Robin Hood nyt ainakin on kuvitteellinen henkilö yhtä lailla kuin Tarzan. Näin usein väitetään. Yllättäen maailman rakastetuimman rikollisen esikuvaksi löytyy kandidaatteja valittavaksi asti.

MYYTTIEN TAKANAMyyttien takanaArtikkelisarjassa kerrotaan historian henkilöistä, joista tiedetään enemmän värikkäitä tarinoita kuin tosiasioita.

Teksti:Tuula Kinnarinen

Robin Hood nyt ainakin on kuvitteellinen henkilö yhtä lailla kuin Tarzan. Näin usein väitetään. Yllättäen maailman rakastetuimman rikollisen esikuvaksi löytyy kandidaatteja valittavaksi asti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2005

Eletään vuotta 1192. Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli on ristiretkellä, ja sijaishallitsija prinssi Juhana orjuuttaa maata normanniruhtinaiden ja korruptoituneiden kirkonmiesten kanssa. Talonpojat näkevät nälkää, ja moni aatelisherrakin on ahtaalla menetettyään maansa ja vapaan miehen oikeutensa.Yksi heistä on Huntingdonin kreivi, Sir Robin Locksleystä. Hän jaksaa kuitenkin uskoa parempaan tulevaisuuteen ja ryhtyy urheasti puolustamaan kansaa sortajia vastaan - jaloin periaattein, kuten säätyläiselle sopii. Robin ja hänen kumppaninsa ryöstävät rikkaita antaakseen köyhille, ja miekkaan ja jouseen he turvautuvat vain jos heidän henkeään tai omaisuuttaan uhataan.Prinssi Juhanalla on puolellaan ritariarmeija, Nottinghamin seriffi ja palkkionmetsästäjä Sir Guy Gisbournesta, mutta he eivät pärjää maan parhaille aseenkäsittelijöille. Robin tovereineen voittaa yhteenoton toisensa perään. Lopulta Rikhard palaa kotiin, Juhana karkotetaan hovista, ja kreivi saa takaisin asemansa ja avioituu rakastettunsa Marian-neidon kanssa.

Keskiajalla kuin toinen miesMe kaikki tunnemme Robin Hoodin, maailman kuuluisimman lainsuojattoman, kuka kirjoista, kuka elokuvista tai tv-sarjoista. Hänestä on tarinoitu yli 700 vuotta. Mediaankin hän ilmaantui jo 1377. William Langlandin Piers Plowman-satiirissa Sloth-niminen pappi tunnustaa, ettei hän osaa Isä meidän -rukousta niin täydellisesti kuin papit yleensä, mutta riimit Robin Hoodista hän tuntee hyvin.Mitä Robinista riimitellään, jää hämärän peittoon, sillä runosta on säilynyt vain katkelmia. Enemmän tietoja löytyy satakunta vuotta myöhemmin kolmesta balladista ja elämäkertamaisesta A Gest of Robyn Hode -kronikasta.Nykylukijan hämmästykseksi Robin Hood ei ole kreivi, ei edes ritari, vaan "yeoman", itsenäinen talonpoika. Hän ryöstää rikkaita omiin tarkoituksiinsa, ei auttaakseen köyhiä. Hän ei johda suurta lainsuojattomien joukkoa, saati talonpoikaiskapinaa.Kotimetsäkään ei ole Sherwood vaan Barnsdale. Robinilla ei ole rakastettua, mutta kuninkaan hän tapaa. Tämä ei kuitenkaan ole maineikas soturi Rikhard vaan "miellyttävä" Edvard, joka jopa pestaa Robinin palvelukseensa. Hovielämä ei kuitenkaan pitkään maistu, ja Robin palaa metsään. Lainsuojattoman parhaat ystävät sentään ovat vanhat tuttumme Pikku-John, Puna-Will ja Much Myllärinpoika, samoin arkkiviholliset Nottinghamin seriffi ja Gisbournen Guy.Ajankuvauksessa toden tuntuMuutos talonpoikaisesta maantierosvosta anglosaksien vapaustaistelijaksi on niin suuri, että valtaosa tutkijoista epäilee Robin Hoodia silkaksi mielikuvitukseksi. Erityisen skeptinen on Cardiffin yliopiston englantilaisen kirjallisuuden professori Stephen Knight. Hän sanoo historioitsijoiden haaskaavan aikaansa koettaessaan etsiä lainsuojattomalle esikuvaa. Kertomukset kuvastelevat unelmaa oikeudenmukaisuudesta. Ne ovat keskiajan viihdettä.Toisaalta tarinoissa on paljon toden tuntua. Paikat ovat aitoja, eivätkä tapahtumat vaikuta liioi-telluilta, toteaa modernin Robin Hood -tutkimuksen grand old man, Cambridgen yliopiston keskiajan historian emeritusprofessori James Holt.

Lainsuojattomat elivät kovissa oloissaMeidän Robin Hoodimme metsässä vallitsee ikuinen kesä, eikä ruoasta tai juomasta ole pulaa. Todellisten lainsuojattomien elämä oli extreme-urheilua, tietää keski-ajan survival-asiantuntija Richard Rutherford-Moore.Miesten piti hallita kaikki erämiestaidot, eikä hengissä selviäminen sittenkään ollut varmaa, kun syksy koitti. Vain mainiot metsämiehet, sellaiset kuin Robin Hood, pystyivät ratkaisemaan ruoanhankinnan helposti - jos olivat, kuten usein onnekseen olivat, väleissä lähiseudun asukkaiden kanssa. He saattoivat vaihtaa peuranlihaa leipään ja vihanneksiin.Nälkääkin pahempi koettelemus olivat sade ja tuuli, sillä ne kasvattivat hypotermian riskiä. Talvikuukausina ainoa varma tapa välttää kuoliaak-si paleltuminen olikin hankkiutua sisätiloihin. Sen saattoi tehdä melko huolettomin mielin, sillä kylät jäivät eristyksiin, kun vesi ja lumi muuttivat tiet kulkukelvottomaksi mutavelliksi.

Keskiajalla suuri osa kansaa kituutti talonpoikina feodaaliherrojen tiluksilla. Viranomaisten väärinkäytökset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja ihmisiä julistettiin lainsuojattomiksi mitättömistäkin rikkeistä, jopa tekaistuin perustein. Benediktiiniläisluostarit olivat unohtaneet köyhyyden periaatteen ja muuttuneet ahnaiksi läänityslaitoksiksi. Maanteillä liikkui rosvokoplia, ja salametsästys kuninkaallisilla mailla oli yleistä.Yhteiskunnallista taustaa vasten robinhoodimainen toiminta vaikuttaa hyvinkin uskottavalta, ja niinpä lainsuojatonta ovat keskiajan arkistoista jäljittäneet kymmenet ammatti- ja amatöörihistorioitsijat. Mitä enemmän asiakirjoja on käyty läpi, sitä enemmän on löytynyt mahdollisia esikuvia. Tätä nykyä heitä tunnetaan kymmenkunta.Joukko voisi olla suurempikin, ellei tutkijoilla olisi ollut käytössään hyvä johtolanka: kuninkaan nimi. Englannissa oli keskiajalla viisi Edvardia. Vaikka järjestysnumeroa ei tiedetä, kuninkaan täytyy olla Edvard, joka hallitsi ennen Piers Plowman -runon ilmestymistä eli vuotta 1377. Näin kyseeseen tulevat Edvard I (1272-1307), Edvard II (1307-1327) ja Edvard III (1327-1377). Kun lisäkriteereiksi otetaan esikuvaehdokkaan asema ja rikokset, todella varteenotettavien kandidaattien määrä saadaan pudotetuksi kahteen.Oliko hän metsänvartija?Ensimmäinen kandidaattimme nostettiin parrasvaloihin niinkin varhain kuin 1852. Britannian rekisteritoimiston arkistonhoitaja Joseph Hunter löysi kuninkaallisista talouskirjoista Robyn Hoden, joka maalis-marraskuussa 1324 toimi palvelutehtävissä hovin yksityisissä tiloissa. Sitten Yorkshirestä Wakefieldin paikallishallinnon arkistosta putkahti vastaan Robert Hood, ja Hunter arveli napanneensa Robin Hoodin.Hunterin päätelmiä pidettiin uskaliaina, ja ne jäivät omaan arvoonsa, kunnes Carletonin yliopiston keskiajan historian prosessori John Bellamy 1980-luvulla poimi miehen uudelleen esiin. Sittemmin henkilökuva on tarkentunut paljon.Robert Hood oli Surreyn kreivin metsänvartijan Adam Hoodin poika, joka keskiajan yleiseen tapaan näyttää ryhtyneen isänsä ammattiin. Mitenkään esimerkillinen virkamies hän ei ollut, sillä 1316 hän sai sakot luvattomasta puiden kaadosta. Toiset sakot rapsahtivat siitä, että hän oli kieltäytynyt Edvard II:n Skotlannin-sotaretkestä. Wakefieldissä Robertia näyttävät pidätelleen perheenperustamisaikeet: hän avioitui ja osti tontin kylän markkinapaikalta Bichillistä.Sitten Robert Hood katoaa näköpiiristämme. Hän on joko kuollut, muuttanut paikkakunnalta tai joutunut lainsuojattomaksi. Jos vaihtoehdoista viimeinen on oikea, asialle löytyy kelpo selitys. Robert Hood saattoi osallistua Lancasterin kreivin Thomasin 1322 organisoimaan vallananastusyritykseen, sillä hänen nimeään ei ole listassa, jossa luetellaan hankkeesta kieltäytyneet.

Robin Hoodin kotimaisemat löytyvät Pohjois-EnglannistaBarnsdale Robin Hoodin alkuperäinen kotimetsä. Useimmat varhaisten balla-dien tapahtumat sijoittuvat tänne.Aluetta pidetään myös Robin Hood -kandidaattimme Robert Hoodin lymypaikkana.Sherwood Meidän tuntemamme Robin Hoodin kotimetsä. Sankarimme siirrettiin uudella ajalla lähemmäksi Nottinghamin seriffiä.Pappelwick Sherwoodin eteläportti ja metsänvartijoiden päämaja.Robin Hoodin sanotaan tehneen jousensa ja nuolensa Pappelwickin marjakuusista.SUURI POHJOISTIE Roomalaisaikai-nen maantie, jonka kulkijoita Robin Hood ryösteli. Tie oli vuosisatoja Englannin tärkein valtaväylä.Loxley Robin Hoodin syntymäpaikka vuodesta 1600. Vanhat balladit eivät kerro mitään lainsuojattomamme lapsuudesta, mutta kylä mainitaan tuntemattoman tekijän laatimassa ns. Sloanen käsikirjoituksessa. Siitä on peräisin modernissa kertomuksessa käytetty paikannimen kirjoitusasu Locksley.York Keskiajan Englannin tärkeimpiä keskuksia. Kaupunki tunnettiin villakaupasta ja rikkaasta Pyhän Marian luostarista, jonka ahneita ja tylyjä apotteja Robin Hood erityisesti kuritti. Paikallinen Pyhän Pietarin kirkko peri velkoja Robert Hodilta, toiselta Robin Hood -ehdokkaaltamme.Nottingham Merkittävä aluekeskus, jossa kreivikunnan johtava virkamies seriffi piti hallintoaan. Kirklees Robin Hoodin kuolinluostari. Legendan mukaan Robin Hood hakeutui tänne suoneniskuun mutta tuli petetyksi. Abbedissa vuodatti hänet kuiviin. Jos legenda kertoo Robert Hoodista ja tieto kuolinpaikasta on tosi, kuolinvuosi on 1347 ja petollinen nunna Elisabeth de Staynton, Robert Hoodin vaimon Matildan serkku.Hathersage Robin Hoodin tärkeimpiin ystäviin kuuluvan Pikku-Johnin kotikylä. Tarinan mukaan Pikku-John kuoli täällä pian Robin Hoodin siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Wakefield Robert Hoodin kotikaupunki. Metsänvartijaksi uskottu Hood lienee asunut täällä vuoden 1322 vallankaappausyritykseen asti.Pontecraft Lancasterin kreivin Thomasin kotilinna. Täällä suunniteltiin vallankaappausyritys, johon Robert Hoodin arvellaan osallistuneen.Boroughbridge Lancasterin kapinan viimeinen näyttämö. Kuninkaan armeija yllätti kreivin joukot miesten nukkuessa.

Kapina kukistettiin, suuri osa miehistä mestattiin, ja karkuun päässeet julistettiin lainsuojattomiksi. Olot eivät kuitenkaan ottaneet rauhoittuak-seen, ja 1323 Edvard II teki tyynnyttelymatkan pohjoisiin kreivikuntiin. Hyväntahdon eleenä hän armahti lainsuojattomia ja pestasi heitä palvelukseensa. Näin Robert Hood saattoi päätyä kuninkaan hoviin.Vai sittenkin alustalainen?Toinenkin ehdokkaamme löytyi alun perin jo vuosikymmeniä sitten. Hänet paljasti 1936 Nottinghamin yliopiston historian professori L. V. D. Owen tutkiessaan Yorkin kaupungin vuoden 1225 käräjäpöytäkirjoja. Owenin silmiin osui Robert Hod, joka oli julistettu lainsuojattomaksi, koska hän ei ollut saapunut oikeuteen asiansa käsittelyyn. Syytteen mukaan mies oli laiminlyönyt velanmaksun. Pyhän Pietarin kirkko peri häneltä 36 šillingin ja 2 pennyn saatavia.Robert Hod haastettiin käräjille useita kertoja seuraavina vuosina, mutta syytteitä ei tunneta, sillä asiakirjat ovat tuhoutuneet. Niinpä tietomme tästä kandidaatista jäävät niukoiksi. Vain sosiaalisesta asemasta on jokseenkin selvä käsitys. Robert Hod lienee ollut Yorkin arkkipiispan alustalainen.Britannian kansallisarkiston keskiajan asiantuntija David Crook kuitenkin uskoo tietävänsä hieman enemmän, ainakin sen, millainen palkkio  kiinniottajalle oli luvassa. Crookin mukaan Robert Hod on sama mies kuin asiakirjoissa esiintyvä Wetherbyn Robert, jonka hengen Yorkshiren seriffi hinnoitteli 70 šillingin arvoiseksi. Saatiinko mies kiinni, ei käy lähteistä ilmi.Kumpikin saa tukeaMolempien miesten tarinoista löytyy puolensa - ja puutteensa. Robert Hoodin oleskelu hovissa on kuin Robyn Hoden kronikasta. Uusien kielitieteellisten analyysien mukaan hänellä on myös Robin Hoodille sopiva ammatti.Teessiden yliopiston historian professori A. J. Pollard on osoittanut, että sana yeoman tarkoitti alun pitäen aatelistaloudessa työskentelevää ammattihenkilöä. Kuninkaan hovissa heitä oli paljon. He vastasivat linnan ja hallitsijan turvallisuudesta, porttien ja ovien avaamisesta ja sulkemisesta, ruoka- ja vaatehuollosta, vieraiden vastaanotosta, tarjoilusta, aseiden kunnossapidosta, hevosten hyvinvoinnista ja, mikä kiinnostavinta, kuninkaallisten metsien- vartioinnista.

Lainsuojattomuus tuottaa kuitenkin ongelmia, sillä Robert Hoodia ei kertaakaan kutsuta henkipatoksi. Silti oikeuksien menetystä pidetään todennäköisenä. Vuosilta 1318-1323 lähteitä on säilynyt niukasti, mutta niistä löytyy tieto talon takavarikoinnista Bichillissä 1322.Robert Hod tiedetään varmasti lainsuojattomaksi, mutta hän ei näytä tehneen mitään sellaista, mikä nosti Robin Hoodin kuuluisuuteen. Toisaalta kuvaus Edvardista on hänen kannaltaan otollinen, jos "cumly king" ei tarkoitakaan miellyttävää vaan tulevaa kuningasta, kuten jotkut ounastelevat. Robert Hodin eläessä Englantia hallitsi Henrik III, jonka kuoltua valtaistuimelle nousi hänen poikansa Edvard I.Robert Hodin puolesta puhuvat myös David Crookin ja James Holtin arkistolöydöt, jotka osoittavat rikollisia nimitetyn Robin Hoodiksi  ennen kuin Robert Hood oli syntynytkään.Ensimmäinen varma tapaus on peräisin Etelä-Englannista Berkshiren Readingista. Vuonna 1261 oikeus tuomitsi ryöstöön syyllistyneen William Le Fewren menettämään omaisuutensa. Sama mies oli tuomarin edessä myös 1262. Nyt kirjuri kuitenkin käyttää nimeä William Robehod. Seuraavan kerran oikeus on todistettavasti nimennyt rikollisen uudelleen 1296 Sussexissa, jossa luettiin tuomio Gilbert Robynhoodille. Crookin ja Holtin mukaan Robin Hood on voinut muuttua sukunimeksi vain yhdestä syystä: Englannissa liikkui inspiroivia tarinoita lainsuojattomasta.Legendassa monta tarinaaKaikesta salapoliisin työstä huolimatta pitävät todisteet alkuperäisestä Robin Hoodista puuttuvat. Hän näyttää olevan yhtä saavuttamaton kuin vuosisatoja sitten Nottinghamin seriffin jahdatessa häntä.

Näin Robin Hood aateloitiin1521 Historiallinen kronikoitsija John Major uumoilee Ison-Britannian historiassaan, että Robin Hood oli aatelinen syntyjään tai sai kreivin arvon ritariansioistaan. Hän myös esittää, että Robin Hood eli 1100-luvun lopulla kuningas Rikhardin hallitessa.1569 Toinen kronikoitsija Richard Grafton arvelee tietävänsä syyn Robin Hoodin lainsuojattomuuteen: suuret velat.1598 ilmestyy kirjailija Anthony Mundayn näytelmä, jossa Robin Hood on pahoin velkaantunut ja maansa menettänyt Huntingdonin kreivi. Munday on ilmiselvästi ollut tietoinen siitä, että Rutlandshiren Barnsdalessa vaikutti 1190-luvulla Huntingdonin kreivi, johon kronikoitsijoiden vihjeet sopivat.Kreivi oli paikalla, kun Rikhard Leijonamieli palasi ristiretkeltä. Hän nousi Juhanaa vastaan, ja hän menetti maansa kahdesti, ensin kapinallisuutensa, sitten suurten velkojensa takia. Kreivin nimi ei kuitenkaan ollut Robin. Se oli David. Sitä paitsi hän kuului skottien kuningashuoneeseen, sillä hän oli Skotlannin Vilhelm Leijonan veli.1819 Kirjailija Walter Scott julkaisee Ivanhoe-romaaninsa. Nimestä huolimatta kirja kertoo Robin Hoodista. Nyt hän on urhea anglosaksi, joka 1192 nousee normannityranneja vastaan - vaikka normannit valloittivat Englannin jo 1066.

Tilanne on pulmallinen muttei ratkaisematon. James Holt ja monet muut hänen vanavedessään esittävät, että legenda on yhdistelmä ainakin kahdesta todellisesta henkilöstä, Robin Hoodin nimeä käyttäneistä myöhemmistä rikollisista ja myyttisistä aineksista. Tulkinta on sikäli miellyttävä, että se lopettaa väittelyn Robin Hoodin kotimetsästä. Hän olisi voinut toimia sekä Barnsdalessa että Sherwoodissa. Niin ikään saataisiin ratkaistuksi kiista Robin Hoodin elinajasta. Hän olisi voinut elää sekä 1200- että 1300-luvulla.Hieno tarjous, mutta jäljelle jää kiusallinen kysymys: kumpi kärkiehdokkaista vaikutti legendaan enemmän?Tässä asiassa harva historioitsija on valmis valitsemaan puolensa, mutta heitäkin löytyy. John Bellamy teki ratkaisunsa 1985, ja vuosituhannen alussa Lundin yliopiston historian dosentti Dick Harrison päätyi samaan tulokseen.Seriffi ja ystäväkin löytyvätUseimmat tutkijat pitävät Robin Hoodin rakkaimman ystävän Pikku-Johnin nimeä lempinimenä ja henkilöä niin ollen mahdottomana löytää. Bellamy kuitenkin otaksui, että yhtä hyvin Little voi olla sukunimi tai ainakin sukunimen tavoin käytetty nimi. Arvaus osui oikeaan. Wakefieldin vuoden 1318 oikeudenkäyntiasiakirjoissa mainitaan kaksi John le Litel -nimis-tä miestä. Toinen heistä, vieläpä nimellä Little John, sai 1323 uuden haasteen, jonka sisältökin tiedetään. Mies oli syyllistynyt salametsästykseen Yorkin arkkipiispan metsässä. Kaiken kukkuraksi Little John löytyy Edvard II:n palkkalistoilta yhtä aikaa Robyn Hoden kanssa.Bellamy onnistui jäljittämään myös Robin Hoodin arkkivihollisen.Nottinghamin seriffi on Henry de Fagumberg, joka hoiti virkaa useaan otteeseen vuosina 1319-1330. Hän oli omavaltainen lainvalvoja, sillä hänen tekemisensä päätyivät julkiseen tutkintaan ainakin puolenkymmentä kertaa. Esimerkiksi vuonna 1323 Edvard II:n vieraillessa Nottinghamissa häntä kuulusteltiin vääristä syytöksistä, mielivaltaisista pidätyksistä, kiskonnasta ja verovarojen kavalluksesta.  Näillä tiedoilla John Bellamy ja Dick Harrison ovat valmiit toteamaan: emmeköhän ole löytäneet Robin Hoodimme - ellei joku tulevaisuudessa onnistu marssittamaan näyttämölle kiistatonta haastajaa. o