Robotti lensi siviilitöihin

Mutta voivat ne valvoa sinuakin.

Miten mittaisin säteilyä pahassa paikassa? Ei ongelmaa. UAV tekee työn.

Miten tutkisin pölypilviä valtameren yläpuolella? Helppo homma. UAV-laivue kerää tiedot.

Miten tehostaisin liikennevalvontaa ja ottaisin kaaharit kiinni? UAV auttaa.

UAV:t eli miehittämättömät ilma-alukset (Unmanned Aerial Vehicle) ovat lentäneet sotilaskäytössä jo pitkään. Nyt lentäville roboteille alkaa tulla myös siviilitöitä.

Suomen säteilyturvakeskuksella Stukilla on maailman tehokkain säteilyvalvontaverkko automaattisine mittausasemineen. Kiinteitä asemia täydentää liikkuva mittauslaboratorio eli valmiusauto. 

Stuk haluaa tehdä parhaasta vielä parempaa. Pitää kyetä mittaamaan myös paikoissa, joihin ei pääse autolla tai joihin on vaarallista mennä. Siksi keskus kehittää yhdessä Patria Aviationin kanssa lentävää säteilymittaria.

Lenturi tekee keikan

Järjestelmän ydin on minilentokone, jonka siipien kärkiväli on puolitoista metriä ja pituus vähän yli metrin. Siihen asennetaan mittalaite, jossa on näytteenkeräin ja säteilyä havaitseva sensori. Hyötykuorma painaa puoli kiloa ja koko lennin kolme ja puoli. Toimintasäde on vähän yli kymmenen kilometriä.

Laite laukaistaan taivaalle joko katapultilla tai kuminauhalaukaisimella. Testaajat kuulemma suosivat viidentoista metrin mittaista kumilinkoa. 

Lentolaite toimii täysin itsenäisesti. Digitaaliseen karttaan merkitään reitti ja tehtävät. Laukaisun jälkeen mini-UAV lentää määränpäähän, tekee mittaukset ja laskeutuu urakkansa jälkeen ennalta ohjelmoituun paikkaan. Laitetta voi tietenkin ohjata myös käsin, ja lennättäjä voi ottaa sen manuaaliohjaukseen kesken matkankin.

- Olemme testauksissa varmistaneet, että  laitteistomme pystyy havaitsemaan maastossa sijaitsevat säteilylähteet, kertoo projektipäällikkö, diplomi-insinööri Kimmo Rintala Patria Aviationista.

- Jos esimerkiksi epäillään, että satama-alueella on jossakin kontissa säteileviä aineita, laite voi helposti käydä tarkistamassa asian ja osoittaa alueen tarkempia mittauksia varten.

Tavallinen kehityskaari

Lentävä säteilymittari edustaa toistaiseksi harvalukuisia siviilisovelluksia muuten sotilaallisella alalla, mutta painopiste on nopeasti muuttumassa.

Maanviljelykin voi kohta olla puoliksi ilmailua. Japanilaiset näyttävät mallia. Yamaha on jo vuodesta 1990 valmistanut automaattisia helikoptereita riisipeltojen ruiskuttamiseen. Vaikka biologinen torjunta on edistynyt, hyönteismyrkkyjä tarvitaan. Silloin on mukavampaa ja joutuisampaa lennättää kopteria kuin kävellä pellolla reppuruisku selässä.

Globaalien ympäristömuutosten hallinta hyötyy sekin uudesta tekniikasta. "Viiden vuoden päästä satojen lentorobottien laivastot tarkkailevat saastumista ja varoittavat jo varhain ympäristökatastrofeista", intialais-yhdysvaltalainen ilmastotutkija Veerabhadran Ramanathan ennusti 2006 Space Mart -verkkolehdessä.

Poliisin tositelevisioon

Jotain kertonee ihmisluonnosta, että monet sovellukset on luotu häiriköinnin ja ilkivallan torjuntaan.

Israelin poliisi on kokeillut UAV:tä liikennevalvonnassa. Laitteen, Aerostarin, valmistaja Aeronautics Defense Systems kehuu, että autoilijan on lähes mahdotonta havaita lentävää kameraa. "Näkymättömyydellä on suuri ennalta ehkäisevä vaikutus", yhtiö vakuuttaa Israeli-Weapons-portaalissa. "Kun poliisi on kerran ottanut UAV:t käyttöön, kukaan autoilija ei voi koskaan, ei päivällä eikä yöllä, olla varma, tarkkaillaanko häntä vai ei."

Ilmavalvonnan laajuudesta ja tarpeellisuudesta taatusti vielä kinastellaan, mutta tekniikka ei jarruta.

Esimerkiksi Liverpoolissa voi jalankulkijakin päästä poliisin tositelevisioon; siellä kokeillaan robokopteria katupartioinnissa. Saksalaisen Microdronesin valmistama neliroottorinen minihelikopteri, joka painaa alle kilon, pystyy parhaimmillaan tekemään 20 minuutin valvontalentoja noin 500 metrin säteellä. Videolaseilla lennättäjä voi etäkatsella kopterista avautuvaa katunäkymää.

Kalevi Rantanen on tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.