vauhdissa.

Ajattelullinen osaaminen voi sen sijaan kasvaa vauvan nollasta vanhuuden syvälliseen viisauteen. Lukemaan opetellessamme olimme yhden sivun jälkeen aivan puhki. Taidon kaivauduttua selkäytimeen jännittävä romaani heilahtaa yhdeltä istumalta. Oppimisen myötä mielenkiintoa ylläpitävä haastavuustaso siirtyy aina vain vaativampaan suuntaan. Niinpä aiemmin vaikeat tehtävät alkavat pian tuntua rasittavan tylsiltä rutiineilta.

Jotkut syntyvät muita terävämmiksi. Nimetön viisaus toteaa, että siitäkin onneksi selviää, jos saa osakseen riittävästi rakkautta. Vaikkei äly itsessään ole invalidisoiva vamma, poikkeavan korkea älykkyys eristää ihmistä, koska kukaan ei ymmärrä häntä. Kuten riuska reippailija voi hidastaa sohvaperunan tahtiin, älykäs voi hidastaa ajatuksenkulkuaan, mutta se tuntuu tuskastuttavalta.

Sosiaalinen taidokkuus voi kukoistaa, jos ihminen on syntyjään seurallinen. Nisäkkäänä ihmisellä on vahvat valmiudet myös sosiaalisuuden oppimiseen, mutta sitä ei tapahdu, jollei pääse harjoittelemaan porukoissa olemista. Teinivuosina eletään sosiaalisten taitojen kehittämisen sesonkia, joten nuoren voi olla vaikea ymmärtää yksikseen viihtyvää vanhusta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole parkettien partaveitsiä. Sisäänpäin kääntynyt väsyy käydessään pinnallista keskustelua. Ääripäänä autismi vaikeuttaa sosiaalista oppimista pahasti. Siinä missä sosiaalisesti taitavat "ymmärtävät yskän", autismin kirjoon kuuluva asperger-ihminen tulkitsee vertauskuviksi tarkoitetut ilmaukset kirjaimellisesti. Autisti voi olla hyvinkin älykäs mutta törmäilee silti sosiaalisesti, koska hän ei hahmota lausuttujen syiden takana piileviä todellisia motiiveja.

Sijoita itsesi osaamiskuutioon

Suorituskykynsä tilanteen voi hahmottaa sijoittamalla itsensä fas-kuutioon, jonka x-, y- ja z-akseleina ovat fyysisyys, ajattelukyky ja sosiaalisuus. Kullekin niistä annetaan arvo 0–9. Objektiivista mittaria ei toistaiseksi ole, mutta tasoaan voi haarukoida vertaamalla muiden ihmisten kykyihin ja omaan aiempaan kehitykseensä.

Timanttikulmaukseen sijoittuu henkilö, joka saa fas-luvukseen F9-A9-S9. Hän on fyysisesti teräskunnossa, tohtorin arvo on taskussa, ja diplomaattiset kyvyt ovat kansainvälistä tasoa. Mutta olivatpa lukumme mitkä tahansa, me kaikki lopulta päädymme ruumishuoneelle eli lukuun F0-A0-S0. Tuolloin olemme kuution kuolleessa kulmassa.

Tehosuorittajaksi voidaan kutsua F9-A9-ihmistä, jolla on korkea sekä fyysinen että älyllinen suoritustaso. Tällaisen duracell-pupun on annettava mennä täyttä kyytiä niin kauan kuin menohaluja riittää, koska muuten hän pitkästyy.

Viehätysvoimainen atleetti saa luvut F9-S9 ja voi menestyä mainiosti esimerkiksi joukkueurheilijana, vaikkei kirjoitettu teoria kiinnostaisikaan. Koska fyysinen olemus kuitenkin ennen pitkää rapistuu, aivojen kilohintaa kannattaa aina tilaisuuden tullen kohennella.

Tietoyhteiskunnassa fyysisesti rapakuntoinenkin voi selviytyä, jos hänellä on viisautta eli aimo annos tiedollista ja sosiaalista älykkyyttä. Maailmankaikkeuden tutkija Stephen Hawking ehkä saisi fyysisyydestä korkeintaan F1:n, mutta hänellä on älyn lisäksi niin hyvät sosiaaliset taidot, että hän on pystynyt pitkään tekemään tuotteliasta tietotyötä.

Jarrua, kiriä vai kumpaakin?

Aika ajoin – vaikkapa viiden vuoden välein – voisi kysyä itseltään, onko joltakin kannalta liian kovilla ja pitäisikö hetkeksi hellittää.

Samalla kannattaa kysyä, tuntuuko elämä joltain osin tylsältä ja auttaisiko siihen jonkin osa-alueen vauhditus.

Fas-kuution sisällä voi edetä kohti suurempaa suorituskykyä pykälä ja suunta kerrallaan. Välillä voi keskittyä kehittämään ajattelua, välillä sosiaalista osaamista. Vai olisiko juuri nyt aihetta nostaa fyysistä toimeliaisuutta pykälää ylemmäksi?

Lähteitä: Mihaly Csikszentmihalyi, Flow, elämän virta. Tutkimus onnesta, siitä kun kaikki sujuu (Rasalas 2010)

Robert ja Marilyn Kriegel, Huippusuorituksiin paineiden alla (Tammi 1986) 

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.