Jääkauden mentyä Suomen kamaralla alkoi nopea evoluutio. Ilmastonmuutoksen vuoksi nyt tarvittaisiin kovempia kierroksia.



Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2009

Tunnen aina ihailua nähdessäni kuikan, sanoo eläinekologian professori Hanna Kokko Helsingin yliopistosta.

Kuikan muotoisia lintuja, joiden jalat ovat aivan vartalon takaosassa ja toimivat tehokkaana potkurina kalastussukellusten ajan, on ollut lähes yhtä kauan kuin on ylipäänsä ollut lintuja: yli sata miljoonaa vuotta. Hyväksi havaitun rakenteen ei ole tarvinnut muuttua.

- Se ei tarkoita, ettei kuikka olisi muilla tavoin muuttunut. On saattanut tulla uusia tauteja ja uusia loisia, ja kuikkien pitää koko ajan pärjätä muuttuvan maailman kanssa, Kokko selittää.

Suomenkin luonnossa kaikkien lajien edustajat joutuvat päivittäin kohtaamaan monenlaisia ympäristötekijöitä, joten evoluutiota tapahtuu koko ajan.


Reippaasti nuoressa maassa

Suomen luonto tunnetaan kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen hyvin.

Ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopistosta kertoo, että esimerkiksi Itämeren lohet ovat kahta eri alkuperää. Toiset ovat peräisin Atlantilta, toinen kanta taas myöhäisjääkautisesta Baltian jääjärvestä. Itämeren sinisimpukat puolestaan polveutuvat yllättäen Tyynenmeren sinisimpukoista eivätkä atlanttisista serkuistaan.

Suomen kamaralla kaikki evoluutio on tapahtunut jääkauden jälkeen. Joskus se on ollut huomattavan rivakkaa.

- Katajan lyhyt- ja tiheäneulasiset saaristo- ja tunturipopulaatiot ovat geneettisesti erilaisia kuin Etelä-Suomen mantereen, Vuorisalo kertoo. Kataja elää satojen vuosien ikäiseksi ja lisääntyy hitaasti, eli Suomen katajilla ei ole ehtinyt jääkauden jälkeen olla kovin suurta määrää sukupolvia. Silti näkyvää evoluutiota on ehtinyt tapahtua jo tänä aikana.

- Maankohoamisen ansiosta tiedetään, kuinka vanhoja mitkin saaret ovat. Siksi saaristokatajan evoluutiovaiheet on pystytty ajoittamaan melko tarkasti, Vuorisalo kertoo.


Ympäristö sanelee tahdin

Evoluutio on päämäärätöntä: sen ydin on sopeutuminen kunkinhetkisiin oloihin. Havainnollinen meikäläinen esimerkki ovat immenkorennot.

Immenkorennon koiraat ovat naaraskorentojen silmissä sitä houkuttelevampia, mitä suuremmat tummat siipilaikut niillä on. Jos samalla alueella elää neidonkorentoja, joiden koiraat ovat kauttaaltaan tummia, suurilaikkuiset immenkorentokoiraat joutuvat vaikeuksiin. Neidonkorennot luulevat niitä omanlajisikseen kilpailijoiksi ja käyvät päälle. Niinpä neidonkorentojen naapureina elävien immenkorentojen siipilaikut alkavat sukupolvien saatossa pienentyä.

Evoluutio vie kehitystä sen mukaan, mitä ympäristö suosii. Vauhdikkaimmin evoluutio laukkaa muuttuvissa ympäristöissä. Samoin silloin, kun eläin tai kasvi itse vaihtaa ympäristöä.

- Suomen luonnon nopeista evoluutioprosesseista lähes kaikki liittyvät nyt ihmisen aiheuttamiin ympäristön muutoksiin, Vuorisalo toteaa.

Vauhtia havainnollistavat myrkynsyöjiksi kehittyneet maaperäbakteerit. Joitakin 1960-luvulla perustettuja sahoja lakkautettiin kloorifenolipäästöjensä takia 1990-luvulla. Nyt näiden saha-alueiden maaperästä löytyy bakteereja, jotka pystyvät käyttämään myrkyllistä kemikaalia ravintonaan, eli kyky on kehittynyt niille muutamassa kymmenessä vuodessa.


Pinnan alla tapahtuu

Erityisen dramaattisesti valintapaineet ovat muuttuneet Itämeren vedenalaisessa maailmassa. Muutamassa vuosikymmenessä ravinnepäästöt ovat samentaneet veden niin, että näkyvyys on huvennut metreistä lähes olemattomaan.

- Kaikille ravintonsa tai lisääntymiskumppaninsa näönvaraisesti etsiville eläimille tämä on iso juttu, Vuorisalo painottaa. - Silti sen evoluutiovaikutuksia on tutkittu vasta vähän.

Muitakin tutkimattomia kysymyksiä odottaa pinnan alla. Sinilevien myrkyt vaikuttavat moniin meren eläjiin. Mereen päätyy kalojen hormonitoimintaan vaikuttavia teollisuuskemikaaleja. Laiva- ja veneliikenteen kasvu lisää  vedenalaista melua, mikä voi vaikuttaa kalojen viestintä-ääniin.

Itämeressä tapahtuu nyt vilkasta evoluutiota, mutta millaista? Ehtiikö evoluutio kehittää keinot, joilla eliöt selviävät ympäristön muutoksesta?


Pesintä menee pieleen

Rusakon turkin väri on Suomessa kokenut selvän evoluution. Kun laji ilmaantui tänne 1920-luvulla, kaikki rusakot olivat ympäri vuoden lämpimän ruskeita. Sittemmin rusakoille kehittyi harmahtava talviturkki.

Olisiko taas aika taas ottaa ruskea turkki käyttöön? Megaluokan ilmiö valintapaineiden muuttajana kun on ilmastonmuutos.

 - Muuttolintujen saapuminen on aikaistunut, Hanna Kokko kertoo. Keväiden lämpeneminen on varhentanut myös perhostoukkien kuoriutumista, jopa enemmän kuin lintujen tuloa. Linnunpoikasten kuoriutuminen, jonka evoluutio on hienosäätänyt samanaikaiseksi kuin lajin pääravinnon tarjontahuippu, tapahtuukin nyt joillain lajeilla liian myöhään. Nähtäväksi jää, ehtiikö tilanne korjautua ennen lintujen kannanromahduksia.

- Usein toivoisi, että evoluutio sujuisi nopeammin, Kokko huokaa.

Pieleen on menossa teerienkin ajoitus. Huhtikuut ovat Suomessa lämmenneet, ja teeret parittelevat yhä aikaisemmin keväällä. Poikaset ilmaantuvat maailmaan yhä aikaisemmin alkukesällä, jolloin hallat ovat tavallisia - eivätkä untuvikot ole sen hallankestävämpiä kuin ennenkään.

- Jotkin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin ympäristöihin, mutta kukaan ei vielä tiedä, kuinka pitkälle se riittää, Timo Vuorisalo sanoo. - On tarpeen pikaisesti käynnistää järjestelmä, jolla seurattaisiin laajoilla alueilla - esimerkiksi koko Euroopassa - monen eri lajin evoluutiota. Tutkijoilla on siitä täysin riittämättömästi aineistoa.


Helena Telkänranta on tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Tieteen päivät
7.-11.1.2009
Helsingin yliopisto, päärakennus

Dosentti Timo Vuorisalo puhuu Tieteen päivillä aiheesta Mitä tiedämme evoluutiosta Suomen luonnossa? Seminaari Evoluutio nyky-Suomessa, keskiviikkona 7.1.2009 klo 16.30-18.30.



Ei kaikki ole evoluutiota, mikä muuttuu


Minulle soitetaan usein ja kerrotaan, että meillä on pihalla huonosti lentävä valkosiipinen varis, onkohan tämä jokin uusi laji, Timo Vuorisalo kertoo.

Tutkimusten mukaan kyseessä ei ole evoluutiomuutos, vaan uudenlainen ruokavalio. Kaupunkivarikset syöttävät poikasilleen jäteastioista löytyvää roskaruokaa, jossa leivän osuus on melkoinen verrattuna luontaiseen ravintoon. Pullamössösukupolvi kärsii sitten vitamiininpuutoksesta, jolloin poikasten siipien musta pigmentti ja lentotaito eivät kehity normaalisti.

Kaupunkiluonnossa onkin meneillään eläinten kulttuurievoluutio. Vuorisalo kertoo esimerkin: sepelkyyhkyjä, jotka ennen pysyttelivät metsissä, pesii nykyään Turussa kerrostaloparvekkeilla. Parvekelapsuuden eläneet poikaset hakeutuvat myöhemmin itsekin samantapaisiin paikkoihin pesimään.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.